Kirottu, siunattu SI

Ei heillä mitään spesifiä nimitystä ole, eri toimijoita, jotka asiaan ovat sattuneet opinnoissaan tai työurallaan tai henkilökohtaisessa kokemuksessaan törmäämään. Mulla tämän näki ulkomailla opintonsa suorittanut koulutettu kiropraktikko, mutta myös ilmeisesti useille vaihtoehtoisille toimijoille tätä opetetaan, heitä en lähtisi ollenkaan väheksymään. Ongelma ei tosin ole vain sen diagnosointi, mutta harvat osaavat sen oikein korjata. Eli suosittelisin asiaan perehtymistä, ennenkuin päätäpahkaa minnekään ryntää.

Mun SI-niveliä oli kyllä kopeloitu joka paikassa, mutta tää oli eka, joka sai kipua enemmän ongelmakohtaan provosoitumaan, teki useita testejä, ei vain niitä perinteisiä. Jotenkin esim. mahallamakuulla väänsi jalkaa ja työnsi samalla, ja AUTCH. Eli vaikka kipu on ollut huomattavasti pahempi oikealla selässä ja jalassa, nämä vääntelyt koskivat vain vasemmalle, mikä oli se ongelmapuoli! Se on kuulema jumissa, ja tiukassa sellaisessa ja oikeapuoliparka on joutunut kantamaan kaiken liikkeen ja elopainon. SI:n 'lukon' voi myös nähdä eteenpäin/sivuttaistaivutuksissa, mutta ei vain vilkaisemalla nopeasti kuten useimmat tekee vaan todella keskittymällä asiaan. Olen kattonut itsekin peilistä, ja ei ne symmetrisesti liiku. Oikea pomppii iloisesti ylös ja alas loogisesti, vasen kummallinen, ei oikein liiku minnekään tai hiukka randomilla. Varmaan siis katsomalla pahimmissa tapauksissa ja esim. 'hymykuopat' voivat olla tapauksesta riippuen 'eri tasossa', mutta mulla vain noin sentin pari vasen alempana. Mulla välillä on ollut parempia kausia, siis luulisin, ettei siihen aina kamalaa kipua liity. Voi olla pahempina vaikka ne yläkropan vaivat, lapa ja niska, mutta toisaalta kaipa yläkroppakin voi olla jumissa ilman että lantiossa on ongelmia, en osaa sanoa.

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Ei heillä mitään spesifiä nimitystä ole, eri toimijoita, jotka asiaan ovat sattuneet opinnoissaan tai työurallaan tai henkilökohtaisessa kokemuksessaan törmäämään. Mulla tämän näki ulkomailla opintonsa suorittanut koulutettu kiropraktikko, mutta myös ilmeisesti useille vaihtoehtoisille toimijoille tätä opetetaan, heitä en lähtisi ollenkaan väheksymään. Ongelma ei tosin ole vain sen diagnosointi, mutta harvat osaavat sen oikein korjata. Eli suosittelisin asiaan perehtymistä, ennenkuin päätäpahkaa minnekään ryntää.

Mun SI-niveliä oli kyllä kopeloitu joka paikassa, mutta tää oli eka, joka sai kipua enemmän ongelmakohtaan provosoitumaan, teki useita testejä, ei vain niitä perinteisiä. Jotenkin esim. mahallamakuulla väänsi jalkaa ja työnsi samalla, ja AUTCH. Eli vaikka kipu on ollut huomattavasti pahempi oikealla selässä ja jalassa, nämä vääntelyt koskivat vain vasemmalle, mikä oli se ongelmapuoli! Se on kuulema jumissa, ja tiukassa sellaisessa ja oikeapuoliparka on joutunut kantamaan kaiken liikkeen ja elopainon. SI:n 'lukon' voi myös nähdä eteenpäin/sivuttaistaivutuksissa, mutta ei vain vilkaisemalla nopeasti kuten useimmat tekee vaan todella keskittymällä asiaan. Olen kattonut itsekin peilistä, ja ei ne symmetrisesti liiku. Oikea pomppii iloisesti ylös ja alas loogisesti, vasen kummallinen, ei oikein liiku minnekään tai hiukka randomilla. Varmaan siis katsomalla pahimmissa tapauksissa ja esim. 'hymykuopat' voivat olla tapauksesta riippuen 'eri tasossa', mutta mulla vain noin sentin pari vasen alempana. Mulla välillä on ollut parempia kausia, siis luulisin, ettei siihen aina kamalaa kipua liity. Voi olla pahempina vaikka ne yläkropan vaivat, lapa ja niska, mutta toisaalta kaipa yläkroppakin voi olla jumissa ilman että lantiossa on ongelmia, en osaa sanoa.

Lue lisää

olen kiinostunut asiasta, sillä osa oireista kuullostaa tutuilta. Jalkateräni kääntyvät (lapsesta lähtien) sisäänpäin, toinen vähän enemmän ja jalkaholvi on aika matala. Siksi jalkani kipetyvät pitkien kävelymatkojen jälkeen. Aikaisemmin ristiselän, alaselän seutu oireili usein, mutta ei enää. Kiitän siitä uusia liikuntaharrastuksiani.

Kun olin vielä koulussa, terveydenhoitaja tutki aina tarkastuksissa kovasti selkääni. Laskeduin pyöreästi nikama nikamalta seisoma-asennosta kumaraan asenoon niin, että kosketin käsilläni varpaita. Tuota tehtiin minulle useimmiten tarkastuksissa. Kerran terkkari tuunusteli niitä hymykuoppia ja totesi ihmeissään, että täähän on suora.

Tällähetkellä vain polvet ja nilkat vähän kipuilevat rasituksen jälkeen. Muuten ei ole mitään kipuja.

Myös äitini jalat ovat samanlaiset kuin minulla. Veljelläni on taasen todettu eripituiset jalat.

Onko tuollainen SI-nivelen väärä asento mahdollinen minulla? Pelkään olevani vähän vainoharhainen, enkä viitsi lääkäriltä mennä kyselemään..

utelias kirjoitti:

olen kiinostunut asiasta, sillä osa oireista kuullostaa tutuilta. Jalkateräni kääntyvät (lapsesta lähtien) sisäänpäin, toinen vähän enemmän ja jalkaholvi on aika matala. Siksi jalkani kipetyvät pitkien kävelymatkojen jälkeen. Aikaisemmin ristiselän, alaselän seutu oireili usein, mutta ei enää. Kiitän siitä uusia liikuntaharrastuksiani.

Kun olin vielä koulussa, terveydenhoitaja tutki aina tarkastuksissa kovasti selkääni. Laskeduin pyöreästi nikama nikamalta seisoma-asennosta kumaraan asenoon niin, että kosketin käsilläni varpaita. Tuota tehtiin minulle useimmiten tarkastuksissa. Kerran terkkari tuunusteli niitä hymykuoppia ja totesi ihmeissään, että täähän on suora.

Tällähetkellä vain polvet ja nilkat vähän kipuilevat rasituksen jälkeen. Muuten ei ole mitään kipuja.

Myös äitini jalat ovat samanlaiset kuin minulla. Veljelläni on taasen todettu eripituiset jalat.

Onko tuollainen SI-nivelen väärä asento mahdollinen minulla? Pelkään olevani vähän vainoharhainen, enkä viitsi lääkäriltä mennä kyselemään..

Lue lisää

Sä olet utelias ja mä olen kovin puhelias. Hyvä yhdistelmä, siispä: mulla on söpöt lättäjalat. Jalkani ovat eripituiset (mutta siis eivät oikeasti, vaan toinen vaikuttaa vaan lyhyemmältä, kironi sanoi, että röntgenistäni voi huomata, että niissä ei ole synnynnäistä pituuseroa). Mulla siis vasen si lukossa, mutta oikea jalkaterä kiertyy sisäänpäin. Varsinkin kun kävelen kovaa. Ja ihan seistessä oikea lonkka, reisi ja polvi kääntyvät hienoisesti sisäkiertoon. Ja nämä joskus paukahtelevat rajusti paikoilleen. Oikealla puolella, seistessäni lantioni kiertyy sen sijaan taaksepäin, ja oikea jalka jää usein seisahtuessani taaksemmas kuin vasen. Tosin, kuten jo mainitsin, SI voi olla lukkiutunut, siis lipsahtanut väärille jengoille hyvin monin eri tavoin, eri puolilla tai jopa kumpikin puoli voi olla väärällä kohtaa. Nämä aiheuttavat vastaavasti lonkkien, ristiluun ja suoliluun ym. kiertymisen monin eri yhdistelmin. Eli ainoastaan asiaan todella perehtyneet saavat tästä sekamelskasta selvää ja paikat rusautettua kohdilleen. Pelkään todella pahoin, että jos lääkärillä käyt kysymässä, vastaus on: elä horise, nätti selkä ja jalat on! Mutta ehkä olen vain hiukka katkera, ymmärrät varmaan, ja voithan kokeilla. Mieluummin suosittelisin, jos et halua vaikkapa kansanparantajalle, kiropraktikkoa. Vois olla jotain toivoo.

Yliliikkuvuushan taitaa kulkea geeneissä. Mun isäni on kärsinyt selkäkivusta 35 vuotta ja skoljoosi on paha. Yhtäkkiä nuoruudessa jotain tapahtui, vaikka hän oli todella kova kuntoilija, yleisurheilija ja lihakset ihan varmaan huippukunnossa. Niinkuin mullakin, ennenkuin vahinko kävi. Hän nyt jälkeenpäin muistelee, että kerran alussa hän oli nelinkontin raahautunut 'rusauttajalle', jotenkin selkää oli longistettu, ja hän käveli pois ilman mitään ongelmia ja skoljoosi oli oiennut heti! Tätä oli kestänyt kaksi viikkoa. Luulet, että silloin lukko avattiin, mutta sehän usein lipsuu takaisin. Isäni toinen jalka on myös lyhyempi. Että silleen...

