Jotkut muistanevat kirjoitukseni vuoden-parin takaa. Olen nyt saanut väylän kokemusteni purkamiseen, mutta tahtoisin kuulla, kuinka yleisiä uskovaisten keskuudessa kaltaiseni rakkautta vaille jääneet (miehet) ovat. Oletan silti, että suurimmalla osalla tässä yhteisössä on rakastavat vanhemmat. Tässäpä hieman tekstiäni (viimeinen kappale ei kuulu tähän yhteyteen, se on vain esimerkkinä pahimmasta tilanteesta):
“Sinä olet tainnut olla kokonaan hukassa itseltäsi”, terapeutti oli sanonut. Sitähän minä olin, täysin eksyksissä minuuteni kanssa. Enhän edes tiennyt, halusinko olla mies. Elämäni oli ollut tyhjyyttä kaksikymmentä vuotta, yksinäisyyttä toisten yksinäisten keskellä: ei läheisyyttä eikä hellää kosketusta. Ei ainoatakaan kannustavaa sanaa, ei rohkaisua – ei turvallista syliä; ei ketään, joka olisi pitänyt minua hyvänä.
Työni lasten parissa oli herättänyt valtavia tunteita. Ne olivat jotain sellaista, jota en itse ollut koskaan kokenut. Olin huomannut rakastavani lapsia, olin kiintynyt heihin koko sydämestäni. Olin alkanut ihailla heidän kauneuttaan, aitouttaan ja välittömyyttään. Näin heissä toivon ja tasapainon, mahdollisuuksia vaikka mihin. Näin, että heitä rakastettiin. Vasta tuolloin koin kouriintuntuvasti, mitä vailla olin, mikä kaikki minulta oli puuttunut. Kadehdin syvästi noita lapsia, ja koko olemassaoloni kutistui heidän läsnäolostaan. En ollut mitään.
Istuin kirkon penkillä ja katselin ehtoolliselle meneviä ihmisiä. Ystävykset halasivat toisiaan, isä kietoi kätensä poikansa ympärille. He pyysivät toisiltaan syntejään anteeksi - se oli yleinen vanhoillislestadiolaisten tapa. Silmittömän paha olo iski minuun. Miksi minä en ollut koskaan saanut kokea isän lempeää läsnäoloa, rakkautta tai kauniita sanoja? Miksi olin aina yksin? Sydän jyskytti kiivaasti, aloin voida pahoin. Kaikki nuo ihmiset näyttivät onnellisilta, jokaisella heistä oli joku seuranaan alttarilla. Minulla ei ollut ketään, ei koskaan. Koin tuolloin kaikista selkeimmän ja voimakkaimman itsemurha-ajatukseni. Halusin viiltää sydämeni irti. Sitä koski niin paljon, että oli vaikea hengittää. Ryntäsin kirkosta pois tuliset kyyneleet silmissäni, en pystynyt pitämään tuskaani kuoren alla.
Yksinäisyydestä ja rakkauden puuttumisesta
28
2774
Vastaukset
- En osaa lohduttaa
Kaltaisiasi rakkaudetta jääneitä on paljon. Juuri tällaiset tuskaa tuottavat asiat saavat miettimään... Raamatun mukaan Jumala on kaikkivaltias ja armollinen. Pakko epäillä..
- usk-m
Olen edelleen yksinäinen, mutta todella kaukana kirjoittamastani tilanteesta - edelleen uskovainen (vl), ja haluankin olla.
- lohduttaa sinua
sillä tiedän miltä sinusta on tuntunut. tiedän sen yksinäisyyden ja toisten halveksunnan, oma yksinäinen elämäni lapsesta saakka on ollut myös sitä,että usein nähdessäni perheitä joissa lapsista välitettiin ja heitä pidettiin hyvänä. Itse sain "hyvänäpitoa" aina jollakin kättä pitemmällä, olinhan äitini mielestä kaiken pahan alku ja juuri koska syntymäni pilasi hänen elämänsä, ( En ollut kyllä siihen mielestäni yhtään syyllinen)
Kasvoin yksin,jouduin huolehtimaan itsestäni jo hyvin nuorena. Kukaan ei halunnut olla kanssani, olinhan "sota ajan vahinko" ja alempaa kastia kuin muut.
Minusta kasvoi epävarma ja "anteeksi että olen olemassa" ihminen.
En enempi ala tässä muistelemaan,koska surutyö jota vielä yhä teen,on kohdallani kestänyt kauan, masennuksen alhosta ei niin vain nousta, kun tarpeeksi kauan on alas painettu. Minua varten ei ollut ihmistä jota olisin voinut rakastaa eikä kukaan rakastanut minua.
Elämäni pahimpana hetkenä viimeinen ajatus oli, minua ei kukaan tarvitse,kukaan ei välitä.
