Tyttöystäväni kärsii väsymyksestä ja nukkuu päivisin tosi paljon. Lääkäri otti veriarvot ja kaikki OK samoin yleiskunto hyvä. Diaknoosi olikin että masennuslääkkeitä naamaan niin kyllä se siitä.Kertokaa kokemuksia niistä. Itse epäilen että jos niitä alkaa syödä niin niitä saa syödä sitten siitä eteenpäin jatkuvasti.(Olenko väärässä?), eli niihin voi tulla vähän riippuvaiseksi.Kertokaa kokemuksia ja vaihtoehtoisia piristyskeinoja ilman lääkkeitä.
Kertokaa kokemuksia masennuslääkkeistä
Epäilevä
111630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
näitä uusia masennuslääkkeitä(seronil,cipramil ja mitä niitä onkaan)voi huoletta käyttää pitempiäkin aikoja. niistä ei tule riippuvaiseksi. mutta täytyy muistaa että masennuslääkkeet eivät poista masennuksen syytä vaan lievittävät oireita. eli hoitoon pitäisi kuulua lääkkeiden ohella myös terapiaa.
Cipramil on näistä yleisin Suomessa käytetty masennuslääke. Vähintään puolen vuoden käytöllä on todettu olevan myös ehkäisevää vaikutusta masennuksen toistumiseen. Ihmiset kuitenkin reagoivat eri tavoin eri lääkkeisiin, joten mahd. sivuvaikutuksista ei saa jäädä kärsimään, vaan pitää ilmoittaa niistä lääkärille. Vaikutus tämän lääkkeen kohdalla alkaa noin 2 viikon kuluttua käytön aloittamisesta.
Näistä uusista masennuslääkkeistä ei tiedetä vielä riittävästi eikä ehkä halutakaan tietää.
Sivuvaikutuksia varmaan löytyy,jollei muu niin pää ainakin pehmenee pikkuhiljaa.
Olet oikeassa kun epäilet,tämänkaltaiset lääkkeet ovat aluksi aina "uusia ihmelääkkeitä" ja "ihmiskunnan pelastus" ennekuin totuus tulee esille.
et ole varmaankaan itse käyttänyt lääkkeitä eli et voi puhua omasta kokemuksestasi. joskus ihminen on niin masentunut että tällainen lääkitys on välttämätön että jaksaisi alkaa niitä masennuksen aiheuttaneita asioita terapiassa setvimään. minulle niistä ainakin oli suuri apu eikä mitään sivuvaikutuksia tullut. suosittelen lämpimästi!
Mutta monta ihmishenkeä ne on pelastaneet. Enemmän kuin syöpä etc.. lääkkeet. Suomalaisista korkeakouluopiskelijoista joka neljäs käyttää säännöllisesti. Alemmilla asteilla vähemmän. Jenkeissä 30% teineistä (ikäluokastaan) on harkinnut itsaria ja niistä joka kolmas on yrittänyt. Se on niinkuin kolme miljoonaa itsetuhoista joista miljoona yrittää vuodessa. Suomessa luvut ovat suurempia per capita.
Äläpäs neiti vähättele ongelmia ja maalaile olemattomia piruja seinille. Vakava depressio vaatii aina, korostan aina medikaalisen hoidon, ainakin ensiavuksi.
Ihmiskunta ei pelastu, sitä näillä ei haetakkaan, mutta jos joku yksilönä pelastuisi olisi sekin jo voitto.
Olen aloittanut ja lopettanut masennuslääkityksen muutaman kerran. Mitään vieroitusoireita en lopettaessa huomannut.
Aloittaessani lääkityksen viimeisen kerran, huomasin noin kolmen viikon kuluttua tuntevani itseni ilman erityistä syytä kovin onnelliseksi. Valitettavasti tunne häipyi ajanmittaan. Ongelmia aiheutti se, että lääkitys vei seksuaaliset kyvyt ts. en tuntenut enää mitään. Mutta sekin parani ajan kanssa.
Minua lääkkeet auttoivat niin, että päästyäni vähän jaloilleni (siis sängystä) osasin vähän selvittää ongelmiani. Masentuneena kaikki tuntuu vain tylsältä eikä näe mitään, minkä vuoksi edes yrittää mitään. Lääke on minusta hyvä alkupotku parantumiselle. Millään muulla tavalla ei voi helpottaa masennusta yhtä nopeasti.
