Lukaistessani tuota hoitokokouksista käytävää keskustelua, mietin, olisiko tämä hengellinen väkivalta tuttu ilmiö myös tämänajan hengellisissä yhteisöissä.
Joensuun teologisen tiedekunnan gradusssa "Hengellä hakatut"(Sulander, Mikko 2004),annetaan ymmärtää, että hengellisen painostuksen kokemista löytyisi myös muista lestadiolaispiireistä ja yleisemminkin mm kirkkossamme.
Onko niin, että esim vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksissa oli kysymys yksittäisten henkilöiden vääränlainen vallankäyttö vai ovatko nämä kyseiset henkilöt saaneet mandaatin toimia koko yhteisön nimissä? Mikä on hengellistä väkivaltaa nyt ja esiintyykö sitä myös lestadiolaisuuden piirissä? Millä tavoin sitä voidaan vähentää/estää ?
Joensuun teologisen tiedekunnan gradusssa "Hengellä hakatut"(Sulander, Mikko 2004),annetaan ymmärtää, että hengellisen painostuksen kokemista löytyisi myös muista lestadiolaispiireistä ja yleisemminkin mm kirkkossamme.
Onko niin, että esim vanhoillislestadiolaisuuden hoitokokouksissa oli kysymys yksittäisten henkilöiden vääränlainen vallankäyttö vai ovatko nämä kyseiset henkilöt saaneet mandaatin toimia koko yhteisön nimissä? Mikä on hengellistä väkivaltaa nyt ja esiintyykö sitä myös lestadiolaisuuden piirissä? Millä tavoin sitä voidaan vähentää/estää ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muutoinhan sellaista ei voi millään estää.
On huomattava sekin että minkä toinen kokee hyvin turvalliseksi, sen toinen kokee hyvin rajoittavaksi.
Rajoittunut henkilö joka kokee olonsa tarkoin määritellyssä "tilassa" turvalliseksi, yrittää peloissaan pelastaa toisen helvetistä.
Hän on peloiissan tosen puolesta, ettei tämä joutuisi helvettiin. Oman pelkonsa tähden hän turvautuu hänelle asetettuihihn tuikkoihin rajoihin.
Vain Jumala rakkaus voi poistaa tämän pelon ja antaa ihmiselle vapauden ja voiman elää. Silloin toisten pelot eivät vaikuta, eikä niiden avulla voi enää manipuloida tottelemaan pelon vuoksi rajoittuneita johtajia.
Hallitsemaan pyrkivät rajoittuneet ihmiset, joilla ei ole Raamatun kristinopin syvempää tuntemusta, käyttävät ihmisen luontaisia pelkoja, syyllisyyttä, huonoa minä-kuvaa, itsesääliä ja eristäytyneisyyttä hyväkseen.
He ovat tietenkin AIDOSTI hämmästyneitä kritiikistä, koska itse he eivät tajua sitä missä pelkojen ja häpeän tilassa elävät, ja ovat tekevinään hyvin tärkeätä työtä. He vaativat itseltään, ja vaativat muilta.
Heille jumalakin on sellainen, jonka rakkaus pitää teoillaan ansaita.