En yksinkertaisesti jaksa! Olen henk.koht. avustaja vammaiselle lapselle ja meidän yhteistyö ei suju nyt millään. Alkuun meillä meni todella hienosti, mutta nyt reilu pari viikkoa on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Koko touhu on mennyt huutamiseksi ja kiroilemiseksi ja mä olen aivan loppu. Tää lapsi ketä avustan tekee kaiken ihan puhtaasti minun kiusakseni, naureskelee aina päälle kun saa mut hermostumaan. Kotona en osaa olla ajattelematta työasioita, ja tuntuu että tämä minun avustettava vie aikaa siten myös omalta lapseltani. Työnohjausta meillä ei ole (ei tarvita, kun on niin "helppoa" tää työ..)
Mitä teen?! Saattaisin jaksaa jos en vaatisi lapselta mitään, mutta suututtaa kun tiedän, että hän osaa ja pystyy KAIKEN tekemään. Nyt häntä ei ilmeisesti vaan kiinnosta. Joku pukeminen ja riisuminen on hirveän tuskan ja huutamisen takana, samoin kaikki muukin. Annanko vaan olla, että kunhan päivät menee ja palkka tulee mut lapsi ei edisty missään? Oon tällä hetkellä täysin pettynyt itseeni, kun en onnistu tän lapsen kanssa missään.
Luojan kiitos on viikonloppu!!!!
Mitä teen?! Saattaisin jaksaa jos en vaatisi lapselta mitään, mutta suututtaa kun tiedän, että hän osaa ja pystyy KAIKEN tekemään. Nyt häntä ei ilmeisesti vaan kiinnosta. Joku pukeminen ja riisuminen on hirveän tuskan ja huutamisen takana, samoin kaikki muukin. Annanko vaan olla, että kunhan päivät menee ja palkka tulee mut lapsi ei edisty missään? Oon tällä hetkellä täysin pettynyt itseeni, kun en onnistu tän lapsen kanssa missään.
Luojan kiitos on viikonloppu!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen omassa työssäni huomannut, että lasten kanssa se tulee myös, mutta kun siitä hyvässä järjestyksessä selviää, niin homma lähtee taas luistamaan.... Rauhoitu, kyllä se edistyminenkin sieltä tulee, mutta nyt ei parane pilata hommaa!
jos koet sen noin rankaksi. Omaa elämää ei kannata pilata työn takia. Itse olen ollut hoitoalalla työssä paikoissa, joissa yksinkertaisesti pää ei kestänyt. Älä pode huonoa omaatuntoa, ettet jaksa. Kaikkea ei tarvitse jaksaa.
Helppoo sanoo et vaihda työpaikkaa. Minne mä menisin? Kuka edes ottaisi töihin sellaista jonka pää ei kestä... Pienellä paikkakunnalla kyllä juttu kulkee.. Muutto jonnekin edessäkö?
Tekis niin mieli vaihtaa alaa, vaan mitä tekisin? Koulunpenkillekö takasin? Miten sekään onnistuisi, pieni lapsi ja mies satunnaisesti töissä.
Kyllä on elämä nyt vaikeeta, ja ite vielä asiani sotkin. Mega itsesyytökset päällä, masentaakin. Itkun paikka
Jos olet henk.koht.avustaja, niin esimiehelläsi on vastuu kaikesta joka tapahtuu sinun ja avustettavasi välillä - joten soitappa ensin sinne. Sano, ettei työ suju ja tarvitset neuvoja, työnohjausta jne. Oletko muuten katsonut telkkarista "supernanny" ohjelmaa? Siinähän tärkein periaate lasten kanssa on se, ettei koskaan hermostu!
kuka sinua ohjaa työssäsi? Onhan lapsella oltava joku joka neuvoo mitä ja miten tehdään. Päivittäin sinullekkin kuuluu myös kahvitauot ja ruokatauko. Hankalan lapsen kanssa olisi hyvä olla joku ylimääräinenkin järjestettynä ihan vapaaehtoisesti.. Ei avustajan homma ole hoitaa lapsi täysin itsenäisesti vaan mahdollistaa lapsen osallistuminen toimintoihin. Muut lapsen kehitystä tukevat tahot antavat sinulle ohjausta hommaasi ja jos näin ei ole niin äkkiä soitto esimiehellesi ja palaveria pystyyn!!
Työnohjaukselal tarkoitetaan vähän muuta kuin se mitä nyt tarvitset.. olet ihan yksin ja väsynyt joten pidä puoliasi ja mene hakemaan saikkua ajoissa ennenkuin palat loppuun!