Yhteydenotto Taneli Kylätaskulta

Sheriffi, tämä asia oli itsestään selvää.

Voisitko nyt pyytää suomi24:n ylläpitoa laittamaan takaisin se keskustelu, joka on poistamasi Marian aloituksen alla?

Ko. keskustelun palauttaminen on teknisesti mahdollista.

jos toimittaja on myynyt artikkelinsa, tai on pysyvässä työsuhteessa Kustannus Osakeyhtiö Kotimaahan, on kustantajalla myös sanansa sanottavana asiaan riippuen, kuka omistaa oikeudet ko.artikkeliin. Pelaa hyvä moppi tässä asiassa varmanpäälle ja kysy myös kustantajan kantaa asiaan.
Artikkelin toimittajahan lupasi liittää maanantaina
Kotimaan nettilehdestä puuttuneet osat nettijulkaisuun, joten helpoin tapa on linkittää koko artikkeli tälle palstalle.
http://www.kotimaa.fi/konserni/

Vanhoillislestadiolaisilta vaaditaan anteeksipyyntöä internetissä - ”Hoitokokousten” kipu tuntuu yhä


”Miten mahtaa toimia yhteisö, joka julistaa anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen arvoja?”
(nimimerkki Paula E./ Suomi24-chat)


Leena Huovisen mielestä hoitokokousten tunnelma oli samanlainen kuin taistolaisten kokouksissa. Vain käytetyt substantiivit olivat erilaisia.


Kolmen vuosikymmenen takaiset kokemukset hengellisestä painostuksesta nousivat pintaan Suomi24-internetsivulla.

Suomi24-internetsivustolla käynnistyi kaksi viikkoa sitten keskustelu siitä, pitäisikö vanhoillislestadiolaisen liikkeen pyytää anteeksi 1970- ja 80-lukujen ”hoitokokouksissa” harjoitettua hengellistä painostusta. Viidessä päivässä viestejä kertyi 107.

Keskustelun aloittanut nimimerkki ”Paula E.” vaatii Suomen Rauhanyhdistysten Keskusliittoa (SRK) palkkaamaan puolueettoman tutkijan, joka tekisi selvityksen hoitokokousvuosien tapahtumista. Selvityksen jälkeen tulokset julkistettaisiin ja SRK esittäisi anteeksipyynnön kaikille ”hengellisestä terrorista” kärsineille.

Yhtenä esikuvana kirjoittaja mainitsee Kotimaan joulukuussa julkaiseman anteeksipyynnön Lapuan liikkeen väkivaltaisuuksien ja Hitlerin myötäilystä.

”Paula E:n” mukaan tuhansia suomalaisia koskenut prosessi katkoi sukulaisuusyhteyksiä, tuotti psyykkisiä traumoja ja syvää masennusta sekä johti sairastapauksiin ja inhimillisiin tragedioihin. Keskusteluun osallistui myös muita, jotka kertoivat olleensa mukana 1970-luvun tapahtumissa.


Yhdistys vastuussa vai ei



Keskustelussa muodostui kaksi osapuolta: vanhoillislestadiolaisen liikkeen nykyiset (omien sanojensa mukaan nuoremman polven) jäsenet ja liikkeen menneisyydestä tarkempaa selvitystä peräävät entiset jäsenet.

Ensin mainitut puolustivat näkemystä, jonka mukaan muiden synneistä ei voi tehdä parannusta, vaan ’’jokainen katsoo oman kohtansa” ja piinapenkissä olleet selvittäkööt välinsä asianosaisten kanssa. Erotetut katsoivat, että SRK oli mukana ”täydellä voimalla ja täysmiehityksellä”, ja kantaa siksi myös yhteisönä vastuuta.

”Paula E:n” mukaan hoitokokouksissa kärsineet ovat jo antaneet väärin toimineille ’’hoitomiehille’’ ja muille vastuussa olleille henkilöille anteeksi, koska vain sillä tavalla säilyttää terveytensä. Nimimerkki ”x-vl” kertoo kohdanneensa omia hoitajiaan ja ollut omaksikin yllätyksekseen sovinnonhaluinen.

Kaksi vanhoillislestadiolaiseksi esittäytyvää kirjoittajaa kertoo hoitokokousten hiertävän yhä omaatuntoa, vaikka he olivat olleet niiden aikaan nuoria. ”Tein parannuksen kososlaisuudesta, josta en tiennyt mitään”, nimimerkki ”itse kokenut” kirjoittaa. ”Silloin nuori mies” soimaa itseään siitä, että hänellä ei ollut rohkeutta asettua vastustamaan tunnettuja saarnamiehiä, vaikka omatunto kehotti.


Mikä on aitoa keskustelua?



Kuten verkkokeskustelussa usein käy, osallistujat joutuivat pohtimaan, onko kaikkien keskustelijoiden pussissa puhtaita jauhoja.

Nimimerkki ”VL” epäili, että hoitokokouksia kritisoivien omissa puheissa riittää aihetta parannuksentekoon. Hän myönsi kuitenkin, ettei tiedä ”sen aikaisista asioista juuri mitään”. ”Tietämättömyys ei poista sitä tosiasiaa, että SRK:n johto syyllistyi vakavaan rikkomukseen”, keskustelun avannut ”Paula E.” vastasi.

Suoraa kritiikkiä epäaitoudesta sai vanhoillislestadiolaisena esiintyvä nimimerkki ”Hynde”, joka provosoi vaatimalla liikkeestä erotettuja pyytämään anteeksi. Hynden kova linja hämmensi, kunnes joku kyllästyi keskustelun saamaan luonteeseen: ”Hynde ei ole vanhoillislestadio-
lainen. Kuinka kauan teille voi syöttää pajunköyttä, ennen kuin havahdutte huomaamaan?”