Herättyäni sairaalassa tuli itku,joku sanoi" paistaa se päivä vielä risukasaankin"
Sitten elämässäni tapahtui käännekohta, Jumalan armosta sain kuulla elävästä evankeliumista ja sain parannuksen armon. Sen turvin olen jaksanut, vaikka joskus onkin epäilykset ja väsymys kaikkeen vallannut mielen.
Mutta päivä kerrallaan, huomisesta ei tiedä, mutta tänään olen vielä tässä, ja mietin, miksi minun piti tähän maailmaan syntyä? Ei ole vielä selvinnyt? Yksin, yksinäinen on todella yksin. - asiaa myös pohtinut
Olen tehnyt sen huomion, että suomalaisilla isillä ja pojilla on usein aika mutkikkaat ja etäiset välit. Näin siis ainakin ikäisteni(yli 50v) kohdalla. On ollut tosi vaikeaa huomata tämä ilmiö myös omassa perheessä ja täytyy vain toivoa, että isä voisi löytää suhteen omaan poikaansa ennenkuin on liian myöhäistä. Työnikin puolesta olen tavannut näitä "isättömiä" poikia, jotka eivä ole kokeneet saaneensa juuri mitään positiivista isiltään.
Olen kokenut olleeni pojalleni sekä isä että äiti. Isä itse ei ymmärrä tekevänsä mitään väärää, vaan pojan pitäisi enemmän pyrkiä samanlaisiin päämääriin.
Minua viisaampi ystäväni lohdutti minua analysoimalla suomalaisten miesten tunnevammaisuutta mm sodan varjossa kasvamisella - puhumiset sankaruudesta olivat meidän sukupolvemme lapsuutta. Harva puhui pelon ja tuskan kokemuksista. Vasta aikuisiässä olen tavannut sodan kokeneita miehiä, jotka uskalsivat tunnustaa tunteneensa epätoivoista pelkoa ja nähneensä liian paljon - kaukana oli siis yksipuolinen kuva sankarillisesta sotilaasta, joka selkä suorana marssii eteenpäin. Tämä asioita pohtinut sodan veteraani pohti myös omaa epäonnistumistaan isänä. Hänen kokemuksensa oli se, että hän, työstämättömien traumojensa ahdistamana oli vaatinut omilta pojiltaan vain suoriutumista ja selviämistä. Minkäänlaisista kasvukivuista murrosiässä tai miehuuden kynnyksellä ei ollut puhetta, kaiken piti vain sujua. Isän ja poikien välien korjaantuminen lähti isän anteeksipyytämisestä ja omista kipeistä kokemuksista kertomisella.
Meissä uskovaisissakin voi olla niin paljon tahtoa vain selviytyä muiden silmissä hyvinä ja moitteettomina, että keskittyminen tärkeimpään, tunteiden ja oikeanlaisen vuorovaikutuksen kehittymiseen lasten ja vanhempien välillä, jää taka-alalle.
Kirjoituksesi kosketti minua, olet kulkenut kivikkoista polkua, mutta luulen, että rohkeutesi myötä tullut seesteisyys tekee sinusta tuntevan ja rakastavan isän. Siunausta Sinulle t väsynyt äiti - usk-m
asiaa myös pohtinut kirjoitti:
Olen tehnyt sen huomion, että suomalaisilla isillä ja pojilla on usein aika mutkikkaat ja etäiset välit. Näin siis ainakin ikäisteni(yli 50v) kohdalla. On ollut tosi vaikeaa huomata tämä ilmiö myös omassa perheessä ja täytyy vain toivoa, että isä voisi löytää suhteen omaan poikaansa ennenkuin on liian myöhäistä. Työnikin puolesta olen tavannut näitä "isättömiä" poikia, jotka eivä ole kokeneet saaneensa juuri mitään positiivista isiltään.
Olen kokenut olleeni pojalleni sekä isä että äiti. Isä itse ei ymmärrä tekevänsä mitään väärää, vaan pojan pitäisi enemmän pyrkiä samanlaisiin päämääriin.
Minua viisaampi ystäväni lohdutti minua analysoimalla suomalaisten miesten tunnevammaisuutta mm sodan varjossa kasvamisella - puhumiset sankaruudesta olivat meidän sukupolvemme lapsuutta. Harva puhui pelon ja tuskan kokemuksista. Vasta aikuisiässä olen tavannut sodan kokeneita miehiä, jotka uskalsivat tunnustaa tunteneensa epätoivoista pelkoa ja nähneensä liian paljon - kaukana oli siis yksipuolinen kuva sankarillisesta sotilaasta, joka selkä suorana marssii eteenpäin. Tämä asioita pohtinut sodan veteraani pohti myös omaa epäonnistumistaan isänä. Hänen kokemuksensa oli se, että hän, työstämättömien traumojensa ahdistamana oli vaatinut omilta pojiltaan vain suoriutumista ja selviämistä. Minkäänlaisista kasvukivuista murrosiässä tai miehuuden kynnyksellä ei ollut puhetta, kaiken piti vain sujua. Isän ja poikien välien korjaantuminen lähti isän anteeksipyytämisestä ja omista kipeistä kokemuksista kertomisella.