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Sä olet utelias ja mä olen kovin puhelias. Hyvä yhdistelmä, siispä: mulla on söpöt lättäjalat. Jalkani ovat eripituiset (mutta siis eivät oikeasti, vaan toinen vaikuttaa vaan lyhyemmältä, kironi sanoi, että röntgenistäni voi huomata, että niissä ei ole synnynnäistä pituuseroa). Mulla siis vasen si lukossa, mutta oikea jalkaterä kiertyy sisäänpäin. Varsinkin kun kävelen kovaa. Ja ihan seistessä oikea lonkka, reisi ja polvi kääntyvät hienoisesti sisäkiertoon. Ja nämä joskus paukahtelevat rajusti paikoilleen. Oikealla puolella, seistessäni lantioni kiertyy sen sijaan taaksepäin, ja oikea jalka jää usein seisahtuessani taaksemmas kuin vasen. Tosin, kuten jo mainitsin, SI voi olla lukkiutunut, siis lipsahtanut väärille jengoille hyvin monin eri tavoin, eri puolilla tai jopa kumpikin puoli voi olla väärällä kohtaa. Nämä aiheuttavat vastaavasti lonkkien, ristiluun ja suoliluun ym. kiertymisen monin eri yhdistelmin. Eli ainoastaan asiaan todella perehtyneet saavat tästä sekamelskasta selvää ja paikat rusautettua kohdilleen. Pelkään todella pahoin, että jos lääkärillä käyt kysymässä, vastaus on: elä horise, nätti selkä ja jalat on! Mutta ehkä olen vain hiukka katkera, ymmärrät varmaan, ja voithan kokeilla. Mieluummin suosittelisin, jos et halua vaikkapa kansanparantajalle, kiropraktikkoa. Vois olla jotain toivoo.

Yliliikkuvuushan taitaa kulkea geeneissä. Mun isäni on kärsinyt selkäkivusta 35 vuotta ja skoljoosi on paha. Yhtäkkiä nuoruudessa jotain tapahtui, vaikka hän oli todella kova kuntoilija, yleisurheilija ja lihakset ihan varmaan huippukunnossa. Niinkuin mullakin, ennenkuin vahinko kävi. Hän nyt jälkeenpäin muistelee, että kerran alussa hän oli nelinkontin raahautunut 'rusauttajalle', jotenkin selkää oli longistettu, ja hän käveli pois ilman mitään ongelmia ja skoljoosi oli oiennut heti! Tätä oli kestänyt kaksi viikkoa. Luulet, että silloin lukko avattiin, mutta sehän usein lipsuu takaisin. Isäni toinen jalka on myös lyhyempi. Että silleen...

Lue lisää

Etkö voisi kertoa mistä löysit ammattitaitoisen kiropraktikon? Ei huvita maksaa tyhjästä, kun ei itse oikein osaa laatua edes valvoa.

Kiamura kirjoitti:

Etkö voisi kertoa mistä löysit ammattitaitoisen kiropraktikon? Ei huvita maksaa tyhjästä, kun ei itse oikein osaa laatua edes valvoa.

Helsingissä tapaamani kiro osasi ongelmani löytää. Ja osasi katsoa, kummalla puolella vika on. Sitäkään ei ilmeisesti hyvin moni ymmärrä. Hän oli myös miellyttävä henkilö. Mutta saakohan täällä kenenkään nimeä, netissä mainostaa ...

Huomaa: minun osaamiseni loppuu siihen, kun täytyisi tietää, kuka on se Oikea Osaaja. Eri toimijoilla on eri keinot hoitaa ongelmaa; korjaustekniikoita riittää. Mikä on se ultimaattisesti oikea tapa, vai voiko samaan tulokseen päätyä jollain toisella menetelmällä yhtä hyvin? En tiedä (ainakaan vielä). Itse olen menossa myös näillä sivuilla paljon kiistellylle kansanparantajalle, omakohtaista kokemusta siitä löytyy kolmen viikon päästä. Hän on tehnyt si-korjausta ilmeisesti 30 vuotta, uskon, että siinä ajassa kerkee jotain tästä hommasta oppia :) Käyn myös eräällä jäsenkorjaajalla ensi viikolla lähimaastossani. Kironi täällä omalla paikkakunnalla sanoi, että voin käydä ihan hyvin kansanparannuksessa. Omassa päätännässä ja harkinnassa. Ei kuitenkaan pelotellut millään tavalla. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei SI:tä saa manipuloida liian usein. Fysiatrini sanoi, että jos hän olisi minä, hän menisi ilman muuta parantajalle. Kuljen nyt siis tällaista tieteellis-kokemusperäis-sekoitteista matkaa ja fiilis-pohjalla etenen ...

Kiamura kirjoitti:

Etkö voisi kertoa mistä löysit ammattitaitoisen kiropraktikon? Ei huvita maksaa tyhjästä, kun ei itse oikein osaa laatua edes valvoa.

Kuten jo mainitsin, en tiedä, miten moni kiropraktikoistakaan tuntee tätä SI-nivelongelmaa perustavanlaatuisesti, mutta sieltä suunnalta ainakin diagnoosin ja avun alkuun pääsee! Kai tässä nyt sen verran voi mainostaa, että netistä löytyy virallinen "Suomen kiropraktikkoliitto", sivuilla on potilaskertomuksia ja liittoon kuuluvien kirojen yhteystietoja eri puolilla Suomea. SI-niveltä ja lantion muita mutkia laitetaan paikoilleen eri tekniikoilla, voihan hyvinkin olla, että jollain tietyllä tekniikalla laittamalla se pysyy paremmin ja kauemmin kohdillaan. Jos heiltä et saa apua, kokeile vaihtoehtoisia, tai toisinpäin. Jotkut jäsenkorjaajat näyttävät ymmärtävän mun mielestäni tärkeän pointin, että pelkkä SI ei ole ongelma, vaan siitä johtuen moni muukin paikka kehossa, ja nämäkin täytyy asettaa kohdalleen, muuten ongelma uusii helposti. Mulla on kihnausta myös yläselän kanssa, lapa jumissa, niskat vinossa ja pääkin kenottaa. Lapaa kiro ei saanut auki, mutta hän avasi lukon ihan tosta kallonpohjasta, ja jännityspäänsärkyä ei ole sen koommin ilmaantunut. Varmaan oikea paikka lopulta löytyy ...

Olet kohtalotoveri, ainakin kovasti uskon niin, mutta tietty sun täytyy ottaa ekaksi itse selvää. SI-nivelohgelmissa piriformis ja pararalihas kiristyvät! Lantion luut ovat puoliinsa verrattuna epäsymmetrisessä asennossa! Sen itsekin tuntee, kun osaa alkaa asiaa miettiä. Usein asiaan kuulluu lonkan limapussin tulehdus! Mulla ne lonkan etuosan 'pallukat' on tosi hermo?kipeet ja turvoksissa. Ja selkäranka mulla ei taivu enää eteenpäin. Ja pullistumakin on tainnut olla. Mutta mä uskon nyt siihen, että SI-nivelongelma luo pullistumia, koska mun selkä on ihan kierossa akselinsa ympärillä ja joutuu ottamaan vastaan suuren osan kiertoliikkeistä, kun SI on jumissa (SI siis osallistuu kiertoliikkeeseen lantiossa ja on iskunvaimennin muutenkin). Mulla alussa oli kanssa mustelmia kaikkialla ja tuntui, että lonkkien etuosien verisuonet tulivat tosi pintaan, sinisiksi verkoiksi. Mietinkin silloin, että onko mulla joku ihme verisuonitulehdus, eräs pahimmista oireita kun oli myös sellaisen lasimurskan kulkeutumisen tunne kudoksissa/verisuonissa. Ihanaa. Mutta ainakin kovasti tällä hetkellä uskon, että noi kaikki on seurasta SI:stä ja lantion väärästä asennosta ja kroonisesta kivusta ja onhan se mun lukkokin nyt si:ssä varmaksi osoitettu!

Sano muuta tosta viimeisestä. Jos mä nyt olen tässä asiassani ihan oikeesti oikeessa, niin se johtuu siitä, että tein netissä itsediagnoosin, yritin todistaa sitä lääkäreille, jotka sanoivat, että unohda se lukkoteoriasi, mutta etsin vain kunnes löysin jonkun, jolta meni kymmenen minuuttia vaivan löytämiseksi. Ja niin edelleen. Huokaus. Jos (ja kun) saan itteäni näillä hoidoilla parempaan kuntoon, aion ottaa yhteyttä moniin tahoihin, ihan sivistyneessä mielessä kylläkin. Kuuntelin yksi päivä esim. sairaalan päivystyksessä, kun eräs nainen kertoi, että tästä kohtelustamme kannattaa valittaa, se voi tuottaa tulosta, kuten joissakin paikkakunnissa on siirrytty hieman sujuvampaan omalääkärijärjestelmään, jossa omalääkärit saavat jokaisesta päivystystapauksesta ekstraliksaa ja alkaa lääkäriinkin sitten nopeemmin päästä ja jonot lyhentyä. Muahan ei meinattu ottaa päivystykseen ollenkaan, kuulema kipuni ei ollut tarpeeksi akuuttia, kun jo seittemän vuotta... Melkein siinä piti jo epätoivon itkua vääntää. Me suomalaiset vaan ollaan niin nöyrää kansaa, ettei kehtaa. Mutta mielestäni, jos ihmiset tarpeeksi kertovat kokemuksiaan, epäkohdat lopulta huomataan ja niille aletaan yhä enemmän jotain tehdäkin. Nyt rauhallista, mutta päättäväistä kansaliikehdintää kehiin ja maailma pelastuu ;)

Suosittelen lämpimästi niille ihmisille, joilla on samanlaisia oireita ja epäilyjä SI-nivelongelmasta, tutustumaan näille sivustoille:

http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

Sinne mäkin netissä seikkaillessani viimein tupsahdin, opin erittäin paljon SI-asiasta ja sieltä itsedignoosini lähti muhimaan ja nyt on toivoa paremmasta.

