Gastroskopia

Pyydä kaikki tropit heti huoneeseen astuttuasi.

Näin minulla.

Pyysin kaikki mahdolliset tropit.
Avasin suun.
Suihkuttivat "sumutepullosta" puudutusainetta kurkkuun.
Laittoivat letkun, en tuntenut mitään, en yökkäillyt tms.
Sitten tutkimuspöydälle vasemmalle kyljelle.
Avasin housun vyön, napin ja vetskarin auki, tämä helpottaa, kun laittavat ilmaa vatsaa.
En edelleenkään tunne mitään. Jännittää ja pelottaa.
Hengitän syvään, on muuten hyvä keino, hengitä siis rauhallisesti, hitaasti ja syvään. Niin syvään, että vatsa "nousee".
Lekuri sanoi aina hetkeä ennen milloin ottaa koepala. Tuolloin vedin syvään henkeä ja pidätin, kunne koepala otettu (1 - 2 sekuntia). Ei tunnu miltään.

Sitten olikin kaikki jo ohi. Ihmettelin itsekin, että täh????

Kolonoskopia on sitten toinen juttu. Miksi eivät antaneet sinulle kipulääkettä tai oikeammin rauhoittavaa? Minulle annettiin, kun kouristeli niin saamaristi. Laittoivat kämmenselkään, vaikutti muutamassa sekunnissa. Kipu hävisi ja tuli uni silmään. Nukuin koko loppututkimuksen ajan. ;-)

Minulla on erilaisia kokemuksia gastroskopiasta kuin edellisellä vastaajalla. Olen ollut kolonoskopiassa 3 kertaa ja gastroskopiassa kerran. Mielummin menen 2 kertaa kolonoskopiaan kuin kerran gastroskopiaan.

Gastroskopian jälkeen kurkkuni oli 3 päivää kipeä ja itse tähystys todella epämiellyttävä. Eihän se sinällään kivulias ole ollenkaan, mutta tukehduttava tunne tekee olosta huonon.

Ei tästä asiasta voi kiistellä. Kukin kokee tyylillään. Eipä sun auta kuin mennä kokeilemaan omakohtaisesti, sitten vasta tiedät! :)

SE on hyvinkin yksilöllistö mut valehtelee jos sanoo et helppo mulle tehty 3kertaa ja aina vaikeeta sain suoraan suoneen aika hyvät lääkkeet mut silti en mene muuten koskaan enää ilman nukutusta (MULLA KATARRI JA PALLEETYRÄ) SORRY EN HALUU PELOTELLA OTA LÄÄKITYS EHOTTOMASTI!

Eihän nuo tähystykset ikinä mitään mukavia ole, mutta gastroskopia ei ole onneksi niitä hankalampia tutkimuksia. Olen ollut ERCP-tutkimuksessa joka kestää jopa pari tuntia ja siinä mennään pohjukaissuolen mutkaan ja tähystetään maksan ja haiman seutuville asti. Tuo gastroskopia on onneksi helpompi. Letkun nieleminen voi olla hankalaa, mutta kun siitä pääsee niin loppu on helpompaa. Yritä olla yökkäämättä. Rauhallinen hengitys ja rentoutuminen auttaa. Onneksi kaikki on ohi alle puolessa tunnissa, jopa vartissakin. Toivo vaikka hoitajan hellää kädenpuristusta tai sisitystä olkapäälle, se auttaa. Kurkku oli päivän verran kipeä letkun nielemisestä, mutta ohimenevä vaiva onneksi.

olen juuri kokenut itse kyseisen toimenpiteen,tämä oli 2kerta 1 kerta oli helppo,mutta nyt oli vaikeampi sai yökätä useasti,siitä huolimatta ei kannata jännittää,koita olla mahdollisimman rentona ei jännitystä kuitenkin toimenpide kestää lyhyen ajan .Tsemppiä

En saanut mitään esilääkitystä gastroskopiaan ja oli vaikeaa molemmilla kerroilla,kolonoskopiaan on kyllä tarjottu esilääkitystä mutta en ole koskaan ottanut ja hyvin on mennyt.

Ne tutut jotka ovat saaneet gastroon esilääkityksen eivät ole yhtään valittaneet,toisilla menee ihan hienosti ilman lääkitystäkin,hyvin yksilöllistä.

Moni ei pidä gastroskopiaa minään, mutta mulle se oli todella hankalaa. Eka kerralla kokeiltiin ilman esilääkitystä, toisella kerralla esilääkityksen ja "humauksen eli suoraan suoneen rauhoittavaa lääkettä" avulla, mutta ei onnistunut. Kolmas kerta sitten toden sanoi, joten gastroskopia tehtiin nukutuksessa. Kuitenkin kannattaa kokeilla ensin ilman tai esilääkityksen kanssa. Ei kuitenkaan hätää, keinot on monet ja on aina muistettava se, että tutkimus lopetetaan heti, jos niin tahtoo.

Itse pelkäsin ensinmäistä tähystystäni aika paljon ja olihan se epämiellyttävä, mutta ennakkopelko paljon pahempaa. Nykyään osaan jo rentoutua tähystyksen aikana, jolloin monesti huomaan ajattelevani ihan muuta kuin käynnissä olevaa tähystystä.

Pyri rentoutumaan ennen tähystystä..... tsemppiä!

Olin tällä viikolla gastroskopiassa. Tyhmyyttäni luin ihmisten kokemuksia, lähinnä kauhukertomuksia, netistä tutkimuspäivänä ja jännitin entistä enemmän. Tutkimus ei ole miellyttävä, mutta täysin siedettävä ja yllättävän nopea toimenpide. Olen erittäin herkkä yökkäämään. Mm hammaslääkärikäynnit ovat tästä syystä hankalia. Yökkäsin ja yskin, mutta tutkimus koepaloineen onnistui ilman mitään lääkitystä tai puuduttavaa suihketta. Koepalojen otto ei tuntunut ollenkaan. Maha ei ollut kipeä jälkikäteen, kurkku tuntui ensimmäisen vuorokauden aikana vähän aralta. Yhteenvetona sanoisin, että epämiellyttävä, mutta nopea toimenpide, joka ei tee kipeää. Ja yökätä saa, vatsahan on tyhjä vähintään 6 tunnin syömättömyyden takia. Tärkeää yrittää psyykata itsensä mahdollisimman rennoksi. Mielelläni en mene uudelleen, mutta jos joudun taas gastroskopiaan, jännitän varmasti vähemmän.

Tänään oli sit elämäni ensinmäinen gastroskopia. Jännitti niin prkleesti sinne mennessä ku olin lukenu täältä ihmisten kokemuksia ja itsellänikin on se että yökkää aika helposti. Sain siellä pikku snapsimukin jossa oli jotain nestettä joka poistaa ilman mahasta, puudutus oli siinä itse letkussa. En hengittäny oikein ja se koepalan ottaminen vaati ainaki 5 kertaa. Se oli heti helpompaa ku hengität syvään kokoaja äläkä niele.. itse en tehnyt noin ja tuskaa oli yökkäsin limaa ja ilmaa vähintään 20kertaa..en halua pelotella ketään mutta jos saisin päättää menisin yksityiselle jossa nukutettais. Letkun nieleminen on helppoa jos osaa nielasta oikeeseen aikaan. Yhteenveto: Elämäni yks kauheimpia kokemuksia koska tekniikka oli päin persettä. Ei lääkäri mulle sanonu millo ottaa koepalan joten jos ois tienny et pitää vetää syvään henkeä ja pidättää hengitystä ois yököttäny paljon vähemmän.

Tänään lusittu mainostettu operaatio ja pelkäsin "scared to shitless".

Onneksi oli todella mukava sairaanhoitaja ja kokenut lääkäri (positiiviset terveiset vaan Koskiklinikalle), joten sai rauhoittavan napin ja puuduttavat suihkeet ilman isompia kerjäämisiä.

Itse operaatio. No. Varustautuuneena niillä kauhukuvilla mitä mulla oli mielessä, niin oli helpompi operaatio kuin mitä pelkäsin. Ei voi sanoa että miellyttävää, mutta jos pitää mennä uudestaan tai pukata koiranputkea, niin pystyn menemään. Nipisti letkun pää nielaistessa, sitten painiskelua oksennusrefleksin ja yökkimisen kanssa ja siinä se oikeastaan olikin. Olo oli aika hankala letkun ollessa nielussa, koska joku nielurefleksi yritti koko ajan nielaista ja letku oli aika kova. Putken etenemistä tai näytteiden ottoa ei oikeastaan edes tuntenut. Aikaa vaan mietti, että eikö se 3-5min ole jo mennyt..

Tsemppiä vaan, on elämää vielä gastroskopian jälkeenkin :-)

tänään oli gastroskopia ja ihan syystä pelkäsin, kokemus oli niin kamala. Yökkäilin ja yksin limaa ja sappea koko 10 minuuttia kestävän toimenpiteen ajan. yökkäily alko heti letkun nielaistuani ja myös sillon kun se oli mahassa. se vaan tuntui niin inhottavalla, kun yritti vaikka nielasta, oli letku kurkussa. aivan kamalaa. Lisäks tuntu et tukehtuu välillä. yritti ne lääkäri ja hoitsu rauhoitella, mut eipä sitä siinä oikein voinu rauhoittua laatat naamalla suurinpiirtein. sitku koko homma oli ohi, oli helpottunut olo.

Gastroskopian pari viikkoa sitten kokeneena täytyyy sanoa, että pelkäsin kauheasti etukäteen. Ihan kuin olisin teuraalle menossa.

Olin etukäteen päättänyt olla ilman puudutusta. Sen sijaan otin rauhoittavan tabletin kotona. Imeskelin sen suussa, kun ei saanut juoda ennen toimenpidettä.

Toimenpide kesti 15 min. Tekijät olivat rutinoituneita konkareita. Sairaanhoitaja oli mukava ja rauhoittava. Kerroin peloistani ja paniikkihäiriötaipumuksistani. Toimenpide selostettiin etukäteen ja kysymyksiini vastattiin asiallisen ystävällisesti. Kerroin ottaneeni rauhoittavan kotona.

Letku meni sisään kertanielaisulla eikä tuntunut juuri miltään. Toki olisi tehnyt mieli vetää se pois, kun se ei sinnenieluun luonnostaan kuulu, mutta koska tiesin, että tärkeää tutkimusta tehdään, pystyin keskittymään hengitykseen ja estämän paniikin. En yökkäillyt ollenkaan. Mielessäni seurasin tutkimuksen etenemistä.