Meissä uskovaisissakin voi olla niin paljon tahtoa vain selviytyä muiden silmissä hyvinä ja moitteettomina, että keskittyminen tärkeimpään, tunteiden ja oikeanlaisen vuorovaikutuksen kehittymiseen lasten ja vanhempien välillä, jää taka-alalle.
Kirjoituksesi kosketti minua, olet kulkenut kivikkoista polkua, mutta luulen, että rohkeutesi myötä tullut seesteisyys tekee sinusta tuntevan ja rakastavan isän. Siunausta Sinulle t väsynyt äitiSe minulta puuttuu, ja sitä minä tällaisena nuorena aikuisenakin kaipaan enemmän kuin mitään muuta. Taivaallisen Isän sylissä olen saanut olla koko elämäni ajan: kaikki, mikä on tapahtunut, on ollut minun hyväkseni. En olisi näin tunteva ja herkkä mies, ellen olisi joutunut kokemaan noita pahoja asioita. Tiedän, että monista lause "jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa" näyttää vastenmieliseltä, mutta se on minun kohdallani totta.
Vihasin isääni ennen aivan silmittömästi, periaatteessa syystäkin (kaiken sen henkisen ja fyysisenkin väkivallan takia). Nyt tunnen vain surua ja myötätuntoa. Hänen taustansa on samanlainen kuin minun, tosin hän on joutunut kokemaan paljon isommassa mittakaavassa monenlaista pahaa. Näen hänessä itseni, ja olen pahoillani hänen puolestaan. Isällä ei ole voimavaroja tasapainoiseen kasvatukseen, kun ei itsekään ole sellaista saanut. Hän antaa vain sitä, mihin kykenee.
Olisin hyvä isä, olet oikeassa. Tiedän, millainen isä ei saa olla. Osaisin asettaa rajat ja antaa sitä rakkautta, jota vailla olen. Olisin rakastava ja aito auktoriteetti lapsilleni.
- kesämeno
- uskallat puhua.
Asiat ei selviä koskaan jos ei uskalla puhua ja selvittää niitä.
Eräs tarina kertoo, eräästä heikosta ihmisestä. Ja siitä, että kun hän uskalsi kertoa kuinka heikko hän on, hänestä tulikin vahva. ;)
Kerron miten koen tämän asiayhteyden tähän sinun tapaukseen. Että jos on vaikeuksia, niin sitä on varmaan ensin vaikea puhua. Ja eikö epäile ensin, että kukaan ei ymmärrä, ja sen vuoksi ei uskalla puhua.
Ja luulee, että kenelläkään ei ole tällaista. Sitten kun uskaltaa kertoa, huomaa, että ei olekaan yksin. Vaan muillakin on samanlaisia ongelmia ja hekin ovat selvinneet:)- Taneli
On helppoa kehottaa puhumaan.
Vaikeaa on hakeutua puhumistilanteeseen ja aukaista suutansa, jos ei ole sellaista ihmistä jonka kanssa on joku yhdistävä tekijä (kemiat) ja jota ei pelkää. Ja kokemus voi olla että rukouksellakaan ei tilanne parane.
Minullakin on tällaisesta kokemusta. Minulla kyllä vielä se juttu että olen henkiseltä rakenteeltani sisäänpäin suuntautunut ja jonkun verran itseriittoinen. Toisaalta se on helpottava tekijä (ei ole niin kovin paljon tarvetta puhua jokapäiväisistä asioista), mutta toisaalta vaikeuttava (ei ole ystävää, niin että mieltä painavista asioista puhuminen on hankalaa). - ongelma että ei
Taneli kirjoitti:
On helppoa kehottaa puhumaan.
Vaikeaa on hakeutua puhumistilanteeseen ja aukaista suutansa, jos ei ole sellaista ihmistä jonka kanssa on joku yhdistävä tekijä (kemiat) ja jota ei pelkää. Ja kokemus voi olla että rukouksellakaan ei tilanne parane.
Minullakin on tällaisesta kokemusta. Minulla kyllä vielä se juttu että olen henkiseltä rakenteeltani sisäänpäin suuntautunut ja jonkun verran itseriittoinen. Toisaalta se on helpottava tekijä (ei ole niin kovin paljon tarvetta puhua jokapäiväisistä asioista), mutta toisaalta vaikeuttava (ei ole ystävää, niin että mieltä painavista asioista puhuminen on hankalaa).osaa puhua. Mutta on niitä sellasia naisiakin, jotka onvat miesten luontosia tässä asiassa.
