Masentuneen kotihoito?

voin kertoa itsestäni, että olen sairastanut masennusta 10 -vuotta jona aikana tapasin nykyisen x-mieheni. Sain itse ainakin voimaa toisesta jaksaa päivän kerrallaan eteenpäin. Ei masennus ole mikään todellinen syy eroon vaan yleensä takana on jotain muuta.
On todella hienoa, että olet halukas auttamaan ja tukemaan sillä tukea nimenomaan masentunut tarvitsee. Sanomalla, että 'tartu vain itseäsi niskasta kiinni ja lähde tai tee niin kyllä se siitä' -sanonta on kaikista pahinta mitä toiselle voi silloin sanoa.
Syön itse lääkkeitä, mutta ei kaikki tarvitse lääkitystä, esim pelkkä terapiassa käynti voi auttaa.

Olet hieno ihminen jos todella tahdot häntä auttaa! Ei ole kotihoitotapaa suoranaisesti ja lääkitystä en suosittele ensimmäiseksi hoidoksi.
Itse een tahtonut hoitoon enkä lääkitystä, mutta poikaystäväni suostutteli minut terapiaan suraavasti: Hän lupasi varata ajan (varasi myös), vei minut paikan päälle ja oli mukana ensimmäisessä istunnossa. Se helpotti minua koska itse en olisi kyennyt varaamaan aikaa tai lähtemään hoitoon vaikka itsekkin tiesin että sitä kaipasin.

Anna hänelle tilaa hengittää ja yritä piristää, mutta voisit puhua vielä hänet ympäri jotenkin terapiaan, koska siellä selvitetään todelliset ongelmat ja lääkitystä tarjotaan,mutta siihen ei ole pakko suostua. Itse en ottanut lääkkeitä ja olo alkaa olla parempi ja elämä kutakuinkin järjestyksessä.
Soita suoraan psykiatrian poliklinikalle tai mielenterveystoimistoon ja kerro tilanne ja pyydä aika mikäli hänkin on sitten siihen suostunut.

Masentunut ainakin minä kaipasin ja kaipaan läheisyyttä ja tukea. Kyllähän varmaan kykenee suhteeseen,mutta hän voi ajatella sinun "parasta".Eli ajattelee ettei tahdo vaikeuttaa sinun elämääsi. Älä missään nimessä kuitenkaan väsytä itseäsi hänenkään takiaan.

Ole sinnikäs ja tukena omien jaksamisten mukaan ja te voitte vielä muistella vanhoilla päivillä kuinka autoit neidon pulasta! Iloa ja jaksamista sekä rutkasti onnea matkaan! Kaikki järjestyy! :)

Kiitos että edes joku viitsi vastata. Sain tuosta taas voimaa joksikin aikaa, ainakin siihen asti kunnes "joudun" taas puhumaan hänen kanssaan, se todellakin vie kaikki voimat.
Tutustuimme internetissä 1,5 vuotta sitten ja tiesimme heti että meillä synkkää..koko kevään ja kesän jaksoin ehdotella tapaamista ja odottaa että hän on valmis tapaamaan ja syksyllä sitten viimein tapasimme livenä. Ehdimme jutella internetissä todella paljon ja hän kertoi entisen suhteensakin kariutuneen siihen että ei kyennyt sitoutumaan. Vielä kaksi viikkoa sitten hän puhui tulevaisuudesta yhdessä ja vannoi rakkauttaan..samalla kuitenkin valitteli ainaista väsymystä. Äsken hän lähetti viestin jossa sanoi että meilä oli ihanaa ja että meni "helvetin hyvin" mutta että ahdistaa seurustella nyt. Hän ei jaksa miettiä nykyisiä asioita eikä tulevaisuutta.

Joku ehdotti että ympäripuhuisin hänet lääkäriin lupaamalla mennä mukaan ja varaamalla ajan. Yritetty on, murskatappio tuli. :( Apua ei kuulemma tarvita..

Mutta kuitenkin..teidän kirjoitukset piristivät sen verran että päätin jatkaa tukemista ja samalla odottaa jos saisin vielä mahdollisuuden koska en ole valmis luovuttamaan ihanaa ja toimivaa suhdetta masennukselle.
Kun vain itse jaksaisi..ja tyttöystävä ottaisi avun vastaan (ja jonain päivänä saisin "palkinnon" tai edes kiitoksen) eikä vain kääntäisi selkäänsä.

Ps. Onko joitain aiheita joista masentunut ei halua/jaksa puhua? Tuntuu että onnistun ottamaan aina juuri ne aiheet esille ja toinen hermostuu... :(