LIIKASTA LOATAAN JO
Aimo Massinen
Vaalien voittaminen ottaa joskus lujille, mutta niiden häviämisestä voi mennä melkein sekaisin. Presidentinvaalien voittajat ovat pettyneitä kuin maansa myyneet. Hävinneet ovat juhlineet häviötään jo viikon ja käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat.
Voittoa ja tappiota ei osata kohdata sellaisenaan, vaan niitä peilataan suhteessa ennakko-odotuksiin. Tämä on tietyssä mielessä hyvin ymmärrettävää, mutta häviäjien uho ja ilakointi on saanut vaarallisiakin piirteitä. - Tapetaan ne, tapetaan ne eduskuntavaaleissa, huusivat jotkut Sauli Niinistön kannattajat vasemmistoon päin vaali-illan riehassa.
Käyty vaalitaistelu ei ollut niin puhdas ja reilu kuin jotkut poliittiset johtajat ovat antaneet ymmärtää. Lokaamiskampanjaa Tarja Halosta vastaan käytiin sähköisessä mediassa varsinkin internetin keskustelupalstoilla. Törkeitä tekstiviestejä ja sähköposteja kiersi verkoissa tavattoman paljon. Kuvamanipulaatio alastomasta tasavallan presidentistä oli yksi suosituimmista. Julkisuuteen noussut tekaistu vappupuhe ei ollut läheskään ainoa törky.
Ehdokkaiden ulkojulisteita rikottiin ja töhrittiin, vaikka tällainen ilkivalta on selvä rikos. Hirvensalon-Kakskerran sos.dem. yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Viherkoski kertoi, että Niinistön vahvalla kannatusalueella Hirvensalossakin ilkivallan kohteeksi joutuivat paria poikkeusta lukuunottamatta Halosen kaikki nelisenkymmentä julistetta.
Tällainen ei varsinkaan vapaaehtoisia vaalityöntekijöitä naurata.
Varmaan Halosen kiihkeimmät kannattajat syyllistyivät vastaavasti Niinistön julisteiden tuhoamiseen. SAK:n joukoista levitetyt dollarin ja euron kuvilla koristetut Niinistö-lennäkkeet eivät myöskään kiitosta ansaitse. Ylipäätään voi kysyä, oliko SAK:n näin tiivis Halos-kampanja korrekti, vaikka ehdokas olikin järjestön entinen lakimies.
Halos-rintaman "lievien likaisten temppujen" osastoon kuului Paavo Lipposen takinkääntö Nato-kysymyksessä, mutta ehkä sillä herätettiin ratkaiseva oma joukko äänestämään. Riittävä määrä heräsi. Politiikassa ja urheilussa ei tyylivirheitä lasketa, vaan lopputulos ratkaisee. Parempi voitti nytkin.
Se että Halonen joutui kamppailemaan toisesta kaudesta tosissaan, opetti vallankäyttäjälle vain nöyryyttä ja karisti sen ylimielisyyden pilkahduksen, jota oli nähtävissä vielä ensimmäisellä kierroksella.
Halonen ei ollut aivan koko kansan presidentti, mutta iskulause syntyi tilanteessa, jossa yli 80 prosenttia suomalaisista kertoi olevansa tyytyväisiä presidentin toimintaan. Vaalitilanne on aina toinen.
Niinistöstä ei tullut työväen presidenttiä eikä vastakkainasettelun aika ollut ohi. Päinvastoin vastakkainasettelu suorastaan synnytettiin kamppailun loppuvaiheessa 1970-luvun malliin. Halosesta tehtiin tarkoituksella pysähtyneen ajan sosialisti. Kuusi vuotta koko kansan presidenttinä eivät merkinneet mitään.
Niinistö lanseerattiin sen sijaan porvarien positiivisena muutosvoimana. Mutta mihin? Vain Nato-tavoite tuli selväksi.
Porvarien taktiikka onnistui - melkein. Halosta tuki toki koko vasemmisto, mutta sillä Halonen ei olisi saanut kuin 35 prosentin kannatuksen. Voittoon tarvittiin vähintään 15 prosenttiyksikön verran muiden puolueiden kannattajia ja politiikasta piittaamattomiakin.