- kirjoitus
ongelma että ei kirjoitti:
osaa puhua. Mutta on niitä sellasia naisiakin, jotka onvat miesten luontosia tässä asiassa.
oli hyvä.
Itse tunnen pitkälti samalla tavalla ja
oli lohduttavaa huomata että samanlaista on muuallakin.
Lisäisin vielä sen, että vaikka joku tulisikin ja
aloittaisi keskustelun tai kyselisi,
en välttämätta saisi kerrotuksi mieltäpainavista asioista heti.
Olen löytänyt yhden reitin ja seon nk. nettipapit. Heille voi kirjoitella ja kysellä
He vastaavat sähköpostitse ja tekevät tärkeätä työtä.
- usk-m
Mitä sanoisitte, kannattaisiko lähestyä SRK:n julkaisuosastoa kirjoituksellani? Nykyäänhän julkaisuissa tuntuisi olevan aika suorasti sanottuja, kipeitä asioita.
- ++nikki+
Olisi hyvä, jos joku uskaltaisi avata rehellisen keskustelun siitä, mitä se on homona eläminen... Tämä tähän astinen puhujien ja kirjoittajien aiheen käsittely on ollut niin todellisuudelle vierasta, eikä he ole edes tienneet mistä puhuvat, eivätkä koskaan ole osanneet käsitellä koko asiaa, kun ainoastaan vaan tuomita homoutta.
On eri asia tuomita homous ja eri asia keskustella homona elämisestä. Tässä aloituskirjoituksessa sinä kerrot homona elämisen yhdestä puolesta, ja se on tuhat kertaa enemmän ja sitä oikeaa todellisuutta, jota SRK:n puhujat ovat paenneet, eivätkä koskaan ole halunneet meidän siitä keskustelevan, vaan tukahduttavat aina keskustelun toteamalla että homoseksuaaliet teot ovat syntiä jne.
Siksi tarvittaisinkin tällaista todellisuudessa kiinni olevaa ja rehellistä keskustelua, mitä tämä sinun aloituskirjoituksesi tässä on. Mutta se voi olla raskas taakkaa kantaa tällaista keskusteluavausta muualla kuin täällä palstalla. Siksi mieti monta kertaa, että jaksatko todella sitä tehdä, ennen kuin teet sen.
Se miten sinulle vastataan, ei ole ymmärtävää ja sydämmellistä, vaan ainoastaan homoseksuaalisten tekojen tuomitsemista: he eivät edes kuule, mitä sinä puhut/kirjoitat, vaan he vain näkevät mielessään seksiä kahden miehen välillä. He eivät osaa olla ajattelematta seksiä... He eivät osaa ajatella homoutta ja tätä elämää, vaan seksiä he vaan ajattelee ja siitä kirjoittaa tuomitsevasti... - usk-m
++nikki+ kirjoitti:
Olisi hyvä, jos joku uskaltaisi avata rehellisen keskustelun siitä, mitä se on homona eläminen... Tämä tähän astinen puhujien ja kirjoittajien aiheen käsittely on ollut niin todellisuudelle vierasta, eikä he ole edes tienneet mistä puhuvat, eivätkä koskaan ole osanneet käsitellä koko asiaa, kun ainoastaan vaan tuomita homoutta.
On eri asia tuomita homous ja eri asia keskustella homona elämisestä. Tässä aloituskirjoituksessa sinä kerrot homona elämisen yhdestä puolesta, ja se on tuhat kertaa enemmän ja sitä oikeaa todellisuutta, jota SRK:n puhujat ovat paenneet, eivätkä koskaan ole halunneet meidän siitä keskustelevan, vaan tukahduttavat aina keskustelun toteamalla että homoseksuaaliet teot ovat syntiä jne.
Siksi tarvittaisinkin tällaista todellisuudessa kiinni olevaa ja rehellistä keskustelua, mitä tämä sinun aloituskirjoituksesi tässä on. Mutta se voi olla raskas taakkaa kantaa tällaista keskusteluavausta muualla kuin täällä palstalla. Siksi mieti monta kertaa, että jaksatko todella sitä tehdä, ennen kuin teet sen.
Se miten sinulle vastataan, ei ole ymmärtävää ja sydämmellistä, vaan ainoastaan homoseksuaalisten tekojen tuomitsemista: he eivät edes kuule, mitä sinä puhut/kirjoitat, vaan he vain näkevät mielessään seksiä kahden miehen välillä. He eivät osaa olla ajattelematta seksiä... He eivät osaa ajatella homoutta ja tätä elämää, vaan seksiä he vaan ajattelee ja siitä kirjoittaa tuomitsevasti...Olenko tässä ketjussa väittänyt olevani homoseksuaali? Olen omasta mielestäni käsitellyt vain ja ainoastaan niin sanottua isättömyyttäni ja yksinäisyyttä. Ei se, että kaipaan miehen läheisyyttä, tee minusta homoa. Terapeuttinikaan ei ole koskaan, missään vaiheessa, pitänyt minua sellaisena, vaan on omien sanojensa mukaan nähnyt minussa isän rakkautta vaille jääneen pojan - miehen, jonka identiteetti on pahasti rikkonainen.
