Isät kertokaa minulle, miten teidän suhteenne omiin vanhempiinne muuttui oman lapsenne syntymän jälkeen?
Mulla on nimittäin ongelmana se, että olen raskaana ja mieheni vanhemmat eivät voi sietää minua. Valitettavasti mieheni on aina vain vanhempiensa puolella, kun minulla on niiden kanssa känää.
Toivoisin kovasti, että vauvamme syntymän jälkeen mieheni alkaisi vihdosta viimein olla meidän puolellamme.
Mulla on nimittäin ongelmana se, että olen raskaana ja mieheni vanhemmat eivät voi sietää minua. Valitettavasti mieheni on aina vain vanhempiensa puolella, kun minulla on niiden kanssa känää.
Toivoisin kovasti, että vauvamme syntymän jälkeen mieheni alkaisi vihdosta viimein olla meidän puolellamme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riippuu siitä minkälaista känää sinulla on appivanhempiesi kanssa, mutta jos känät johtuvat anopin tai appiukon turhista tuittuiluista, niin saat kyllä ottaa ukkoasi niskasta kiinni ja pistää seinään vasten.
Avioliitto on kahden ihmisen välinen liitto, EI MISSÄÄN NIMESSÄ OSAKEYHTIÖ!!!
Vauvan syntymä ei vaikuta tähän mitenkään. Tai jos vaikuttaa, niin korkeintaan hankaloittavana tekijänä. Tulee lastenhoito-ohjeita ja "näin tehtiin ennenvanhaan" jorinoita.
Ota asia esille vakavassa mielessä ja keskustelet miehesi kanssa. On toki selvää, että omat vanhemmat ajattelevat aina lastensa parasta olivat he minkä ikäisiä tahansa, mutta kohtuus kaikessa. Itselläni on ilmeisesti käynyt hyvä tuuri appivanhempien suhteen enkä ole joutunut heidän kanssaan kahnauksiin.
Vaimon kanssa kinaaminen on riittänyt tähän asti.
Kysyit, millaista känää. Mieheni äiti on mielisairas ja lisäksi hyvin mustasukkainen pojastaan. Hän on jopa uhannut poikaansa itsemurhalla, jos poika ei häntä enää tulevaisuudessa tarvitse (vrt. meidän liitto ja lapsen tulo). Akka lopetti syömisen, kun kuuli raskaudestani ja joutui sairaalaan. Mieheni aina uskoo äitiään eikä näe yhtäläisyyttä raskauteni ja akan reagoinnin välissä.
On koko ajan muutakin painostamista sieltä päin;
etten ole tarpeeksi hyvä nainen miehelleni ja tätä perustellaan ihan tuulesta temmatuilla asioilla kuten, en siivoa tai laita ruokaa. Siivoan ihan liikaakin ja laitan joka pv ruokaa.
Akka ajattelee vain itse olevasna se paras nainen mieheni elämässä eikä siksi voi hyväksyä minua. Ja mies on äitinsä puolella taaskin.
Toivoin lapsen syntymän auttavan miestäni jotenkin kääntymään minun puolelleni ja alkamaan puolustamaan omaa pientä perhettään.
Onko jollain kokemuksia siihen suuntaan, että vauvasta ja vaimosta on tuleet miehen tärkeimmät ihmiset, omien vanhempiensa jäädessä hieman taka-alalle?
Jos mies ei näe äitinsä sairautta, on syytä hakea apua myös hänelle. Tosiasiat ovat tosiasioita ja sellaisina ne pitää ottaa.
Syömälakot ja itsemurhauhkailut eivät todellakaan ole terveen ihmisen toimia. Mitä miehesi sanoo, jos pyydät häntä muuttamaan äitinsä luo? Sairas ihminen ei tule terveeksi sillä, että synnytät hänelle lapsen. Niin juuri, siis tarkoitan, että myös miehelläsi on iso ongelma jos hän ei näitä asioita osaa katsoa oikein.
Tietenkin äidit toivovat pojilleen parasta. Varmasti monissa "anoppisuhteissa" on parantamisen varaa. Anoppien hölmöilyjä on helpompi sietää, jos ne osataan jättää omaan arvoonsa. Mielisairasta mummoa ei lapsesi tarvitse. Tee se miehellesi selväksi ja jos hän ei sitä ymmärrä....potkaise pellolle!
Miten voi olla mahdollista ??? Onpa lapsellinen mies sinulla, pitäisi jo päästä äidistä ja isästä sopivasti eroon eli kasvakoon miehesi aikuiseksi.