Itsellä ois just opiskelu loppusuoralla ja pitäisi jaksaa painaa täysillä. Olen kuitenkin masentunut, ollut jo muutaman kuukauden ja poissaoloja on aika kiitettävästi. Nyt olen jo toista viikkoa lääkärin kirjottamalla sairaslomalla ja lääkitys aloitettiin, mutta koululle en ole pystynyt ilmoittamaan mitään. Ajatuskin koululle soittamisesta ahdistaa. Samoin ajatukset kouluun menemisestä ja koulukavereiden ja ohjaajien jälleennäkemisestä, ja kaikki kysymykset.
Koulukin kun sattuu olemaan niin hiton tiukka poissaoloista ja tehtävistä, ja rehtori hirveä noita. Ja kun meillä on paljon asiakaspalvelua ja pitäis pystyä sulkemaan muu maailma ja elämä sen ulkopuolelle ja hymyillä asiakkaille. Pitkiä päiviä. Hyviä kavereita koulussa mulla ei ole.
Miten yksi koululle soittaminen voi ahdistaa ja pelottaa niin paljon?
Enkä minä muutenkaan tunne vielä olevani valmis menemään kouluun. En jaksa. Mitä teen sitten jos tämä venyy ja venyy ja venyy niin että opintotuki keskeytetään tai jotain? Ahdistaa. Ahdistaa! En minä halua soittaa koululle enkä halua törmätä kehenkään niistä. Mitä mie teen?
Sekosekosekavaa, kyllä. Ihan kuin joillakin ei olisi isompiakin ongelmia. Löytyy noita itseltäkin. Ihan pikku juttu joka nyt vaan paisuu mun päässä isommaksi ja isommaksi ja ahdistaa päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän.
En minä tiedä.
Koulukin kun sattuu olemaan niin hiton tiukka poissaoloista ja tehtävistä, ja rehtori hirveä noita. Ja kun meillä on paljon asiakaspalvelua ja pitäis pystyä sulkemaan muu maailma ja elämä sen ulkopuolelle ja hymyillä asiakkaille. Pitkiä päiviä. Hyviä kavereita koulussa mulla ei ole.
Miten yksi koululle soittaminen voi ahdistaa ja pelottaa niin paljon?
Enkä minä muutenkaan tunne vielä olevani valmis menemään kouluun. En jaksa. Mitä teen sitten jos tämä venyy ja venyy ja venyy niin että opintotuki keskeytetään tai jotain? Ahdistaa. Ahdistaa! En minä halua soittaa koululle enkä halua törmätä kehenkään niistä. Mitä mie teen?
Sekosekosekavaa, kyllä. Ihan kuin joillakin ei olisi isompiakin ongelmia. Löytyy noita itseltäkin. Ihan pikku juttu joka nyt vaan paisuu mun päässä isommaksi ja isommaksi ja ahdistaa päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän.
En minä tiedä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisiko mahdollista, ottaisit yhteyttä koulusi terveydenhoitajaan tai kuraattoriin. Hän voisi auttaa sinua, ottaa yhteyttä opettajiin ja kertoa tilanteestasi, tietenkin vain sinun luvalla.
Itse olen käynyt kuraattorin juttusilla, kun on ollut vaikeaa. Joskus on järjestetty palaveri, jossa on ollut myös ryhmäohjaajani. On ne asiat siitä sitten menneet eteenkin päin.
Muuten joo, mutta koululla ei nyt satu olemaan terkkaria tai yhtään mitään. Kyseessä siis pieni ja tiivis ja yksityinen koulu, työpaikalta se enemmän tuntuu. Ahdistava paikka.
Äidillenikin valehtelin että tottakai mie kouluun ilmotin, sitäkään en saa siis soittamaan sinne minun puolesta.
Ja koko ajan pelkään että ne soittaa sieltä mulle. Ei puhettakaan että pystyisin vastaamaan.
Tämä tuntuu nyt ihan ylitsepääsemättömältä. Tahtoisin jättää koko koulun kesken.
Älä ainakaan koulua lopeta ahdistuksen takia, sitä tulet myöhemmin katumaan. Ymmärrän kyllä että ahdistaa, itse siirsin joskus työkkäri-ja kela-asioita myöhemmäksi ja myöhemmäksi koska virastoasiat ahdistivat. Lopuksi uskalsin ottaa yhteyttä ja he ottivat minut hyvin vastaan, eli turhaan pelkäsin.
Tilanne hieman erilainen sinun kohdallasi, mutta todellakin suosittelen soittamaan koululle. Ahdistus loppuu siihen paikkaan. Olet vain rehellinen, ja kerrot totuuden miten asiat ovat. Saat ainakin mielenrauhan. Olisi typerää heiltä alkaa motkottamaan ihmiselle, kenellä tuollainen mieliala.