TANELI KYLÄTASKU






Kokoukset olivat yöllisiä ”oikeudenkäyntejä”



Vanhoillislestadiolaisen liikkeen ”hoitokokoukset” alkoivat 1970-luvulla ja loppuivat 1980-luvun alussa.

Kokouksia on pidetty reaktiona 1960-luvun yhteiskunnallisiin murroksiin: moniarvoistumiseen, vasemmistoradikalismiin, television yleistymiseen ja seksuaaliseen vapautumiseen. Maaseudun perinteinen elämäntapa menetti uskottavuuttaan, muuttoliike tyhjensi Pohjois-Suomen kyliä ja vanhoillislestadiolainen liike kärsi sisäisistä ristiriidoista.

Hoitokokouksien on kerrottu muistuttaneen oikeudenkäyntejä. Myöhäiseen yöhön kestäneissä istunnoissa rauhanyhdistyksen jäseniä vaadittiin tekemään parannusta sekä nimeltä mainituista synneistä että väärästä hengestä. Kuritoimia luonnehdittiin ihmisten nöyryyttämiseksi ja aivopesuksi. Lehdissä kokous-
ten väitettiin aiheuttaneen mielenterveydellisiä häiriöitä ja itsemurhia. (Miikka Ruokanen, Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus. Kirkon tutkimuslaitos 1980.)




Liikkeestä erotettu jätti myös kirkon



Joensuussa asuva kirjanpidon opettaja Leena Huovinen kuuluu ”hoitokokouksessa” vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä erotettuihin. Huovinen perheineen ei tosin osallistunut kokoukseen, koska omakotitalon rakentaminen oli kiireisessä vaiheessa.

– Saimme allekirjoittamattoman kirjeen, jossa minut, mieheni, anoppini ja kälyni tuomittiin poissaolevina erotettaviksi, Huovinen kertoo.

– Kävin yhdessä hoitokokouksessa katsomassa, ja tunnelma oli kuin keskiajalla. Ihmiset olivat yksi kerrallaan piinattavana, saavatko armon vai eivät.

Huovinen kertoo seuranneensa sivusta, kuinka liikkeestä erotetut selvisivät. Joku sai sydänkohtauksen, toinen päätyi mielisairaalaan. Huovinen muistaa tosin myös liikkeen jäseniä, jotka olivat kiitollisia saamastaan hoidosta.

Huovinen arvelee oman erottamisprosessinsa alkaneen siitä, kun häneltä kysyttiin ohimennen, pitääkö hän miestään uskovaisena. Vastattuaan myönteisesti hän sai kuulla, että ”sitten meillä on eri henki”.

Huovinen pitää käsittämättömänä ajatuskulkuna sitä, ettei SRK voisi esittää yhdistyksenä anteeksipyyntöä.

– Asiat tehtiin yhdistyksen nimissä, mutta yksilöiden pitäisi korjata ne. Normaaleissa ihmisissä tällainen selittely ei saa vastakaikua.

– Myöhemmin olen eronnut kirkostakin, kun olin pyrkinyt aikani vaikuttamaan siihen, että kirkko käynnistäisi opilliset keskustelut lestadiolaisten kanssa.







Ma 6.2.2006 Terhi, Teija, Tiia, Tea, Terhikki
Tilaukset
Yhteystiedot
Ilmoittajille
Kotimaa-yhtiöt
KODIN JUHLAT
Kaste - Häät
PÄIVÄN SANA
VIIKON LEVY / KIRJA
VIIKON VITSI
KOTIMAA | PL 137 (POHJOISKAARI 15), 00201 HELSINKI | puh. (09) 4155 2

Hoitokokoukset on puitu jo ajat sitten, eikä niistä sovi enää keskustella täälläkään.

Sinulla ei ole SRK.n mandaattia sallia täällä tämäntapaisia keskusteluja.
Poistat kiltisti kaikki hoitokokousjutut ja sillä söpö.Uskovaisena sinun ei sovi kiihottaa täällä tämäntapaisia pröystäileviä juttuja sallia palstalla kaikenlaisia törkeyksiä.

Etkö tiedä ja käsitä. Aikoinaan käytiin kovia taisteluita hajaannusten myötä, jolloin asiat puitiin juurta jaksain ja lyötiin piste I.n päälle.
Asioihin ei palata kovin mielellään enää, koska ne aiheuttivat silloin niin paljon surua ja murhetta.

Epäuskoiset ihmiset eivät silloin halunneet tehdä parannusta synneistään, siitähän vaan oli kysymys.
Katkeroituneet luopiot ovat vaan siitä lähtien levitelleet mitä ihmeellisempiä juttuja hoitokokouksista.
Raamattukin opettaa, että elleivät he sinua ja seurakuntaa kuule, ovat he vain porttoja ja bublikaaneja.
Sinä kannat suuren vastuun tästä palstasta ja myös henkilöytesi on selvitettävissä, jos tarve vaatii.
SRK. ei hyväksy tämäntapaisia kirjoitteluja hoitokokouksista

Olisit jo aikaisemmin tehnyt tämän, ettei hyvä keskustelu olisi mennyt sivu suun.
Vastaisuuden varalle annan sellaisen neuvon, että ennenkuin poistat jotakin tärkeää keskustelua, niin piilota se jemmaan jonnekkin ja ota sitten esille, jos tarve vaatii.
Nytkin olisit voinut piilottaa aikaisemman keskustelun varalta jonnekki, josta sen olis voinut sitten napata käyttöön, mikäli palautus olisi aiheellinen.