Mahalaukku oli siisti, mutta pohjukaissuolesta löytyi haavayllätys. Sitä kuvattiin ja koepaloja napsittiin. Sitten letku vedettiin pois. Olin hämmästynyt: tässäkö se oli? Kaikki sujui niin helposti.

Kurkku oli hyvin miedosti kipeä myöhemmin, mutta sitä oikeastaan ei voi noteeratakaan. Mahaakaan ei poltellut. Nyt odottelen ensi viikolla saatavia koepalatuloksia, joita tietysti jännitän.

Tahdon näin kertoa kaikille menijöille, että ei se aina niin kauheaa ole. Toimenpide on ilmeisen yksilöllinen. Suosittelen rauhoittavaa lääkettä toimenpidettä ennen, koska se rentouttaa vatsan ja limakalvot koko reitiltä, ja olen varma, että se esti yökkäilynkin. Normaalisti olen yökkäysherkkä. Oma suositukseni on rauhottavaa, ei puudutusta. Rentoutta ja onnea matkaan!

Juuri kävin gastroskopiassa.. Päätin että en murehdi koko asiaa vasta kun korkeintaan sitten kun se on käsillä, eli olin töissä koko päivän ja iltapäivällä tähystykseen. Otin kurkun puudutteen joka oli kyllä aika yhtä tyhjän kanssa kun sairaanhoitajatäti ruiskutteli sitä kyllä poskiin ja kielelle mutta kurkku ei oikein puutunut. Sitten vaan nielemään putkea ja kuten arvata saattaa niin eihän se ihan niin helppoa ole niellä tuollaista puutarhaletkua kun käsketään ;) . Mutta kun putken sain nieltyä niin sitten koitin vaan keskittyä johonkin ihan muuhun, tuijottelin pistettä seinällä ja mietin vaan hengitystä. Jos ajatus karkasi yhtään siihen että sulla on putki tuossa kurkusta mahaan niin heti alkoi yökkäys.. Aika meni nopeasti ja olo oli ihan siedettävä ne hetket kun putki ei liikkunut. Kuolahan tuossa valuu ja aika örkkimäisiä ääniä pääsee mutta eiköhän nuo lääkärit ja hoitsut siihen ole tottuneet. Tsemppiä vaan ja suukapulaa purren homma on ohi nopeasti!

Tulin juuri gastroskopiasta. En etukäteen jännittänyt yhtään, mutta täytyy sanoa, että tutkimus oli varsin epämiellyttävä. Putken työntäminen mahaan sai aikaan muutaman ihan älyttömän oksennusrefleksin, joiden aikana oli mahdotonta hengittää. Paniikkihan siinä meinasi tulla. Alun yökkäilyjen jälkeen pahin oli ohi, eikä koepalojen ottaminen tai putken poisvetäminen tuntunut kovin pahalta. Lääkäri oli onneksi osaava ja koko toimitus oli ohi muutamassa minuutissa. Nyt jälkeenpäin lähinnä naurattaa, mutta yökätessä tuntui, että taju lähtee.

Tutkimukseen menevien kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti, mutta valmistautua myös siihen, että oksennusrefleksi voi olla yllättävän voimakas. Yökkäily menee ohi (vaikkei siltä siinä yökkäillessä tunnukkaan..), ja rauhallinen tai vaikka väkisin hengittely auttaa. Itse tuijotin lääkärin takin nappia, mikä auttoi myös kummasti. :p

Itse olen ollut gastroskopiassa kolme kertaa. Ensimmäinen kerta oli noin kymmenen vuotta sitten yksityisellä ja siitä ei pahoja traumoja jäänyt.

Tänä vuonna olen ollut kahdesti, joista ensimmäinen oli kyllä melkoista tuskaa, kun yökkäilin koko ajan. Tutkimuksen (yksityisellä tämäkin) teki kohtalaisen kokematon lääkäri (tähystyksiä takana alle 20), jolla oli jatkuvasti hirveä kiire eteenpäin. Nielupuudutuksen jälkeen meni noin viisi sekuntia, kun olin jo makuullani putki suussa. Aika yökätessäni hän jaksoi muistuttaa, että tämä kestää vaan kauemmin, ellet lopeta tuota. Meinasinkin vetää turpiin tutkimuksen päätyttyä. Ruokatorveni oli tuolloin pahasti tulehtunut eli myös joka paikkaan sattui valtavasti ja kuume oli korkea.

Toisella kerralla vaihdoin lääkäriä ja tutkimus tehtiin TAYS:sissa. Nyt soitin myös etukäteen polille ja kyselin esilääkityksestä. Rauhoittavista ei kuulemma minulle hyötyä olisi ollut, ne lähinnä nimensä mukaisesti rauhoittavat, jos jännittää kovasti. Suosittelivat ottamaan tuhdin annoksen nielupuudutetta, mikä toimikin hyvin. Lääkäri ja hoitaja (sekä mukana olleet 5 ylimääräistä kandia/tehy-opiskelijaa) olivat mukavia ja tutkimus tehtiin kaikessa rauhassa. Ensiksi käytiin potilastietojani läpi, mikä niin ikään vähän tasasi sydämentykytystä aikaisemman kerran traumojen jälkeen. Tämän jälkeen hoitaja antoi reilusti nielupuudutetta (sitä sumutetta), joka merkittävästi vähensi yökkäilyä. Tähystys itsessään oli ohi noin kymmenessä minuutissa, vaikka muutama koepala otettiinkin. Tämän jälkeen taas silmät punaisena ihmetteleen ulos maailman menoa. =)

Omien kokemusten pohjalta on tärkeä rauhoittua, tutkimus ei tosiaan satu yhtään, lähinnä tuntuu vain vastenmieliseltä. Tukehtumisen tunnetta ei tule, rauhoittavia voi pyytää tarvittaessa ja nielupuudutetta kannattaa käyttää. Lääkäriä kannattaa pyytää ottamaan ihan rauhallisesti ja vaikka kertomaan, mitä milloinkin tapahtuu. Itse kannattaa keskittyä hengittämään syvään ja rauhallisesti. Tämä onnistuu helpoiten ottamalla joku kiintopiste, tuijottelemalla sitä ja ajattelemalla jotain mukavaa. =)

Tsemppiä vaan!

Kävin gastroskopiassa 2 viikkoa sitten minua ei puudetettu eikä minulle annettu rauhoittavaa. Etukäteen minua oli peloteltu toimenpiteestä, ja olin käynyt lukemassa keskustelupalstoilta ties mitä kauhutarinoita. Olin kuullut jonkun vertaavan gastroskopiaa jopa synnytystä pahemmaksi. Joten olin aika paniikissa mennessäni klinikalle. Tutkimus osoittautui kivuttomaksi ja kohtuu vaivattomaksi. Alku kakominen letkua työnnettäessä tuntui hieman ikävältä, mutta muuten en kokenut tutkimusta mitenkään "kamalaksi" Ja siitä synnyttämiseen vertaamisesta.. Jos koen menkkakipuni jo 2 kertaa kamalammaksi kun gastroskopian oletan että synnytys on 10 kertaa kamalampaa:) En ymmärrä suurta melua jostain mitättömästä letkun nielemisestä, joka kuitenkin täysin vaaraton toimenpide.

Pakko tulla kertomaan kuinka nopea ja helppo oli kyseinen operaatio kohdallani! Sain puudutetta kurkkuuni, joten sillä mahdollisesti jotain osuutta asiaan. Letkun sain nielaistua heti ensimmäisellä yrityksellä, silloin yökötti TOSI vähän. Loppu ajasta ei sitten yököttänyt olekkaan, ei sattunut eikä mitään! Lääkärikin ihmetteli että miten niin rauhallisesti osasin olla enkä yökkäillyt.
Tosiaankin helpompi operaatio kuin kolonoskopia, joka oli kohdallani täyttä kidutusta.

... toisilla menee hyvin, toisilla se ei suju hyvin.
Toisilla se keskeytetään.

Nukutuksella se sujuu kaikilla hyvin!


Vaikka tähystykseen ette menisikään, menkää ihmeessä
käymään kuitenkin lääkrillä että saatta edes kunnon lääkkeet.
Lääkärille ei kannata jättää menemättä.

Menin "lievästi" vastenmielisesti ko. tutkimukseen. Kyselin jo puhelimessa nukutuksen mahdollisuutta mutta lopulta menin sovittuna aikana lääkäriin. Hoitaja puheli ja kertoi tutkimuksesta ja ehdotti myös kurkkupuudutusta ja siihen suostuin. Hoitaja rauhoitti tilanteen ja en ottanut edes rauhoittavia.
Menin tutkimuspöydälle kurkku puuduksissa makaamaan. Lääkäri oli todella kokenut ja minua ei hirveästi pelottanut kun hammassuojus laitettiin paikoilleen. Sitten vaan letku suuhun ja ensimmäisen yökkäyksen tullessa letku olikin jo hyvän matkaa kohti masua. Hengitin syvään kuten ohje kuului. Letku oli pian mahassa ja kieltämättä muutamia voimakkaita yökkyjä tuli jopa peräjälkeen mutta sain tilanteen hallintaan kun välillä ei tuntunut mitään. Yritin seurailla monitorista tilannetta ja samalla hoitaja ja lääkäri puheli mukavia. Näytepalojen jälkeen sitten lääkäri veti letkun yökkyjen kera pois ja olin hyvin onnellinen! Sitten vain kuolaa pyyhkimään suupielistä ja juttelemaan lääkärin luokse!
Tutkimus kesti alle 10 minuuttia!

Kun maha on tyhjä (itellä 8 tunnin paasto) niin kyllä tilanteen kestää vaikka pelkäisi. Tilanteen ollessa päällä en itse enää jännittänyt vaikka olikin toki aina letkun liikkuessa epämiellyttävää. Ensi kerralla en kyllä turhia enää tätä tutkimusta jännittele.

Itselle tutkimuksen hyödyt olivat erittäin suuret sillä vuosia ja taas vuosia kestäneet moniulotteiset oireet ja sairaudenpelot selvisivät kerralla. Minulla todettiin luokan B refluksiesofagiitti ja lääkäri sanoi jo tutkimuksen aikana että kyllä ruokatorvesta löytyy selitys tuntemuksiini.
Närästystä minulla on hoidettu satunnaisesti ja liian kesysti. Koepalojen tulokset tulee parin viikon päästä joista tutkitaan onko mahdollisia pysyviä limakalvomuutoksia. Nyt alkaa krooninen lääkkeiden syönti ja joidenkin ruokien totaalikielto.

ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET JÄTTÄKÖ RUOKATORVEANNE TUTKIMATTA JONKIN PELON TAKIA!

Ei ollut paha tutkimus minun mielestäni. Osin tämä johtui varmasti siitä, että tähystävä lääkäri oli erittäin kokenut gastrokirurgi. Hän sanoi, ennen tutkimuksen alkua, että tämä kestää 3 minuuttia ja sillä selvä ja täytyy todeta, että se 3 min oli varmaankin aika lähellä totuutta, sillä toimenpide oli hetkessä ohitse.

Luin kauhutarinoita netistä ennen tutkimusta ja luin myös, että toimenpide kestää yleensä 15 minuttia, jotkut puhuivat jopa 25 minuutista. No mulla kävi sitten kai hyvä tuuri kun oli osaava lääkäri.

Kaikkein inhottavimmalta tuntuu ilman pumppaaminen vatsaan ja siinä vaiheessa kun ilmaa pumpataan ruokatorveen, tuntuu kaikkein inhottavimmalta, mutta ruokatorvi katsotaan viimeiseksi ja siinä vaiheessa tietää, että kohta vedetään letku pois.

En pyydellyt mitään alkulääkityksiä, mutta söin 2 mg rivatrilia ja 2 mg xanoria sekoitettuna vesilasilliseen 2 h ennen tutkimusta kotona. En tiedä, onko tuo "sallittua", mutta varmuuden vuoksi omatoimisesti näin kuitenkin tein, eipähän pelottanut lääkäriin meno.

kyseisessä tutkimuksessa, kuullut kauhukertomuksia mm. mieheni oli kys. tutkimuksessa muutama vuosi sitten ja kuulin käytävään asti hänen yökkäilynsä, joka kesti todella kauan, en kuitenkaan pelännyt tapahtumaa ja se meni todella hyvin, lääkärikin sanoi että sehän meni kuin kokeneelta.
Me ihmiset ollaan niin erilaisia, jollain on herkkä refleksi ja yökkää helposti, hengitysteknikka on tärkeää, minulle oli helppo, joskaan ei mitenkään miellyttävä kokemus, ei yököttänyt, vaan muutama ilma röyhtäisy tuli ulkos suusta, katselin monitorista kameran kulkua....

Tänään gastroskopia.Helppo homma.Yökkäystä koko toimenpiteen ajan,mutta sen kesti.Kesti n.5min koepalat mukaan lukien. Dg pinnallinen mahatulehdus eli gastriitti.Lisäksi Chronin taudista johtuvia haavaumia. Meen taas syksyllä ja hyvillä mielin.Suotta pelkäsin etukäteen ja turhaan luin kauhujuttuja.Toisaalta lääkäri oli paras mitä ikinä.

ollaan siis syyskuussa 2010. 5 mg Diapamia sain, ei nukuttanut niin kuin 10 mg kolonoskopian edellä.
Pahinta kokemuksessa oli nielun puuduttaminen ja putken tökkiminen nielussa ja kokeen loputtua tunne, että ei saa henkeä nielun puutumisen vuoksi. Eikä voinut ottaa vettä, koska se meinnasi mennä henkeen.

Lääkäri ei kysynyt mielipidettäni puudutuksesta, vaan ruiski sitä, mitähän ksylokaiinia lie ollutkaan, kurkkuun. Se ärsytti hurjasti, niin että en meinannut saada henkeä. Mulle vakuutettiin, että kyllä henki kulkee. Vasta kolmannella nielemiskerralla putki meni ruokatorveen. Joka kerta tökkäsi kipeästi nielun takaseinään. Lääkäri käski pitää leukaa alhaalla, ja minusta putkelle tuli liian jyrkkä mutka ahtaassa nielussani, siksi se ehkä tökki takaseinään. Sitten ei ollut mitään ongelmaa kuin vasta ylös noustuani, kun totesin, etten meinaa saada henkeä. Oli vähän limaa kurkussa, se vaikeutti hengitystä, kun ei pystynyt puutuneisuuden vuoksi nielemään. Puudutuksen vakuutettiin menevän nopeasti ohi, ja kyllä se menikin. Ensin alkoi tuntua karkeutta nielussa. ääni oli käheänä koko sen päivän.

Yöllä alkoi tuntua näytteenottokohdissa sykkivää kipua. Sitä on vähän tuntunut nyt päivälläkin. Marevania pudotettiin toimenpidettä edeltävänä päivänä 0,5 tablettia. Silti INR-arvo oli toimenpidepäivänä 2,3.

Just tuli koettua gastroskopia.. Ensin joku tabletti ja sitten puudutussuihke kurkkuun. Tekivät ohuella gastroskoopilla. Ensimmäinen yritys meni henkitorveen ja ihan hiukkasen yskitytti.. Toinen yritys osui ruokatorveen ja meni mahalaukkuun asti helposti.

Sitten lääkäri ei löytänyt tietä siitä eteenpäin. Kuulemma mun maha vähän erikoinen. Riittävästi yritettyään luovutti ja soitettiin paikalle vanhempi lääkäri, joka sai gastroskoopin eteenpäin. Koepaloja otettaessa meni muuten ok, mutta tuossa ohutsuolen puolella katkesi näytteenotin ja homma loppui siihen. Kuulemma mahani takia gastroskooppi oli jotenkin tiukalla mutkalla. Onneksi saivat näytteenottimen vedettyä gastroskoopin kanssa pois, ja onneksi koepalat riittivät, ettei tarvinnut uudestaan tunkea..

Aikaa tuohon seikkailuun meni noin tunti ja vähän väliä tuli kauheita yökkäyskohtauksia, varmaan kun limaa valui henkitorveen ja yskimisrefleksi sitä sieltä poisti.. Nenä myös täynnä tuota limaa puolen tunnin jälkeen, ei voinut hengittää nenän kautta enää. Ei se sinänsä sattunut. Kolonoskopia oli ihan kakunpala tuohon verrattuna.

Mutta, eipä tuo nyt ollut aikuiselle ihmiselle mikään ihmeellinen juttu. Paska keikka, mutta tulipa tehtyä, ja menisin uudestaan, jos käskettäisiin.

Sain lähetteen gastroskopiaan jo kesäkuulla ja kävin nyt elokuun puolessa
välissä.Oikeastaan koko kesäni meni pilalle kun jännitin niin valtavasti.
Ei pitäisi kuunnella kauhukertomuksia koska en pitänyt sitä tosiaankaan
pahana.Kyökkäsin yhdeen kerran kun nielaisin muuten ei tuntunut miltään.
Kaikki me tosin koemme sen erilailla.
Sain puudutuksen pyytämättä.Kesti 6min

kaksi kertaa tehty ja jos se olis vaarallista, tuskin lääkäri tekis, eli ei se kauaa kestä ja kun muistaa, ettei tarvii hävetä sitä et jännittää, kaikki jännittää jos tutkitaan, kotiin lähdin ja ei tarvittu saattajaa :)

Kerran käynyt gastroskopiassa ja kerran colonoskopiassa, nyt on jälkimmäinen tulossa uudestaan. Kumpikaan tähystys ei tuntunut yhtään miltään, eikä mitään puhettakaan puudutusaineista tai rauhoittavista... Jos jollakin on ollut hankalaa, niin sillä on turha pelotella asiasta tietämättömiä!!!

Onko ihan normia, että mulle on tehty aamulla klo 10 gastroskopia ja mulla on pahoinvointia nyt, kello 01:30...? ja että alavatsassa tuntui tossa alkuillasta aaltoilevaa kipua?

Eihän kenestäkään toimenpide varmasti mukavalta tunnu, mutta epämiellyttävyys on hyvin yksilöllistä. Ite sain puolikkaan diapamin, puudutussuihkeen ja erittäin mukavan hoitajan viereen. Lääkäri, joka toimenpiteen teki, oli myös hyvin ammattitaitoinen. Henkilökunta oli mielestäni suurin syy siihen, että tähystys sujui suht mutkattomasti. Mulla on erittäin herkkä oksennusrefleksi, joten pitihän siinä yökkiä lähes koko ajan, silmät vuotivat ja nenä vuoti, mutta hengissähän siitä selviää, ja se oli yllättävän nopeasti ohi, vaikka koepalatkin otettiin.

Kävin gastroskopiassa tammikuussa Tampereella. Tähystys kesti kolme minuuttia, minä aikana otettiin myös koepalat. Itse jännitään tähystystä ihan sairaasti, ilmeisesti johtuen aiemmasta tähystävästä lääkäristä. Nyt muutaman kerran jälkeen, kun tähystävä lääkäri on vaihtunut, voin sanoa, että hyvin pitkälle kaikki näemmä riippuu lääkäristä =))

Vaikka pelkoni tähystystä kohtaan on oikeasti aivan sairasta, en ole ottanut näinä lähes kymmenenä kertana puudutteita, rauhoittavia yms. Ja vaikka ei toimenpide vieläkään kivaksi ole muuttunut, niin kyllä sen kolme minuuttia kestää nippa nappa =)

Nyt vain harmittaa se, etten tajunnut vaihtaa hoitavaa lääkäriä ajoissa. Valitettavasti niistä aiemmista "kauhukokemuksista" irtipääseminen vie muutaman tähystyskerran, jos silloinkaan niistä pääsee irti.

Mutta kiva yllätys oli todellakin se, että koko letkuaika kesti vain tuon kolme minuuttia =) Itsellä on tuntunut, etten tarvitse itse toimenpiteeseen rauhoittavia, vaan siihen helvetilliseen odottamiseen ennen toimenpidettä . Varsinkin viimeksi oikeasti aloin miettimään sitä, että sillä älyttömällä jännittämisellä ja pelkäämisellä teen sen touhun vielä kamalammaksi ja pidemmäksi.