Vaalien varsinainen voittaja oli Tarja Halonen itse - ja toivottavasti myös Suomen kansa. Kansan enemmistön luottamus Haloseen ratkaisi.
Raskas ja osin likainenkin vaalitaistelu saattaa merkitä sitä, että tulevat presidentit eivät ehkä hevin lähde kamppailemaan toisesta kaudesta, vaikka olisivat kuinka suosittuja. Monet ovat sitäkin mieltä, että yhteen kauteen pitäisi siirtyä perustuslain muutoksella. Jotkut kannattavat korkeintaan kahta nelivuotiskautta.
Itse olen sitä mieltä, että mahdollisuus uudelleenvalintaan pitäisi säilyttää, mutta viisi vuotta kerrallaan voisi olla sopiva jakso. Tällöin vaalikausi poikkeaisi kunnallis- ja eduskuntavaalien rytmistä.
Kun presidentti on valittu, mediassa on ollut tapana aloittaa heti uusi presidenttipeli. Nimiä heitellään jo kuuden vuoden päähän. Niinistöstä sanottiin jo ennen vaaleja, että hän kasvattaa kannatuspääomaa seuraaviin presidentinvaaleihin. Pääministeriä hänestä tuskin edes yritetään.
Matti Vanhanen on kovan vaalitappion seurauksena pois presidenttipelistä. Tilalla nähdään ehkä Olli Rehn, 43, EU:sta ja Mikkelistä.
Sdp:n kuumin ehdokasnimi tällä hetkellä on toinen Mikkelin mies Erkki Liikanen, 55, joka kasvaa korkoa Suomen Pankissa. Hyvästä suosituksesta käy sekin, että hänen lokaamiskampanjansa aloitettiin jo Moskovan arkistoista.
Ajan riento on kuitenkin niin raju, että kuuden vuoden kuluttua saatetaan valita aivan toisenlainen ja toisenlaisilla valtuuksillakin oleva presidentti.
------------------------------------------------
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2006-02-04;4:140:0:0:0;6:1:0:0:0,104:139:356837,1:0:0:0:0:0:
Aimo Massinen
Vaalien voittaminen ottaa joskus lujille, mutta niiden häviämisestä voi mennä melkein sekaisin. Presidentinvaalien voittajat ovat pettyneitä kuin maansa myyneet. Hävinneet ovat juhlineet häviötään jo viikon ja käyttäytyvät kuin Euroopan omistajat.
Voittoa ja tappiota ei osata kohdata sellaisenaan, vaan niitä peilataan suhteessa ennakko-odotuksiin. Tämä on tietyssä mielessä hyvin ymmärrettävää, mutta häviäjien uho ja ilakointi on saanut vaarallisiakin piirteitä. - Tapetaan ne, tapetaan ne eduskuntavaaleissa, huusivat jotkut Sauli Niinistön kannattajat vasemmistoon päin vaali-illan riehassa.
Käyty vaalitaistelu ei ollut niin puhdas ja reilu kuin jotkut poliittiset johtajat ovat antaneet ymmärtää. Lokaamiskampanjaa Tarja Halosta vastaan käytiin sähköisessä mediassa varsinkin internetin keskustelupalstoilla. Törkeitä tekstiviestejä ja sähköposteja kiersi verkoissa tavattoman paljon. Kuvamanipulaatio alastomasta tasavallan presidentistä oli yksi suosituimmista. Julkisuuteen noussut tekaistu vappupuhe ei ollut läheskään ainoa törky.
Ehdokkaiden ulkojulisteita rikottiin ja töhrittiin, vaikka tällainen ilkivalta on selvä rikos. Hirvensalon-Kakskerran sos.dem. yhdistyksen puheenjohtaja Pekka Viherkoski kertoi, että Niinistön vahvalla kannatusalueella Hirvensalossakin ilkivallan kohteeksi joutuivat paria poikkeusta lukuunottamatta Halosen kaikki nelisenkymmentä julistetta.
Tällainen ei varsinkaan vapaaehtoisia vaalityöntekijöitä naurata.
