arvostetaanko kotiäitiyttä?

Toi on kyllä tosi kurjaa jos omalle miehelleen, lasten isälle, pitää vakuutella kotiäitiyden merkitystä! Ootko koskaan kysynyt mieheltä, että pitäisikö sinun hänen mielestään mennä kodin ulkopuolelle töihin? Että hoitaako hän lasten hoitoon viemisiä ja hakemisia kanssasi ja osallistuu tasavertaisesti kodinhoitoon, ruuanlaittooon, pyykinpesuun yms. työpäivän jälkeen?

Itse en ole edes ulkopuolisilta (enkä mieheltäni varsinkaan) saanut ikäviä kommentteja kotiäitiydestä (tosin olen mennyt töihin aina kun nuorin on ollut vajaa 3v). Toiset kyllä ns. "puolustelevat" omaa töihin lähtöään heti vanhempainkauden päätyttyä sillä, että miehen tilistä eivät pärjäisi.
Jokainen tekee valintansa.

Olipa ikävä käydä tapaamassa työkavereita, kun suhtautuivat tosi nihkeesti päätökseeni jäädä kotiin, vaikkei se lisää heidän työmääräänsä tippaakaan. Olin vain määräaikainen ja tein opiskelun ajan rahaa kyseisessä myymälässä. En sinne enää menisi kuitenkaan.
Yksikin nuori kundi kysyi aionko palata töihin. Vastasin etten ainakaan vielä vuoteen, johon hän tokaisi, että hänelläkin on muutama nais ystävä, jotka ovat lapsen saannin jälkeen laiskistuneet niin, etteivät ole töihin palanneet.

Niin ,olisko pitänyt itkeä vai nauraa. Menin aika hiljaseks. En kyllä siitä loukkaantunut, niinkuin naisväen suhtautumisesta.
Mistä tuollanen alle 30-v. sinkkumies vois tietää, mitä on olla äiti ja huolehtia toisesta ihmisestä!!!

Ihmeelistä, että itsekin äiti ihmiset patistavat työhön. Onko omat koti-ajat unohtuneet vai onko jonkinmoista kateutta ilmassa?

Huh, onneksi mun mies haluaa että oon kotona ja mun ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Itse tiedän että kotona paras!

kun eivät käy kodin ulkopuolella töissä. Jos olet töissä vieraassa perheessä, hoitaen talouden ja lapset, olet arvostettu, mutta jos teet saman kotona omassa taloudessa, olet laiska ja huono ihminen! Perin kumma yhtälö.

Itse koen että tein minkälaisen ratkaisun tahansa, aina teen sen väärän, töihin lähdin liian aikaisin, lapset liian pieniä. Mutta silloin kun olin kotona, johan ois töihin pitänyt mennä.
Jokainen tekee oman päätöksensä, sen mukaan minkä kokeen parhaaksi itselleen, lapselleen ja perheelleen. ja jokainen on silti hyvä äiti lapselleen.
Luonteetkin on niin erilaisia, joskus on vaan niin että äiti on sen luonteinen että on paras mennä töihin aikasessa vaiheessa, niin hänen henkinen olonsa on hyvä Ja toinen taas viihtyy hyvin hiekkalaatikko piireissä ja kotihommissa, niin on lapsenkin hyvä kotona.