Kävin gastroskopiassa tänään. Kammo jäi, enkä pelottele. Kaikilla ihmisillähän tää on yksilöllistä. Ite oksensin tutkimuksen aikana sappinesteet , se sattu ja jouduttiin lisäämään puudutusainetta, oli niin kovat yökkäysrefleksit, että nenä repes tuolta sisältä ja naama on täynnä verenpurkaumia kovien yökkäyksien ja siitä seuraavan paineen takia, näytän vieläkin joltain hirviöltä ja kaiken hyvän päälle paniikkikohtaus iski kesken ja menin aivan sekaisin. Rauhoittavia eivät antaneet, koska täytyi pystyä keskustelemaan vielä lääkärin kanssa. Itkusta ei ollut tulla loppua. Tutkimuksessa itsessään meni yli 30 min, mikä on kuulemma paljon tälle tutkimukselle. Kauhein kokemus ikinä ja makso mitä makso ens kerralla jos joudun menemään minut täytyy nukuttaa. Mutta niinkuin sanoin, kaikillahan se on yksilöllistä. Ite menin hyvillä mielin, koska olin kuullut, että tutkimus ei ole mitään. Toisin kävi. Nyt on naama vielä pahan näkönen (ei onneksi yhtä paha ku tutkimuksen jälkeen), kurkku saakelin kipeä ja joka paikka ihan hellänä. Pikku kuumettakin näyttäs olevan, niin mietityttää onkohan kaikki menny putkeen.

Taas kolonoskopia ei ollut minulle ollenkaan paha. Vain suolessa oleva mutka nipisti pikkuisen. Tätä taas jännitin ja yllätyin, kuin helppo ja simppeli toimenpide se oli.

Niin se vaihtelee ihmisillä :) TSEMPPIÄ kaikille, joilla tää on edessä ja olen ite sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin valmistautua, että se voi olla paha kokemus. Paskalta tuntuu ainaki itestä jälkeenpäin, kun porukka sano että ei se ole mitään ja nyt sanovat että eivät vaan uskaltaneet sanoa minulle kuin hirveää se on.

Itse kävin tänään gastroskopiassa kun B12 vitamiinitaso on alhainen ja epäilivät imeytymishäiriötä. Äitini kävi toimenpiteessä joitakin vuosia sitten toisesta syystä ja kertoi ettei se hänelle mitään tuskia tuottanut. Minun osalta oli kyllä aika tuskaista, jo kun aloin nielemään letkua tuli niin paljon yökkäyksiä ja myös kun letku oli mahalaukussa, joskin vähemmän. En ottanut aikaa, mutta toimenpide kesti ehkä 3-5 minuuttia, ei totaalisesti mukavaa mutta ei mitään ylipahaakaan. Jotain nestettä ne antoi suun kautta ensin, muttei mitään rauhoittavia tai vastaavia. Vaikka toimenpide on yksilöllisesti jopa hyvinkin epämiellyttävä, se on vain hetki jolloin täytyy vähän kestää. Esim. itse olen pari kertaa ollut krapula-aamuna niin kauheassa kunnossa ja yökkäillyt vessanpytyllä ja tähtiä pyörinyt silmissä, niin eipä juuri tätä epämiellyttävämpää tämä ainakaan ole. Kun vertaa siihen että tämä toimenpide tehdään terveyden vuoksi, eikä terveyden tuhoamiseksi. Lapsille ymmärrän puudutuksen, mutta kyllä aikuisen pitää kestää oman terveytensä tähden tämä toimenpide. Hoitajat nimittäin sanoivat, että olin pahimmasta päästä yökkäilyn suhteen, joten tuskin kokemus voi minua pahempi juurikaan olla.

En nyt takuuvarmuudella voi sanoa mitä se oli, mutta kuten sanoin ei toimenpide todellakaan mikään mukavantuntuinen ollut, yökötti niin perhanasti. Muistaisin sen hoitajan kuka sen olisko kymmenisen milliä sitä ainetta antoi sanoneen että se auttaa mahalaukkua kun sinne sitä ilmaa laitetaan. Mutta kuten sanoin en lähde arpomaan. Tarkoitin siis tuota rauhoittavien käyttöä aikuisilla, se yökötys nyt on ikävää(joillain kuulemma ei sitäkään). Itse pidän aikuisille ihmisille aika "lapsenomaisena" ottaa tällaiseen toimenpiteeseen rauhoittavia.
Kun tällaisia rauhoittavia käyttää niin pelkää vaan aina lisää uusia toimenpiteitä, kun ottaa sen asenteella "minähän tämän kestän" niin kun toimenpide on ohi niin pystyy myös seuraaviin toimenpiteisiin menemään siten ettei tarvitse koko kesää pilata odottamalla ja pelkäämällä toimenpidettä. Tämänkin ikävän kokemuksen jälkeen kun letku otettiin pois niin sanoin hoitajille, että "olo on nyt suorastaan satumaisen hyvä ;)"
Itse kun tämän ilmoituksen sain, niin tottakai tuli ajatus että "hyi hitto, letku sisään jne", mutta sen samantien jätin unholaan ja ajattelin että parempi kun asia selvitetään ettei tule lisäsairauksia(minulla epäillään B12 vitamiinin imeytyshäiriötä) kun verikokeissa arvo oli 85(raja-arvot jotain 115-400) B12 vitamiinin puute voi aiheuttaa muita sairauksia, joten parempi nyt selvittää pitääkö käydä ottamassa piikki persuuksiin 3kk välein vai oliko kyseessä elämäntapasairaus(jota epäilen) ja vitamiinitasot saa kohdilleet tableteilla ja ruokavalion muutoksella.
Mutta kuten olen jo sanonut, kaikille kellä tämä on edessä niin älkää pelätkö, ei siihen kuole, se on lyhyt aika epämiellyttävää oloa ja kuten sanoin myös, toimenpiteen loputtua olo tuntuu erittäin hyvälle kun letku otetaan pois ja on urheasti toimenpiteen käynyt läpi.

Et varmaan tarkottanu loukata.. Itse tosin ensimmäiset gastroskopiat kävin ilman rauhottavaa ja siitä ei vaan meinannut tulla mitään. 30 minuuttia pelkkää yökkimistä ja pallea huusi hoosiannaa.. Sen jälkeen on rauhottava annettu ja toimenpide mennyt helposti. En mä sitä toimenpidettä pelkää, tiedän että sen kestää. Mutta en vain pysty kontrolloida hengitystäni kun se letku on kurkussa jolloin yökkäilen joka aiheuttaa sen etten saa happea ja menen paniikkiin.. Tämän vuoksi rauhottavaa annetaan esim. paniikkikohtausta estämään.. Sekin on varmaan sun mielestä lapsille vain soveliasta?

Jos jostakusta tuntuu että tuntuu et tarvii rauhottavia niin sitä vain pyytämään! Nimimerkillä paniikkikohtaus tähystyksessä jättää todella suuret haavat nieluun!
Ja huonoista kokemuksista on hyvä puhua, itselläni suurin paniikki tuli siitä kun kaikki oli sanonu et ihan helppo juttu toi tähystys, muistat vain hengittää niin ei kuule tunnu missään.. No se yllättäen ei ollutkaan sellainen!!! Yllättävissä tilanteissa itsellä on tapana mennä paniikkiin jos se liittyy kipuun! Nytkun tiedän kuinka inhottava se on ja saan sitten vielä rauhottavan kontrolloimaan sen yökkäilyn aiheuttavan paniikin, se on aika helppo juttu koko tähystys!

OK, jokainen taplatkoon tyylillään. Ilman nettiä ei palko ja paniikkitiloja toimenpiteitä kohtaan olisi läheskään yhtä paljon kuin nyt.

Tänään mun kohdalla oli tuo tähystys... On se vaan HIRVEÄ kokemus. Kyyneleet valusilmistä, limaa tunki suusta,oksetti ja vitutti yhtäaikaa , muistutti todellakin jotakin keskiaikaista kidutus menetelmää...... Minuuttien työ,tuntui monelta helvetin tunnilta..... Onneksi se on ny takana. Ja keltä kysytään,että haluaako niitä rauhottavia,niin kannattaa ottaa...Ottakaa kaikki mitä sairaalalla on tarjota Itse en miehekkäästi halunnut mitään mömmöjä, ja kun se helvetin paksu letku ohitti kurkunpään alko tekeen mieli vaikka mitä..... Henkitä rauhallisesti ,vedä syvään henkeä,pidättele hengitystä,VOI PERKELE....Ja ei kestä enää kauaa...Että terve menoo ,se elämys! Suosittelen!

MiesJKL:stä: itse kävin tänään tähystyksessä ja se mitä siitä lääkekiposta antavat ei tosissaa oel puudute, vaan kuplaton, mikä rikkoo, ilmakuplia tuolla matkalla ja parantaa näkyvyyttä :Ditselleni ei myöskään mitään puudutusta laitettu,eikä edes tarjottu..

no kamalaahan se on, mutta, itseäni kyseiset nielemis vaikeudet, syömisen kanssa olevat ongelmat jne vatuttaa ni paljon enempi että, pakko se oli vaan kestää.. mulla se tähystys kesti kans jonkun 10min kun otti paljon koe paloja, letkun nieleminen tosissaa oli yökkäyttävää touhua, mutta kyllä siitä hengissä selviää.. 8vko päästä uusiksi, en kyllä innolla odota, mutta tuleepahan selvyys tähän sit (TOIVOTTAVASTI!!!!)

teille jotka sinne olette menossa ja luette näitä keskusteluja, ni voin kertoa että jokaisella toi kokemus on aika erilainen, jokaista siellä kyllä varmaan vähän yökkäyttää, itse yökin vähän väliä koko toimenpiteen ajan, mutta se on tosissaa ni nopea homma,että sen kestää AIVAN VARMASTI, jopa ilman mitään rauhoittavia ( nimim. toimenpide pelosta kärsivä!!! myös hammalääkäriin nukutettuna :D ) ja ainahan se voidaan keskeyttää jos jatkuvaa yökköä tulee, ei siis kannata jännättää ennen ko tietää miten itse siitä selviää..

ja se on lisättävä että KIPEÄÄ SE EI TEE MISSÄÄ VAIHEESSA!!! ainoa mikä tuntui oli nielussa se putki kun kunnolla yökkäytti.. itse kävin 9 aikaa tänä aamuna ja on pystyny syömää,juomaa ja touhuaa iha normaalisti heti tuon jälkeen :) tsemppiä matkaan vaan kaikille :):)

Vielä ei ole lähetettä tullut mutta mitä nyt lääkärin puheista ymmärsi, niin gastroskopia ja kolonoskopia ovat molemmat parin viikon päästä. Kolonoskopia on tehty jo useita kertoja aiemmin mutta tuo gastroskopia olisi ensimmäinen kerta. Kolonoskopia on ainakin omalla kohdalla tosi kivulias ja vatsa on kipeä toimenpiteen jälkeen (jää liikaa ilmaa suolistoon). Tuon tutkimuksen päälle kun vielä lisätään gastroskopia, niin saa nähdä kuinka heikossa kunnossa sitä on. Ehkä eniten jännittää se, mikä on tutkimusten tulos, jostain syystähän veriarvot ovat pielessä.