Varmaan Halosen kiihkeimmät kannattajat syyllistyivät vastaavasti Niinistön julisteiden tuhoamiseen. SAK:n joukoista levitetyt dollarin ja euron kuvilla koristetut Niinistö-lennäkkeet eivät myöskään kiitosta ansaitse. Ylipäätään voi kysyä, oliko SAK:n näin tiivis Halos-kampanja korrekti, vaikka ehdokas olikin järjestön entinen lakimies.
Halos-rintaman "lievien likaisten temppujen" osastoon kuului Paavo Lipposen takinkääntö Nato-kysymyksessä, mutta ehkä sillä herätettiin ratkaiseva oma joukko äänestämään. Riittävä määrä heräsi. Politiikassa ja urheilussa ei tyylivirheitä lasketa, vaan lopputulos ratkaisee. Parempi voitti nytkin.
Se että Halonen joutui kamppailemaan toisesta kaudesta tosissaan, opetti vallankäyttäjälle vain nöyryyttä ja karisti sen ylimielisyyden pilkahduksen, jota oli nähtävissä vielä ensimmäisellä kierroksella.
Halonen ei ollut aivan koko kansan presidentti, mutta iskulause syntyi tilanteessa, jossa yli 80 prosenttia suomalaisista kertoi olevansa tyytyväisiä presidentin toimintaan. Vaalitilanne on aina toinen.
Niinistöstä ei tullut työväen presidenttiä eikä vastakkainasettelun aika ollut ohi. Päinvastoin vastakkainasettelu suorastaan synnytettiin kamppailun loppuvaiheessa 1970-luvun malliin. Halosesta tehtiin tarkoituksella pysähtyneen ajan sosialisti. Kuusi vuotta koko kansan presidenttinä eivät merkinneet mitään.
Niinistö lanseerattiin sen sijaan porvarien positiivisena muutosvoimana. Mutta mihin? Vain Nato-tavoite tuli selväksi.
Porvarien taktiikka onnistui - melkein. Halosta tuki toki koko vasemmisto, mutta sillä Halonen ei olisi saanut kuin 35 prosentin kannatuksen. Voittoon tarvittiin vähintään 15 prosenttiyksikön verran muiden puolueiden kannattajia ja politiikasta piittaamattomiakin.
Vaalien varsinainen voittaja oli Tarja Halonen itse - ja toivottavasti myös Suomen kansa. Kansan enemmistön luottamus Haloseen ratkaisi.
Raskas ja osin likainenkin vaalitaistelu saattaa merkitä sitä, että tulevat presidentit eivät ehkä hevin lähde kamppailemaan toisesta kaudesta, vaikka olisivat kuinka suosittuja. Monet ovat sitäkin mieltä, että yhteen kauteen pitäisi siirtyä perustuslain muutoksella. Jotkut kannattavat korkeintaan kahta nelivuotiskautta.
Itse olen sitä mieltä, että mahdollisuus uudelleenvalintaan pitäisi säilyttää, mutta viisi vuotta kerrallaan voisi olla sopiva jakso. Tällöin vaalikausi poikkeaisi kunnallis- ja eduskuntavaalien rytmistä.
Kun presidentti on valittu, mediassa on ollut tapana aloittaa heti uusi presidenttipeli. Nimiä heitellään jo kuuden vuoden päähän. Niinistöstä sanottiin jo ennen vaaleja, että hän kasvattaa kannatuspääomaa seuraaviin presidentinvaaleihin. Pääministeriä hänestä tuskin edes yritetään.
Matti Vanhanen on kovan vaalitappion seurauksena pois presidenttipelistä. Tilalla nähdään ehkä Olli Rehn, 43, EU:sta ja Mikkelistä.
Sdp:n kuumin ehdokasnimi tällä hetkellä on toinen Mikkelin mies Erkki Liikanen, 55, joka kasvaa korkoa Suomen Pankissa. Hyvästä suosituksesta käy sekin, että hänen lokaamiskampanjansa aloitettiin jo Moskovan arkistoista.
Ajan riento on kuitenkin niin raju, että kuuden vuoden kuluttua saatetaan valita aivan toisenlainen ja toisenlaisilla valtuuksillakin oleva presidentti.
------------------------------------------------
http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2006-02-04;4:140:0:0:0;6:1:0:0:0,104:139:356837,1:0:0:0:0:0:
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.