Missä vaiheessa ihminen luokitellaan masentuneeksi? Meillä monellahan on pientä alakuloa/masennusta vaikka emme ole lääkärin juttusilla vielä käyneetkään. Mistä tunnistaa onko kyseessä aloitekyvyttömyys vai laiskuus kun mikään ei oikein tunnu kiinnostavan. Äkkiä saattaa mennä monta vuotta hukkaan jos ajelehtii "rajamailla" eikä kehtaa hakea apua piilevään masennukseen. Ulospäin kyseinen ihminen saattaa olla hyvinkin pirteä ja puhelias mutta sisimmässääm hyvinkin alakuloinen. Hyvä taloudellinen tilannekkaan ei välttämättä auta jos etsii elämäänsä muutakin sisältöä kuin raha/omaisuus. Kommentteja, kiitos.
Melkein masentunut?
Rajatapaus
3336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta ihminen on vakavasti masentunut silloin kun ei enää kykene nousemaan hetkellisestä lamaantumisesta takaisin aktiiviseen elämään.
Syrjäänvetäytymisen tarve on yksi oire, johon kannattais ympäristönkin reagoida heti.
Paikallaan junnaava elämäkin voi masentaa, mutta terve ihminen saa tyytymättömyydestäkin joskus tarpeekseen, tekee itselleen mahdollisuuksia ja käyttää niitä. Terve ihminen ei epäile kykyjään parantaa itsekin omaa elämänlaatuaan.
Laiskuus ja saamattomuus eroavat vakavasta masentumisesta siinä, että ne ovat enemmän tai vähemmän tietoisia valintoja, ns. "turvallista" velttoutta. Masentuminen on ajautumista vaikeaan tunnesolmuun, josta ihminen itse ei aina ole edes tietoinen.
Minulle lääkäri kirjoitti pitkäaikaisen depression diagnoosin, vaikka oireet ei olleetkaan kuin nuo kuvaamasi alakulo, "laiskuus", saamattomuus, elämän harmaus ja sellainen hakoteillä olemisen tunne. En siis mennyt ranteet verillä mihinkään ensiapuun saadakseni masennus-diagnoosin, vaan ehkä se on paljon itsestäkin kiinni. Tarpeeksi masentunut on minusta silloin, kun oikeasti tuntuu siltä että elämään täytyy tulla muutos. Enkä siis tarkoita noita ulkoisia seikkoja. Jokainen tietysti kokee erilailla asian, toinen selviää pahemman masennuksen kanssa kuin toinen, ei siihen mitään mittareita taida olla...
Mä sanoisin, että silloin kun ihminen itse tunnistaa, että kaikki ei ole kohdallaan ja että on "paha" olla. Suosittelisin lääkärissä käyntiä diagnoosin saamiseksi, sillä kyseessä voi olla muutakin takana esim. kilpirauhasen vajaatoiminta.