Nenämahaletku on ollut muutaman kerran ja olisikohan niin, että yhdellä kertaa yökkäytti kun letkua vedettiin pois. Luultavasti tulee yökkäiltyä tuon gastroskopian aikana kun kyseessä on kuitenkin hiukan paksumpaa tavaraa ja se menee suun kautta. Uskon, että kokemus tulee olemaan epämiellyttävä, mutta kuinka paljon, sen näkee sitten. Tutkimusten jälkeen olo on ihan mukavan helpottunut, vaikka joistain kivuista saisikin kärsiä loppupäivän. Tietääpähän että tältä erää se on ohi ja että selvisin.

On paljon myös kiinni lääkärien ja hoitajien asenteesta! Jos sinulle on jokin toimenpide oikeasti vaikea, niin sinua pidetään vain vaikeana potilaana (asiakkaana). No, tehokkuushan siinä kärsii kun toimenpide kestää kauemmin.

Kolonoskopia varmasti näistä kahdesta se kivuliaampi. Gastroskopia kestääkin vain kolmanneksen siitä ajasta mitä tuo kolonoskopia. Se on tosi nopeasti ohi! Ja kyllä niistä rauhoittavista menee sen verran maihin, että ei siinä ehdi miettiä tai murehtia enää. Ainut mikä tuossa suun kautta tehtävässä tähystyksessä on niin se yökkimisen tunne, mutta ei sekään satu. Se on enemmänkin vaan epämiellyttävää. Tsemppiä!

No nyt on tämäkin tullut testattua. En tiennyt mitään kyseisestä operaatiosta. Kurkun puudutus annettiin. Sitten letku suuhun ja kurkun kohdalla nielaisu ja kojta se olikin jo mahalaukussa. Ei oksettanut, kerran yökkäsin, eli hyvin meni. Kestin sen kuin mies, mutta kokemuksena karsea.

Taidan tulla lisäämään jatkamaan kauhukertomuksia ja kerron oman kokemukseni gastroskopiasta.

Elettiin huhtikuun loppua ja olin vatsakipujen takia sairaalahoidossa. Ennen tähystystä sain Diapamin, mistä ei ollut kyllä mihinkään avuksi. Olen aiemmin syönyt samoja lääkkeitä ennen hammaslääkäriä ja silloin olo keveni huomattavasti - vaan ei nyt. Ennen aloittamista äitini häädettiin ulos huoneesta, mikä oli jo loistava viittaus tutkimuksen miellyttävyydestä. Nielu puudutettiin ja siitä se lähti. Yökkäilin rajusti koko sen ajan kun letku oli sisällä enkä meinannut saada henkeä. Ensimmäisen 20 sekunnin aikana yritin kielloista huolimatta repiä kirurgin käsistä letkua pois, koska en uskonut selviäväni loppuun asti hengissä. Hyvä minä! Nielemisestä ei sentään tarvinnut välittää, koska ilmeisesti sisään pääsi vallan hyvin yökkäilyjen välissä. Happea onnistuin haukkaamaan vasta letkun ollessa täysin paikallaan ja takaisin vetäminenkin oli huomattavasti mukavampaa. Koepalat saatiin otettua nopeasti, vaikka kuvittelin sen olevan vaikeaa yökkäilyn ja vatsalihasten jännittämisen takia.

Lopputuloksena oli h*lvetin kipeä kurkku seuraavan viikon ajan. Ensimmäisinä päivinä gastroskopian jälkeen en saanut puhuttua paljoa mitään ja jouduin varomaan kaikkia hipaisuja kaulaan. Kokemusta ei parantanut sekään, että kirurgi ei puhunut hirveän hyvää suomea ja lohdutteli ennen opetaatiotakin sanoin "tämä ei pitäis kipujas". Jesh.

Tutkimuksen myötä tuli kuitenkin ilmi vaikea refluksitauti ja ruokatorven tulehdus, mutta kivut ovat jälleen palanneet ja pahempina. Saan maanantaina odottaa innolla soittoa samaiselta lekurilta ja hän tulee kertomaan suunnitteista laittaa minut uuteen samankaltaiseen tutkimukseen! Tällä kertaa kyseessä vain on endoskopia eli letku on sisälläni pidempään ja menee selvästi pidemmälle sappitiehyihin ja ties minne muualle. Ei kyllä. Ei enää. Sellaiset kammot jäi aiemmasta, että ilman nukutusta hommasta ei tule mitään.

Minkä ihmeen takia ei ole muuta helpotusta kuin lääkärin toteamus, ei tämä satu! Kaksi kertaa minulle tehty ja ei siihen totu, ei satu, mutta kun ei voi hengittää ja yököttää, se on kauhein tunne, meinas tajukin lähteä, ihan pimeni silmissä, seuraa siinä sitten monitoria nenän edessä.
Jokin keino pitää olla, ettei mene kidutuksen puolelle jo tähystys, varmaan löytyy tai sitten nukutus.

Itse pelkäsin hulluna tuota tutkimusta ja olin aivan paniikissa kun menin siihen.
Lääkäri oli mahtava, rauhoitteli koko ajan, nielu puudutettiin pariin kertaan ensin ja sitten nielemään.
En saanut mitään rauhoittavia ja homma sujui tosi hyvin vaikka muutaman kerran yökkäsin ja koko ajan nyyhkyttelin hysteerisenä kuitenkin kun kuvittelin miten se letku nyt siellä mahassa kuljeskelee...

Koepalat otettiin ja letku vedettiin pois. Kuolasin aivan mahtavasti toimenpiteen jälkeen ja kurkkua vähän aristi seuraavanakin päivänä

mutta mielestäni ei ole mitään verrattuna selkäydinnestenäytteen ottamiseen !!!!!

Hei kävin eilen ekaa kertaa skopiassa ilman mitään rauhoittavia ja oli yllättävän helppo toimenpide ja siitä tosiaan selviää, voisin mennä uudestaankin jos tarvitsee. Pitäähän siitä itseään tsemppaa kovasti ja keskittyä hengitykseen eikä välittää epämiellyttävistä tuntemuksista, mutta kaikki pystyy siihen varmasti! Kipuja ei ollut ja tosiaan on paljon kamalimpiakin juttuja etä tää on tosiaan helpoimmasta päästä! Sinne vaan soturinasenteella! Mulla oli tosi mukavat lääkäri ja hoitajat jotka rauhoitteli ja oli tosi asiallisia ja hyviä hommassaan! Kiitos siitä!

Haluan kertoa oman näkemykseni kyseisestä operaatiosta.

Tänään tuli oltua ensimmäistä kertaa gastroskopiassa. Olin edellisenä päivänä lukenut kaikki tarinat kyseisestä operaatiosta ja täytyy sanoa että kyllä jännitti mennä! Olin aiemmin vielä käynyt sioliston varjoainekuvauksessa jolloin laitettiin nenämahaletku joka oli todella epämiellyttävä kokemus, joten odotin tästä vielä suurempaa koetteleusta.

Operaatio oli aamulla, ja tietoisesti jätin esilääkitykset ottamatta. Saavuin tutkimukseen ja huomasin, että lääkäri olikin tuttu jo aiemmin tehdystä kolonoskopiasta ja rentouduin hieman jo. Lekuri kertoi nopeasti miten homma hoituu ja sitten oltiinkin jo kyljellään ja suupala suussa. Lääkäri laitto letkuun puuduteaineen ja työnsi ykkösellä letkun mahaan asti. Siin vaiheessa kun letku oli nielussa, tuli yökkäysrefleksiä muutamaan kertaan, mutta hetki kun letkun sai nieltyä ja meni ohi kurkunpään niin yökkääminen loppui. Olihan se epämukavan tuntuinen kurkussa ja hengittäminen oli vaikeaa alkuun, mutta nopeasti kun rauhottui ja keskittyi hengitykseen niin homma helpottui. Itse hommassa meni noin 5 min ja oli todella nopeasti ja kivuttomasti ohi. Ihmetteln itsekkin kun letku vedettiin ulos, että tässäkö tämä oli.. Todella paljon iisimpi kuin nenämahaletku.

Muille gastroskopiaan menijöille voin sanoa, että ei kannata uskoa kaikkea kauhutarinoita mitä täällä kerrotaan, todella yllätyin toimenpiteen helppoudesta, vaikka itselläni on herkkä oksennusrefleksi. Keskittyy hengittämiseen ja on rauhassa, niin homma on todella helppo. Ei kannata jännittää turhia! Tsemppiä kokemukseenne!

Nämä ovat täysin tapauskohtaisia molemmat tutkimukset.
Suorittavalla kirurgilla suuri merkitys asiaan.
Hanuriskopia oli aivan he lvettiä. Kipuja niin helvetisti ja hiki lensi.
Toimenpidehuoneesta ulostullessa meinasin jo pyörtyä. Aivan järkyttävä kokemus.
Ensimmäinen gastro aivan h elvettiä myös. Tähystäjä täysi tumpelo yksityispuolella.
Toinen ei mitään ongelmia julkisella puolella.
Tähystelijän ammattitaidosta kaiketi paljolti riippuvaisia kokemukset.
Pyytäkää tai vaatikaa kaikki mahdolliset puudutteet sekä rauhoittavat.
Ihmettelen ,että tekevät ilman mitään yleensäkään kenellekään ja manailevat siinä sitten potilaan kuunnellessa et onpas hankala tapaus.

Gastroskopia suun kautta tehtynä kesti 2: sen minuuttia . Hyvin nopea toimenpide , mutta kieltämättä epämiellyttävä . Minulle tehtiin ilman puudutteita tai lääkitystä . Suuhun sain ensin muovisen suojan , joka estää kieleen tai letkuun puremisen tutkimuksen aikana . Letkua ei tarvitse siis itse niellä vaan lääkäri työntää sen eteenpäin ja ottaa pois . Henki kulkee kokoajan . Toimenpide ei sattunut missään vaiheessa . Yökkäsin monasti , mutta pian toimenpide oli ohi .
Gastroskopia voidaan tehdä myös nenän kautta . Kokemusta siitä ei itselläni ole . Saraalamme lääkäri kertoi nenän kautta tehtynä sen kestävän kauemmin ja niin rohkaistuin valitsemaan nopeamman tavan .
Rohkeutta matkaan kaikille joille on tulossa vastaava toimenpide !

epämiellyttävä mutta ohi alle 10 minuutissa. en ottanut mitään puudutusta enkä rauhottavia. ikää on 23 v. Voin kyllä sanoa ettei ole eläissäni jännitäny mikään niin paljon kun tohon mahantähystykseen meno.

makaat vasemmalla kyljellä hoitopöydällä saat suuhusi sellaisen pyöreän muovi ympyrän jota puret jolla saadaan suu pysymään auki. sitten tähystin laitetaan suuhun.

onhan se epämiellyttävää, koska siinä kuiteskin oksentaa koko sen ajan oksennus refleksin takia. kestää onneksi vain 10 min. auttaa tosi paljon jos keskittyy vaan hengittämään sisään ja ulos.

