Melkein masentunut?

Minusta ihminen on vakavasti masentunut silloin kun ei enää kykene nousemaan hetkellisestä lamaantumisesta takaisin aktiiviseen elämään.
Syrjäänvetäytymisen tarve on yksi oire, johon kannattais ympäristönkin reagoida heti.

Paikallaan junnaava elämäkin voi masentaa, mutta terve ihminen saa tyytymättömyydestäkin joskus tarpeekseen, tekee itselleen mahdollisuuksia ja käyttää niitä. Terve ihminen ei epäile kykyjään parantaa itsekin omaa elämänlaatuaan.

Laiskuus ja saamattomuus eroavat vakavasta masentumisesta siinä, että ne ovat enemmän tai vähemmän tietoisia valintoja, ns. "turvallista" velttoutta. Masentuminen on ajautumista vaikeaan tunnesolmuun, josta ihminen itse ei aina ole edes tietoinen.

Minulle lääkäri kirjoitti pitkäaikaisen depression diagnoosin, vaikka oireet ei olleetkaan kuin nuo kuvaamasi alakulo, "laiskuus", saamattomuus, elämän harmaus ja sellainen hakoteillä olemisen tunne. En siis mennyt ranteet verillä mihinkään ensiapuun saadakseni masennus-diagnoosin, vaan ehkä se on paljon itsestäkin kiinni. Tarpeeksi masentunut on minusta silloin, kun oikeasti tuntuu siltä että elämään täytyy tulla muutos. Enkä siis tarkoita noita ulkoisia seikkoja. Jokainen tietysti kokee erilailla asian, toinen selviää pahemman masennuksen kanssa kuin toinen, ei siihen mitään mittareita taida olla...

Mä sanoisin, että silloin kun ihminen itse tunnistaa, että kaikki ei ole kohdallaan ja että on "paha" olla. Suosittelisin lääkärissä käyntiä diagnoosin saamiseksi, sillä kyseessä voi olla muutakin takana esim. kilpirauhasen vajaatoiminta.