Olen Jyväskylän yliopiston opiskelija ja olen opiskeluissani edennyt todella ahkeraan. Opintoviikkoja kertyy n. 2*normaali määrä vuodessa.
Ihmetyksen aiheena on henkilökunta. Pääsääntöisesti. Luennoitsijat, dosentit, tutkijat ym. ovat pissipäitä (n. 85 prosenttia). Kyllähän sen ymmärtää, että akateeminen sivistys on arvokasta, mutta että se pääsääntöisesti nousee hattuun!
Olen kuullut monien muidenkin opiskelijoiden toteavan saman asian.
Ihmetyksen aiheena on henkilökunta. Pääsääntöisesti. Luennoitsijat, dosentit, tutkijat ym. ovat pissipäitä (n. 85 prosenttia). Kyllähän sen ymmärtää, että akateeminen sivistys on arvokasta, mutta että se pääsääntöisesti nousee hattuun!
Olen kuullut monien muidenkin opiskelijoiden toteavan saman asian.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yliopistoväki pääsääntöisesti elää umpiossa, omassa maailmassaan jonka keskipisteenä on akateeminen meriitti, erityisesti artikkelit. He eivät tiedä/siedä sitä tosiasiaa, että yliopiston ulkopuolella heidän nollatutkimukselleen annetaan kovin vähän arvoa.
Suurin osa yliopistoväestä on ns. suojatyöläisiä, jotka opintojen jälkeen tai loppuvaiheessa ovat jääneet laitokselle assareiksi, ja ylenneet sitä kautta hierarkiassa jos ovat edes ylenneet. On helppoa pitää omaa systeemiään parempana, kun ei ole muuta nähnyt. Toisaalta sellaisiakin tapauksia on, jotka sisimmässään tiedostavat yliopistotyön surkeuden, ja ajattelevat että hyökkäys on paras puolustus.
Aloittelevat opiskelijat ovat kaikkitietäviä sekä yliopistossa, amiksessa kuin (etenkin) lukiossakin. Käykääpä muutama vuosikurssi ja kritisoikaa sitten.
laaja-alaista tutkintoa ja tiedän paljon yliopistoväkeä.
Pääsääntöisesti tutkijat ym. henkilökunta ovat havaintojeni ja eräiden muiden havaintojen mukaan omasta mielestään mahdollisimman lähellä Jumalaa...
...ennen yliopisto-opiskeluja haaveilin jopa yliopistourasta, mutta nyt olessani opiskelijana yliopistomaailmassa, en halua olla yksi mätäpaise mätäpaiseiden joukossa...
Olet väärässä paikassa. Vaihda alaa, opiskeluastetta tai molempia.
Olen viidessä vuodessa tehtaillut 50 ov:ta vuodessa ja ollut kaksi vuotta töissäkin.
Suurin osa opinnoista kiitettäviä, jokunen hyvä suoritus.
Taidat olla just tätä kusipäistä henkilökuntaa!
Miten nuo suorittamasi opintoviikot nyt liittyvät tähän juttuun? Ei mitenkään. Taidat olla itseäsi kehuskeleva heppu, joten ei ole ihmekään jos henkilökunta suhtautuu SINUUN oudosti. Itselläni vain positiivista sanottavaa Jyväskylän yliopiston henkilökunnasta!
mutta olen vain tullut itse siihen tulokseen Olen keskiverotyyppi eli tavis, mutta yhdessä useiden muidenkin opiskelijoiden kanssa, että pääsääntöisesti yliopiston henkilökuntaan suuntautuu ylimielisiä ihmisi ja tämä ehkä onkin laadukkaan tutkimuksen edellytys. Vaatii erittäin hyvän itsetunnon, jotta rohkenee tehdä tiedettä muutenkin kuin vain opiskelumielessä.
Ei minullakaan ole pahaa sanottavaa yliopiston muusta henkilökunnasta kuin pelkästään opetushenkilökunnasta.
Olen kylläkin keskiverotyyppi eli tavis, enkä tosiaankaan leveile - päinvastoin!
...mutta yhdessä useiden muidenkin opiskelijoiden kanssa olen tullut siihen tulokseen, että pääsääntöisesti yliopiston henkilökuntaan suuntautuu ylimielisiä ihmisiä ja tämä ehkä onkin laadukkaan tutkimuksen edellytys!? Vaatii erittäin hyvän itsetunnon, jotta rohkenee tehdä tiedettä muutenkin kuin vain opiskelumielessä.
Ei minullakaan ole pahaa sanottavaa yliopiston muusta henkilökunnasta kuin pelkästään opetushenkilökunnasta.
puheitasi. Psykoterapia (itsekseen puhuminen mykähkölle kuulijakunnalle) toimii näköjään joskus mielen tukosten avaajana. Ajattele ihan rohkeasti täst'edeskin.
käyttö! Tuosta ei hyvä seuraa!
saa ihmisen tuntemaan itsensä erinomaiseksi. Hallitsee tieteen terminologian ja teoriat.
Itse opiskelen Helsingissä, mutta sama tilanne kaikkialla, henkilökunta luulee olevansa maailman napa, mutta näinhän myös suuri osa yliopiston opiskelijoista asian kokee.
Tiedeyhteisön mädännäisyydestä on puhunut ja kirjoittanut avoimesti es. Esa Saarinen.
jollet tietysti itse halua. "Miesopiskelija" on n-n-niin hupaisa tosikko, että vaikea on vastustaa pientä kutittelua.