HUOJUIVAT KAISLIKOT KAPIAVEEN
(Kapiavesi on järvi Repoveden kansallispuistossa)
Huojuivat kaislikot Kapiaveen
ja kuiskivat salaisuuttaan
kaakkurijärven hiljaisuuteen
vaan voimatta mitään muuttaa
Rannan saaren nimettömän
kokka kohtasi kanoottimme
ja meloja vaihtui, nyt ymmärrän
suunnan entisen säilytimme
Jäi huojumaan kaislikot Kapiaveen
ne yhä kuiskii salaisuuttaan
meni kesä, ja vieläkin uudelleen
järvi kuuntelee hiljaisuuttaan
(Kapiavesi on järvi Repoveden kansallispuistossa)
Huojuivat kaislikot Kapiaveen
ja kuiskivat salaisuuttaan
kaakkurijärven hiljaisuuteen
vaan voimatta mitään muuttaa
Rannan saaren nimettömän
kokka kohtasi kanoottimme
ja meloja vaihtui, nyt ymmärrän
suunnan entisen säilytimme
Jäi huojumaan kaislikot Kapiaveen
ne yhä kuiskii salaisuuttaan
meni kesä, ja vieläkin uudelleen
järvi kuuntelee hiljaisuuttaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pidin tosi paljon tästä runostasi :))
Hyvää päivän jatkoo sulle ja jatkahan samaan malliin, ilo lukea runojasi..huumorimiehii olet ja intohimoakin runoissasi :))))
Huomenta sinullekin. Joko jaksoit nousta kultaisille siivillesi?
Muuten...tässä runossa kanootin kokka on - kanootin kokka.
elämää "Aimo Roima Komiapojalle"...Runoistasi on ollut paljon iloa, jatka riimittelyäsi tällä palstalla!
Itse? otan nyt sukset, hiihdän pois, pakkaseen,umpihankeen, sinne meen, terve! ;)
Oli saaresi autio ja tyhjä!
Huusitko silloin taivaalle!
Meitä soutajia ei olle kuin yhtä!
Sinä vain ja varjosi!
Vai kuulinko oikein!
Teitä olikin jo silloin kaksi!
Sinä ja sielun kumppanisi!