Tapasin miehen, joka on kaikkea sitä mitä mieheltä toivoisin. Ihastuin korviani myöten. Kului pari päivää ja tapasimme uudelleen. Tänä aikana mitään erikoista ei ollut tapahtunut. Kuitenkin vahva ihastus oli tiessään ja sen tilalla hämmennys tunteistani sekä ahdistus puuttuvasta ihastumisen tunteesta.
En voi ymmärtää mitä tapahtui. Miehestä tämä ei johdu, sillä kun katson taakseni huomaan käyttäytyneeni samalla tavalla kaikkien menneiden miesteni kanssa, joista olen ollut kiinnostunut ja he samaten minusta. Ensin tulee vahva ihastus, joka muuttuu kovaksi ahdistukseksi.
En käsitä tunteitani. Mietin jo, että onko tämä sitä kuuluisaa sitoutumisenpelkoa? Vai ihastunko aina lopulta minulle sopimattomiin miehiin? En tahtoisi päästää tätä yksilöä menemään, sillä hän on todellinen helmi. En vaan tahtoisi tuntea näinkään. Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia? Asiallisia vastauksia, kiitos!
En voi ymmärtää mitä tapahtui. Miehestä tämä ei johdu, sillä kun katson taakseni huomaan käyttäytyneeni samalla tavalla kaikkien menneiden miesteni kanssa, joista olen ollut kiinnostunut ja he samaten minusta. Ensin tulee vahva ihastus, joka muuttuu kovaksi ahdistukseksi.
En käsitä tunteitani. Mietin jo, että onko tämä sitä kuuluisaa sitoutumisenpelkoa? Vai ihastunko aina lopulta minulle sopimattomiin miehiin? En tahtoisi päästää tätä yksilöä menemään, sillä hän on todellinen helmi. En vaan tahtoisi tuntea näinkään. Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia? Asiallisia vastauksia, kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuli vain mieleen se kohta, missä se kiskaisee siltä intiaanilta pään, selkärankaa myöten irti kehosta ja tuulettaa voitonmerkiksi.
Kiinnostaa siis juuri sen aikaa, kunnes saa vastakaikua tunteilleen. Voitonmerkki saatu ja aika siirtyä seuraavaan kohteeseen ja tuo on sitten se oravanpyörä, josta poispääsy on sitten sitä ns. korkeampaa osaamista.
Kannustuksena mahdolliselle muutoksellesi sanottakoon, ettei teeskentelyä sitten kyllä jaksa katsella kukaan.