- +sama++
usk-m kirjoitti:
Olenko tässä ketjussa väittänyt olevani homoseksuaali? Olen omasta mielestäni käsitellyt vain ja ainoastaan niin sanottua isättömyyttäni ja yksinäisyyttä. Ei se, että kaipaan miehen läheisyyttä, tee minusta homoa. Terapeuttinikaan ei ole koskaan, missään vaiheessa, pitänyt minua sellaisena, vaan on omien sanojensa mukaan nähnyt minussa isän rakkautta vaille jääneen pojan - miehen, jonka identiteetti on pahasti rikkonainen.
Juu.
Et ole tässä viestissäsi viitannut mitenkään homouteen.
Joku toinen sitten ehkä kirjoitteli ainakin noin vuoden verran käyttäen sinun nikkiäsi. Hän kirjoitti olevansa homo. Hän kirjoittikni kyllä sillä tavoin, että homojen oli vaikea uskoa häntä homoksi, koska hänellä oli niin vääriä käsityuksiä homoudesta ja hän oli vahvasti homovihamielinen.
Hän jatkuvasti kirjoitti olevansa homo, joka ei ole miesten kanssa. Hän myös kirjoitti, ettei aio kaikille kertoa homoudestaan.
Minä talletin 12 kirjoitusta, jotka hän kirjoitti homoudestaan, kun pohdimme sitä, miten joku homo voi kirjoittaa niin todellisuduelle vieraita näkemyksiä homoudesta kuin se, joka kirjoitti samalla nikillä kuin sinä.
Hän nyt joka tapauksessa kymmenissä kirjoitukissaan painotti sitä, että hän on homo.
Sori, että tuli tällainen väärinkäsitys. Joku vaan on kirjotiellut sinun nikilläsi. - usk-m
+sama++ kirjoitti:
Juu.
Et ole tässä viestissäsi viitannut mitenkään homouteen.
Joku toinen sitten ehkä kirjoitteli ainakin noin vuoden verran käyttäen sinun nikkiäsi. Hän kirjoitti olevansa homo. Hän kirjoittikni kyllä sillä tavoin, että homojen oli vaikea uskoa häntä homoksi, koska hänellä oli niin vääriä käsityuksiä homoudesta ja hän oli vahvasti homovihamielinen.
Hän jatkuvasti kirjoitti olevansa homo, joka ei ole miesten kanssa. Hän myös kirjoitti, ettei aio kaikille kertoa homoudestaan.
Minä talletin 12 kirjoitusta, jotka hän kirjoitti homoudestaan, kun pohdimme sitä, miten joku homo voi kirjoittaa niin todellisuduelle vieraita näkemyksiä homoudesta kuin se, joka kirjoitti samalla nikillä kuin sinä.
Hän nyt joka tapauksessa kymmenissä kirjoitukissaan painotti sitä, että hän on homo.
Sori, että tuli tällainen väärinkäsitys. Joku vaan on kirjotiellut sinun nikilläsi.Huomasin vasta nyt, että asiaa enemmän valottava viestini on kadonnut (se kun liittyi siihen yhteen törkyviestiin). Kirjoitin aiemmin nimimerkillä usk.m, jota en enää voi käyttää, salasanan kun unohdin.
Niin kuin totesin, en ole homoseksuaali, vaikka joskus sellaisena itseäni mainostin. En minä muuta kaipaa kuin miehen - isän - syliä ja läheisyyttä. Minusta (ja terapeutistani) tämä on oikea diagnoosi. Jos aiemmat käsitykseni itsestäni ovat toisenlaisia, ne ovat vääriä. Identiteettini on alkanut rakentua vasta nyt, ja se on koko ajan muotoutumassa. - toteat..
usk-m kirjoitti:
Huomasin vasta nyt, että asiaa enemmän valottava viestini on kadonnut (se kun liittyi siihen yhteen törkyviestiin). Kirjoitin aiemmin nimimerkillä usk.m, jota en enää voi käyttää, salasanan kun unohdin.