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi niille ihmisille, joilla on samanlaisia oireita ja epäilyjä SI-nivelongelmasta, tutustumaan näille sivustoille:

http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

Sinne mäkin netissä seikkaillessani viimein tupsahdin, opin erittäin paljon SI-asiasta ja sieltä itsedignoosini lähti muhimaan ja nyt on toivoa paremmasta.

Lue lisää

Valitettavasti ylläpito poistanee tuon viestin, koska sivuilla on yhteystietoja useille ihmisille, joilta apua saa...

Mutta kiitos kun yritit. Ehkä joku apua tarvitseva ennättää lukea sen...

hoidettu kirjoitti:

Valitettavasti ylläpito poistanee tuon viestin, koska sivuilla on yhteystietoja useille ihmisille, joilta apua saa...

Mutta kiitos kun yritit. Ehkä joku apua tarvitseva ennättää lukea sen...

Lue lisää

...rahaa.

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Olet kohtalotoveri, ainakin kovasti uskon niin, mutta tietty sun täytyy ottaa ekaksi itse selvää. SI-nivelohgelmissa piriformis ja pararalihas kiristyvät! Lantion luut ovat puoliinsa verrattuna epäsymmetrisessä asennossa! Sen itsekin tuntee, kun osaa alkaa asiaa miettiä. Usein asiaan kuulluu lonkan limapussin tulehdus! Mulla ne lonkan etuosan 'pallukat' on tosi hermo?kipeet ja turvoksissa. Ja selkäranka mulla ei taivu enää eteenpäin. Ja pullistumakin on tainnut olla. Mutta mä uskon nyt siihen, että SI-nivelongelma luo pullistumia, koska mun selkä on ihan kierossa akselinsa ympärillä ja joutuu ottamaan vastaan suuren osan kiertoliikkeistä, kun SI on jumissa (SI siis osallistuu kiertoliikkeeseen lantiossa ja on iskunvaimennin muutenkin). Mulla alussa oli kanssa mustelmia kaikkialla ja tuntui, että lonkkien etuosien verisuonet tulivat tosi pintaan, sinisiksi verkoiksi. Mietinkin silloin, että onko mulla joku ihme verisuonitulehdus, eräs pahimmista oireita kun oli myös sellaisen lasimurskan kulkeutumisen tunne kudoksissa/verisuonissa. Ihanaa. Mutta ainakin kovasti tällä hetkellä uskon, että noi kaikki on seurasta SI:stä ja lantion väärästä asennosta ja kroonisesta kivusta ja onhan se mun lukkokin nyt si:ssä varmaksi osoitettu!

Sano muuta tosta viimeisestä. Jos mä nyt olen tässä asiassani ihan oikeesti oikeessa, niin se johtuu siitä, että tein netissä itsediagnoosin, yritin todistaa sitä lääkäreille, jotka sanoivat, että unohda se lukkoteoriasi, mutta etsin vain kunnes löysin jonkun, jolta meni kymmenen minuuttia vaivan löytämiseksi. Ja niin edelleen. Huokaus. Jos (ja kun) saan itteäni näillä hoidoilla parempaan kuntoon, aion ottaa yhteyttä moniin tahoihin, ihan sivistyneessä mielessä kylläkin. Kuuntelin yksi päivä esim. sairaalan päivystyksessä, kun eräs nainen kertoi, että tästä kohtelustamme kannattaa valittaa, se voi tuottaa tulosta, kuten joissakin paikkakunnissa on siirrytty hieman sujuvampaan omalääkärijärjestelmään, jossa omalääkärit saavat jokaisesta päivystystapauksesta ekstraliksaa ja alkaa lääkäriinkin sitten nopeemmin päästä ja jonot lyhentyä. Muahan ei meinattu ottaa päivystykseen ollenkaan, kuulema kipuni ei ollut tarpeeksi akuuttia, kun jo seittemän vuotta... Melkein siinä piti jo epätoivon itkua vääntää. Me suomalaiset vaan ollaan niin nöyrää kansaa, ettei kehtaa. Mutta mielestäni, jos ihmiset tarpeeksi kertovat kokemuksiaan, epäkohdat lopulta huomataan ja niille aletaan yhä enemmän jotain tehdäkin. Nyt rauhallista, mutta päättäväistä kansaliikehdintää kehiin ja maailma pelastuu ;)

Lue lisää

on niin, ettei päivystys ole tarkoitettu seitsemän vuotta kipuilleille vaan akuuteille tapuksille.

Pitkän kiputilan suhteen pitäisi saada varattua tunnin aika omalääkärille, jotta edes vähän voitaisiin asiaan paneutua. Tämä siis menee ensin keskusteluun ja seuraavalla ekerralla sitten siitä jatketaan.

se todellakin kirjoitti:

on niin, ettei päivystys ole tarkoitettu seitsemän vuotta kipuilleille vaan akuuteille tapuksille.

Pitkän kiputilan suhteen pitäisi saada varattua tunnin aika omalääkärille, jotta edes vähän voitaisiin asiaan paneutua. Tämä siis menee ensin keskusteluun ja seuraavalla ekerralla sitten siitä jatketaan.

Lue lisää

Ymmärrän, mutta ymmärtäkää. Olo oli just silloin sellainen, että ei tiedä, mitä muuten... Sängystä kun ei ylös pääse. Eikä voi syödä. Koskee. Ei jaksa. Enää hetkeekään. Mitä mä teen?! Auttakaa, joku auttakaa nyt! Omalääkärilleni yritin, olisin saanut ajan muistaakseni kolmen kuukauden päästä. Sain kuitenkin lopulta ajan päivystykseen, ja sain vastaanotolta mitä halusin. Tapaamani nuori naislääkäri oli ihana, raikas tuulahdus kokemuksiini. Olen myös erittäin kiitollinen, että minulle suostuttiin tekemään sairaalassa kaikki tutkimukset alkuvuosina! Sielläkin oli kivoja ja empaattisia tyyppejä, toiset tosin jopa vihamielisiä. Mutta tutkimusten jälkeen jäin 'heitteille'. Kipupiikki silloin tällöin perseeseen ja painu ulos. Nyt päivystyksessä hoitaja antoi minulle epikriisin käteen, jotta näkisin, mitä toimenpiteitä minulle on aiemmin tehty ja sanoi mairea hymy huulillaan, että minulla ei ole mitään vakavaa. Ehkä hän yritti lievittää oloani, mutta minulle se tuntui siltä, että heille kipuni ei ole todellista, koska mitään syytä ei ole löytynyt. Kipukohtaus on mielestäni akuutti, vaikka kroonista kipua on vuodesta toiseen. Hädässäni minusta tuntui, että poljetaan poljettua. Nyt otan etäisyyttä kokemuksiini ja keskityn oleelliseen eli paranemiseeni.

tienaisivat taas... kirjoitti:

...rahaa.

kovin kieroutunut yksilö!

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Olet kohtalotoveri, ainakin kovasti uskon niin, mutta tietty sun täytyy ottaa ekaksi itse selvää. SI-nivelohgelmissa piriformis ja pararalihas kiristyvät! Lantion luut ovat puoliinsa verrattuna epäsymmetrisessä asennossa! Sen itsekin tuntee, kun osaa alkaa asiaa miettiä. Usein asiaan kuulluu lonkan limapussin tulehdus! Mulla ne lonkan etuosan 'pallukat' on tosi hermo?kipeet ja turvoksissa. Ja selkäranka mulla ei taivu enää eteenpäin. Ja pullistumakin on tainnut olla. Mutta mä uskon nyt siihen, että SI-nivelongelma luo pullistumia, koska mun selkä on ihan kierossa akselinsa ympärillä ja joutuu ottamaan vastaan suuren osan kiertoliikkeistä, kun SI on jumissa (SI siis osallistuu kiertoliikkeeseen lantiossa ja on iskunvaimennin muutenkin). Mulla alussa oli kanssa mustelmia kaikkialla ja tuntui, että lonkkien etuosien verisuonet tulivat tosi pintaan, sinisiksi verkoiksi. Mietinkin silloin, että onko mulla joku ihme verisuonitulehdus, eräs pahimmista oireita kun oli myös sellaisen lasimurskan kulkeutumisen tunne kudoksissa/verisuonissa. Ihanaa. Mutta ainakin kovasti tällä hetkellä uskon, että noi kaikki on seurasta SI:stä ja lantion väärästä asennosta ja kroonisesta kivusta ja onhan se mun lukkokin nyt si:ssä varmaksi osoitettu!

