Laitinen

Onnittelut, Sauli!
4.2.2006 0:02

Maansuru laskeutui maanantaina kaikkialle, missä parempi väki kokoontuu: sairaaloihin, upseerikerhoille, opettajainhuoneisiin, asianajotoimistoihin, bodaussaleihin, Laanilan monotansseihin, kampaamoihin, kauneushoitoloihin, kynsistudioihin, Palacen ja Savoyn saleihin, rotaryjen viikkolounaille, MTV3:n politiikan toimitukseen, Suomen Kuvalehteen ja valtaosaan Suomen mediaa.

Kaikkiin näihin paikkoihin tuli suurena yllätyksenä Sauli Niinistön tappio Tarja Haloselle presidentinvaalissa. Vaikka olin kaikille vakuuttanut, että Halonen voittaa, porvariystäväni eivät sitä uskoneet, sillä he elävät Westendin tapaisissa getoissa itsensä kaltaisten ihmisten kanssa eivätkä näe muuta maailmaa.

Vaalien jälkeisenä päivänä makaan sairaalassa, jossa näen vain kaksi iloista työntekijää: kahvilan kassan ja miessiivoojan, joka edellisenä päivänä pelokkaasti sivuilleen vilkuillen kuiskasi korvaani: "Äänestin Halosta..."

Mikä tahansa vaalitulos on helppo ennustaa Suomessa, jos on kaksi vaihtoehtoa. Jos äänestetään siitä, onko maa pannukakun vai pallon muotoinen, 51,8 prosenttia äänestää pallon ja 48,2 pannukakun puolesta.

Kun ystäväni Sauli Niinistö ryhtyi kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, pidin sitä hieman huvittavana mutta kauniina eleenä, sillä entisestä kykypuolueesta on tullut kauppakamarijuppien hurmosliike.

En hetkeäkään kuvitellut, että Sauli vakavissaan pyrkii presidentiksi. Haluaapahan vain auttaa pulassa olevaa kokoomusta, ja hänellä on varaa käydä häviämässä, jos voi samalla pelastaa alemmuuskompleksia kärsivän puolueensa häpeältä.

Kun sairaalan vuoteelta katselin toisen kierroksen tv-kamppailua, teki mieli huutaa ystävälleni ruudun läpi: "Sauli, tuu pois, siellä valitaan presidenttiä." Kun hän ei ollut opetellut kunnolla edes everstien antamia kotiläksyjä turvallisuuspolitiikasta ja kriisienhallinnasta, oli kärsimys kuunnella sitä jankutusta televisiosta.

Jos Saulin kanssa lähtee kaljalle, pitää ottaa shakkilauta mukaan, että on jotain viihdykettä, sillä hänen kanssaan ei voi filosofoida, keskustella historiasta tai kulttuurista kymmentä minuuttia pitempään, vaikka hän onkin ihan kunnon jätkä monien muiden tapaan, mutta ei sen enempää.

Sauli on pohjimmiltaan salolainen pikkukaupungin juntti, joka kyvyt riittävät mainiosti maalaiskäräjien syyttäjän virkaan, jollaisena hän vaalikamppailussa esiintyikin, tai jopa valtion kamreeriksi, joka osaa sanoa kaikille ei. Mutta siihenkin hän tarvitsee Raimo Sailaksen tapaisen takapirun.

Sauli ei voi syyttää tappiostaan ainakaan julkista sanaa, sillä Helsingin Sanomia, Yleisradiota, osittain Ilta-Sanomia ja joitakin aikakauslehtiä lukuun ottamatta koko media oli joko Niinistön puolella tai Halosta vastaan. MTV3:n politiikan toimittajakin oli Ison pajan vaalivalvojaisissa lähes itkun partaalla, kun paljastui, että hän hävisi jo toisen kerran Halosen vastaisen kampanjansa. Kunhan pääsen sairaalasta, täytyy lohduttaa Timoa: Parhaasi olet tehnyt, ehkä ensi kerralla onnistut.

Kun olen lukenut maakuntalehtiä, niiden pääkirjoituksista syntyy käsitys, että Tarja Halonen hävisi vaalit. Lehtien kirjoitukset eivät perustu tosiasioihin, vaan päätoimittajien kaunaisiin unelmiin.

Kun vaalien tulos selvisi, olin kaksinkertaisesti tyytyväinen. Ensinnäkin, ystäväni Sauli Niinistö ei joutunut virkaan, johon hän ei ole sopiva eikä pätevä, tuskin edes halusi. Toiseksi - virkaan valittiin kokenein, etevin, lahjakkain, sivistynein ja sosiaalisesti kyvykkäin ehdokas Tarja Halonen. Jos Halonen olisi ollut kokoomuksen ehdokas, olisin äänestänyt häntä enkä demarien Niinistöä.

Vaali-illan päätteeksi katselin Saulin vartalonkieltä. Kun hänen kannattajansa olivat lohduttoman myrtyneitä, Sauli näytti tyytyväiseltä, kuin pelastuneelta.

Yksi vaalien ratkaisija on jäänyt vähälle huomiolle. Timo Soini menestyi alueilla, joilla Matti Vanhanen hävisi eniten. Soini ei suostunut kokoomuksen painostukseen testamentata äänensä Niinistölle. Kaappi-tannerilaisena demarina Soinin vaikeneminen merkitsi sitä, että suuri osa perussuomalaisista äänesti Halosta.

Jos Soini olisi ohjannut joukkonsa Niinistön taakse, Halonen pakkaisi nyt Mäntyniemessä tavaroitaan muuttoautoon matkalle Kallioon.

Vähemmilläkin ansioilla pääsi Kekkosen aikana ministeriksi.