Miksi ei Jumala auttanut niitä..

neuvomaan oikeaa tietä? Paras kun ei sinun neuvojesi perään lähde, kun sutta menee karkuun tulee karhu vastaan

tutustukaa Anton Laveyn kirjoihin. Ole ylväästi voittajan puolella.

Vanhempani olivat uskossa, kun SRK:sta karkotettiin. He ovat olleet uskossa myös sen jälkeen. Jumala on kuljettanut heitä omaa tietänsä ja opettanut uusia asioita.

Minä sain pienestä pitäen kasvaa yhdessä vanhempieni kanssa kohti avarampaa kristillisyyttä. Ja on Jumala minuakin eri elämän vaiheissa muistanut, rakkautensa todistanut.

Takaisin menneisyyteen ...

Sitä tyttöä, joka häpeän satuttamana katseli koululuokan eteen ripustettua epäonnistumistaan, lintua, jolla oli rikkinäiset siivet; häntä katseli Isä Jumala taivaasta ja rakasti.

Tyttö kuitenkin rakasti lintua ja kotiin mentyään hän teki sille uudet siivet talouspaperista, kun kreppipaperia ei ollut. Opettaja oli kieltäytynyt tätä antamasta, sanoen, että se on liian kallista.

Ei kai se olisi ollut niin paha juttu, ellei tyttö olisi kokenut, että eräät koulukaverit käyttävät kaikki tilaisuutensa hänen nolaamisekseen.

Tapaus on mielestäni jälkeenpäin ajatellen erittäin symbolinen elämästäni vanhoillislestadiolaisluokassa hylkiöperheen lapsena.

Ehdotan, että olisit varovaisempi mitätöimään niiden uskoa, jotka joutuivat erotetuksi ja myös niiden, jotka jäivät liikkeeseen. Se sinänsä on positiivista, että yrität herätellä ihmisiä miettimään, kehen he uskovat ja onko heillä henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Kyse on tärkeästä asiasta.

Erotetut varmasti huusivat tuskaansa Jumalan puoleen. Se, että joku joutui mielisairaalaan tai joku epätoivossaan päätyi itsemurhaan oli tulosta kärsimyksestä, joka ylitti inhimillisen kestokyvyn. Armollinen Jumala, joka näki kaiken, piti kyllä omistaan huolen, vaikka sitä ei aina olekaan helppo nähdä. Ihmisten on turha ryhtyä tuomareiksi tämän asian osalta.

Äitini lohduttautui soittamalla ja laulamalla tuskaansa pois. "Täällä usein korpimaata kulkeissain, synkät pilvet peittävät mun kotimaan, vaan kun Jeesus Henkens' kautta lohduttaa, silloin mustat pilvet kaikki hajoaa." Tätä laulua hän paljon lauloi.

Uskon kohde voi hämärtyä ja suuntautua vääriin asioihin, näitä ovat omat teot, ihmiset, seurakunnat tai mikä tahansa asia, ihmisestä riippuen. Siksi en halua uskoa uskooni (tämä johtaa helposti pakonomaiseen uskotteluun), vaan uskossa turvautua Jeesuksen sovitustyöhön, joka minut pelastaa. Meidän uskomme on vajavaista, mutta Jeesukseen turvautuminen riittää, sillä hänen pelastustyönsä on täydellinen.

Luterilaiset opettavat täydellistä lahjavanhurskautta. Katoliset puhuvat teoista. Näin teoriassa. Huolimatta tästä erosta, kummallakin ryhmällä on taipumus käytännössä sortua lakihenkisyyteen ja yritykseen kelvata Jumalalle tekojensa kautta.

Siksi ajattelen, että jos kyse olisi meidän uskomme täydellisyydestä, kenelläkään ei olisi mahdollisuuksia pelastua. Onneksi Jeesuksen, johon uskossa turvaamme ja joka meitä rakastaa, sovitustyö on täydellinen. Tässä meillä on pelastus.

ensinnäkin sillä tavalla, että Hän johdatti pois väärään oppiin menneestä seurakunnasta.

Harhaoppi tuli siis hoitokokousten myötä kun väärät henget pantiin syntien aiheuttajiksi ja yksinkertaiseen parannuksentekoon lisättiin henkioppi. Samalla seurakunnan johtohenkilöiden puheista ja toiminnasta tehtiin erehtymätön, vaikka oppi ei perustu(nut)kaan Raamattuun. Hoitokokoukset sinänsä pidetiin ihmisarvoa alentavalla tavalla ilman rakkautta.

Raamattu kehottaa nuhtelemaan kahden kesken, sitten parin kolmen kanssa ja lopuksi seurakunnan kuullen. Kunpa olisikin ollut niin!
"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä, niinkuin itseäsi!"

Useimmiten ei ollut edes kyse seurakunnan eteen kuuluvista asioista. Jos olisikin ollut, olisi heti ensimmäisellä kerralla pitänyt saarnata synnit anteeksi. Monesti anteeksianto evättiin.
On annettava anteeksi "ei seisemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".

Jumala on mitä ihmeellisimmillä tavoilla johdattanut ja lohduttanut myös siioninlaulujenkin kautta. On ollut myös saman kokeneiden tuki. Yksin jääneillä on varmasti ollut vaikeampaa.

Tämän vajaa vuosi sitten löytämäni keskustelupalstan olen kokenut hyvin tärkeäksi, myös Jumalan johdatukseksi ja toiveita antavaksi.

"On kallein lahja päällä maitten
omana olla Jeesuksen.
Saan kerran parvess´autuaitten
yhtyä voitonvirtehen."

Terveisin sirkka