Sano muuta tosta viimeisestä. Jos mä nyt olen tässä asiassani ihan oikeesti oikeessa, niin se johtuu siitä, että tein netissä itsediagnoosin, yritin todistaa sitä lääkäreille, jotka sanoivat, että unohda se lukkoteoriasi, mutta etsin vain kunnes löysin jonkun, jolta meni kymmenen minuuttia vaivan löytämiseksi. Ja niin edelleen. Huokaus. Jos (ja kun) saan itteäni näillä hoidoilla parempaan kuntoon, aion ottaa yhteyttä moniin tahoihin, ihan sivistyneessä mielessä kylläkin. Kuuntelin yksi päivä esim. sairaalan päivystyksessä, kun eräs nainen kertoi, että tästä kohtelustamme kannattaa valittaa, se voi tuottaa tulosta, kuten joissakin paikkakunnissa on siirrytty hieman sujuvampaan omalääkärijärjestelmään, jossa omalääkärit saavat jokaisesta päivystystapauksesta ekstraliksaa ja alkaa lääkäriinkin sitten nopeemmin päästä ja jonot lyhentyä. Muahan ei meinattu ottaa päivystykseen ollenkaan, kuulema kipuni ei ollut tarpeeksi akuuttia, kun jo seittemän vuotta... Melkein siinä piti jo epätoivon itkua vääntää. Me suomalaiset vaan ollaan niin nöyrää kansaa, ettei kehtaa. Mutta mielestäni, jos ihmiset tarpeeksi kertovat kokemuksiaan, epäkohdat lopulta huomataan ja niille aletaan yhä enemmän jotain tehdäkin. Nyt rauhallista, mutta päättäväistä kansaliikehdintää kehiin ja maailma pelastuu ;)

Lue lisää

Se on kyllä ihan totta että potilaan pitäisi itse tietää, mikä vaivaa - mutta se ei riitä, vielä täytyy saada lääkäri uskomaan että asia on näin. Olen käynyt yksityisellä ja arvauskeskuksessa, mutta kovin kiireellisiä tuntuvat olevan kummassakin paikassa. Lääkäri kuuntele vain suurinpiirtein puolet oireista, loput, jotka eivät sovi johonkin tavanomaiseen diagnoosiin, hän jättää huomioimatta.
Aina ei tarvitse ottaa edes vaatteita pois, että voisi nähdä esim selän asennon tai tunnustella kipukohtia. Sitten määrätään taas parin viikon lääkekuuri, ja käsketään varaamaan uusi aika sitten jos ei parane. Sillä pääsee helposti ihmisistä eroon, en minä ainakaan mene uudestaan kahden viikon päästä sellaisen luo, joka ei ole alkuunkaan kiinnostunut mun kivuistani. Tein myös itse diagnoosin netissä löytämäni artikkelin perusteella, minusta siinä oli oireet ja taudinkilku ihan niin kuin minulla. Pyysin päästä verikokeisiin, joista selviäisi reumatekijät, tietyt tulehdusarvot ym. Verikokeissa kävin, mutta ne tietyt testit joita halusin, jätettiin pois! No, sen verran selvisi että minulla ei pitäisi olla ainakaan reumaa eikä kihtiä.
Päivystyksen kanssa minulle kävi niin kuin sinullekin! Menin ihan itse luukulle vaatimaan lääkärin aikaa, kun kivut olivat niin kovat ja jatkuvat, kaikissa asennoissa, että en jaksanut sillä hetkellä mitään. Vastaanottoapulainen olisi antanut ajan parin viikon päästä, kas kun vaiva ei ollut äkillinen, vaan krooninen...
En tiedä minkä ikäinen sinä olet, minä olen viisikymppinen nainen,ja sellaisten vaivojahan ei tarvitse ottaa tosissaan, luulotautia se vaan on ja vaihdevuosiongelmia tai normaalia ikääntymistä.Minulla on välillä parempia kausia, jolloin ajattelen että tämä menee itsestään ohi, välillä taas hakeutuu jonkun lääkärin tai puoskarin puoleen, että saisi edes tietää mikä vaivaa, ja voiko asialle edes mitään.

kohtalotoveri kirjoitti:

Se on kyllä ihan totta että potilaan pitäisi itse tietää, mikä vaivaa - mutta se ei riitä, vielä täytyy saada lääkäri uskomaan että asia on näin. Olen käynyt yksityisellä ja arvauskeskuksessa, mutta kovin kiireellisiä tuntuvat olevan kummassakin paikassa. Lääkäri kuuntele vain suurinpiirtein puolet oireista, loput, jotka eivät sovi johonkin tavanomaiseen diagnoosiin, hän jättää huomioimatta.
Aina ei tarvitse ottaa edes vaatteita pois, että voisi nähdä esim selän asennon tai tunnustella kipukohtia. Sitten määrätään taas parin viikon lääkekuuri, ja käsketään varaamaan uusi aika sitten jos ei parane. Sillä pääsee helposti ihmisistä eroon, en minä ainakaan mene uudestaan kahden viikon päästä sellaisen luo, joka ei ole alkuunkaan kiinnostunut mun kivuistani. Tein myös itse diagnoosin netissä löytämäni artikkelin perusteella, minusta siinä oli oireet ja taudinkilku ihan niin kuin minulla. Pyysin päästä verikokeisiin, joista selviäisi reumatekijät, tietyt tulehdusarvot ym. Verikokeissa kävin, mutta ne tietyt testit joita halusin, jätettiin pois! No, sen verran selvisi että minulla ei pitäisi olla ainakaan reumaa eikä kihtiä.
Päivystyksen kanssa minulle kävi niin kuin sinullekin! Menin ihan itse luukulle vaatimaan lääkärin aikaa, kun kivut olivat niin kovat ja jatkuvat, kaikissa asennoissa, että en jaksanut sillä hetkellä mitään. Vastaanottoapulainen olisi antanut ajan parin viikon päästä, kas kun vaiva ei ollut äkillinen, vaan krooninen...
En tiedä minkä ikäinen sinä olet, minä olen viisikymppinen nainen,ja sellaisten vaivojahan ei tarvitse ottaa tosissaan, luulotautia se vaan on ja vaihdevuosiongelmia tai normaalia ikääntymistä.Minulla on välillä parempia kausia, jolloin ajattelen että tämä menee itsestään ohi, välillä taas hakeutuu jonkun lääkärin tai puoskarin puoleen, että saisi edes tietää mikä vaivaa, ja voiko asialle edes mitään.

Lue lisää

Olen kolmekymppinen nainen. Eli ensin lohdutetaan, että olet niin nuori ja sorja, kyllä se siitä iän mukana, ja sitten kun ikää tulee, syynä on kuvailemasi hormonaaliset muutokset ja ikääntyminen :-)

Samaa täällä, saan kerrotuksi muutaman oireen, loppu menee hoitavalta ohi, hänen keskittymisensä menee uuden reseptin näppäilemiseen tietokoneelle. Kiirehän tietysti on, epäilemättä. Useimpien lääkärien ainoa avunojennus kuuluu, että kokeillaanpas toista lääkettä. Olenkin niitä napsinut, epätoivoissani ja typeryyttäni. Muovikasseittain on kaapissa vanhojen jämiä. Mukavaa, että he kipuja yrittävät lievittää, mutta avainkysymys on tämä: Miksi he eivät suoraan voi myöntää, etteivät tiedä, mikä minua/meitä vaivaa, ja yritä lähettää selvittämättömänä tapauksena eteenpäin jollekin, joka ehkä osaisi, joka edelleen laittaisi eteenpäin, toisen tiedekunnan toimijalle, kunnes vihdoin jotain tolkkua asiaan tulisi. Siinäkin menetelmässä on tietty riskinsä, jos kiertää aina vaan toiselta toiselle, mutta esim. kun minut oli sairaalassa tutkittu, ja terveeksi todettu, vihjattiin, ettei mitään ole jäljellä, kaikki on tehty ja sitä alistui kohtaloonsa. Ainoa, mitä sairaalassa epäiltiin oli, että liikkuvuus jäsenissä oli joissain paikoissa normaalin ylärajoilla, toisisa jäsenissä yliliikkuvuutta ei ollut. Mutta SI:stä ei ollut mitään puhetta. Ja kerrottiin, ettei tutkimuksissa ole löytynyt mitään oireita selittävää. Aina mulle on sanottu, että älä vaan vaikkapa kiropraktikolle mene, se ei ole terveellistä. Nyt kuitenkin menin, ja kovin oli eettinen ja mukava toimija. Hän ei suostu naksauttamaan minua liian usein, koska tosiaan olen osittain yliliikkuva ja itse täytyy lihaskuntoa ylläpitää. Hän on ymmärtänyt asian, ruksautus on vain lääkettä kipuun. Mutta hyvä, että si-lukkoani lähdetään poistamaan ja sen uudelleenilmaantumista ehkäisemään, koska sitä lääkettä olen alusta asti tarvinnut, muuten kun se liikkuminen on niin hiton vaikeeta. Ja ongelma pahenee. Ja pahenee. Ja pahenee.

Ja auh, toi luulotauti. Korvien välissä. Jebujebu. Sitä diagnoosia minulle on suositeltu suoraan, epäsuorasti ja kaikin tavoin siltä väliltä. Eli kärjistäen: olet masentunut, tästä seuraa kipuilua, ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Olen kokonaisuuden kanssa erittäin samaa mieltä, mutta jälleen syy ja seuraus meni väärin päin. Kun kipuni alkoi, olin todella hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Ei ollut ongelmia, ahdistus ei käynyt mielessäkään. Kun kivut jatkuivat ja kivusta johtuva ruokahaluttomuus ja tästä seurannut laihtuminen, ja tästä kaikesta seurannus pelkotila astuivat kuvioon; case closed. Selvää pässinlihaa. Pässi parka.

