Miten suhtautua enneuniin?

Moi,

enneunet ovat hauskoja, itsekkin niitä nään, jälkeenpäin nuo yleensä tulee tajuttua... :)
Jokunen aika sitten kaverini valmistautui työhaastatteluun.. edellisenä yönä näin unta, jossa itse olin haastateltavana, tosin kouluun, ja kimpaannuin haasttelioihini kun asiat eivät menneet hyvin.. Herätessäni olin varma, että ystäväni ei saa työppaikkaa, eikä saanutkaan :(

asiasta toiseen:
joskus joskus, kun ikävöin jotain tuttuani oikein paljon, nään, unta että kerron hänelle kuulumiset unessa.. en ole koskaan kysynyt kohtaammeko hänenkin unissa juuri sama yönä :)

Jos ajatellaan että ihminen nukkuu 20 vuotta elämästään ja näkee joka yö unia, (Niitä näkee, vaikkei muistaisikaan aamulla) niin unia tulee nähtyä melkoinen määrä. Ihminen on kuitenkin valveilla suurimman osan ajastaan. Olisi siis melkoinen ihme, jos ei joku niistä sattuisi toteutumaan. Se on siis silkkaa sattumaa. Ihminen myös näkee unia asioista, joita pelkää, toivoo tai uskoo tapahtuvan. Niinpä joskus tämä sitten vain sattuu tapahtumaan, kun se muutenkin oli ilmeisen mahdollista. Varsinkin jos uni on kuvannut jotakin suhteellisen tavallista asiaa, niin eihän siinä nyt mitään erikoista ole.
Enpä tosin sulje pois mitään muitakaan selitysmalleja, mutta en ymmärrä miksi enneunia näkevä on joidenkin mielestä automaattisesti hullu...

...etkä hullukaan! Moni näkee enneunia, se voi olla siunaus, mutta joillekin suuri taakka ja Louise kirjassaan neuvookin näitä ihmisiä sulkemaan lähetyksen, jos siis ei halua saada enneunia. Aiheesta löytyy varmasti paljon kirjallisuutta, mutta tämä kirja sinun olisi hyvä lukaista. Löytyy myös kirjastosta.

Louise Minerva Frostegren: Ymmärrä unesi, tunne itsesi. Suom. Oili Alho. WSOY 1988

Siellä puhutaan myös enneunista, mutta pääsääntöisesti unien näkemisestä ja niiden ymmärtämisestä. Todella hyvä kirja.
Minäkin olen nähnyt pieniä enneunia, mutta hyvin pieniä tosiaan, esim unessani söimme suklaata siskoni kanssa, mutta jostain ihmeen syystä siskoni tarrautui puhelimeen ja soitti sillä jollekin. Heräsin unestani ja puhelin soi, se oli siskoni. Ihmettelin juttua, mutta luulen sen olleen vain telepatiaa.
Telepatia onkin jännä juttu... muistan olleeni koulussa ja istuimme tunnilla luokassa, olin takana istumassa. Silloinen ihastukseni Matias istui edessä ja teki tehtäviään. Hän ei koskaan oikein huomioinut minua, olin kuin ilmaa hänelle. Ajattelin koittaa piruuttani ja pistin viestin kulkemaan; "Käännyt ja katsot minua päin, käännyt ja katsot minua päin, ..." - Matias tosiaan kääntyi ja katsoi minua hämmillään.. suoraan minua. Pelästyin tuota vähän, mutta uskalsin koittaa uudestaan ja onnistuin taas *hymyilee*

Okei poikkesin aiheesta mutta halusin vain jakaa kokemukseni ^__^