Toinen kertani parin vuoden sisällä. 5mg Diapam nestemäisenä ennen, ei toivottua vaikutusta. Kurkkuun puudutussuihke. Aivan yhtä kamalaa kun edelliselläkin kerralla, oksettaa, röyhtäyttää, sattuu kurkkuun ja ylävatsaan. Vetää täysin voimattomaksi. Vatsa kipeä useita tunteja. En pelkää toimenpiteitä, mutta tämä ja kolonoskopia aivan hirveitä. Jälkimmäinen tuplasti kamalampi. Todella paljon ikäviä toimenpiteitä kokeneena, nämä ovat pahimmat. Melkein.

eka mahantähystykseni. makaat vasemmalla kyljellä ja tähystin suuhun. oksensin kyllä sen koko 10 minuuttia, mutta kun keskitty hengittämään niin auttoi. epämiellyttävää mutta onneksi tosi nopeaa. viikon oli ylämaha hiukan kipeä. kylmä maito maistui tosi hyvälle, koska kurkku on ainakin koko illan kipeä mahahappojen takia.ikää on 20 vuotta.jännititi ihan helkkaristi. jos ois pakko mennä uudestaan menisin. rauhottavia en ottanut.

Moi. Toivon että apua olet jo saanut
Ja rukoillaan js huudetaan Herran puoleen.Hän On Kaikkivaltias antakoon Sinulle avun ja parantumisen!

Olin tänään gastroskopiassa elämäni ekan kerran.Netissä etukäteen katsoin perustiedot joo.En jännittänyt kun näin osaavan rauhallisen hoitsun ja lääkärin jotka selitti mitä tapahtuu ja on koitettava olla rento ja muistaa hengittää syvään ja rauhallisesti vaikka yökityttää.Ja minä kun olen nuorena tyttönä iskenyt sormia kurkkuun laihdutusvimmassa että yökkiminen oli tuttua hommaa vaikka nyt täytän 49.Ja huumori voitti.Naurattaan rupesi kun tuli ne vitsit mieleen mitä kaikkia siitä on.Loppujen lopuksi oli jännä kokemus.Alkuun annettiin suihke vaikka ei olisi tainnut tarvita.Ja se yökkiminen oli hassua vaikka inhaa.Innostuin seuraamaan kun monitorissa meni sisäelimet suolet ym.On turha pelätä.Oikeastaan aika ihana kokemus kun sai tietää ettei vakavampaa ole.
Lääkärin ja hoitajan rauhallinen olemus sai rauhottumaan myös potilaan.
Kurkun pää on arka hieman pari tuntia,siinä kaikki.

Tietääkö kukaan onko mahdollista saada nukutus tai humautus gastroskopiassa esim. OYS:ssa(Oulun yliopistollinen sairaala?)

Varmaan on mahdollisuus.

Joo kun mulla on tosi herkkä oksennusrefleksi. Mutta ei ne varmaan 19-vuotiasta nukuta.

ikä ei ole ongelma.

Onko sulle tehty tähystys nukutuksessa? Eikö se oo vähän niin että julkisella puolella eivät rupee nukuttamaan vaan yksityisellä?

julkisella puolella olin minä.

Kyselin isältäni eilen asiasta. Hän on ollut 3 kertaa tähystyksessä. Eivät häntä nukuttaneet vaikka olisi halunnut. Joten ei täällä Oulussa ilmeisesti saa nukutusta kovin helpolla.

Ei kannata pelätä. Saat nieluun puuduttavavn ja, jos kovasti pelkäät ,saat rauhottavaa lääkettä. Olin eilen toista kertaa ja pelotti, mutta meni tosi hyvin ja seuraavalla kerralla en enää pelkää ollenkaan. Paras lääke tähän on ottaa rennosti ja hengittaa rauhallisesti. Tsemppia

Hei!

Olisin kysynyt tällaista. Minulla epäillään keliakiaa. Tähystys vasta heinäkuussa mutta olo sen verran paha, että en pysty sinne asti odottamaan. Voinko mennä tähystykseen yksityiselle? Tähystys olisi TAYS:ssa mutta teenkö väärin jos menen yksityiselle?

Tässä oma kokemukseni:

En ollut lukenut Gastroskopiasta mitään, tiesin että putki menee mahaan nielun kautta.
Päässäni kuvittelin sellaisen langanohuen pikku kameran jota ei edes tunne ja voi itse katsella kuvaruudulta omaa vatsaa.

Siinä sitten kun makailin kyljelläni ilmestyi se valkoista valoa syöksevä puutarhaletku eteeni... Voi helvata... Kun lääkäri työnsi sen kurkkuun meinasin repäistä sen pois. Minut rauhoiteltiin, ja sanottiin että nyt on pahin vaihe menossa.

10 minuuttia siinä meni, ei meinannut heti saada kunnon näytepalaa. Yökkäsin ja sattui paljon. Ei ole kyse mistään epämukavuudesta vaan ihan oikeasta kivusta kun tuntee sen putken suolistossa.

Ensi kerralla jos joudun niin pyydän lääkityksen. Minullekin sanottiin että ota syvään happea ja hetki hengittämättä. Ei tosin kerrottu että miksi, sanottiin vaan.
Teki mieli huutaa kirosanoja.

Tyytyväinen olin kun kävin. 10 minuuttia vielä kestää. Siinä vaan sielu puhdistuu. 30 minuuttia olisi ollut tuskaa. Tuntia en olisi kestänyt.

jaskuli aivan hanurista koko homma.
Neljännellä kerralla edelleenkin yhtä hankala. Kestot 19 - 27 min.
Lisää närästystä 10 päivän ajan. Kurkku punainen. nieleminen sattuu edelleen. näin joka kerta. seuraava 2 päivää oltava pois töistä kasvojen verenpurkautumien vuoksi.

Minä kans kävin tänään ekaa kertaa mahatähystyksessä ja pelotti iha perkuleesti just varmaan sen takia ku tuli luettua muiden huonoja kokemuksia netistä edellisenä iltana. En saanut rauhottavaa tai edes puudutusta. Suoraan vaa kyljellen ja letku kurkkuun. Lääkäri sanoi millon pitää nielasta ja sinne se sitten sujahti. Hyvin meni! 2 kertaa vaan tuli se yökötysrefleksi ja toimenpide kesti ehkä 4 minuuttia, mikä oli yllätys minulle kun luulin sen kestävän ainakin 15 minuuttia. Vähän tuntu iljettävältä mahassa kun sinne laitettiin ilmaa mutta esim koepalojen otto ei tuntunut. Lääkärit tykkäs kun olin niin helppo potilas :) Kurkku vähän kipeä sen jälkee ja röyhtäytti kauheesti, mutta muuten ei jäänyt mitään traumoja ainakaan! Ja jos minä siitäö selvisin kyllä muutkin selviää ;)

Meidän tytölle (14v - 18v) on tehty vatsatähystys joka vuosi humautusnukutuksessa, mikä on yleisintä alaikäisille. Lääkäri ei suostu ilman tätä tähystystä alaikäiselle tekemään. Tyttö haluaa myös edelleen sen seuraavalla kerralla ensi vuonna, joten asiassa ei ole mitään ongelmaa.

Jos hän selvisi siitä, kyllä muutkin humautusnukutuksen ottajat selviävät! Ottakaa rohkeasti asia esiin lääkärinne kanssa!

Kävin tänään itsekin ekaa kertaa gastroskopiassa. Pyysin nieluun puudutteen, koska saan usein yökötyksiä helposti esim hampaita harjatessa. Olen noin 30 vee mies. Itse toimenpide oli yllättävän helppo. En yökännyt yhtään ainutta kertaa, eikä missään vaiheessa tuntunut kipua tai muuta. Totta kai ylimääräinen putki kurkussa oli vähän nihkeän tuntuinen, mutta koska tutkimuksen tarkoitus on edistää hyvää eikä aiheuttaa pahaa, niin se ei haitannut.

Kokeilin tutkimuksen aikana ihan alusta asti rentoutua mielikuvaharjoituksella, jossa keskityin miettimään miltä näytän pedillä maatessani. Eli katsoin itseäni kuin ulkopuolisen silmin mielessäni, makasin siinä vain ja minulle tungettiin letkua kurkkuun. Tämä vei keskittymistä siitä oikeasta tunteesta pois ja sen vuoksi tutkimus menikin niin helposti.

Välillä, kun alkoi keskittyminen mielikuvasta herpaantumaan ja siirtymään itse tutkimukseen ja miltä se tuntuu kurkussa, alkoi tuntemus olemaan epämielyttävämpi. Siirryin nopeasti takaisin mielikuvaharjoitukseen ja olo taas helpotti. Lopulta letku otettiin pois.

Lääkäri kommentoi, että olin onnistunut pitämään itseni todella hyvin rentona.