Ihan samanlaiset kokemukset minullakin. Kun masennukseni oli kestänyt jo lähes 10 vuotta, tajusin etten pärjää ilman apua. Lääkkeiden avulla pääsin takaisin kiinni elämään, sain halun yrittää toipua. Ennen lääkitystä minulla oli vain pöytälaatikko täynnä suunnitelmia kuolla nopeasti ja varmasti. Nyt keskityn elämiseen. Tosin masennukseni oli niin vakava, etten ehkä pärjää ilman lääkitystä, mutta tärkeintä on se, että sen ajan jonka elää, elää laadukkaasti. Jos sitten lääkkeet aiheuttavat jotakin sairautta, olin kuitenkin saanut edes jonkin aikaa nauttia elämästä. Ilman lääkkeitä olisin vain suunnitellut kuolemaani.
Itse popsin pari vuotta masennuslääkkeitä, koska jännitin aluksi tiettyjä tilanteita ja se johti lopulta masennukseen... Lääkkeet auttoivat kyllä, mutta pelkkiä lääkkeitä popsimalla ei kukaan piristy eikä parane, pitää miettiä mistä se huono olo oikeasti johtuu ja keksiä jotain. Ei sitä välttämättä millekään kallonkutistajalle tartte mennä, jos pystyy itse kelaamaan asiat tarpeeks hyvin läpi. Mä en oo kohta vuoteen syöny lääkkeitä, ja hyvin on menny, mutta ajattelin silti aloittaa psykologilla käynnit, luulen että se tekee ihan hyvää jokaiselle.
Cipramil on suosituin masennuslääke ja myös Suomen myydyin lääke, myydympi kuin esim. Burana... Eli yksin tässä ei kukaan vaivojensa kanssa ole.
Olikohan se psykiatri joka lääkkeet määräsi? Sinänsä väsymys on osa masennusta. En jaksa olla ihmettelemättä miksi riippuvuutta pelätään niin hirveästi. Jos masentunut tekee itsarin käyttämättä lääkkeitä niin onko se parempi kuin hengissä pysynyt joskin jonkin verran riippuvainenkin? On olemassa psyykkistä riippuvuutta ihmisistä, fyysistä riippuvuutta joistain asioista - en voi nähdä niitä kaikkia pahana. Oma mottoni on: ongelma kerrallaan.
sen verran että söin masennuslääkkeitä noin 8 kk , täytyy myöntää että ne toimivat. en ollut niin stressaantunut ja väsynyt kuten aikaisemmin (liittyvät masennukseen) söin näitä ns. uusia lääkkeitä, sivuoireita ei ollut oikeastaan paljonkaan, paitsi alussa ja lopussa tietysti aika pahojakin. mutta kestivtä yhteensä vain pari päivää. vaikeaan masennukseen ei todellakaan tehoa esim. kehotukset piristyä ja reipastua, tyyliin nuori ja terve ihminen mitään lääkkeitä kaipaa...tosin viimeaikaiset tutkimukset osoittavat että säännöllinen liikunta tehoaa masennukseen lähes/jopa yhtä hyvin kuin mielialalääkitys.eri asia onkin kuinka moni masentunut ja elämänilonsa kadottanut jaksaa aloittaa säännöllisen lenkkeilyn..
Jep jep. Ihan samalla tavalla se masennus täälläkin alkoi.Nukuin paljon ja haahuilin pyjamassa kaikki vapaa-aikani. Veri-arvot sun muut otettiin. DG:keskivaikea masennus. Cipramilia (on muuten aika yleinen lääke)ja terapiaa hoidoksi.Niinkuin varmaan aiemmin on jo tullut ilmi,noista "kolmannen polven masislääkkeistä" ei tuu riippuvuutta. Sivuoireet yksilöllisiä. Itselläni alussa hikoilua ja yöheräilyä ja orgasmivaikeus.Tuo viimeisin oli kaikista ikävin,mutta mielummin niin,kuin pyjamassa torkkuen kaiken päivää. Suomalaiset tekee ennätyksen masislääkkeiden syönnissä,varsinkin tuo Cipramil on listan kärjessä kaikista lääkkeistä. Älä huoli,ei se lopullinen tuomio ole,jos masislääke kuurin kouraansa saa. Itse en syö enää lääkkeitä (söin n. vuoden),terapia riittää,mutta jos masis pukkaa pahasti vielä päälle,olen valmis aloittamaan Cipramilit uudelleen.Se ei silti tarkoita,että olisin orjuutettu syömään niitä lopun ikääni.Mutta:mielummin hoidettu masennus kuin hoitamaton,tietenkin.Ja jos siihen kuuluu lääkehoito,niin asia on hyväksyttävä. Hoitamaton masennus on tappava tauti,niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Tue tyttöystävääsi. Kyllä hänkin vielä nousee sieltä masennuksen syövereistä!