päätarkoitus vai työkalu

Olen joutunut miettimään, onko islmainusko (samoin uskonnot muutkin) joillekin vain poliittinen työkalu ja väline vai elämän keskeinen sisältö. Ensiksi mainittu on uskolle pilkantekoa, alentamista vain omien tarkoitusperien välineeksi. Jälkimmäinen vaihtoehto antaa uskolle oikeuden kunnioitukseen niiltäkin, jotka siihen eivät usko.

Näyttäisi siltä, että taskalaisimaamin piti hiukan "ryydittää ja hersytellä" pilapiirroksia lisäkuvilla saadakseen joukot toimimaan haluamallaam tavalla. Hän siis taitavasti käytti uskontoaan välineenään päämääränsä saavuttamiseksi. Pelkkä ja koruton totuus ei olisi hänen mielestään siihen riittänyt.

Näyttäisi siltä, että tunnepohjainen reagointi ei olisikaan aivan sponttaania. Sitä annostellaan ja ajoitetaan tarkoituksellisesti. Mohammedin kuvia, sarjakuviakin on julkaistu vuosikausia ja viime vuosisadalla uskonnolliset islamilaiset ovat valmistaneet hartaita taideteoksia, joissa Muhammdia kuvataan. Olen aika hämmästynyt.

Iranin uskonjohtajan tarvitsee väittää uskovaisilleen, että Jyllandin pilakuvat ovat sionistien hyökkäys. Mitkä ovat todisteet? Hän myös, maansa presidentin lailla, kokee tarvetta väittää hogaustin ja juutalaisvainojen perättömyyttä. Ei hän tee sitä historioitsijana, vaan saattaakseen häneen luottavat henkilöt käyttäytymään tahtomallaan tavalla. Jos uskonmies Iranista voi yhtäkki muuttaa länsimaissa aika hyvin todennettuja seikkoja "uskollaan", hänen "uskonsa" vaikuuttavuutta joutuu vakavasti pohtimaan. Onko hän "uskonmies vai uskomusten mies".

Ei tietankään ensimmäinen kerta, kun historialliset tosiasiat ja uskonto on pantu palvelemaan politiikan tarpeita. Eivät näytä toiset uskonnot olevan toistaan jumalallisempia tässä asiassa. Läheiset kokemukset suurista kansojen johdattajista, Stalinista ja Hitleristä, etäisemmät Maosta ja lukuisista "pienemmistä vipertäjistä" opettaa terveesti epäilemään.

Kun Jumala on riittävän suuri, hän on kaiken pilkan yläpuolellaja vain tuskissaan ihminen Jumalaansa pilkkaa. Väkivaltainen mielenosoitus on vain ja ainostaan mielenosoitus väkivallan puolesta, ei muuta! Kun ihminen on menettänyt kontrollinsa ei hänellä ole enää mieltä mielenosoittamiseen.