Niin kuin totesin, en ole homoseksuaali, vaikka joskus sellaisena itseäni mainostin. En minä muuta kaipaa kuin miehen - isän - syliä ja läheisyyttä. Minusta (ja terapeutistani) tämä on oikea diagnoosi. Jos aiemmat käsitykseni itsestäni ovat toisenlaisia, ne ovat vääriä. Identiteettini on alkanut rakentua vasta nyt, ja se on koko ajan muotoutumassa.Ettet ole homoseksuaali, eli sinulla ei ole sellaisia seksihaluja joihin vedotaan kun otetaan esille homosuhteiden kieltämistä Raamatun valossa.
Jos sinä saat miehen lähellä sen hyvänolon ja läheisyyden tunteen mitä tarvitset, ja tunnet ettet naisen lähellä saa samaa tunnetta, niin mikä sinua estää olemasta se paras ystävä miehen kanssa jonka kainaloon saisit käpertyä, ilman sitä seksiä kun se on uskossasi kielletty?
Samallalailla homparikin kunnioittaa toinen toistaan niinkuin heteropari, eikä vaadi toiselta mitään mihin toinen ei ole valmis tai ei halua.
Jos sinunkin kumppanisi olisi uskovainen ja hänkään ei ole kiinnostunut seksijutuista, vaan rakkaudesta niin varmasti ymmärtäisitte toinen toistenne ajatukset hyvin.
Naisen lähellä et sitä varmasti siksi saa kun ei ole tarkoitettu sinua harrastaamaan seksiä naisenkaan kanssa, siksi sinä et osaa edes hakeutua naisen seuraan, luontaisesti. - ollakkovaieiolla
toteat.. kirjoitti:
Ettet ole homoseksuaali, eli sinulla ei ole sellaisia seksihaluja joihin vedotaan kun otetaan esille homosuhteiden kieltämistä Raamatun valossa.
Jos sinä saat miehen lähellä sen hyvänolon ja läheisyyden tunteen mitä tarvitset, ja tunnet ettet naisen lähellä saa samaa tunnetta, niin mikä sinua estää olemasta se paras ystävä miehen kanssa jonka kainaloon saisit käpertyä, ilman sitä seksiä kun se on uskossasi kielletty?
Samallalailla homparikin kunnioittaa toinen toistaan niinkuin heteropari, eikä vaadi toiselta mitään mihin toinen ei ole valmis tai ei halua.
Jos sinunkin kumppanisi olisi uskovainen ja hänkään ei ole kiinnostunut seksijutuista, vaan rakkaudesta niin varmasti ymmärtäisitte toinen toistenne ajatukset hyvin.
Naisen lähellä et sitä varmasti siksi saa kun ei ole tarkoitettu sinua harrastaamaan seksiä naisenkaan kanssa, siksi sinä et osaa edes hakeutua naisen seuraan, luontaisesti.Sinänsä se on kumma, kun hän nyt kirjoittaa, ettei ole homo ja aiemmin kirjoitti kymmeniä kirjoituksia, joissa kirjoitti olevansa homo ja esiintyi oikein homouden asiantuntijana (vedoten omaan homouteensa) tällä palstalla...
- usk-m
ollakkovaieiolla kirjoitti:
Sinänsä se on kumma, kun hän nyt kirjoittaa, ettei ole homo ja aiemmin kirjoitti kymmeniä kirjoituksia, joissa kirjoitti olevansa homo ja esiintyi oikein homouden asiantuntijana (vedoten omaan homouteensa) tällä palstalla...
Tai ennen kaikkea, ymmärrättekö lukemaanne?
- yritätkö...
usk-m kirjoitti:
Tai ennen kaikkea, ymmärrättekö lukemaanne?
Sinä viestittää sitä, että sinä olet sittekin kiinnostunut naisista, et samastasukupuolesta kuin itse olet? Saat naisestakin sen kaipaamasi läheisyydentunteen?
Erehdyit itsesi kanssa, luulemaan että saat kaipaamasi läheisyyden vain miehen lähellä? Sekoitit asian homouteen vain siksi kun kaipasit isän hoivaa. - usk-m
yritätkö... kirjoitti:
Sinä viestittää sitä, että sinä olet sittekin kiinnostunut naisista, et samastasukupuolesta kuin itse olet? Saat naisestakin sen kaipaamasi läheisyydentunteen?
Erehdyit itsesi kanssa, luulemaan että saat kaipaamasi läheisyyden vain miehen lähellä? Sekoitit asian homouteen vain siksi kun kaipasit isän hoivaa.Olet noin 70-prosenttisesti oikeassa arveluinesi. Ja toiseksi, uskallan luottaa terapeutin teorioihin (omien tuntemuksieni ohella tietysti), hänellä kun on 30 vuoden kokemus. Hän vertasi minua johonkin edelliseen asiakkaaseen, jolla oli samanlainen tausta kuin minulla - nykyään identiteetiltään tasapainoinen, on naimisissa, eikä enää hellyydenkaipuuta saman sukupuolen edustajaa kohtaan.