Hyvä ettei sulla ole reumaa. Itse tavallaan sisuksissani tiedän (vaikka siis on tarkkaan tutkittukin), ettei mullakaan, kun tavallaan vaikka kudokset on kauttaaltaan kipeet, mutta ei silleen reumaattisen tulehtuneella tavalla. Tsemppiä!

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Olet kohtalotoveri, ainakin kovasti uskon niin, mutta tietty sun täytyy ottaa ekaksi itse selvää. SI-nivelohgelmissa piriformis ja pararalihas kiristyvät! Lantion luut ovat puoliinsa verrattuna epäsymmetrisessä asennossa! Sen itsekin tuntee, kun osaa alkaa asiaa miettiä. Usein asiaan kuulluu lonkan limapussin tulehdus! Mulla ne lonkan etuosan 'pallukat' on tosi hermo?kipeet ja turvoksissa. Ja selkäranka mulla ei taivu enää eteenpäin. Ja pullistumakin on tainnut olla. Mutta mä uskon nyt siihen, että SI-nivelongelma luo pullistumia, koska mun selkä on ihan kierossa akselinsa ympärillä ja joutuu ottamaan vastaan suuren osan kiertoliikkeistä, kun SI on jumissa (SI siis osallistuu kiertoliikkeeseen lantiossa ja on iskunvaimennin muutenkin). Mulla alussa oli kanssa mustelmia kaikkialla ja tuntui, että lonkkien etuosien verisuonet tulivat tosi pintaan, sinisiksi verkoiksi. Mietinkin silloin, että onko mulla joku ihme verisuonitulehdus, eräs pahimmista oireita kun oli myös sellaisen lasimurskan kulkeutumisen tunne kudoksissa/verisuonissa. Ihanaa. Mutta ainakin kovasti tällä hetkellä uskon, että noi kaikki on seurasta SI:stä ja lantion väärästä asennosta ja kroonisesta kivusta ja onhan se mun lukkokin nyt si:ssä varmaksi osoitettu!

Sano muuta tosta viimeisestä. Jos mä nyt olen tässä asiassani ihan oikeesti oikeessa, niin se johtuu siitä, että tein netissä itsediagnoosin, yritin todistaa sitä lääkäreille, jotka sanoivat, että unohda se lukkoteoriasi, mutta etsin vain kunnes löysin jonkun, jolta meni kymmenen minuuttia vaivan löytämiseksi. Ja niin edelleen. Huokaus. Jos (ja kun) saan itteäni näillä hoidoilla parempaan kuntoon, aion ottaa yhteyttä moniin tahoihin, ihan sivistyneessä mielessä kylläkin. Kuuntelin yksi päivä esim. sairaalan päivystyksessä, kun eräs nainen kertoi, että tästä kohtelustamme kannattaa valittaa, se voi tuottaa tulosta, kuten joissakin paikkakunnissa on siirrytty hieman sujuvampaan omalääkärijärjestelmään, jossa omalääkärit saavat jokaisesta päivystystapauksesta ekstraliksaa ja alkaa lääkäriinkin sitten nopeemmin päästä ja jonot lyhentyä. Muahan ei meinattu ottaa päivystykseen ollenkaan, kuulema kipuni ei ollut tarpeeksi akuuttia, kun jo seittemän vuotta... Melkein siinä piti jo epätoivon itkua vääntää. Me suomalaiset vaan ollaan niin nöyrää kansaa, ettei kehtaa. Mutta mielestäni, jos ihmiset tarpeeksi kertovat kokemuksiaan, epäkohdat lopulta huomataan ja niille aletaan yhä enemmän jotain tehdäkin. Nyt rauhallista, mutta päättäväistä kansaliikehdintää kehiin ja maailma pelastuu ;)

Lue lisää

...> jossakin paikkakunnissa on siirrytty hieman sujuvampaan omalääkärijärjestelmään, jossa omalääkärit saavat jokaisesta päivystystapauksesta extraliksaa, ja alkaa lääkäriinkin sitten päästä, ja jonot lyhentyä.

Siis sitten rupeaa aikaa löytymään, kun niiden normaalien palkkojen, palkkioiden ym. päälle vielä veloitetaan jokaisesta käyneestä potilaasta vielä ERIKSEEN!

Mistä sitä aikaa sitten tällainen lisärahastaminen taikoo, kun aina kerrotaan kuinka täystyöllistettyjä ollaan, ja jonoja riittää?

Mikähän se tärkeintä tässä toiminnassa sitten olikaan?

Vai, olisiko tässä mallia muillekin!

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Olen kolmekymppinen nainen. Eli ensin lohdutetaan, että olet niin nuori ja sorja, kyllä se siitä iän mukana, ja sitten kun ikää tulee, syynä on kuvailemasi hormonaaliset muutokset ja ikääntyminen :-)

Samaa täällä, saan kerrotuksi muutaman oireen, loppu menee hoitavalta ohi, hänen keskittymisensä menee uuden reseptin näppäilemiseen tietokoneelle. Kiirehän tietysti on, epäilemättä. Useimpien lääkärien ainoa avunojennus kuuluu, että kokeillaanpas toista lääkettä. Olenkin niitä napsinut, epätoivoissani ja typeryyttäni. Muovikasseittain on kaapissa vanhojen jämiä. Mukavaa, että he kipuja yrittävät lievittää, mutta avainkysymys on tämä: Miksi he eivät suoraan voi myöntää, etteivät tiedä, mikä minua/meitä vaivaa, ja yritä lähettää selvittämättömänä tapauksena eteenpäin jollekin, joka ehkä osaisi, joka edelleen laittaisi eteenpäin, toisen tiedekunnan toimijalle, kunnes vihdoin jotain tolkkua asiaan tulisi. Siinäkin menetelmässä on tietty riskinsä, jos kiertää aina vaan toiselta toiselle, mutta esim. kun minut oli sairaalassa tutkittu, ja terveeksi todettu, vihjattiin, ettei mitään ole jäljellä, kaikki on tehty ja sitä alistui kohtaloonsa. Ainoa, mitä sairaalassa epäiltiin oli, että liikkuvuus jäsenissä oli joissain paikoissa normaalin ylärajoilla, toisisa jäsenissä yliliikkuvuutta ei ollut. Mutta SI:stä ei ollut mitään puhetta. Ja kerrottiin, ettei tutkimuksissa ole löytynyt mitään oireita selittävää. Aina mulle on sanottu, että älä vaan vaikkapa kiropraktikolle mene, se ei ole terveellistä. Nyt kuitenkin menin, ja kovin oli eettinen ja mukava toimija. Hän ei suostu naksauttamaan minua liian usein, koska tosiaan olen osittain yliliikkuva ja itse täytyy lihaskuntoa ylläpitää. Hän on ymmärtänyt asian, ruksautus on vain lääkettä kipuun. Mutta hyvä, että si-lukkoani lähdetään poistamaan ja sen uudelleenilmaantumista ehkäisemään, koska sitä lääkettä olen alusta asti tarvinnut, muuten kun se liikkuminen on niin hiton vaikeeta. Ja ongelma pahenee. Ja pahenee. Ja pahenee.

Ja auh, toi luulotauti. Korvien välissä. Jebujebu. Sitä diagnoosia minulle on suositeltu suoraan, epäsuorasti ja kaikin tavoin siltä väliltä. Eli kärjistäen: olet masentunut, tästä seuraa kipuilua, ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Olen kokonaisuuden kanssa erittäin samaa mieltä, mutta jälleen syy ja seuraus meni väärin päin. Kun kipuni alkoi, olin todella hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Ei ollut ongelmia, ahdistus ei käynyt mielessäkään. Kun kivut jatkuivat ja kivusta johtuva ruokahaluttomuus ja tästä seurannut laihtuminen, ja tästä kaikesta seurannus pelkotila astuivat kuvioon; case closed. Selvää pässinlihaa. Pässi parka.

Hyvä ettei sulla ole reumaa. Itse tavallaan sisuksissani tiedän (vaikka siis on tarkkaan tutkittukin), ettei mullakaan, kun tavallaan vaikka kudokset on kauttaaltaan kipeet, mutta ei silleen reumaattisen tulehtuneella tavalla. Tsemppiä!

Lue lisää

Lääkäreitähän ohjeistetaan määräämään selkäkipuun särkylääkettä ja pari viikkoa lepoa ja kenties kevyttä liikuntaa. Ja lisäksi kehoitetaan motivoimaan potilasta elämään kipujensa kanssa. Suureen osaan selkäkipuja ei lääketieteellä ole selitystä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää kipulääkkeet. En kirjoita tätä siksi, että haluaisin jotenkin mollata lääkäreitä, vaan asia on näin. Ei heidän opiskeluunsa sisälly tarpeeksi tuki ja liikuntaelimistön opintoja, saati sitten manipulaatiota (joka ei ole huuhaata). Lääkärit suhtautuvat usein epäilevästi manipulaatiohoitoihin, koska eivät tiedä niistä tarpeeksi. Tosin jotkin valveutuneet ja omakohtaisia kokemuksia omaavat lääkärit määräävätkin potilaan kiropraktikolle tms. En lähtisi syyttämään välttämättä tästä tietämättömyydestä lääkäreitä, vaan heidän koulutustaan. Lääkärien kun tulisi hallita mahottoman paljon kaikkea ja siihen he eivät pysty.. ihmisiähän hekin ovat. Hyödyllisintä heille taitasi ollakkin opettaa konsultoimaan eri erikoisalojen osaajia;)

-Ria- kirjoitti:

