Olen syönyt mielialalääkkeitä nyt jotain 3kk. (efeksor) Halut tahtoo olla ihan olemattomat.Muutaman kerran on sattunu niin et on unohtunu ottaa parina päivänä ja sit ei poikaystävältä kahesti kysytty... ;) Nyt psykan pitäs sit kaksin kertastaa annostus ja pelkään et lähteekö halut sit aivan kokonaan ku alan syömään enempi lääkettä? Kennelläkään kokemuksia??
Mielialalääkkeet ja seksi!!!???!"!!
N20
12979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
asiasta vain ja ainoastaan lääkkeet sinulle määränneen lääkärin/psykologin kanssa. Älä odota täältä yhtään oikeaa vastausta, kaikilla kokemukset yksilöllisiä.
M-27
Nuokin tietävät vain mahdolliset omat kokemukset ja muiden jutut. Eli ne mitä muut ovat kertoneet. Ne samat "yksilölliset" joita täälläkin voidaan kertoa. Siis aivan hyvin voi täälläkin kysellä. Samat asiat kuitenkin kiertää.
Mutta mitä kokemuksiin tulee, on todellakin yksilöllisiä. Oma psykologi ainakin kertoi ettei ole kuullut samanlaisia kokemuksia ennen kuin kerroin omista haluista.
Itse syönyt reilu pari kuukautta, annostus nostettu jo kaksinkertaiseksi.
Ensimmäisen 3 viikon aikana halut oli koko ajan nousussa, piti koko ajan olla touhuamassa. Nyt voin sitten todeta ettei hirveästi ajattele edes seksiä, saati sitten edes halua.
Muistuttaisin vain että söisit niitä lääkkeitä päivittäin, muuten niistä ei ole apua.
Ikää minulla siis 21.
Paljonko muuten annoksesi on nyt? Itse syön sitalopraamia ja 40mg tällä hetkellä. Kuinka muuten voinut? Entäpä mahdolliset mielialatestit psykologilla? Siis ne joissa lasketaan pisteitä.. Minulla sarja 47,18,19. 19 kohdalla sitten nostettiin annosta.
En muista mitkä oli viimesimmät pisteet, mut kuitenkin psyka kirjoitti reseptin. Efexor (100mg) Tähän asti ollu 85mg, joka oli melkeenpä minimi annos. Kyllähän niitä juu päivittäin pitäs syödä, mut joskus vain on unohtunut.. Miten muuten sullekkin varmaan sanottiin et missään nimes ei saa ottaa yhtään alkoholia! Oletko ottanut yhtään? Mä oon muutaman kerran ottanu pari siideriä telkkaria kattoessa.. En mitenkään et haluisin "pään sekasi" tarkotuksessa vaan koska on aiemminki ollu tapana. En oo huomannu mitään erikoista..
Korjaan viel nii efexor 150mg alkaa nyt.....
Tämä on sitten vaan mun mielipiteeni eikä mitään todistettua faktaa.
Paljon on viime aikoina puhuttu mielialalääkkeiden käytön yleistymisestä. Lääkärit tuppaavat määräämään niitä aiempaa keveämmin perustein. Mielialalääkkeet ja seksihalut ovat törmäyskurssilla. Seksi parantaa mielialaa ja puutteessa sekä yksin eläminen ahdistaa. Seksi on parasta lääkettä moniin vaivoihin ja se tekee erittäin hyvää mielialalle. Rakastuminen toisaalta tekee hiukan alakuloiseksi. Sitä kaipaa toista kaiken aikaa ja se toisaalta ajaa harrastamaan seksiä. Jos seksiä on riittävästi, ihmisen pitäisi kaiken järjen mukaan voida hyvin. Niin hyvin, että pillereitä ei tarvita. Jos pillereitä on kuitenkin jo tottunut popsimaan, on olemassa vaara, että niistä tulee riippuvaiseksi ja annostusta pitää jatkuvasti lisätä. Mahdollisuus normaaliin seksielämään heikkenee vastaavasti koko ajan.
Vastaan nyt tähän mielipiteeseen sitten omallani.. Kerron sitten tarinaani vähän tähän niin voit ehkä ymmärtää meitä "pillerin popsijoita" vähän paremmin. Mä tuli vahingossa raskaaksi miehelle jonka kanssa tapailin. Tämä mies poltti pilveä ja oli valehteleva paskiainen! (Selvisi vasta hieman myöhemmin!) Niin ei siinä sitten auttanut muu kuin abortti.. Samaan aikaan vaihtui työpaikka ja välit meni isäni kanssa ja muutin yksin(ei ole kovin edullista pk_seudulla!) Soitin lääkärille heti kun pääsin kotia nukutuksen jälkeen (lääkkeellistä en voinut edes ajatella, koska on varmasti henkisesti raskaampaa!) ja varasin ajan. Noh ehkä tässä jo jotain.. onneksi nykyään on olemassa tämmöisiä lääkkeitä avuksi vaikeista elämäntilanteista selviämään.. Lääkkeistä ei tule riippuvaiseksi. (FAKTA!) Ikäsikään ei ole mikään yllätys minulle..
