petollinen aviomies

..koita nyt edes vähän arvostaa itseäs, sä olet antanut kaikki aseet toiselle osapuolelle, sillä ei ole enää vastuuta, sä varmaan nautit kun sua alistetaan, mieti mitä sä oikeasti rakastat, tuskin sitä että sua loukataan, sitähän sä otat vastaan, kannattaisiko ihan ravistaa itsensä hereille jo lopulta?

Näette, on sitä suomessa tyhmiäkin naisia, vaikka toista ei tyhmäksi saa sanoa. Tässä tapauksessa ei voi vältyä tältä sanaltja, teille HERÄÄ jo.

Jos minä olisin sinä, niin antaisin tuollaisen miehen mennä. En tarrautuisi häneen, vaan laittaisin hänet valinnan eteen. Ja valitsija olisit sinä, koska arvosta itseäsi, äläkä elä kulisissa toisen armosta.

Sillä tuolla näytelmällä ei ole onnellista loppua. Saat surra elämäsi epäonnistumista vuodesta toiseen ja kuitenkin sinä itse vastaat oman elämäsi käsikirjoituksesta. Olet vaikean valinnan edessä, mutta nyt suhteesi on epätyydyttävä. Sitäkö haluat koko loppu elämältäsi.

Varaa aika psykologille ja kerro tuo sama ammattiauttajalle. Luultavasti tulet kuulemaan tutustumiskeskustelun aikana muutamia kertoja sanat "läheisriippuvainen ja alistuja"

luulet rakastavasi!? Se riippuvuus antaa sen harha käsityksen että rakastaa?! On täysin totta että , miehesikin tuntisi sinun rakastavan kun et oikeasti rajoittaisi tai olisi mitenkään hänen "esteenä" vaan päin vastoin suosittelisit sitä että löytää itsensä ja voi tehdä valintoja ja on vapaa.
Sinä itse rakastat sitten vasta kun kykenisit tuon suuntaiseen avoimmuuteen. Mutta mikä parasta olisit itse suunnaatoman rakkuden arvoinen joko miehelles tai jollekkin muulle.

Kostaminen ei toisien suhteiden avulla ja kautta kanna sitten muuten mihinkään muhun kuin itsensä hajoittamiseen.
Anteeksi arviontini, mutta miehenä kerron mitä ajattelen. nm: "ole ystävä itsellesi"

näytellä, lähet vaan tökkimään. Eiköhän järki ole päässä muillakin ihmisillä.

ei ole pakko näytellä. Ja vaikka rakastaisitkin, siirrä se ukko oven toiselle puolelle. Jos hänkin rakastaa sua, hän tulee järkiinsä, ellei... ei sellainen avioliitto toimi jossa toinen vaan rakastaa.

Jos tuolla tapaa jatkatte, miehesi kunnioitus sua kohtaan loppuu. Pidä puoliasi.

voin sanoa, että nosta kytkintä. Kerran se vaan kirpasee ja alkaa uusi ihana elämä sinkkuna. Ei tollasta sovinistia kannata mielistellä. Pitää sua itsestään selvyytenä, kun aina katsot läpi sormien. Muista, että sullakin on ihmisarvo, äläkä alistu tollaseen kohteluun.
´Miehet on kuin linja-auto, kun yksi on mennyt, seuraava on jo tulossa.´

Tiedän tunteen... Minulle joskus sanottiin, että on vain kaksi vaihtoehtoa; lähteä tai jäädä. Jos jää, hyväksyy epävarmuuden ja mikä tilanne ikinä onkaan. Jos lähtee, on mahdollisuus olla onnellinen, vielä kerran. Tai sitten ei; eihän elämällä ole käsikirjoitusta. Lapsia kannattaa ajatella, erot eivät ole helppoja heidän kannaltaan. Aika paljon on kyse teistä kahdesta, tarvitaan kaksi pitämään liittoa koossa, kaksi yrittämään jne. Voimia sinulle!

Omistushalusi kuristaa hänet,ei ihme että käy vieraissa

Lukemassa tämä aihe,
nyt kun päätin lähteä hakemaan apua
läheisriippuvuuteen, niin mieheni(alkkis) sanoo
lähtevänsä. Pelkääkö hän että irrottaudun hänestä. Luultavasti, tai sitten hän yrittää manipuloida minua, luullen että jätän menemättä
Al anoniin. Siinä hän erehtyy.
Hae apua itsellesi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=558&posting=22000000013908735

Normaali, tasapainoinen ihminen ei eläisi tuollaisen kumppanin kanssa. Jospa hakisit itsellesi apua, aloita vaikka perheneuvolasta ja/tai mielenterveystoimistosta. Paranna itsesi!

Jos rakastaa niin tajuttomasto toista, ei siitä silloin valittaisi muille. Ei edes noteeraisi koko asiaa...

Useimmiten epätoivoinen, rakastavaksi itseään luuleva rakastaakin vain sitä mitä on nyt ja tässä, haluamatta menettää saavutettua tilaa.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää rakkautta. Sinulle neuvoisin, että avaudu uusille mahdollisuuksille. Ala katsoa ihan toiseen suuntaan kuin nyt olet tehnyt.

Voit yllättyä kun huomaat hänen olevan se, joka alkaa panikoida sinun etääntymistäsi ja tulevaa uutta ihanaa elämääsi....

koko perheemme. Eilen illalla kerroin lapsille. Hirveää. Miksi piti mennä kertomaan, nuorimmaiset ottivat todella raskaasti ja nyt pelkäävät että eroamme.

rakastaa loukkaajaansa. Paska äijä sulla! Anteeksi vaan! Anna kenkää!!!

Pahimmalta kaikesta tuntuu, kun joutuu kertomaan vanhemmilleen...
Ja kuinkas ollakkaan, he ovat ne kaikkein ymmärtäväisimmät!!! ?: )))
Roikkuminen ei auta, luovu tyylikkäästi!

Neuvoja näytit saaneen!! Esim: lapsille laittamaan taakaksi teidän "aikuisten välisen asian!! Kyllä ei voi kun hämmästellä tuota ns: asiantuntemusta jota erilaiset hetken hurmos vihat ohjaa.
Miesten vihaaja naiset tyydyttää omaa itsetuntoa ja ns: hoitaa omaa katkeruuttaan ja "neuvoo" sua itseäs miestäs, ja ´lapsiaskin vastaan.
Järki hoi ...

Riippuvuus on totta että sitä on hoidettava ja apua on haettava ja itseluottamusta tarvitaan. SEn voi vaan saavuttaa kun tekee oikeesti itsensä elämälle apu keinoja. Mutta se ei auta ketään että alkaa etsimään ja tekemään syyllistä miehestä ,, lasten isästä ym katkeruuksiaan kostamaan siinä yhteydessä.

KAtso imeessä rauhassa mitä teet ja jos et tiedä niin älä ainakaan hölmöilyjä tee...