Tyttäreni oli viimekesänä Ranskassa työleirillä ja tutustui pilven polttoon. Muuten merkillistä, että nuorison työleirillä, jolla on mukana alaikäisiä on kaksi vetäjää, joista toinen puhuu vain ranskaa, vaikka leirikieli oli englanti. Tyttäreni mukaaan tuo vetäjä keskittyi etupäässä poltteluun.
Palatessaaan Suomeen ja jatkettuaan lukiota hän hakeutui "pikkukaupungissa" piireihin, joissa oli mahdollisuus harjoittaa uutta"harrastusta".
Hän asui viikot mummollaan, niin että meillä vanhemmilla ei ollut täyttä mahdollisuutta nähdä kehitystä.
Sitten alkoi ilmestyä ulkoisia väkivallan merkkejä. Mustelmia silmäkulmissa jne. Koska hän on ollut aina kiltti ja äärinmäisen rehellinen, meni selitykset skeittilaudalla kaatumissesta jne läpi.
Sitten tuli yllätys, kun sosiaaliviranomaiselta tuli lastensuojeluilmoitus, joka oli lähtöisin koulusta ja jossa isä nimetään pahoinpitelijäksi.
Luulisin, että hän on liikkunut piireissä , joihin kuuluu pilven poltto, rastat, skeittailu jne.... varma en voi olla.
Hän väittää, että pahoipitelyt alkoivat ikäänkuin vanhingossa ja pahenivat, kunnes hänkin huomasi, että kyseessä ei olekaan mikään leikki.
Onko kysymys, jostain alakulttuurista vai pelkästään yksittäisistä häiriintyneistä?
Tyttäreni väittää olevansa tuon tapahtuneen ulkopuolella ja irti pilvestä ja porukasta ja sen voi uskoa tasapainoisuudesta ja koulumotivaatiosta.
Itse isänä olen pahoipitelysyyteuhan alainen, koska laki vaatii syytettä ja tyttären, äidin ja muiden sisarusten todistukset eivät tunnu riittävän.
Palatessaaan Suomeen ja jatkettuaan lukiota hän hakeutui "pikkukaupungissa" piireihin, joissa oli mahdollisuus harjoittaa uutta"harrastusta".
Hän asui viikot mummollaan, niin että meillä vanhemmilla ei ollut täyttä mahdollisuutta nähdä kehitystä.
Sitten alkoi ilmestyä ulkoisia väkivallan merkkejä. Mustelmia silmäkulmissa jne. Koska hän on ollut aina kiltti ja äärinmäisen rehellinen, meni selitykset skeittilaudalla kaatumissesta jne läpi.
Sitten tuli yllätys, kun sosiaaliviranomaiselta tuli lastensuojeluilmoitus, joka oli lähtöisin koulusta ja jossa isä nimetään pahoinpitelijäksi.
Luulisin, että hän on liikkunut piireissä , joihin kuuluu pilven poltto, rastat, skeittailu jne.... varma en voi olla.
Hän väittää, että pahoipitelyt alkoivat ikäänkuin vanhingossa ja pahenivat, kunnes hänkin huomasi, että kyseessä ei olekaan mikään leikki.
Onko kysymys, jostain alakulttuurista vai pelkästään yksittäisistä häiriintyneistä?
Tyttäreni väittää olevansa tuon tapahtuneen ulkopuolella ja irti pilvestä ja porukasta ja sen voi uskoa tasapainoisuudesta ja koulumotivaatiosta.
Itse isänä olen pahoipitelysyyteuhan alainen, koska laki vaatii syytettä ja tyttären, äidin ja muiden sisarusten todistukset eivät tunnu riittävän.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pilvenpolttajat eivät yleensä ole kovin väkivaltaisia joten kyse on luultavasti yksittäistapauksista.
Pilvi ei ole niin kallista että siitä velkaantuisi niin pahasti että joku alkaisi pieksemään.
Luultavasti porukalla on ongelmia muidenkin päihteiden kanssa.
Olisin todella yllättänyt jos nämä mustelmat olisi aiheutunut jonkun muun päihteen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena.
Kokeilemistani huumausaineista kuningas alkoholi vie voiton lähes tulkoon joka asiassa, et muista mitään, et ajattele mitään (järkevästi ainakaan), rahat kuluu kokonaan (baarissa), aamulla vähintäänkin mielenkiintoinen olo ja sekin vielä että se on hengen vaarallista.
Tosin en väitä etteikö kovat huumeet ole vaarallisia, koska ne ovat, vähintäänkin yhtävaarallisia kuin alkoholi.
Ainakaan kannabiksen valtakulttuuriin ei kuulu väkivalta millään tavalla. Sensijaan nuorisokulttuuri on selkeästi väkivaltaistunut noin 10-20 vuoden ajalla, kynnys lyödä on kertakaikkiaan alentunut.
Kysymys voi olla laittoman kulttuurin ilmiöstä. Vaikka kannabis itsessään on passivoiva ja rauhallisten ihmisten päihde voi rikollinen kytkös aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä esim. pelon, alistamisen, kielimisen estämisen, uhkailun tai muun vastaavan suhteen. Samoin samassa piirissä voi liikkua myös muita aineita joiden takia väkivalta voi olla hyvinkin läsnä.
Suomessa kannabis on vaarallinen aine - ei psykokemiallisten ominaisuuksiensa takia vaan kyräilevän, syrjäyttävän ja väkevän alamaailmaan kytkeytymisen takia. Etelämpänä euroopassa kulttuuri asian suhteen on paljon avoimempi ja siksi tämänkaltaisia ongelmia ei ole.