ei tuo pidä kaikkien kohdalla paikkaansa. Masennuskin voi olla niin kova että seksiä ei yksinkertaisesti tee lainkaan mieli vaikka yrittäisi harrastaa joka ikinen päivä. Toisilla taas saattaa masturbointi tai seksi olla ainoa "lääke" masennukseen, jolloin on vaara että pidemmän päälle kehittyy seksiaddiktio, kun seksi on ainoa pakopaikka pahasta olosta.
Masennus on todellinen sairaus, ei mikään muotivillitys tai lääkkeiden popsimisen tekosyy. Eikä masennusta paranneta käskemällä masentunutta ottamaan vain itseään niskasta kiinni.
Olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä että lääkkeitä tuntuu saavan joskus ihan liian helposti ja vielä suuria määriä. Kertoo vain lääkärille vaivansa, niin lääkäri kirjoittaa jo reseptin, vaikka ei edes potilastaan sen kummemmin vilkaise. Olen joskus miettinyt saisiko joku vaarallisiakin lääkkeitä vaikka vain valehtelisi jotain keksittyjä oireita?!
Lisäksi siinä olet väärässä että mielialalääkkeisiin tulisi riippuvuus tai määrää pitäisi lisätä kun tehot loppuisivat. Useimpiin mielialalääkkeisiin ei tule minkäänlaista riippuvuutta, eikä määrää lisätä kuin alkuvaiheessa jolloin saavutetaan hoitovaste. Joitakin riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä toki on, esimerkiksi diapam, mutta niitä ei määrätäkään kuin erityistapauksissa ja tietyissä rajoissa.
Mahdollisuus normaalin seksielämän heikkenemiseen ei taas ole itse lääkkeissä vaan ammattitaidottomissa lääkäreissä, joista jotkut eivät suostu vaihtamaan lääkettä joka on toiminut esimerkiksi masennusta tai jotain muuta vaivaa vastaan, mutta pilannut seksielämän. Tai sitten ongelma on niissä lääkäreissä jotka eivät uskalla kysyä potilaansa seksielämän ja halujen puolelta mitään.
Mielialalääkkeillä ja seksielämällä on niin suuri yhteys että sen pitäisi olla ykkösaihe lääkärille kun kyselee potilaaltaan kuulumisia. Potilaille pitäisi myöskin kertoa siitä mitä pitkäaikainen vääränlaisen lääkkeen syöminen voi myöhemmässä elämässä aiheuttaa. Eräällä potilaalla oli lääkkeiden syönnistä aiheutunut loppuelämän kestävä anorgasmia, eli täydellinen orgasmikyvyttömyys. Kuka on siinä vaiheessa korvausvelvollinen kun tuollainen haitta on aiheutettu?
Tunnen esimerkiksi erään viehättävän sinkkuneidon jolta katosivat halut aivan samalla tavalla kuten ketjun aloittajallakin lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Myös hänen orgasminsakin on kadonnut, siten ettei hän harrasta masturbaatiotakaan kuin keskimäärin kaksi kertaa vuodessa! Lääkäri ei ole kuulemma kysynyt häneltä koskaan hänen seksuaalisista haluistaan tai yleensäkään seksielämästään, vaan antanut vain hänelle kerran vuodessa lapun jossa on kolmenkymmenen kysymyksen joukossa ainoastaan yksi kysymys seksuaalisista haluista, ja johon hän on aina nolostuksissaan uskaltanut vastata vain ettei hän ole kovin kiinnostunut seksistä. Hänen vastauksensa ei pidä paikkaansa, koska hän on itse minulle kertonut masturboineensa päivittäin ihan siihen asti kunnes alkoi käyttämään lääkkeitä ja että häntä nolottaa puhua lääkärille asiasta.
Ikäni ei ole yllätys? Siis pidät mua kalkkiksena? Kuules torttuaivo, sinullako on muka minua enemmän elämänkokemusta ja tietoa?
Lääkkeistä tulee riippuvaiseksi (FAKTA!). Tästä oli YLE:n dokumenttiohjelma sekä kirjoitus sanomalehdessä. Luepas vaikka nimimerkki Masistajan vastaus. Toinen asia: minulla on ollut suhde nuoren naisen kanssa, joka on pienen ikänsä käyttänyt mielialalääkkeitä. Koko ajan kunto ja mielenterveys menee alaspäin. Siis yhäkin vaikka hän ei ole mun kanssa niin että se ei ole musta kiinni ;-) Asialle ei ole mitään tehtävissä. Jos hän nyt lopettaisi lääkkeet, hän kuolisi. Hän ei tule elämään pitkään ja lähtee todennäköisesti oman käden kautta, niin että älä sinä lapsi tule mulle sanomaan kuinka vaarattomia lääkkeet ovat.
