VL-liikkeen sisällä on esitetty, että liike olisi hyväksynyt harhaoppeja 1970- 1980-luvuilla. Liikkeen mukaan ei kuitenkaan väärässä opissa voi pelastua. Nyt on kyse siis paljon vakavammasta asiasta kuin ihmisten erehdyksistä. Miten on käynyt niille, jotka ovat siirtyneet iäisyyteen tekemättä parannusta opeista, joiden mukaan hengistä piti tehdä parannusta? Missä Pyhä Henki on säilynyt harhojen päästyä vallalle? Millä perusteella VL-liikkeessä saatava synninpäästö olisi varma tänä päivänä?
Vähemmästä ei kai ole kyse?
Vähemmästä ei kai ole kyse?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pyhä Henki on totuuden henki.
Kaikki mikä ei ole totuutta tai vääristelee Raamatun totuutta ei ole Pyhästä Hengestä, vaan sen vastustajasta.
Näilläkin palstoilla kannattaisi meidän itse kunkin olla hieman varovainen. Jokaisesta turhasta sanasta joudumme Raamatun mukaan kerran tilin tekemään.
On syytä olla tarkka, ettei puhu turhia. En kuitenkaan käsitä, että olisin turhia edellä puhunut. Eivätkö VL-opit juuri väistämättä johda esittämiini kysymyksiin, jos liike myöntää menneensä harhateitä? Vakavaa totuutta etsivän on niitä ainakin vaikea kiertää.
En tarkoittanut Sinua.
Palstalla muuten kirjoitellaan niin paljon turhaa. Pitäisi pitää keskustelu asiallisena ja rakentavana. Täytyy myös minun katsoa peiliin.
>>
VL-liikkeen sisällä on esitetty, että liike olisi hyväksynyt harhaoppeja 1970- 1980-luvuilla. Liikkeen mukaan ei kuitenkaan väärässä opissa voi pelastua.
>>
Tästä syystä liikkeen on vaikea myöntää olleensa väärässä tai korttitalo lukuisine fraaseineen kaatuu. Loogisesti näin on kuitenkin jo tapahtunut. Taannoin hoitokokousten päätökset olivat "erehtymättömän Jumalan valtakunnan Pyhän hengen johdatuksella" tehtyjä päätöksiä, joiden pelkkä arvosteleminen oli osoitus väärästä hengestä ja eriseuralaisuudesta. Nyt myönnetään että niissä saattoikin tapahtua "inhimillisiä ylilyöntejä" ja "erehtymättömästä Jumalan valtakunnasta" ollaan hissunkissun.
Perimmäisenä ongelmana on juuri opetus "ainoasta oikeasta joukosta", jolla yksin on "ainoa oikea" usko ja opetus. Pitäisi siis tunnustaa että metsään on menty ja todella pahasti. Vääristä opeista ja opetuksista on tehty pilarit, joiden päälle on rakennettu. Nyt nuo pilarit näyttävät kuitenkin olevan pari hassua korttitalon korttia, jotka totuuden henkäys puhaltaa nurin. Sanomattakin on selvää että väärästä korttitalosta yritetään pitää kiinni, mutta se toimii vain viivytystaisteluna vääjäämätöntä sortumista vastaan...
"Me henki" on kuitenkin vl-liikkeessä vahva, enkä usko että lopulta monikaan ihmettelee kun peruspilarina ollut kortti vaihdetaan vaivihkaa toiseen ja opetetaan että tuo kortti siinä on aina ollut, vaikka osa luulikin että kortti olisi ollut eri... Ikävää olla pessimisti, mutta noin pelkään käyvän ja eksytys jatkuu...
Me-henki on ilman muuta jokaisen ryhmittymän myönteinen voimavara. Siksihän yhteisössä koemme voivamme hyvin, kun/jos siinä on hyvä, jaksamistamme ja uskomistamme tukeva myönteinen ja rakentava ilmapiiri.
Itse olen aina ihmetellyt sitä miksi joillakin kristillisydyessämme on nähtävästi rakentaa sellaista me-henkeä, että me oikeat ja hyvät, nuo toiset väärät ja pahat.