- Juttuja seuraillut
usk-m kirjoitti:
Tai ennen kaikkea, ymmärrättekö lukemaanne?
Meitä taitaa nyt tässä tapauksessa olla aika monta jotka eivät kykene ymmärtämään lukemaansa.
- silloinhan...
usk-m kirjoitti:
Olet noin 70-prosenttisesti oikeassa arveluinesi. Ja toiseksi, uskallan luottaa terapeutin teorioihin (omien tuntemuksieni ohella tietysti), hänellä kun on 30 vuoden kokemus. Hän vertasi minua johonkin edelliseen asiakkaaseen, jolla oli samanlainen tausta kuin minulla - nykyään identiteetiltään tasapainoinen, on naimisissa, eikä enää hellyydenkaipuuta saman sukupuolen edustajaa kohtaan.
ihminen ei ole homo jos saa kaipaamansa läheisyyden ja hellyydentunteen erisukupuolesta kuin itse on, ja luontainen vietti vetää puoleensa. Sellainen ihminen on tarkoittettu lisääntymään. Homoa taas ei ole tarkoiettu lisääntymään ja siksi luontainen vietti erisukupuoleen puuttuu, ja hakee läheisyyttä automaattisesti samastasukupuolesta.
- ..hymyilee-
usk-m kirjoitti:
Olet noin 70-prosenttisesti oikeassa arveluinesi. Ja toiseksi, uskallan luottaa terapeutin teorioihin (omien tuntemuksieni ohella tietysti), hänellä kun on 30 vuoden kokemus. Hän vertasi minua johonkin edelliseen asiakkaaseen, jolla oli samanlainen tausta kuin minulla - nykyään identiteetiltään tasapainoinen, on naimisissa, eikä enää hellyydenkaipuuta saman sukupuolen edustajaa kohtaan.
Ahha.
Siis: sinä et ole homo.
Eipä siis ihme, kun ne kaikki sinun kymmenet kirjoituksesi joissa kirjoiti pelkkää skeidaa homoudesta.. asioita, joita yksikään homo ei kyennyt allekirjoittamaan...
ja sitten kun kirjoitit siitäkin, ettet kykene olla tekemisissä toisten uskovaisien homojen kanssa, kun sinulla herää haluja...
Voi voi sinun kanssasi sitten ;)
Älä nyt vaan enää koskaan näillä palstoila esiinny homona, jos et kerran ole homo. Tiedät sen, että homo on aina homo ja hetero on aina hetero.
Sinä siis olet hetero.
ja kaikki sekida mitä aina kirjoitit homoudesta, oli totta tosiaan pelkkää skeidaa... Et vain voinut sitä myöntää kun homot sitä sinulle yrittivät tällä palstalla selittää...
Muista tämä: homo on aina homo ja hetero on aina hetero.
äläkä koskaan enää valehtele ihmisille olevasi homo, kun kirjoitat valheita homoudesta. - ihmettelijä-ö
usk-m kirjoitti:
Olet noin 70-prosenttisesti oikeassa arveluinesi. Ja toiseksi, uskallan luottaa terapeutin teorioihin (omien tuntemuksieni ohella tietysti), hänellä kun on 30 vuoden kokemus. Hän vertasi minua johonkin edelliseen asiakkaaseen, jolla oli samanlainen tausta kuin minulla - nykyään identiteetiltään tasapainoinen, on naimisissa, eikä enää hellyydenkaipuuta saman sukupuolen edustajaa kohtaan.
teillä biseksuaaleilla on varmaan rankkaa, kun jutut kohdistuu sekä miehiin että naisiin - vuorenperään. Kun kaksi vuotta on kohdistunut naisiin niin istten se taas alkaakin kohdistua miehiin ja sitten taas naisiin ja sitten miehiin..
Homot sentään pysyvät miehissä ja heterot naisissa. - minäkin jo...
..hymyilee- kirjoitti:
Ahha.
Siis: sinä et ole homo.
Eipä siis ihme, kun ne kaikki sinun kymmenet kirjoituksesi joissa kirjoiti pelkkää skeidaa homoudesta.. asioita, joita yksikään homo ei kyennyt allekirjoittamaan...
ja sitten kun kirjoitit siitäkin, ettet kykene olla tekemisissä toisten uskovaisien homojen kanssa, kun sinulla herää haluja...
Voi voi sinun kanssasi sitten ;)
Älä nyt vaan enää koskaan näillä palstoila esiinny homona, jos et kerran ole homo. Tiedät sen, että homo on aina homo ja hetero on aina hetero.
Sinä siis olet hetero.
ja kaikki sekida mitä aina kirjoitit homoudesta, oli totta tosiaan pelkkää skeidaa... Et vain voinut sitä myöntää kun homot sitä sinulle yrittivät tällä palstalla selittää...