Lääkäreitähän ohjeistetaan määräämään selkäkipuun särkylääkettä ja pari viikkoa lepoa ja kenties kevyttä liikuntaa. Ja lisäksi kehoitetaan motivoimaan potilasta elämään kipujensa kanssa. Suureen osaan selkäkipuja ei lääketieteellä ole selitystä ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää kipulääkkeet. En kirjoita tätä siksi, että haluaisin jotenkin mollata lääkäreitä, vaan asia on näin. Ei heidän opiskeluunsa sisälly tarpeeksi tuki ja liikuntaelimistön opintoja, saati sitten manipulaatiota (joka ei ole huuhaata). Lääkärit suhtautuvat usein epäilevästi manipulaatiohoitoihin, koska eivät tiedä niistä tarpeeksi. Tosin jotkin valveutuneet ja omakohtaisia kokemuksia omaavat lääkärit määräävätkin potilaan kiropraktikolle tms. En lähtisi syyttämään välttämättä tästä tietämättömyydestä lääkäreitä, vaan heidän koulutustaan. Lääkärien kun tulisi hallita mahottoman paljon kaikkea ja siihen he eivät pysty.. ihmisiähän hekin ovat. Hyödyllisintä heille taitasi ollakkin opettaa konsultoimaan eri erikoisalojen osaajia;)

Lue lisää

Juuri tätä samaa mieltä olen. Johtuen traumaattisista kokemuksistani systeemiä kohtaan, pointtini on jäänyt ehkä hieman varjoon; en ole sanonut kantaani tarpeeksi selkeästi. Eli mielestäni lääkärien täytyisi myöntää ensiksikin itselleen ja vieläpä potilailleen, etteivät he tosiaankaan kaikkea voi tietää. Ja koska nyt keskityn tähän SI-problematiikkaan, niin koska vaivani taitaa olla suhteellisen yleinen, yleislääkäreitä (ja jopa spesialisteja) voisi opastaa tekemään tämä helppo, mutta kovin syrjään jäänyt diagnoosi rutiinina tuki- ja liikuntaelinvaivoissa, erityisesti selkävaivoissa. Jes, näin :)

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Juuri tätä samaa mieltä olen. Johtuen traumaattisista kokemuksistani systeemiä kohtaan, pointtini on jäänyt ehkä hieman varjoon; en ole sanonut kantaani tarpeeksi selkeästi. Eli mielestäni lääkärien täytyisi myöntää ensiksikin itselleen ja vieläpä potilailleen, etteivät he tosiaankaan kaikkea voi tietää. Ja koska nyt keskityn tähän SI-problematiikkaan, niin koska vaivani taitaa olla suhteellisen yleinen, yleislääkäreitä (ja jopa spesialisteja) voisi opastaa tekemään tämä helppo, mutta kovin syrjään jäänyt diagnoosi rutiinina tuki- ja liikuntaelinvaivoissa, erityisesti selkävaivoissa. Jes, näin :)

Lue lisää

Mitä minä en tiedä tai ymmärrä, sitä ei ole olemassa. Sillä minulle on olemassa vain ne asiat, jotka kuuluvat kelakorvauksen piiriin, ja ne lääkkeet, joita minulle opiskeluaikana vahvan propagandan turvin annettu. Kuten muissakin korruptoituneissa laitoksissa, olen ostettavissa. Ei minua oikeastaan kiinnosta teidän vikanne ja vaivanne. Minä saan saman palkan siitä, että otan teidät sisään ja sen kummempia kuulematta käsken ulos. Päinvastoin, tilastot, johon tämän kaiken homman pyörittäminen perustuu, näyttävät paremmalta, mitä useamman ihmisen saan ulos kahdessa minuutissa, vaikka sitten tyhjin käsin.

Kiropraktia ja jäsenkorjailu on huuhaata, tasoa "salaiset kansiot".

lääkäri. kirjoitti:

Mitä minä en tiedä tai ymmärrä, sitä ei ole olemassa. Sillä minulle on olemassa vain ne asiat, jotka kuuluvat kelakorvauksen piiriin, ja ne lääkkeet, joita minulle opiskeluaikana vahvan propagandan turvin annettu. Kuten muissakin korruptoituneissa laitoksissa, olen ostettavissa. Ei minua oikeastaan kiinnosta teidän vikanne ja vaivanne. Minä saan saman palkan siitä, että otan teidät sisään ja sen kummempia kuulematta käsken ulos. Päinvastoin, tilastot, johon tämän kaiken homman pyörittäminen perustuu, näyttävät paremmalta, mitä useamman ihmisen saan ulos kahdessa minuutissa, vaikka sitten tyhjin käsin.

Kiropraktia ja jäsenkorjailu on huuhaata, tasoa "salaiset kansiot".

Lue lisää

Esim. selän kipuongelmista on olemassa sekä kansallisia että kansainvälisiä hoitolinjauksia - Suomessa "Käypä hoito" -nimikkeellä. Ne perustuvat TUTKITTUUN tietoon ja niitä päivitetään jatkuvasti. Jos sinulla on tarjota parempia vaihtoehtoja, ovat ne varmasti tervetulleita. Mutta varaudu perustelemaan mielipiteesi.

Sinun kannattaisi hakea hoitoa mielipahaasi ja harhakuvitelmiisi. Ehkäpä reikiparantaja saisi kanavoitua negatiivisen energiasi pois vaivaamasta ajatuksiasi.

lääkäri. kirjoitti:

Mitä minä en tiedä tai ymmärrä, sitä ei ole olemassa. Sillä minulle on olemassa vain ne asiat, jotka kuuluvat kelakorvauksen piiriin, ja ne lääkkeet, joita minulle opiskeluaikana vahvan propagandan turvin annettu. Kuten muissakin korruptoituneissa laitoksissa, olen ostettavissa. Ei minua oikeastaan kiinnosta teidän vikanne ja vaivanne. Minä saan saman palkan siitä, että otan teidät sisään ja sen kummempia kuulematta käsken ulos. Päinvastoin, tilastot, johon tämän kaiken homman pyörittäminen perustuu, näyttävät paremmalta, mitä useamman ihmisen saan ulos kahdessa minuutissa, vaikka sitten tyhjin käsin.

Kiropraktia ja jäsenkorjailu on huuhaata, tasoa "salaiset kansiot".

Lue lisää

Näinhän kovin moni asiakas, potilaskin on todennut ja kokenut!

Kun vielä lisäät lauseesi loppuun, JA PALAAMAAN UUDESTAAN, alkaa analyysisi, lähennellä sitä oikeaa diagnoosia, että voitaisiin ruveta etsimmään niitä pillereitä ja rohtoja taudin parantamiseksi, jos parannusta tarvitaan?

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

Olen kolmekymppinen nainen. Eli ensin lohdutetaan, että olet niin nuori ja sorja, kyllä se siitä iän mukana, ja sitten kun ikää tulee, syynä on kuvailemasi hormonaaliset muutokset ja ikääntyminen :-)

Samaa täällä, saan kerrotuksi muutaman oireen, loppu menee hoitavalta ohi, hänen keskittymisensä menee uuden reseptin näppäilemiseen tietokoneelle. Kiirehän tietysti on, epäilemättä. Useimpien lääkärien ainoa avunojennus kuuluu, että kokeillaanpas toista lääkettä. Olenkin niitä napsinut, epätoivoissani ja typeryyttäni. Muovikasseittain on kaapissa vanhojen jämiä. Mukavaa, että he kipuja yrittävät lievittää, mutta avainkysymys on tämä: Miksi he eivät suoraan voi myöntää, etteivät tiedä, mikä minua/meitä vaivaa, ja yritä lähettää selvittämättömänä tapauksena eteenpäin jollekin, joka ehkä osaisi, joka edelleen laittaisi eteenpäin, toisen tiedekunnan toimijalle, kunnes vihdoin jotain tolkkua asiaan tulisi. Siinäkin menetelmässä on tietty riskinsä, jos kiertää aina vaan toiselta toiselle, mutta esim. kun minut oli sairaalassa tutkittu, ja terveeksi todettu, vihjattiin, ettei mitään ole jäljellä, kaikki on tehty ja sitä alistui kohtaloonsa. Ainoa, mitä sairaalassa epäiltiin oli, että liikkuvuus jäsenissä oli joissain paikoissa normaalin ylärajoilla, toisisa jäsenissä yliliikkuvuutta ei ollut. Mutta SI:stä ei ollut mitään puhetta. Ja kerrottiin, ettei tutkimuksissa ole löytynyt mitään oireita selittävää. Aina mulle on sanottu, että älä vaan vaikkapa kiropraktikolle mene, se ei ole terveellistä. Nyt kuitenkin menin, ja kovin oli eettinen ja mukava toimija. Hän ei suostu naksauttamaan minua liian usein, koska tosiaan olen osittain yliliikkuva ja itse täytyy lihaskuntoa ylläpitää. Hän on ymmärtänyt asian, ruksautus on vain lääkettä kipuun. Mutta hyvä, että si-lukkoani lähdetään poistamaan ja sen uudelleenilmaantumista ehkäisemään, koska sitä lääkettä olen alusta asti tarvinnut, muuten kun se liikkuminen on niin hiton vaikeeta. Ja ongelma pahenee. Ja pahenee. Ja pahenee.

Ja auh, toi luulotauti. Korvien välissä. Jebujebu. Sitä diagnoosia minulle on suositeltu suoraan, epäsuorasti ja kaikin tavoin siltä väliltä. Eli kärjistäen: olet masentunut, tästä seuraa kipuilua, ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus. Olen kokonaisuuden kanssa erittäin samaa mieltä, mutta jälleen syy ja seuraus meni väärin päin. Kun kipuni alkoi, olin todella hyvässä fyysisessä ja psyykkisessä kunnossa. Ei ollut ongelmia, ahdistus ei käynyt mielessäkään. Kun kivut jatkuivat ja kivusta johtuva ruokahaluttomuus ja tästä seurannut laihtuminen, ja tästä kaikesta seurannus pelkotila astuivat kuvioon; case closed. Selvää pässinlihaa. Pässi parka.

