Aika erikoisen kommentin sain kuulla eilen.
Chatissa kerroin että minulla on neurologinen poikkeama, joka todennäköisesti periytyy lapsille, ja että tämän takia heillä on todennäköisesti helpompi olla minun kanssa sitten jos heidän äitinsä kanssa lyödään kantapäät vastakkain. No, se on puhtaasti spekulointia mitä tulevaisuus tuo tullessaan, lapsia ei ole, eikä sen kummemmin lasten äitiäkään.
Sain neuvon, että en hankkisi lapsia enkä muijaa. Mutta minkä ihmeen takia? Onko AS muka niin rajoittava tekijä ihmisen elämässä, että jo pelkästään sen takia pitäisi jättää omat lapset "tekemättä", koska niilllä saattaa olla se? Vai enkö näe jotakin toista pointtia?
Chatissa kerroin että minulla on neurologinen poikkeama, joka todennäköisesti periytyy lapsille, ja että tämän takia heillä on todennäköisesti helpompi olla minun kanssa sitten jos heidän äitinsä kanssa lyödään kantapäät vastakkain. No, se on puhtaasti spekulointia mitä tulevaisuus tuo tullessaan, lapsia ei ole, eikä sen kummemmin lasten äitiäkään.
Sain neuvon, että en hankkisi lapsia enkä muijaa. Mutta minkä ihmeen takia? Onko AS muka niin rajoittava tekijä ihmisen elämässä, että jo pelkästään sen takia pitäisi jättää omat lapset "tekemättä", koska niilllä saattaa olla se? Vai enkö näe jotakin toista pointtia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
chatissa nyt sanotaan kaikenlaista. Ja ihmiset sanovat kaikenlaista. Jos sen mukaan eläisi mitä naapurit sanovat, ei elämästä tulisi mitään.
Ota ihan rennosti ja anna elämän kuljettaa. Sitten kun sopiva kandidaatti tulevien lastesi äidiksi osuu kohdalle, viittaa kintaalla puheille ja perusta perhe.
Meitä asseja on ehkä perheettöminä vähän keskimääräistä enemmän, mutta periaatteessa as ei ole este vaan hidaste.
Kun tiedostat as-piirteesi, osaat ehkä perheellisenä ottaa sen huomioon. Teillä ei ehkä halailla yhtä paljon kuin muissa perheissä, mutta eipä se teidän yhteistä onneanne kuitenkaan vähennä.
olen kärsinyt siinä määrin lapsihirviöiden terrorista, etten lapsia hanki, se lihas nimeltä kohtukin on heitetty ties minne. En ikinä toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle sitä helvettiä, missä penskana elin. Onnellisin päiväni oli se päivä, kun suljin viimesen kerran koulun oven.
Jos lapsia hankit, pidä ihmeessä niistä kunnolla huolta, älä anna niiden tulla kiusatuksi.
Käyn edelleen terapiassa ja tulen käymään vielä vuosia kiusaamisen vuoksi.
Kiusaamiseen Puutun, isolla P:llä. Nytkun kun opiskelen niin taitaapi olla paikallaan järjestää muutamalle opiskelukaverille sponttaania nenäverenvuotoa jollei muutosta tapahdu.
Tosiaan, ainakin peruskouluopettajat on velvollisia puuttumaan koulukiusaamiseen. Jollei ne sitä tee ("eihän meidän lapset mitään pahaa tee"), niin ne syyllistyy virkavelvollisuuden laiminlyöntiin. Se on poliisiasia jo siinä vaiheessa.
Vihjeenä sitten AS-lasten vanhemmille että vieraan lapsen pieksemisestä seuraa korkeintaan sakkoja, mutta oman lapsen selkäsaunasta saattaa menettää jopa huoltajuuden.
Silkkaa höpötystä, elämä ois tietenkin helpompaa ilman aspergeria, mutta so what? Kuka sanoi, että helppouden takia pitää jättää elämättä??
Minulla on as-isä ja as-poika, enkä luopuisi kummastakaan edes niinä päivinä, kun mikään ei suju. Ongelmia on ja ne yritetään ratkoa yksi kerrallaan, vaan eikös se ole just samoin kaikilla muillakin?
Maaimalla on tarjota miljoona kertaa isompia huolia, as:n kanssa voi elää täyttä elämää!
Hei!
Olen peruskoulun 9. luokkalainen tyttö, ja valmistelen vammaisuuteen liittyvää esitelmää. Itselläni on autistinen veli, ja haluaisin haastatella ihmisiä, joilla on erityistarpeita vammaisuuteen liittyen, tai heidän omaisiaan. Esitelmän ideana ovat eettiset kysymykset, ja pohjalle haluaisin kokemuksia kiusaamisesta, syrjimisestä ja ennakkoluuloista erilaisia ihmisiä kohtaan. Jos on tarinoita/ kokemuksia, kertoisin niistä mieluusti luokkalaisilleni, ja saisin ehkä heidätkin näkemään asioiden toiset puolet..