Mikä auttaa jaksamaan

sellasii päiviä ollut;((silloin jos ei oo pakko en nouse edes sängystä ylös,mut jos viä seuraavakin päivä on "masis" niin on ystävii kelle voi soittaa ja itkee surut pois,
-mut jos elämä on oikein synkää niin kaipa sitä sit osaa hakee apua ammatti-ihmiseltä,sekin auttaa jaksamaan kun joutuu aikaa odottaa.silloin jo suurin "masis" voi olla ohi ohi.
-ja sit jos meinaa oiken lopullisen päätöken tehdä((( ei hyvä(( silloin äkkiä luuriin kii ja soittaa vai lääkärille vaikka keskellä yötä..
kyllä sitä aina joku apu on lähellä.luulen;))

Minä ainaskin elelen ihan vaan piruuttani täällä toisten kiusana.

on niin hyvä ystävä jolle voi kertoa murheensa...puolin ja toisin...niin ja mun pikkusysteri on sellanen jonka kans selvitellään murheet ja huolet...
Ja on sit muitaki joiden kanssa rupatellaan..:)

Kuitenki nuo lapset on sitten se,mikä motivoi eteenpäin..

Tällä hetkellä tuntuu että ei jaksa millään . Yksinkertaisesti ei ole mitään mikä auttaisi . Täysin tie pystyssä , ystäviä ei viitsi vaivata . Kaikilla muilla on edes jotain mihin turvautua . Minulla ei mitään , tajuatteko ei niin mitään . Miksi on edes pitänyt syntyä kun tämä kaikki on tälläista , miksi ei ole kuollut silloin kun on ollut sillä rajalla . Ei ole terveyttä , perhettä , rahaa , ystäviä , ei iloa ei naurua muut nauraa minulle . Psykiatri ei ota tosissaan psykoloki jankuttaa samoja juttuja "kyllä kaikilla on jotain ilon aiheita" mutta kun ei ole . Olen lihava ruma vanha en osaa keskustella fiksusti , en kykene töihin en edes itsaria tekemään täysin toivoton tapaus .

Jos teoretisoidaan, niin älykkäät ihmiset ei ole oikein onnellisia. Funtsivat liikaa. No, millä ihminen voi poistaa älykkyyttä itsestään eli aivosoluja. No, juomalla viinaa. Siis, mitä viksumpi, sitä enemmän viinan juonti auttaa ja sitä kauemmin kestää dokata itsensä "onnelliseksi". Tästä siis sanonta "viina on viisasten juoma".

tukea. :)) Mutta on se yksi se minunkin päivän pelastaja. se on se..... pojan tyttö. Ihana lapsi, ukin päivänsäde. Se kun nauraa ja katsoo silmiin ja jokeltelee omalla kielellään, niin tuntuu että ymmärrän. Itkee pittää välillä, mutta ei se mittää.

Minua on siunattu siinä suhteessa. No kuullu oon että sanovat että hupsu ukki. Kysyn vaan että, oonko tarpeeks hupsu? tytön mielestä? Saa mulle nauraakin ,mutta itse olen ihan vakavissani.

se pitää mut pystyssä vaikeina aikoina. Jos tekemättömiä töitä silloin alkaa olla liikaa jossain nurkassa, alkaa olo olla kuin luisuis hiljaa suohon. Mun ei parane mennä kellekään puhumaan vaikeuksista, alan vaan pillittämään, mikä puolestaan nolottaa :)

Kummasti myös ihan tavallisen flunssan sairastelu antaa puhtia. Harmittaa niin olla puolikuntoinen että on energiaa täynnä kun siitä toipuu. Ja lenkki... mainio tapa.

Joku tässä kirjoitti niin suuresta jaksamattomuudesta, ettei kotikonstein enää pärjää. Ajoittain sekin on välillä ollut lähellä. Täytyy vaan toivoa että sitten osaa itse nähdä oireet ja hakea niitä vaaleanpunaisia... Nykyisin löytyy hyviä mielialalääkkeitä jotka ei aiheuta riippuvuutta eikä sisällä rauhoittavia.

kaikki kauniit muistot poismenneestä puolisosta joka liian aikaisin lähti täältä.Työ ,lapset ja lapsenlapsi ovat niitä kantavia voimia.Itse menetin mieheni aivan liian nuorena,yritän oppia elämään minun rakkaan mieheni neuvoja muistellen ,näissä kaikissa omakotitalon arkisissa tehtävissä.

Heidän takiaan ja ansiostaan olen mikä olen

Minun kohdallani rukous auttaa jaksamaan elämässä. Saan rukouksesta voimiaa, sillä minusta tuntuu ettei minulle tapahdu asioita Jumalan tietämättä. Aloitan päiväni rukoillen hiljaa yksikseni, ja samalla tavalla myös käyn illalla levolle. Tällä hetkellä olen kiitollinen kaikesta siitä, minkä olen saanut elämässäni tueksi ja turvaksi. Yksi tärkeimmistä on perhe ja hyvät ystävät. Lisäksi elämäniloa on lisännyt se, että suhtaudun humoristisesti elämään kaiken kaikkiaan. Jopa oma vanheneminen on alkanut saada huvittavia piirteitä, sillä huomaan joissain suhteissa olevani aika tavalla kaavoihin kangistunut. Sitten joskus kun oikein repäisee, niin huomaa ilokseen oppivansa uusia asioita.

Elämä on annattu meille iloittavaksi. Turhia murheita ei kannata kasata omille eikä toisten kannettavaksi. Usein tekemällä toisille hyvää voi myös merkittävästi parantaa myös omaa elämän laatua...

on pakko jaksaa iltaan asti, että taas pääsee nukkumaan.

Joku mikä lie hengissä pitää ja vie päivästä toiseen, vaikkei jaksaiskaan.

Olis kiva olla se joku. Ystävät ei siihen riitä - hyvätkään sellaiset. Ei silloin, kun mikään ei tunnu merkitsevän mitään. Mies se vois olla tai lapset, mutta kun niitäkään ei ole. Jotenkin on vaan sinniteltävä, kun kuolemakaan ei tule toivotusti.

Jos jaksaminen perustuu ulkoisiin asioihin, voi joku päivä käydä huonosti ja jaksamisen avaimet on pois.

Mun jaksaminen perustuu johonkin ihme sisäiseen tyytyväisyyteen, tätä päivää elämiseen ja positiiviseen elämänasenteeseen. Niitä on tosi vaikea ottaa pois.

Elämä on aaltoliikettä. Ups ja downs. Sillon kun mulla on down en yritä keinotekoisesti piristää, vaan päinvastoin, hyväksyn olotilan ja lisään pökköä pesään. Surkuttelen aivan lyötynä sohvalla, valitan ja suren kaikkea...ei mene montaa tuntia kun olotila loppuu itestään. Todella tehokasta ja väitän että lyhentää downia luonnollisella tavalla...sisältäohjautuvuutta, sitä lienee.

Aina näkyy valoa, aina on toivoa, sillä huomenna on kokonaan uusi päivä ja uudet mahdollisuudet!