Hyvä ettei sulla ole reumaa. Itse tavallaan sisuksissani tiedän (vaikka siis on tarkkaan tutkittukin), ettei mullakaan, kun tavallaan vaikka kudokset on kauttaaltaan kipeet, mutta ei silleen reumaattisen tulehtuneella tavalla. Tsemppiä!

Lue lisää

Miten sulla on viikonloppu mennyt?
Minä olen oikeastaan vaan laiskotellut, mutta ei se tilannettani paranna, takareidestä polttaa ja jäytää, SI-nivelen kohdalta tuntuu siltä että joku hankaa ja painaa - nimimerkkisi palikat pois paikoiltaan sopii tähän oireeseen. Luin tuossa noita muita vastauksia joita tähän ketjuun on tullut. Joku sanoi näsäviisaasti ettei nämä tapaukset kuulu päivystykseen. Siitä näkee että ihmiset eivät tiedä kroonisista kivuista mitään. Vaikka ne jatkuvatkin vuodesta toiseen, niin välillä tulee sellainen tilanne että pitäisi saada apua heti eikä joskus tulevaisuudessa. Taitaa olla myös jonkunlaista kateutta, ei haluttaisi päästää ihmisiä edelle jonoon, kun omat vaivat ovat kuitenkin ne kaikkein vaikeimmat ja kiireellisimmät. Minusta tuntuu että yksi syy siihen että minun kipujani ei kukaan ota todesta, on se että en koskaan yritä ruinata sairaslomaa. Jos kysytään pystynkö tekemään töitäni, niin sanon että teen kun on pakko. Olen yrittäjä, ja jos en itse tee työtäni, sitä ei voi työntää kellekään toiselle. Jos saisin sairaslomaa, voisin vaan arkistoida sen paperin muiden joukkoon ja yrittää jatkaa hommiani niin hyvin kuin jaksan. Tästä ilmeisesti seuraa että lääkärit ajattelevat että ei tuo niin vakavaa ole kun töissä pystyy olemaan.
Olen muuten sitä mieltä että lääkärit ovat nykyään liian riippuvaisia "tekniikasta" eli lääkkeistä, röntgenkuvista, verikokeista jne. Jos menet jollekin kansanparantajalle tai kelle tahansa jolla ei ole lääkärin oikeuksia, niin tämän on pakko kuunnella potilasta ja käyttää omaa järkeään ja kokemustaan oireiden tulkinnassa ja hoidon suunnittelussa. Kun ei ole oikeutta määrätä tutkimuksiin eikä kirjoittaa lääkkeitä, niin jotain on keksittävä. Eli tässä tilanteessa luova ajattelu on parempi vaihtoehto. Minä olen tässä yrittänyt udella tutuilta olisiko kellään joku hyvä ja empaattinen "puoskari" tiedossa, jolta voisin saada apua.

kohtalotoveri kirjoitti:

Miten sulla on viikonloppu mennyt?
Minä olen oikeastaan vaan laiskotellut, mutta ei se tilannettani paranna, takareidestä polttaa ja jäytää, SI-nivelen kohdalta tuntuu siltä että joku hankaa ja painaa - nimimerkkisi palikat pois paikoiltaan sopii tähän oireeseen. Luin tuossa noita muita vastauksia joita tähän ketjuun on tullut. Joku sanoi näsäviisaasti ettei nämä tapaukset kuulu päivystykseen. Siitä näkee että ihmiset eivät tiedä kroonisista kivuista mitään. Vaikka ne jatkuvatkin vuodesta toiseen, niin välillä tulee sellainen tilanne että pitäisi saada apua heti eikä joskus tulevaisuudessa. Taitaa olla myös jonkunlaista kateutta, ei haluttaisi päästää ihmisiä edelle jonoon, kun omat vaivat ovat kuitenkin ne kaikkein vaikeimmat ja kiireellisimmät. Minusta tuntuu että yksi syy siihen että minun kipujani ei kukaan ota todesta, on se että en koskaan yritä ruinata sairaslomaa. Jos kysytään pystynkö tekemään töitäni, niin sanon että teen kun on pakko. Olen yrittäjä, ja jos en itse tee työtäni, sitä ei voi työntää kellekään toiselle. Jos saisin sairaslomaa, voisin vaan arkistoida sen paperin muiden joukkoon ja yrittää jatkaa hommiani niin hyvin kuin jaksan. Tästä ilmeisesti seuraa että lääkärit ajattelevat että ei tuo niin vakavaa ole kun töissä pystyy olemaan.
Olen muuten sitä mieltä että lääkärit ovat nykyään liian riippuvaisia "tekniikasta" eli lääkkeistä, röntgenkuvista, verikokeista jne. Jos menet jollekin kansanparantajalle tai kelle tahansa jolla ei ole lääkärin oikeuksia, niin tämän on pakko kuunnella potilasta ja käyttää omaa järkeään ja kokemustaan oireiden tulkinnassa ja hoidon suunnittelussa. Kun ei ole oikeutta määrätä tutkimuksiin eikä kirjoittaa lääkkeitä, niin jotain on keksittävä. Eli tässä tilanteessa luova ajattelu on parempi vaihtoehto. Minä olen tässä yrittänyt udella tutuilta olisiko kellään joku hyvä ja empaattinen "puoskari" tiedossa, jolta voisin saada apua.

Lue lisää

Mistäpäin olet?
Osaajia on Helsingissä, Lahdessa ja Rovaniemelläkin. Siinä ne kyllä melkein sit olikin... pari muutakin on jossain.

kohtalotoveri kirjoitti:

Miten sulla on viikonloppu mennyt?
Minä olen oikeastaan vaan laiskotellut, mutta ei se tilannettani paranna, takareidestä polttaa ja jäytää, SI-nivelen kohdalta tuntuu siltä että joku hankaa ja painaa - nimimerkkisi palikat pois paikoiltaan sopii tähän oireeseen. Luin tuossa noita muita vastauksia joita tähän ketjuun on tullut. Joku sanoi näsäviisaasti ettei nämä tapaukset kuulu päivystykseen. Siitä näkee että ihmiset eivät tiedä kroonisista kivuista mitään. Vaikka ne jatkuvatkin vuodesta toiseen, niin välillä tulee sellainen tilanne että pitäisi saada apua heti eikä joskus tulevaisuudessa. Taitaa olla myös jonkunlaista kateutta, ei haluttaisi päästää ihmisiä edelle jonoon, kun omat vaivat ovat kuitenkin ne kaikkein vaikeimmat ja kiireellisimmät. Minusta tuntuu että yksi syy siihen että minun kipujani ei kukaan ota todesta, on se että en koskaan yritä ruinata sairaslomaa. Jos kysytään pystynkö tekemään töitäni, niin sanon että teen kun on pakko. Olen yrittäjä, ja jos en itse tee työtäni, sitä ei voi työntää kellekään toiselle. Jos saisin sairaslomaa, voisin vaan arkistoida sen paperin muiden joukkoon ja yrittää jatkaa hommiani niin hyvin kuin jaksan. Tästä ilmeisesti seuraa että lääkärit ajattelevat että ei tuo niin vakavaa ole kun töissä pystyy olemaan.
Olen muuten sitä mieltä että lääkärit ovat nykyään liian riippuvaisia "tekniikasta" eli lääkkeistä, röntgenkuvista, verikokeista jne. Jos menet jollekin kansanparantajalle tai kelle tahansa jolla ei ole lääkärin oikeuksia, niin tämän on pakko kuunnella potilasta ja käyttää omaa järkeään ja kokemustaan oireiden tulkinnassa ja hoidon suunnittelussa. Kun ei ole oikeutta määrätä tutkimuksiin eikä kirjoittaa lääkkeitä, niin jotain on keksittävä. Eli tässä tilanteessa luova ajattelu on parempi vaihtoehto. Minä olen tässä yrittänyt udella tutuilta olisiko kellään joku hyvä ja empaattinen "puoskari" tiedossa, jolta voisin saada apua.

Lue lisää

aijai, kovin kipee olo on taas ollut. Tuli noista osuvista ajatuksistasi mieleen, että haluisitko kirjottaa tännepäin sähköpostia, halutessasi anonyyminä (ja muutkin saa kirjottaa)? Tarvitsemme vertaistukea toisistamme, kukaan terve kun ei oikein kipujamme, koettelemuksiamme ja pelkojamme voi ymmärtää. Voisimme lähteä keskustelemaan tarkemmin hyvin samankuuloisista oireistamme, siitä mitä tutkimustoimenpiteistä meille on tehty, mitä diagnooseja voi poissulkea ja erityisesti luoda verkkoa tiedoista, joita kultakin parantajalta/kiropraktikolta/ym. toimijalta on tullut, johtopäätösten tekoon, mikä on se oikea totuus, ja miten meitä kannattaisi lähteä hoitamaan siten, että kaiken pahan alku ja syy otettaisiin hoidon kohteeksi! (olipas pitkä lause). Itse siis tällä hetkellä kovasti epäilen syyksi joko tätä si-nivelen lipsahdusta tai sitten jotain muita alaselkärangan lukkoja tai ongelmia (tai molempia yhdessä), mutta edelleen olen epävarma, mikä on alkuperäinen syy ja mikä seuraus kehon mukautuessa väärään asentoon. Olen jo kuullut niin monta tarinaa...

