Walk the Line

oli ihan jees leffa. kaks kertaa itkin.

Harvoin olen leffassa miettinyt, että pitäisiköhän mennä katsomaan sama uudestaankin. Mutta nyt tuli sellainen mieleen. Joaquin on mahtava Johnina, mutta Reese ei tuo mieleen sellaista June Carterin laista hahmoa, johon oikea John olisi niin järkähtämättömästi rakastunut. Katsokaa Googlesta, millainen June oikeasti oli!

Musiikki ja tietty karuus kantoi hommaa koko ajan. Kohtauksia ei pitkitetty liikaa eikä sorruttu liiallisiin nyyhkytemppuihin. Elokuvan alku vankilakeikalla oli jyhkeä ja mukaanstempaava. Vankilakeikkaa olisi saanut näyttää vähän enemmän. Samoin jäi kaipaamaan monia Johnin klassikkokappaleita.

Ehkä menen uudestaan, sillä Luojan kiitos, elokuva loisti vielä yhdellä tavalla: ei ollut "kohokohtia" opettavaisesti esiintuovaa tyhjänpäiväistä liirumlaarum-taustamusiikkia.

Todellakin hieno elokuva. Vankilakohtauksissa oli tunnelmaa niin paljon, että kyyneleet kyynelrauhaset muistuttivat olemassaolostaan.

Aluksi pelkäsin, että "Gladiaattori"-leffa tulee Pääosan esittäjästä mieleen, mutta pelko oli ihan turha. Nyt taitaa olla paljon pelättävämpä, että Gladiaattoria ei voi katsoa ajattelematta Johnny Cashia.

Johnny Cash, "Man in Black", on karismaattisempi hahmo kuin kaikki goottitytöt ja metallimiehet yhteensä. Ja tämä tarina on tosi.

kävin tänään kattomassa Walk the linen,hyvä oli!!!
pisteitä varsinkin päänäyttelijöiden erinomaisista suorituksista!!

mies oli karismaattinen, kiltti ja karhea. nainen oli lämmin, hauska ja sievä. true romance, pidin kovasti.

..liian pitkä. Nykyään jenkit sortuvat ylipitkiin pätkiin. Sama juttu oli Aviatorissakin.