Oli kyllä jännä kokemus :D

Pyydetiin vaan sisälle ja tais kystyy mikä vaivaa ja allergiat.
Tiedoissa lukee että pelkään kaikkea ja magneettikuvauskin jouduttiin suorittamaan rauhoittavien kanssa
Eipä mittää tuikkas neula mutta kappas kummaa tunkevat letkua ennen kuin edes pistivät rauhottavaa.
Oli todella epämiellyttävää! Vääntelin ja kääntelin ja potkin vahingossa televisioruutua. Oksennusrefleksejä taisi tulla kymmenen kertaa, maha tm. Nesteitä oksensin. Minulla kesti n. 4min kyseinen toimenpide.
Pitivät tunnin seurannassa ja silloin vasta lääke alkoi toimimaan.
Epämukava mutta äkkiä ohi, kuivaan kurkkuu tunki ei edes puudutetta

Mahalaukun tähystyksestä. Olin viime viikolla Laakson sairaalassa ko. tutkimuksessa. Otin kotona kaksi tuntia ennen vesilasin kera puolikkaan Opamoxiinin. Laakso antoi ohjeeksi, että juomatta/syömättä 6h, netistä luin että yksityisellä puolella juomatta 2h, joten otin lääkkeen tuolloin. Lääke auttoi varmaankin jännitykseen ja pelkoon, jota koin ennen tutkimusta, koska olin lukenut/kuullut kaikenlaista. Uskon, että rentoutti myös muutoin kehoa. Suosittelen. Sitä voi hakea vaikka etukäteen reseptin ko. tutkimusta odotellessa.
Hoitohenkilökunta oli Laaksossa aivan ihana. Hyvä lääkäri - kaikki empaattisia. Kurkkuni on vähän tulehtunut, joten minun kohdallani putken(kapea, ohut) läpimeno oli ihan alkukohdalta hiukan epämiellyttävää, mutta minulla ei tullut sen kummoisempaa oksennusrefleksiä kuin hiukan. Varmaan toi lääke. Tuossa alussa hoitaja piti minua hetken kädestä ojennettuani sen hänelle. Aivan ihana hoitaja. Ihan siedettävä tutkimus. Ilmaa ei kerry paljon, koska antavat Cuplatonia, jota käytetään myös vauvojen ilmavaivoissa. Auttoi. Kertoivat aina, milloin ottavat koepalan. Todella ammattitaitoisia ihmisiä ja kaikkein tärkeintä oli tuo empaattinen kohtelu. Psyykehän on tosi tärkeä kivun kokemisessa. Ei pelottanut, koska hoitajat olivat niin ihania. Olen ollut kaksi kertaa kolonoskopiassa. Eka kerralla Mariassa mentiin pitkälle suolistooni - sin kipupiikit takalistoon. Minulle sanoi tuolloin jo heti ystävällinen hoitaja, että saat heti lääkettä, jos sitä tarvitset. Sano vaan. Sanoin ja sain. Tutkimus ei tuntunut kovin ikävältä. Pari vuotta sitten sama tutkimus tehtiin paljon lyhyemmältä matkalta Kirurgisessa sairaalassa. Siellä oli ystävälliset hoitajat, mutta hyvin omanarvontuntoinen, yliolkainen minua nuorempi kirurgi, joka totesi kun istuin hoitopöydällä sairaalakaavussa: "mitä sinä täällä teet?". Vähän tyyliin, että pahuksen nainen, mitähän tuokin on tullut tänne tutkittavaksi! Olisin lähtenyt pois, jos en olisi tehnyt kaikkia tyhjennyksiä ja jos oireet eivät olisi vaatineet tutkimusta. Tutkimus -vaikka olikin lyhyempi kuin 10v aiemmin- sattui enemmän, koska tämä kirurgi oli hyvin epäempaattinen.

Pakko kirjoittaa ja kertoa oma eilinen kokemus! Olin lukenut täältä kaikki mahdollisen varoittelun ja kauhukokemukset! Paniikissa sitten menin laaakson sairaalaan. Pyysin tietenkin rauhottavaa ja sain suun kautta pienen määrän jotain vaaleanpunaista tahnaa. en huomannut mitään vaikutusta koko rauhoittavalla.
Mitään vaatteita ei vaihdettu hoitaja selitti hengitystekniikkaa ja kuinka kaikki kuola ja räkä vaan rohkeesti ulos suusta ei saa niellä.
lääkäri puudutti kurkun ja täällä on kerrottu jo siitä ällöjä asioita mutta ei se maku mikään tappava ole ja puudutus alkaa heti. Tunne on kun kurkku turpoisi, mutta ei se turpoa vain puutuu.
Kun letku menee kurkusta sen tuntee mutta se EI SATU! Kun lääkäri laittaa ilmaa ja ottaa koepalan sen tuntee, mutta edellee SE EI SATU! Koko homma on ohi ihan hetkessä.
Asun aika lähellä ja minulla koko homma meni samalla matkalipulla. Eli vaihto oli voimassa kun lähdin kotiin. Joten aivan turha pelätä. Nyt vuorokautta myöhemmin kurkku on vähän karhea ja tunnen vatsassa jossain vähän hassua nipistystä. tai kutinaa.
Niin ja minulla on /oli kunnon räkätauti jonka luulisi vaikeuttavan toimenpidettä. Näytevaijeri oikeastaan nauratti koska lääkäri hoki se on auki se on kiinni.
Ihmetyttää nämä "huusi ottakaa pois...jne" itse en kyllä olisi pystynyt huutamaan yhtään mitään.

Mulle oli ihan kamala kokemus, vaikka sain rauhoittaviakin (dormicum). Se on niin kovin yksilöllistä ja ei välttämättä nuo diapamit sun muut auta tarpeeksi, jos menee pahasti paniikkiin. Siksipä menin seuraavalla kerralla gastroskopiaan täys nukutuksessa yksityiselle, mutta se maksaa rahaa.

kun on rennosti, se menee hyvin, itse jännitin ja en meinannu avata suuta kun lääkäri alko letkua laittamaan :), mutta ei todellakaan satu yhtään.

Hyvällä asenteella selviää gastroskopian. Jännitin sitä viimeisen muutaman päivän ajan, mutta sain mielentilani valmiuteen ennen itse tutkimusta.

Syke alkoi taas noustas kun hoitaja pyysi makaamaan kyljelleen, ja tutkimus alkoi. Minulle ei tarjottu puudutusta tai rauhoittavia. Letkuun tosin siveltiin puuduttavaa geeliä. Lääkäri työnsi letkun nieluun, jolloin oksennusrefleksi iski. Tätä jatkui niin kauan kunnes puudutus alkoi vaikuttaa jo kun oltiin vatsassa. Ruokatorvessa tuntui jatkuva ärsytys, jonka koin kaikeista epämiellyttävämpänä. Vatsaan saapuessa aloin kokemaan mahakipua. Pahin kipu tuli voimaan kun letku oli suoliston(?) puolella ja koepalan oton jälkeen alkoi helpottamaan. Vieläkin koin epämukavaa tunnetta kaikkialla minne letku yltti. Sen jälkeen näytteet otettiin vatsanpuolelta ja letkua alettiin tuomaan pois. Letkun poistutominen tuntui myöskin todella epämiellyttävältä. Kun vihdoin letku oli pois nielustani, helpotus iski. Otin suukappaleen pois ja suusta tuli erittäin paljon sylkeä. Pyyhkäisin suunpielet ja tutkimus oli siinä. Sain henkeä nenän, ja suun kautta kokoajan ilman tuhketumisen tunnetta. Aikaa meni varmaan noin 10 minuuttia.

Nyt samana iltana nielu tuntuu normaalilta, vatsassa tosin tuntuu haamukipua joka on samanlaista kuin tutkimuksen aikana. Odotan sen menevän ohi muutaman päivän aikana. Olen syönyt tänään kolme 200-300g jogurttia.

Johtopäätös tutkimuksesta: Sen selviää, tutkimus on hyvin epämiellyttävä, mutta kestää vain tosi vähän aikaa. Jos menisin uudestaan, pyytäisin tajuttomuutta.

Itse jännitin ihan mega paljon koska olen sairaanhoitajana näitä nähnyt ja ollut pitämässä hätätilanteissa potilasta kiinni. Esilääkettä en ehtinyt saamaan, koska kutsu osastolta tuli tyyliin nyt tähystetään tulkaa heti. Lasista Cuplaton alle ja hoitaja puudutti suihkeella nielun, oikein reilusti suihkeita. Maistuu hieman pahalle ja tuntuu et nielu turpoaa, mutta ei, se vain puutuu. Nieleminen tuntui hieman hassulta, kun kokeilin puudutuksen jälkeen. Mutta suosittelen ehdottomasti sitä nielusuihketta, koska itseltäni reilu puudutus vei yökkäilyrefleksin, en yökännyt kertaakaan. Sain lääkettä suoneen, ei tosin tuntunut kun vasta toimenpiteen jälkeen. Lääkäri kertoi kaiken ensin. Kolme nielaisua ja sitten letku menee alas ja että kun tutkii loppupäässä mahaa saattaa tuntua röyhtäisytarve, antaa tulla vaan. Ei siis yhtään yökkäystä ja koepalat tosiaan ei tunnu, kun tuntoa sellaisesta ei vatsalaukussa ole. Mulla kesto oli alle 5min. Uskon että yksi mikä auttoi paljon oli se etten hievahtanutkaan tutkimuksen aikana. Henkikin kulki vaikka kertoivat että voi tuntua ettei kulje niin hyvin. Mulle suukappale laitettiin vasta kun letku oli mahassa. Gastriitti löytyi vaikka alla oli jo 3vko vatsansuojalääkkeitä. Nyt odottelen helikovastausta sekä tähystyksestä että verikokeesta. Oma kokemus todella hyvä, vaikka pelko oli mieletön ja kertaalleen kieltäydyin jo tutkimuksesta. Nyt ei enää pelota ja voin mennä uudelleen mikäli tarvis. Tosin opetuspotilaaksi en suostunut vaikka tarjottelivat paikkaa.

Ei kestä kauaa. Katsopa tästäkin kulunut aika.
https://www.youtube.com/watch?v=lSs7SEe8RS4

Jännitin kuukauden tosi pahasti, tositosi pahasti.

Kerroin että mua jännittää ja saan välillä pahojakin pakokauhu paniikkeja.

Ainoa ällö oli se kun työnsi letkun ja pyysi nielasemaan, muutaman kerran yökkäsin ja pidin hoitsua kädestä. Hengitin suun ja nenän kautta syvään letku kurkussa ja sitten helpotti. Koittakaa miettiä lihasten ja nielun rentouttamista ja siihen että ne osaa hommansa. Loppupeleissä oli turhaa kuluttaa päiviä pelkäämiseen. Ei pelota mennö uudestaan. Muistakaa yrittää reutouttaa lihakset ja hengittää syvään ja kertoa jos pelottaa. Nekin on ihmisiä. Se on hetkessä ohi

Eilen kyseisessä tutkimuksessa käyneenä Toivon, etten joudu siihen enää koskaan.
Vaikka sain puudutetta ja rauhoittavaa lääkettä, yökkäilin koko tutkimuksen ajan. Ei auttanut hengittelyt eikä mitkään.... Onneksi tutkimus kestää "vain" 5-10min,mutta pitkältä se tuntuu, jos jatkuvasti yökkäilee. Koepalojen ottamista en edes tuntenut enkä muutenkaan mitään kipua. Epämiellyttävä on sana, jota käyttäisin... Nyt jäljellä on vain kipua kurkussa.
Onneksi tutkimus on osalle helppo...