Lisää faktaa: Mielenterveyslääkkeiden avulla VOI päästä ylös akuutista depressiosta. Hoito kestää noin 1-2 kk, jonka aikan henkilön tulisi päästä eroon depressiotilastaan. henkilö joka on kokenut vakavan depressiotilan ja parantunut hoidolla, on muuten normaali, mutta vaiva uusiutuu helposti.
Jos lääkitys venyy, mahdollisuudet tulla toimeen ilman lääkitystä heikkenevät. Tässä on se ansa, johon langetaan. Olo lääkkeen kanssa tuntuu paremmalta, joten lääkitystä jatketaan oman psyyken kustannuksella.
Vielä yksi tilastollinen fakta: Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä paljon, mutta rajusti sitä enemmän on lisääntynyt mielenterveysongelmien hoito lääkkeiden avulla. Ennen käytiin terapeutilla tai jotain, mutta se kai maksaa liikaa, kun nyt työnnetään vain pilleriä suuhun. Lääketehtaat kusettaa ja sä hölmö uskot.
Puolustelet lääkkeen käyttöä ongelmillasi. Kurjia asioita kieltämättä, mutta sun pitää tehdä tilit selväksi itsesi kanssa. Lääkkeet ei tee sitä sun puolestasi. Niillä hoidetaan vain oireita, ei syytä. Olen itsekin käynyt läpi paskoja juttuja, mutta ihminen vain vahvistuu niistä. Mikä teitä nykyajan nuoria vaivaa, kun ette mitään kestä? Sisua peliin!
Anteeksi ylimalkainen kannanottoni. Olet ihan oikeassa ja tiedän toki itsekin perusasiat depressiosta. Paitsi, että uskon, että lääkeriippuvuuden riskiä vähätellään. Lääketehtaat antavat asiasta turhan kaunistellun kuvan. Siitä oli tosiaan mm yksi dokumentti YLE:llä.
Olen itse 21-vuotias opiskelija. Olen syönyt masennuslääkkeitä noin 3-4 kuukautta. On totta, että masennuslääkkeet parantaa vain oireita, eikä paranna sairauden syytä. (Mutta eikös näin ole aika monen muunkin lääkkeen kohdalla?) Sitä oma lääkärinikin on koko hoidon aikana painottanut ja kehottanut etsimään vastauksia.
Masennuslääkkeitten määrääminen on hankalaa, sillä masennus ei näy verikokeesta tms. Hieman sama asia kuin potilas tulee lääkäriin valittamaan kovasta kivusta, johon ei syytä löydetä. Näissä tapauksissa lääkärin täytyy harkita itse, voiko potilaan omaan harkintakykyyn luottaa. Kukaan ei pakota ottamaan masennuslääkityksiä ja niiden hakemiseen itselläni oli ainakin erittäin suuri kynnys. Potilaan harkintakykyyn myös jää se, käyttääkö potilaslääkitystä ja millon mahdollisesti lääkityksen voisi lopettaa.
Toisinaan masennuksen syiden käsitteleminen saattaa olla kuitenkin ylivoimaisen rankkaa ilman lääkitystä. Itse lääkitysten kautta olen saanut voimia miettiä ja pohdiskella omaa tilannetta ilman jatkuvaa itsesäälissä rypemistä ja itkeskelyä, kuten ennen lääkityksen aloitusta. Aloitin lääkityksen, koska pelkäsin, että itsesabotaasi tuhoaisi elämäni (siis lipuvani itsemurhan partaalle).
Riippuvuudesta vielä sen verran. Uskoisin, että masennuslääkkeistä ei voi tulla fyysisesti riippuvaiseksi. Toki itseänikin on huolettanut, miten opin elämään sitten lääkkeitten jälkeen. Tämä on kuitenkin ns. psyykkistä riippuvuutta. Lääkkeitteni pakkausselosteessa lukee, että lääkettä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi. Itse olen huomannut, että olen parantumaan päin, sillä olen päättänyt, etten jää masennuslääkekierteeseen, jossa saan syödä koko ajan pillereitä joko masennukseen tai sen ennaltaehkäisyyn.
Eiköhän tämä sinun tarjoamasi "seksilääkityskin" masennukseen keskity oireiden hoitoon, ei syyn parantamiseen. Tulipa mieleen että seksissä saattaa olla vaikuttavana "aineena" se, minkä puutteesta monet sairastuu masennukseen eli serotoniini (sitä saa ainakin auringosta ja suklaastakin). Tosin oma lääkärini totesi, ettei minun kohdalla ongelma ole niinkään se, etten saa tarpeeksi serotoniinia, vaan se, että serotoniinin välittäjäaineet ovat vähissä. Tähän siis seksikään ei toimi... Lisäksi kaikilla meillä ei ole mahdollista harrastaa seksiä usein/tarpeeksi.