Miltäs kuulostais? Laitanko postiosotteeni.

lääkäri. kirjoitti:

Mitä minä en tiedä tai ymmärrä, sitä ei ole olemassa. Sillä minulle on olemassa vain ne asiat, jotka kuuluvat kelakorvauksen piiriin, ja ne lääkkeet, joita minulle opiskeluaikana vahvan propagandan turvin annettu. Kuten muissakin korruptoituneissa laitoksissa, olen ostettavissa. Ei minua oikeastaan kiinnosta teidän vikanne ja vaivanne. Minä saan saman palkan siitä, että otan teidät sisään ja sen kummempia kuulematta käsken ulos. Päinvastoin, tilastot, johon tämän kaiken homman pyörittäminen perustuu, näyttävät paremmalta, mitä useamman ihmisen saan ulos kahdessa minuutissa, vaikka sitten tyhjin käsin.

Kiropraktia ja jäsenkorjailu on huuhaata, tasoa "salaiset kansiot".

Lue lisää

Minä olen myös erehtymätön, samoin kolleganikin on erehtymätön, emmekä tee mitään virheitä, ainakaan niin että ne tulisivat mihinkään kirjattua, tai että potilaani tulisi niistä tietoiseksi.
Me osaamme hoitaa potilaamme ja muutkin asiamme!

Olikohan "esittelysi" jäänyt hiukan kesken?
Mitäs olisit mieltä tästä täydennyksestä?

palikat pois paikoiltaan kirjoitti:

aijai, kovin kipee olo on taas ollut. Tuli noista osuvista ajatuksistasi mieleen, että haluisitko kirjottaa tännepäin sähköpostia, halutessasi anonyyminä (ja muutkin saa kirjottaa)? Tarvitsemme vertaistukea toisistamme, kukaan terve kun ei oikein kipujamme, koettelemuksiamme ja pelkojamme voi ymmärtää. Voisimme lähteä keskustelemaan tarkemmin hyvin samankuuloisista oireistamme, siitä mitä tutkimustoimenpiteistä meille on tehty, mitä diagnooseja voi poissulkea ja erityisesti luoda verkkoa tiedoista, joita kultakin parantajalta/kiropraktikolta/ym. toimijalta on tullut, johtopäätösten tekoon, mikä on se oikea totuus, ja miten meitä kannattaisi lähteä hoitamaan siten, että kaiken pahan alku ja syy otettaisiin hoidon kohteeksi! (olipas pitkä lause). Itse siis tällä hetkellä kovasti epäilen syyksi joko tätä si-nivelen lipsahdusta tai sitten jotain muita alaselkärangan lukkoja tai ongelmia (tai molempia yhdessä), mutta edelleen olen epävarma, mikä on alkuperäinen syy ja mikä seuraus kehon mukautuessa väärään asentoon. Olen jo kuullut niin monta tarinaa...

Miltäs kuulostais? Laitanko postiosotteeni.

Lue lisää

juu, on se jotenkin helpottavaa, kun saa kertoa vaivoistaan toiselle joka niistä ehkä ymmärtää. Eikö olekin hassua että tuntee saavansa jotain apua täysin vieraalta, maallikolta, keskustelupalstan välityksellä? Kun toisaalta, jos menee lääkäriin ja maksaa itsensä kipeäksi, ei oikein pysty kertomaan miltä tuntuu, ja oikeastaan tuntuu vaan siltä että toinen ei edes kuuntele eikä yritäkään ymmärtää? Mielestäni myös ihan empaattiset ja asiallisen tuntuiset lääkärit ovat silti jotenkin niin näköalattomia etteivät osaa auttaa. Tiedätkö, jos röntgenkuvat on ihan siistit ja virheettömät, verikokeet näyttää tasan viitearvojen keskikohtaa, jäsenien vääntely ja paineleminen ei juuri silloin satukaan, niin eihän ihminen silloin ole kipeä? Vaikka ei pysty istumaan kunnolla auton penkillä kun on lähdössä pois vastaanotolta? Jos haluat, voidaan me kirjoitella ihan henkilökohtaisestikin, ettei tarvi parkua täällä kaikkien edessä... Eri oireiden ja hoitojen vertaaminen voi ehkä auttaa jompaakumpaa, mistä sen ikinä tietää...

kohtalotoveri kirjoitti:

juu, on se jotenkin helpottavaa, kun saa kertoa vaivoistaan toiselle joka niistä ehkä ymmärtää. Eikö olekin hassua että tuntee saavansa jotain apua täysin vieraalta, maallikolta, keskustelupalstan välityksellä? Kun toisaalta, jos menee lääkäriin ja maksaa itsensä kipeäksi, ei oikein pysty kertomaan miltä tuntuu, ja oikeastaan tuntuu vaan siltä että toinen ei edes kuuntele eikä yritäkään ymmärtää? Mielestäni myös ihan empaattiset ja asiallisen tuntuiset lääkärit ovat silti jotenkin niin näköalattomia etteivät osaa auttaa. Tiedätkö, jos röntgenkuvat on ihan siistit ja virheettömät, verikokeet näyttää tasan viitearvojen keskikohtaa, jäsenien vääntely ja paineleminen ei juuri silloin satukaan, niin eihän ihminen silloin ole kipeä? Vaikka ei pysty istumaan kunnolla auton penkillä kun on lähdössä pois vastaanotolta? Jos haluat, voidaan me kirjoitella ihan henkilökohtaisestikin, ettei tarvi parkua täällä kaikkien edessä... Eri oireiden ja hoitojen vertaaminen voi ehkä auttaa jompaakumpaa, mistä sen ikinä tietää...

Lue lisää

Ihan samat fiilikset kaikesta tosta. Heh, parun tässä ja nyt hiukka lisää, jospa joku on käynyt läpi samaa ja vaikka ottaa osaa 'leikkiimme'. Kaivoin tässä sairaala-epikriisejäni esiin ja lueskelin ne läpi. Kyllähän se tietty sairaalaspesialisteille tiukkaa on, kun fyysisesti hyväkuntoinen ja tasapainoisen oloinen nuori nainen astuu näyttämölle ja epätoivon kiilto silmissään kertoo, ettei pysty enää kävelemään, vaikka aina on käynyt salilla/lenkillä/tanssimassa/yleisurheilemassa ja moninaisista, invalidisoivista oireistaan johtuen pelkää jo itsekin pahinta. Ja kun tutkimuksissa ei mitään löydy! Alussahan pystyin vielä tekemään vaadittuja taivutuksia, sen kummempia valittamatta. Nyt en enää kykene. Ja istuminen on aina ollut tosi vaikeeta. Ja vikaa kuvissa tai testeissä ei ole=ei löydy, oireet ovat kuitenin erittäin rajoittavat ja toisaalta hyvin epäspesifiset. Itse tiedän, että kaikki nämä omituiset oireet lähtivät vyörymään siitä onnettomuudesta, joka tapahtui, kun marjassa olin etukumarassa, ja samalla kävelin eteenpäin. Sen jälkeen kerran myös aamulla sängystä noustessani lantioni oli niin jumissa, etten voinut ottaa askeltakaan. Luulin jo että ensiapuun kantamalla, kunnes sain sen nitkautettua kohdilleen, kamalalla paukauksella. Jotain siellä lantiossa on meneillään.

Myöhemmin kun painoni aleni alenemistaan (itse luulen, että kipu söi/syö minua sisältäpäin), minulle tehtiin henkilökohtainen ateriasuunnitelma. Se on hellyyttävää luettavaa, parastani on tietysti yritetty. Mutta se kamala asia, että vihdoin kerrotaan, ettei mitään voi enää tehdä. Siinä olisi vielä parantamisen varaa. Minua kaivaa myös se, mitä sairaalapsykologi minusta oli maininnut. Jos ottaa huomioon, että minulle oli juuri tehty selkäydinpunktio, ja tästä seurannutta päänsärkyä ei voinut enää kutsua säryksi vaan raastavaksi seisaillaolon kamppailuksi, niin... kyllähän siinä hieman hermostuneelle voi vaikuttaa, kun joku kyselee, että miten elämässä menee. Kestin muuten kolme viikkoa tuota päänsärkyä, sitten mulle suostuttiin laittamaan korjausveritulppa, ja mitä siinä laitossa tapahtui... jätänpäs kertomatta. Monellahan se sujuu ihan ok.

Kävin tänään kirollani. Luulen, että hän on se Oikea toimija, ja vieläpä eettinen sellainen. Hän on tosissaan ajatellut ongelmaani ja ollut yhteydessä myös muihin. Hän yrittää nyt edistää asiaani. Siis tällaisiakin ihmisiä on! Lukkojahan minulla on, mutta mutta... enemmän myöhemmin.

[email protected]

Lisäys kirjoitti:

Minä olen myös erehtymätön, samoin kolleganikin on erehtymätön, emmekä tee mitään virheitä, ainakaan niin että ne tulisivat mihinkään kirjattua, tai että potilaani tulisi niistä tietoiseksi.
Me osaamme hoitaa potilaamme ja muutkin asiamme!

Olikohan "esittelysi" jäänyt hiukan kesken?
Mitäs olisit mieltä tästä täydennyksestä?

Lue lisää

Hih, hassu tapa ilmaista ajatuksiasi ja heittää ilmaan provokaatiota. Varo ton terävän frisbeen heittos kanssa, se kun kilahtaa vauhdilla takaisin :-) Joskus aivan varmasti pätee, mut noin yleistettäväksi, liian mustavalkoinen visio ainakin mun laukkaavalle mielikuvitukselleni. Muutenhan ne jotkut, harvat, ihanat lääkärit jäis ilman arvostusta.