Tämä on vanha ketju, mutta kirjoitan kuitenkin. Olin kunnallisen kautta , ei tarjottu mitään rauhoittavaa ja kun pyysin, niin sanottiin että ei ehdi vaikuttaa?? Aloin heti letkun nieltyä yäkkäilemään ja päähän alkoi vihloa, ei koskaan enään. Siis pyytäkää rauhoittava ennakkoon, ettei ole tuskien taival niin kuin minulla.

Noita tutkimuksiahan ne tarjoavat jokaiselle. Mutta kuinka monelle siitä on ollut todellista hyötyä? Onko joltain löydetty jotain, kun kukaan tutkimuksessa käyneistä ei mielestäni ole sanonut hyötyneensä kyseisestä tutkimuksesta. Toki mielenrauhaa, mutta jääkö se sitten pelkästään siihen?

Olin gastrossa. Oli kyllä epämiellyttävä, mutta ei kivulias tutkimus kuitenkaan. Yökkäysrefleksi aiheutti epämiellyttävyyden. Tukehtumisvaaraa ei missään kohdin kuitenkaan ollut enkä kokenut ongelmia hengittää.

Aikuinen ihminen selviää kyllä kyseistä toimenpiteestä. Itselle ei laitettu ihme kyllä edes puudutetta siihen putkeen, sain vasta tutkimuksen jälkeen tietää ettei puudutetta ollut kun sanottiin että voin syödä ja juoda normaalisti.

Itse olen ollut kerran molemmat päät tähystetty. Ei sattunut yhtään. Eihän se kenellekään ilon päivä ole, mutta jos kivusta puhutaan, en kokenut ollenkaan. Kivat hoitajat ja lääkäri olivat Myyrmäessä. Hämyinen tila ja turvallinen olo.

Tietääkö joku, jääkö noista terkkariin videot tms. tallenteet. Haluaisin lähettää ne yksityiselle puolelle. Lääkäri meinaan näki tutkiessaan ohutsuolen alussa "vahva keliakiaepäilys" -tilanteen. Keliakiaa ei kuitenkaan näytepaloissa ollut, mutta toki tahtoisin tietää, mitä se sitten on. Keliakiassahan villus on madaltunut, joten kai minulla oli jotain sellaista, jos kerran silmin oli nähtävissä Terkkaria ei kiinnosta selvitää. Kun kysyin asiasta, toisti vain tuon tutkimustuloksen. Hah. – On kyllä omituinen laitos ja porukka. Paljon tällaisia kokemuksia nyt 61-ikävuoteen mennessä tullut. Harmin paikka, muutenhan julkinen terveydenhuolto olisi mahtava asia. Siis jos se vaan toimisi.

Kävin gastroskopiassa ja oli aivan järkyttävä kokemus! Sairaanhoitaja suhtautui alentuvasti pelkooni, varmisti monta kertaa haluanko aivan varmasti rauhoittavia. Joista olin jo etukäteen soittanut ja pyytänyt saada. Eikä se mielestäni edes vaikuttanut, muistan jokaisen paniikkisekunnin tähystyksestä. 😭
Nieluun suihketta, sit kyljelleen. Lääkäri tunki letkun kurkkuun sanomatta mitään. Yökötti, oksetti, röyhtäytti. Jossain kohtaa huomautettiin tylysti, että voisitko yrittää röyhtäillä vähemmän. Öööö, mitenkähän se onnistuu kun sattuu niin s**tanasti. Todella nöyryyttävä ja järkyttävä tutkimus. Luulisi, että nykyaikana olisi keksitty inhimillisempi tapa hoitaa tutkimus. Ja kyllä, se tuntuu juuri siltä kuin puutarhaletkua tungettaisiin kurkusta alas.

Mitään eivät suostuneet sanomaan, pitää odottaa koepalojen tuloksia. Jotka sitten saan itse tutkia ja tulkita.

Pahimmassa tapauksessa uudestaan 3-5 vuoden välein.

Edelleen 3 päivän jälkeen kurkku on kipeä ja järkyttävä närästys ja polte ruokatorvessa sekä vatsassa. Röyhtäilyä ja ilmaa vatsassa on edelleen. Kauan näissä tutkimuksen jälkimainingeissa ja kivuissa oikein menee??

Olin tänään ensimmäistä kertaa mahalaukun tähystyksessä( 17vuotias tyttö)ja oli kyllä kamalin kokemus ikinä. Sain esilääkkeen (diapam 5mg) ennen sitä, koska kärsin paniikkihäiriöstä. Se vaan lähinnä väsytti mua. Mua sit pyydettiin menee vasemmalle kyljelle ja sain sellaisen suu kappaleen hampaiden väliin. Sit se alko laittaa sitä letkua ja heti alko röyhyttää ja yskittää tosi paljon, sit se sano et nyt se on paikallaan ja se sattuu se letku ihan sikana siel kurkussa ja tuntu ikävältä ku pumppas sitä ilmaa ja pyysi aina välillä olla hengittämättä 1-2sekunttia, (eikä laittanut erikseen mitään nielupuudutetta, mikä olis mun kohdalla ollu hyvä laittaa). Itse koepalojen otto ei tuntunut lainkaan, mutta koko ajan yskitti ja röhytti ja lopuksi sitte oksensin kerran, ja vaikka tämä toimenpide kesti vain 2-3min niin oli kyllä aivan kamalan tuntuista. Tämän toimenpiteen jälkeen sitten iski paniikkikohtaus ja hysteerinen itkeminen, kun laukesi vasta sitten toimeenpiteen jälkeen se paniikki . Hoitaja sitten antoi mulle vettä ja pillimehun ja oloni parani. Diapamin vaikutus ei kyllä paljoa minua rauhoittanut ennen toimenpidettä…. Nyt toimeenpiteen jälkeen on ollut palan tunne kurkussa sekä nieleminen sattuu.

Eilen tuli käytyä gastroskopiassa. Kolonoskopiassa kerran ollut ja se oli helppo nakki. Tämä taas... hyi helvetti. Siis tiesin jo mitä odottaa mut se oli sitäkin kauheampaa. En saanut esilääkitystä, vain kurkku puudutettiin. Siitä huolimatta jatkuva yökkiminen, yskiminen tukehtumisen tunne ja paniikki (yritin kyllä rentoutua mut se oli tosi vaikeaa). Lisäksi koepalojen otto ja ilman pumppaaminen aiheutti mulla jonkinlaista kipua. Onneks se oli ohi n. 5 minuutissa mut oli kyllä elämäni pisimmät 5 minuuttia. Koko ajan siinä odotti millon se olis ohi.

Menisin paljon mielummin kolonoskopiaan, sillä se ei ollut mitään tähän verrattuna. Toivottavasti ei tartte enää ikinä mennä tähän... ja jos menen nii suostun ainoastaan nukutettuna.

Älkää vaan uskoko lääkärien raukkamaisia valheita siitä, ettei toimenpide olisi ollenkaan niin hirvittävä kuin netin kauhutarinat antavat ymmärtää! Gastroskopia on aivan yhtä helvettiä! :(

Ellette ole masokisteja niin vaatikaa toimenpide tehtäväksi nukutuksessa, puudutukset eivät todellakaan auta!

Minulle sanottiin, että vain lapsille tehdään vatsalaukun tähystys nukutuksessa julkisessa tarveydenhoidossa. Tämä tapahtui vuosia sitten. Onkohan asia vieläkin näin?

Jätän tänne nyt kommentin vuosia myöhemmin jos jotakuta gastrokopia tänä päivänä jännittää.

Mulla (17v) oli tänään gastrokopia ja jonkun verran jännitin etukäteen. Mulla ei ollut hirveästi mitään ennakko-odotuksia, mutta olin lukenut kaikenlaisia kauhutarinoita, kuten esim. ”gastrokopia on pahempi kuin synnytys” tai ”elämäni traumaattisia kokemus”. Näin gastrokopian nyt kokeneena voin kyllä sanoa, että ainakin omalla kohdallani nuo ovat niin kaukana totuudesta kuin voi vain olla.
Toki se oli hyvin epämiellyttävää ja sappineste lensi, mutta itselläni toimenpide kesti about 3-5min ja hoitajat olivat lempeitä. Kipua ei ollut ollenkaan ja kaikki oli hirveän nopeasti ohi, kyllä siitä selviää oikein mallikkaasti!!

Gastroskopia ei ole mielestäni niin kauhea mitä moni väittää. Yökkimistä aiheuttaa mutta ei satu. Ennemmin gastroskopia kuin mahatauti, noin niinkun epämiellyttävyyden kannalta. Gastroskopia on myös loistava menetelmä vatsalaukun ja ruokatorven tutkimiseen.

En jännittäisi tätä toimenpidettä turhaan, koska se on nopea ja käytännössä kivuton, ainoastaan epämukava.

Juuri gastroskopiasta tulleena, voin todeta, että pelko oli lopulta turhaa. Ja pelkäsin kyllä ihan saakelisti. Sain esilääkkeeksi diapamin ja se ehkäisi kyllä paniikkia tehokkaasti. Nielupuudutesuihke auttoo varmasti myös. Ei yökkäyksen yökkäystä, ei kyyneliä, ei paniikkia, ei kuolaa eikä edes röyhtäystä. Operaatio ohi varmaan reilussa 5 minuutissa. Hiukan suureni silmät kun nielaisin letkun, mutta helposti meni sekin yhellä kulauksella. Letkun poisotto ei tuntunut missään. Eli rohkaisen kaikkia, se voi myös olla tosi ok kokemus! Menisin helposti uudestaan, jos tarvis. Tsemppiä kaikille <3

Gastroskopia tehty ensimmäistä kertaa. Pelkäsin kauheasti sitä edeltävät viikot, mutta ei se ollutkaan paha. Sekä hoitaja että lääkäri olivat ihania ja rauhallisia, selittivät aina milloin hengittää syvään ja muistuttivat pysymään rentona. En ottanut esilääkitystä muuta kuin nieluun puudutussuihketta. Pari kertaa nyökkäsin alussa mutta ei ollut paha ollenkaan, kestä varmaan 2-3 minuuttia ja koko homma ohi. Minulla on vielä herkkä yökkäysrefleksi, mutta jotenkin pystyin sen hillitsemään sillä että sain itseni pysymään rentona ja hengitin hitaasti ja syvään.