Pahoitteluni saarnasta, mutta tuntuu itse keskivaikeaa masennusta läpi käyvänä niin ärsyttävältä, kun joku kieltäytyy näkemästä masennusta sairautena. Sitähän se kuitenkin on!
Mutta sitten alkuperäiseen kysymykseen. Seksihaluni ovat vähentyneet kyllä jonkin verran siitä, kun masennukseni alkoi. Toki uskon, että se johtuu enemmänkin masennuksestani kuin lääkityksestä. Orgasmikyky on kuitenkin pysynyt sivuoirevaroituksista huolimatta. Toki halukkuuden vähentyminen on kurjaa, mutta kyllä lääkkeistä on ollut apua ja on tullut tarpeeseen, joten jatkan lääkitystä parantumiseeni saakka.
Kannattaa toki keskustella hoitavan lääkärisi kanssa myös masennuslääkkeitten mahdollisista vaikutuksista seksiin. Seksiongelmat ei masennusta auta. Ehkä voitte yhdessä löytää sinulle lääkkeen joka toimii ja joka ei tuota näitä ikäviä sivuoireita.
Jos sinulla on halut lähteneet lähes kokonaan eivätkä ole palanneet edes kolmen kuukauden jälkeen samalle tasolle kuin aikaisemmin, niin lääkkeet on ehdottomasti vaihdettava!!
Nykyinen lääkärini sanoi että ehdoton raja on kaksi kuukautta, jos siihen mennessä seksuaaliset kyvyt tai halut eivät ole palautuneet ennalleen, niin sitten lääkkeet pitää vaihtaa toisiin. Toivon totisesti että lääkäreitä tai potilaita ei hävettäisi tutkiskella potilaiden seksielämää tai haluja lääkkeiden aloittamisen jälkeen
Noita lääkkeitä kyllä riittää ja lääkäri osaa etsiä sinulle sopivinta lääkettä. Älä vain suostu siihen jos lääkäri ehdottaa efexorin jatkamista ja vielä suuremmalla annoksella!! Näethän itsekin sen että se ei sovi sinulle!
Ensimmäinen lääkärini teki minulle tuon karhunpalveluksen kun aloin käyttämään mielialalääkkeitä. Kyse ei ollut silloin efexorista, vaan seroxatista. Melkein kaksi vuotta kuuntelin kiltisti kun lääkäri aina sanoi että "no katsotaan vielä jos halut ja orgasmi palaisivat". Eivät palanneet ja seksi elämä kärsi todella pahasti. Kaksi vuotta niiden lopettamisen jälkeenkin oli vaikeuksia saada orgasmi! Mielialalääkkeet eivät todellakaan ole mikään leikin asia tai mitään karkinsyöntiä. Niillä voi olla pysyviä tai ainakin pitkälle jatkuvia sivuvaikutuksia jos itselle sopimattomia lääkkeitä käyttää pitkään.
Sitä en sano, enkä halua pelotella, etteikö seroxat tai mikään muu lääke olisi hyväksi, mutta jos se ei sovi sinulle, niin se ei vain sovi. Noita lääkkeitä kyllä riittää, ja esimerkiksi kun oma lääkärini vaihtui toiseen, alkoi myös erilaisia lääkkeitäkin löytyä joista sitten viimein löytyi sellainen joka toimii minulle oikein ja auttaa.
Vaatikaa oikeuksianne ja kertokaa heille mahdollisimman äkkiä jos jokin lääke ei toimi oikein. Lääkärit ovat teidän avuksenne ja heidän tehtävä on parantaa teidät, ei aiheuttaa haittoja!!
Seksielämä ei ole kuitenkaan kovin pieni osa ihmisen elämässä, eikä varsinkaan jos elää parisuhteessa. Parisuhteessa on kuitenkin aina kaksi ihmistä, joista toista voi haluttaa entiseen tapaan!! Myös yksinäisille ihmisille, jotka joutuvat jostain syystä aloittamaan mielialalääkkeiden käytön, annan samat neuvot. Ehkä parisuhdeseksi ei ole niin tarpeellinen asia sillä hetkellä, mutta asia voi muuttua nopeasti ja silloin on hyvä jos halut ja kyvyt toimivat oikein, eikä sitä sooloseksiäkään edes tarvitse nolostella lääkärille - halujen ja himojen täytyy toimia oikein, tai myöhemmin lääkkeiden lopettamisen jälkeenkin voi olla samat ongelmat edessä. Milläs se sitten parannetaan kun masentuu siitä ettei seksielämä toimi?