Anopista ongelma

Omakin anoppi rasittaa pahasti välillä..

Tiedätkö, luultavasti anoppisi sanoo jos tytön saat "että mä tän tiesin, tyttöhän se on!"

Välttele anoppiasi nyt vaan niin paljon kuin on mahdollista. Se tekee hyvää, verenpaine laskee :) Mutta totta! Tuommonen on äärimmäisen raivostuttavaa. Anoppi on vieras, "toinen nainen", eikä hänellä ole mitään asiaa sinun raskausreviirillesi. Hän ei tietenkään tule ajatelleeksi, kuinka ikävältä tuntuu tuommonen. Luultavasti vaan huolehtii hyvää hyvyyttään. Mutta nimeämällä vielä syntymättömän lapsesi oman mielensä mukaan pojaksi, on se sama kuin hän omisi vauvan itselleen, eikä sinulla ole mitään vastaanmukisemista! Sympatiat sinulle.

Ensin, kun luin tuon tekstin, ajattelin, että häh? Mitä sitten jos anoppi ajattelee vauvan olevan pojan. Mutta palauttelin omia raskausajan tuntoja mieleen, olet oikeessa! Mulla tuota sukupuolen arvuuttelua ei ollut anopin (muistelen ainakin) osalta vaan yhden toisen, ja palutui mieleen, kuinka ärsyttävää se oli. Ei ehkä sellanen ei raskaana oleva sitä ymmärrä samoin, mutta ärsyttävää oli. Nuo kommentit "syö hyvin, älä palellu" tuli kyllä sen miljoona kertaa anopin suusta ja olihan se aaarrggh rasittavaa. Jännä, kun ei edes oma äiti noin kommentoinu. No oma äiti onkin aina oma äiti ja paras sellanen! Mutta anoppi, en tiedä mikä tarve on aina sanoa viimenen sana. Mutta mulla on omat psykologiset tulkinnat tuohon...ei siitä sen enempää...

Mun anoppi jaksaa aina paasata siitä et mun pitää syödä. Ihan kun ihmisellä ei olis pakottava tarve siihen ihan itestään! *raivoa*
Mut appiukko sit jaksaa aina siitä (hirven)lihasta paasata. Mä kun en syö kun kanaa ja vähän kalaa. Ja kommentti/käsky kuuluu: "sun pitää alkaa syömään (hirven)lihaa että poika kasvaa". eli siellä on ne kaks --> liha ja poika.
Viimeks kun nähtiin appivanhemmat, niin oltiin avon isoveljen lapsen ristiäisissä. Siellä appiukko kehtas alkaa aukoon mulle päätä KAIKKIEN kuullen. Ja luuli tietty et mä en sano mitään. Hänen hamrikseen olen tällanen tikittävä atomipommi, ja mua ei paljon kiinnosya ketä siinä ympärillä on jos mulle ihan avoimesti vittuillaan! Joten annoin palaa samalla mitalla takas! Ja niin se ukkeli piti päänsä kiinni. *hah*

En halua riidellä appivanhempieni kanssa. Mutta välillä vaan palaa hihat! Mä oon aikuinen ihminen, ja niillä ei ole mitään oikeutta alkaa mua määräileen. Nii-ih!

Onnekseni meillä on hyvä hajurako välissä, 500km. ;) Ja nään niitä n. 2 kertaa vuodessa. Tosin mun raskauden myötä anoppi tekstaa mulle 1-2 kertaa viikossa. Mut ei se haittaa. Saahan se kysellä lapsenlapsensa ja miniän vointia.
Tuo liha ja sukupuoli homma vaan ottaa aivoon!

Anteeks avautuminen! ;)

Meillä ihan vastaava tarina, mutta jauhajana on appiukko! Itselleni on ihan sama kumpi tulee, mutta appiukko puhuu aina pojasta....ärsyttää! Ihan ku tyttö ois jotenki ongelma?! Onneksi asuvat parin tunnin ajomatkan päässä, niin ei tarvi usein kuunnella!

Mullakin anoppi joka on ärsytykseen asti hokenut tulokkaan olevan poika ja mikä ärsyttävintä,HÄN kuuli asian ennustajalta,PAH!
Meillä esikoinen on poika ja tulokaskin saa olla kumpi vaan kunhan on terve,se on pääasia..
Meillä alkuun anoppi puhui esikoisellemme,että sitten kun veikka syntyy..JNE!
Ja ärsyttävintä oli,kun rupesi kyselemään minkälaisen kastemekon haluan (teki mieheni veljen lapselle vaaleanpunaisen unelman),että rupeaako jo tekemään samanmoista,mutta vaan vaaleansinistä...ARGH!!! Minä pidin suuni kiinni,mutta mielessäni ajattelin,että jos tulokas on poika,tulee kastemekko olemaan tavanomanien ja valkoinen!
Juu,mun "tilanteeseen" auttoi se, että todellakin vähensin kyläily kertoja anoppilassa ja taisi siitä hyötyä olla,kun ei sen perästä ole kysellyt kastemekoista eikä "veikkaillut" sukupuolta...

Tuttua puhetta....Meillä anoppi ja appiukko puhuvat jo "ihan yleisenä tietona", että tulokas on poika....Siinä sitten ollaan tuttaville jouduttu jo jokusen kerran selittelemään, että emme todellakaan tiedä kumpi on tulossa...Voi vaan kuvitella sitä "minähän sanoin" rulianssia, jos poika tosiaan tulee...ARGGGH!

Niin, tänään se jatkui taas puhelun muodossa kun anoppi soitti. Anoppi käski pitää pojan pojastaan hyvää huolta (?) Mä sitten tokasin, että TAI pojan tytöstään... anopille tuli kiire lopettaa puhelu!

Saa nähdä miten seuraava live tapaaminen menee. Kaikessa kulkee rajansa, en jaksa loputtomiin tätä poika-hössytystä. Mulle tulee vaan sellainen olo, että tyttö vauva ei ole tervetullut. Ihanko olisi minun syyni, että hän ehkäpä tulee pettymään...

Minulle lapseni sukupuolesta riippumatta on tärkein ja yritän olla välittä anopista vaikka asuukin melkein naapurissa. :/

Jatkoja kaikille anopeista kärsiville! Tai sitten vähemmän kärsiville. :)

Moi,

Minulla on oma äiti ongelmana. Kertoo kuinka hän tulee kasvattamaan lapsellemme hyvät käytöstavat ja väheksyy minua alituiseen eikä kunnioita meitä juuri millään tavalla?! hän saa minut nykyisin varpasilleen ja huomaan että pelkään hänen seuraansa. adrenaali nousee aina huippulukemiin kun tapaan äitini, joten olen nyt vältellyt hänen seuraansa, pelkään että huono mieliala tarttuu lapseen... muilla ei varmaankaan ole vastaavanlaisia ongelmia? Olisi mukava kuulla olenko ainoa.