KEPU evoluutio

Kirjoituksen taustaksi mainitsen palaako ...Maalaisli..?

KEPU evoluutiossa puolueen taipaleelle mahtuu vaikeita aikoja. Niinä aikoina on tarvittu yhteiskunnassa rauhan rakentajaa ja kansan yhtenäistämisen työtä.
Esko Ahon hallitus joutui myös vaikeana aikana ottamaan vastuun, johon SDP ei halunnut lähteä.

Juuri käydyn presidentin vaalin jälkeen on kilpailevien puolueiden yliaktiivinen toiminta Keskustapuolueen hajottamiseksi ylittänyt kaikki tuhmuuden rajat.
Kilpailijat tarjoavat jos, minkinlaisia variaatioita puolueen pirstomiseksi.

Keskustapuolueen peruskannatus on vaaleissa ollut hyvää tasoa ja tämä ilmeisesti huolettaa kilpailijoita. Keskustapuolueen sisällä ei nyt ole äärikriittisyyden aika eikä keskinäiseen kinasteluun ole riittäviä perusteita. Puolueen peruslinja vastaa melko täydellisesti peruskannattajakuntaa. Puolueessa on kuitenkin tehtävä normaalin käytännön mukaisia henkilövaihdoksia puolueen uudistumisen vuoksi.
Puolueessa käytiin hyvää rakentavaa keskustelua Paavo Väyrysen aikana ja näyttäisi ilee nytkin olevan tilausta. Mutta käydään eduskuntavalit ensin, koska samaan aikaan ei voida tehdä molempia hyvin. Annetaan kilpailijoiden keittää omaa soppaansa.

Kilpailijat esittävät kilvan spekulaatioita ja väittämiä puolueen asemasta ja henkilöistä sekä vaikutusvallasta poliittisessa kentässä.

***
On hyvä havaita, että Keskustapuolue on suomalaisen puoluekartan CENTRUM.
Yleisyyden keskiö. Voi hyvin sanoa: puoluekartan ”yleisyyskäsitteen” ydintä.
Puolueen aateperinnön vaikuttavana henkisenä voimana pursuaa Alkion testamenttiin perustuva ja kehittyvä eminenssi. Tähän joukkoon on hyvä kuulua. Joukkoon kuuluminen on avoin kaikille ja se ei ole riippuvainen HENKILÖN TULOISTA JA VARALLISUUDEST.
Tämän vuoksi puolueen mikään tavoiteohjelma ei saa sisältää edellä tarkoitetun sosiaaliryhmän huomioon ottamisen poissulkemista. Mikäli niin tehtäisiin, silloin poikettaisiin puolueen yleisyyskäsitteestä ja suljettaisiin ehkä huomattaviakin ryhmiä puolueen ulkopuolelle.

Kirjoittamallani tahdon sanoa, että puolueen toimimisessa on voinut ja voi tapahtua virheitäkin, mutta niiden käsitteleminen osoittelemalla henkilöitä ei ole hyvä tapa. Ymmärtäisin virhettä aina edeltäneen jotakin ja myös virheen jälkeen. Puolueen toimintaa tulisi käsitellä puolueen ”aivoriihessä” nk. itsearvioinnin periaatteella ja siinä arvioinnissa tulisi olla kriittinen. Saavutettiinko tavoite. Olen kuullut sanottavan, - politiikka on taidetta -, niin varmaan, kun se on hyvää.