Itse en ole koskaan sellaisesta viehättynyt, eikä kotikasvatukseeni (vankasti vl-maanviljelijäkoti) vastakkainasettelu koskaan kuulunut.
Uskovaisten me-henki ei mielestäni saisi rakentua niin, että meidän yhteenkuuluvuutemme edellyttää toisella tavoin uskovien leimaamista pahoiksi/vääriksi.
Itse asiassa monet akateemisesti kouluttautuneet uskovaiset ovat puolijulkisesti tuoneet tämän jo esiinkin. "Minulle sopii vain tämä uskonnäkemys, se ruokkii minun sieluani (vl-herätysliike). Mutta joillekin toisille ihmisille soveltuu toisenlainen tulkinta, eikä meidän lestadiolaisten ole tarvis ottaa siihen erityistä kantaa."
Tällä ajattelulla pääsemme eteenpäin. Eikä se ole mikään "silmänkääntötemppu" sen kummemmin kuin "vain me olemme taivastiellä" -oppikaan.
Tähän olisi kiintoisaa saada jonkun uskovaisen teologin opillinen tulkinta!
Teologiaa ei "me vastaan muut"-opin tulkitsemiseen tarvita. Kyseessä on puhtaasti sosiaalipsykologinen ilmiö, jota esiintyy monien sellaisten (tiiviiden tai löyhien) yhteisöjen joukossa, jotka ovat jollain tavalla valtavirrasta sivussa.
Tässä tapauksessa "me olemme oikeassa, muut väärässä"-ajatus lisää uskoa vl-seurakuntiin, ja toisaalta myös vähentää sitä vaaraa, että ihmiset lähtisivät seurakunnassa. Kyseessä on siis jonkinlainen pelko: "jos lähdet, et ole enää osa meitä, me hylkäämme sinut ja joudut tulimereen kuoltuasi, jollet tuhlaajanapoikana kadu syvästi tekojasi ja pyydä meiltä anteeksi".
Kauheinta tässä asiassa on se, että pienet lapset aivopestään pienestä asti tähän "kaikki muut paitsi me joutuvat tulimereen"-ajatukseen. Toki ei läheskään kaikkia, mutta osa.
Jos olisin itse vielä vl, niin olisin silti opettanut lapsilleni samaa mitä nytkin: "Ihmisillä ympäri maailmaa on tuhansia ja tuhansia käsityksiä Jumalasta. Osa ei usko ollenkaan." Siis antaisin silloinkin lapsilleni faktoja ja kysymyksiä, en helppoja ja mustavalkoisia vastauksia tyyliin "televisio on hyvin paha, internet pikkuisen vähemmän paha, joten nettiä voit käyttää". Jokaiseen lapsen esittämään kysymykseen tulee esittää myös selkeä ja looginen vastaus.
Mutta palatakseni aiheeseen... Ei me-henki ole pelkästään huono juttu. Se vahvistaa yhteisöä, ja ilman sitä vl-liike olisi ehkä jo kadonnut, tai olisi vähintäänkin paljon hajanaisempi ja pienempi.
Raamatun mukaan meitä kristittyjä ei ole tarkoitettu täällä toinen toisiamme tuomitsemaan eikä lähimmäistemme taivaskelpoisuutta arvioimaan. Viittaan tässä nimimerkki Admatan aikaisempaan viestiin, jossa hän ansiokkaasti nosti esiin tämän tärkeän näkökohdan.
Missään kohtaa Raamatussa ei kehotetan erottelemaan "oikeassa ja väärässä uskossa" olevia tässä ajallisessa ajassa. Jumalan tuomioita ei jaeta ihmisten vielä eläessä, armon aikana, näin sanoo Raamattu.
Matteus 13:30
Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.
(Elonaika = Viimeinen tuomio)
1. Kor. 4:
3 Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni,
4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
5 ÄLKÄÄ sentähden LAUSUKO MITÄÄN TUOMIOTA, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta.
6 Tämän olen, veljet, sovittanut itseeni ja Apollokseen, teidän tähtenne, että meistä oppisitte tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan.
Matt. 7:2
sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.