Minä...
En tunne olevani olemassa.
Kaipaan koko ajan todisteita elämän todellisuudesta.
Inhoan itseäni sydämeni pohjasta.
Silti saatan olla todella ylpeä joistain kyvyistäni. Taiteellisuudestani.
Minä en silti tiedä kuka olen. Olenko olemassa.
Silti tuntuu, kuin minulla olisi hyvinkin vahva identiteetti ja käsitys persoonallisuudestani.
Mutta silti.
Kuten voi huomata, olen ihan sekaisin.
Pää on ollut sumuisa jo 10 vuotta. Nyt ikää 27.
Epäily lääkäriltä persoonallisuushäiriöstä, muttei mitään ole varmaksi osattu sanoa.
Osaan olla hyvinkin vahva ja valovoimainen, pidetty persoona.
Mutta sisimmässäni itken, huudan, raivoan, vihaan, sekoan. Ja toisaalta vähät välitän koko elämästä.
Olen kameleontti.
Tänään näin. Huomenna noin.
Nyt saatan rakastaa sinua kuin hullu, huomenna vihaan sinua enemmän kuin ketään.
Tänään katson peiliin ihaillen kuvaani. Huomenna mietin helppoja tapoja päästä hengestään.
Kaipaan silti rakkautta ja huomiota.
Unelmoin silti kaikesta siitä mistä muutkin.
Mutta silti. Kuka minä olen? Kuka tämän tekstin nyt kirjoittaa? Sormet liikkuu, mutta en tiedä tuleeko tämä minun päästäni.
Oikeasti, minua pelottaa!
Tuntuu kuin lapsena olisin viimeksi oikeasti elänyt.
Sen jälkeen olen vain kulkenut jossain sumussa ja kokenut syvää ahdistusta ja epätodellista oloa.
Mielialalääkitys on. En vain tiedä mikä enää auttaa. Olen vain niin sekaisin.
En tunne olevani olemassa.
Kaipaan koko ajan todisteita elämän todellisuudesta.
Inhoan itseäni sydämeni pohjasta.
Silti saatan olla todella ylpeä joistain kyvyistäni. Taiteellisuudestani.
Minä en silti tiedä kuka olen. Olenko olemassa.
Silti tuntuu, kuin minulla olisi hyvinkin vahva identiteetti ja käsitys persoonallisuudestani.
Mutta silti.
Kuten voi huomata, olen ihan sekaisin.
Pää on ollut sumuisa jo 10 vuotta. Nyt ikää 27.
Epäily lääkäriltä persoonallisuushäiriöstä, muttei mitään ole varmaksi osattu sanoa.
Osaan olla hyvinkin vahva ja valovoimainen, pidetty persoona.
Mutta sisimmässäni itken, huudan, raivoan, vihaan, sekoan. Ja toisaalta vähät välitän koko elämästä.
Olen kameleontti.
Tänään näin. Huomenna noin.
Nyt saatan rakastaa sinua kuin hullu, huomenna vihaan sinua enemmän kuin ketään.
Tänään katson peiliin ihaillen kuvaani. Huomenna mietin helppoja tapoja päästä hengestään.
Kaipaan silti rakkautta ja huomiota.
Unelmoin silti kaikesta siitä mistä muutkin.
Mutta silti. Kuka minä olen? Kuka tämän tekstin nyt kirjoittaa? Sormet liikkuu, mutta en tiedä tuleeko tämä minun päästäni.
Oikeasti, minua pelottaa!
Tuntuu kuin lapsena olisin viimeksi oikeasti elänyt.
Sen jälkeen olen vain kulkenut jossain sumussa ja kokenut syvää ahdistusta ja epätodellista oloa.
Mielialalääkitys on. En vain tiedä mikä enää auttaa. Olen vain niin sekaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en osaa siis auttaa, mut samanlaisia asioita päässä pyörii... Persoonallisuushäiriöltähän tuo vaikuttaisi niinkuin itellänikin. Epätodellinen olo on kyllä jotain inhottavinta mitä tiiän.
Jos toteat joskus,että virallinen lääketiede ei sinua auta,niin toimi seuraavasti.
Jätä kaikki lääkeaineet pois.Myös mahdolliset päihteet.Ulkoile ja harrasta vaikka kevyttä lenkkeilyä.-Sinut on helppo tunnistaa herkäksi taiteilijapersoonaksi,jolla on alttius kaikeen siihen,mitä kuvailit tekstissäsi.Mutta kun hoidat itseäsi hyvin,niin alttiutesi lähes katoaa.
Sitten psyykkeesi.Kun sinua pelottaa, niin istuppas alas vaikka nojatuoliisi ja päätä,että minä en pelkää.Tulkoon päälle vaikka taivas ja maa.Todennäköisesti pelkäät eniten juuri sitä "sekoamista",mutta oleppas vaan rohkea.Huomaat,että se kannattaa !Tulet huomaamaan,että hallitset itseäsi ja mieltäsi aivan kuten muutkin ihmiset.- Se vaatii vain hieman enemmän rohkeutta,koska olet herkkä persoona.Sinun "silmäsi" on epävakaa,josta allekirjoittanut mielentutkija on höpöttänyt tällä palstalla enemmänkin.
Muista erityisesti,että et pelkää tässä "apinalaumassa" muita,eli et pelkää ihmisiä.Se on aivan turhanpäiväistä,tässä kuitenkin lyhyessä vaelluksessamme.Terkut.