Muista tämä: homo on aina homo ja hetero on aina hetero.
äläkä koskaan enää valehtele ihmisille olevasi homo, kun kirjoitat valheita homoudesta.Ymmärrän tästä jotain. Kysessä onkin siis hetero joka oli seksuaalisesti kiinnostunut myös miehistä.
Hän ehkä vain erehtyi luulemaan sitä homudeksi, ja siksi kertoi omia kokemuksiaan homona.
Hetero voi kiinnostua molemmista sukupuolista seksuaalisesti, voimakkaan seksuaaliviettinsä vuoksi.
Aito homo taas kiinnostuu vain samaan sukupuoleen kuin itse on. Eikä siitä muuksi muutu. Hetero voi taas valita jommankumman miehen tai naisen jos on taipumuksia molempiin seksuaalisesti. Heterolla kaikki perustuukin juuri seksuaalisuuteen jos haluja on olla molempien kanssa. - usk-m
ihmettelijä-ö kirjoitti:
teillä biseksuaaleilla on varmaan rankkaa, kun jutut kohdistuu sekä miehiin että naisiin - vuorenperään. Kun kaksi vuotta on kohdistunut naisiin niin istten se taas alkaakin kohdistua miehiin ja sitten taas naisiin ja sitten miehiin..
Homot sentään pysyvät miehissä ja heterot naisissa.on sekä epäasiallista että täysin epäoleellista.
- ...
usk-m kirjoitti:
Huomasin vasta nyt, että asiaa enemmän valottava viestini on kadonnut (se kun liittyi siihen yhteen törkyviestiin). Kirjoitin aiemmin nimimerkillä usk.m, jota en enää voi käyttää, salasanan kun unohdin.
Niin kuin totesin, en ole homoseksuaali, vaikka joskus sellaisena itseäni mainostin. En minä muuta kaipaa kuin miehen - isän - syliä ja läheisyyttä. Minusta (ja terapeutistani) tämä on oikea diagnoosi. Jos aiemmat käsitykseni itsestäni ovat toisenlaisia, ne ovat vääriä. Identiteettini on alkanut rakentua vasta nyt, ja se on koko ajan muotoutumassa.http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000001438&posting=22000000013677134
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=4500000000001438&posting=22000000013509099 - väsynyt äiti
usk-m kirjoitti:
Olet noin 70-prosenttisesti oikeassa arveluinesi. Ja toiseksi, uskallan luottaa terapeutin teorioihin (omien tuntemuksieni ohella tietysti), hänellä kun on 30 vuoden kokemus. Hän vertasi minua johonkin edelliseen asiakkaaseen, jolla oli samanlainen tausta kuin minulla - nykyään identiteetiltään tasapainoinen, on naimisissa, eikä enää hellyydenkaipuuta saman sukupuolen edustajaa kohtaan.
Olet oikealla tiellä, turvallisen Jumalan kädessä ja löytämässä itseäsi juuri sellaisena, jollaiseksi sinut luotiin. Meillä on oikeus erehtyä, etsiä ja löytää. Toivotan sinulle kauniita kesäpäiviä ja myö sitä, että löydät oman oikeasi kun aika on. Kipujen alta nousee voima, tuskan alta seesteisyys. Kaikilla meillä on polkuja, joita ei olisi jaksanut kulkea, mutta jälkeenpäin niitä muistellen huomaa kasvaneensa. Olen edelleen sitä mieltä, että sinussa on ainesta rakastavaksi ja hyväksi isäksi.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904064
Kalasataman talossa lienee rakennusvirhe
Ei pitäisi olla mahdollista parvekkeen kautta tulipalon kiivetä katolle saakka kuin korkeintaan ylimmästä kerroksesta.2071570- 761420
Kristillinen Kaste on syntisten kaste, ei itsensä uskoviksi julistaneiden kaste
Raamatun mukaan vain syntisyyden vuoksi kastetut saavat kasteen hyödyn, syntien anteeksisaamisen ja Pyhän Hengen lahjan2401110Kaipaatko nainen
Semmoista tosi hankalaa ja arkaa miestä? Pitäisitkö hänet aina omanasi jos saisit hänet? Miten huomioisit hänen herkkyyd1051050Venäjä teki mahtavan iskun Kiovaan?
Miksi Ukraina ei kykene tekemään Moskovaan yhtä mahtavia iskuja.3271036- 49989
Nojatuoli !
Uutta kehiin, kun edellinen pikavauhtia täyttyi, pitäisikö kiittää näitä asian jouduttaneita? Pilvet leijaa, sadetta en136949Milloin ymmärsit
Milloin tunnistit, että sinulle kirjoitetaan ja kuka kirjoittaa? Tarkka päivämäärä ja kellonaika 😉 Önnönnöö, jos ei os86929- 98909