Hyvin samanlaisia tarinoita kerrottiin alkoholin kieltolain aikoihin ja tämänkaltaiset alkoholiongelmat vähenivät huomattavasti kieltolain purkautuessa ja päihteen tullessa julkiseksi. Tällöin alistettujen ja uhrien ei tarvinnut vaieta pelätessään sankitoita aineen puolesta vaan todelliset hyväksikäyttäjät ja toisia ihmisiä vahingoittavat rikolliset saatiin kuriin.
Suomessa kannabis tappaa. Muualla ei. Syy ei ole kannabiksessa.
Sain itse vasta huomata kuinka mestareita 17vuotiaat ovat valehtelemaan ja pimittämään asioita.Siskoni,opiskelija joka asuu eri paikkakunnalla käytti pari kk kaikkia sukulaisiaan hyväksi pyytämällä rahaa ruokaan,vaatteisiin ja laskuihin.Tosiasiassa kaikki rahat olivat menneet viinaan ja huumeisiin.Huomasin että asiat eivät olleet aivan kohdallaan mutta kuinka voit kysyä siskolta jonka luulet tuntevasi ja joka on aina ollut huumeita vastaan että"käytätkö sä jotain?"
Ajattelin vaan että kyllä se siitä ja kyllä se sit kertoo mikä on...kunnes mukaan tulivat epämääräiset hakkaajat ja siskoni pakeni niitä ympäri maaata.Monen viikon juomisen ja pilven polttamisen seurauksena sisko vietiin sairaalaan katkaisuun ja nyt on nuorten kuntoutuskeskuksessa hoidossa.Elämä jatkuu nyt masennuslääkkeillä,unilääkkeillä yms.kuukausi on mennyt kuivilla ja alkaa sisko muistuttamaan sitä ihanaa,aurinkoista omaa itseään.
Jahas...itse juon viinaa (tai no yleensä kaljaa) ja poltan pilveä vakituisesti. Silti opiskelen ja harrastan ns. kivoja asioita. Minulla on kavereita, ystäviä, kunnianhimoa menestykseen ja elämässäni on tarkoitus.
Meneekö tässä asiat ristiin vai käyttääkö siskosi kenties myös kovempia aineita vai onko hänellä jotain vakavia psyykkisiä ongelma? Itse nimittäin voin varsin mainiosti ja nautin elämästä.
jos poltat pilveä kannattaa unohtaa se menestys ja kunnianhimo ainakin normaaleitten ihmisten asioissa. Jos et lopeta pilven polttoa se vie sinut ennen pitkää kurjuuteen.
perustuu?
Jos sinun lähipiirissäsi joku ei hallitse päihteiden käyttöään, niin kukaan muukaan ei voi käyttää päihteitä oikein?
Ehkä tarkkailee vain tilannetta tunnistamatta kokonaisuutta.
Pilvi voi repiä ihmistä alaspäin mutta se ei katko kykyä ponnistaa takaisin ylös. Kyllähän siitä nöyryytystä saa siitäkin aineesta kunhan tarpeeksi kauan kohtaloaan kiusaa tarpeeksi rankoin keinoin - itselläni kokemusta siitä yllin kyllin.
Kuitenkaan mikään ottamani annos tai jatkuva käyttö ei tuhonnut ihmistä minussa millään tavalla. Pystyn edelleen oppimaan, kasvamaan ihmisenä, muuttamaan mielipiteitäni, kritisoimaan itseäni enkä vuosien käytön (joka nykyisin loppunut) jälkeen kärsi mistään pahasta käyttöni takia vaikka välillä mielisairaalassa asti ollaan käyty lepoa ottamassa.
Jos olisin tehnyt samat asiat laillisella aineella olisin mullan alla. Jo pelkästään käyttämäni kerta-annokset olisivat alkoholimäärissä vastanneet 30 promillen humalaa. Tai entäpä kolmen vuoden jatkuva pössyttely? Kuka olisi kolmen vuoden 1 kossupullo illassa tahdilla pystynyt vielä läpäisemään avoimen yliopiston kursseja?
Ja kuten sanottu, nöyryyttä tuli etsittyä tosiaan syvältä, polvillaan ja nenä maassa asti. Kuitenkaan ei koskaan oikeasti riippuvainen (lopetus automaattinen onnistuminen päätöksen jälkeen), ei koskaan aikomustakaan kokeilla mitään muuta ainetta. Ei enää hinkua alkoholiinkaan. Loppujen lopuksi reppuun kertyi pelkkää plussaa koska miinukset karisi matkan varrelle (vaikka niitäkin tuli tietenkin koettua ja paljon). Aitoa elämänkokemusta, kunnioitusta normaalia hyvää elämää kohtaan, lauhkea luonne, varmuus että on ihan oikeasti joskus elänyt toisellakin tavalla omasta tahdostaan joten nyt ei tarvi kyseenalaistaa perheelämän arvokkuutta. Onhan tässä tullut paljon jälkiseuraamuksia - alaa vaihdoin koska vanha alani ei ollut oikeasti mieleeni. Seurasin vihdoin aitoa haluani ja etsin työn josta pidän - en työtä josta saa vain maksimaalisen rahallisen hyödyn ja henkisen pahan olon. Aikaisemman kaikkia miellyttämään pyrkivän "hei rakastakaa minua" luonteen tilalle on tullut järkevä ja assertiivinen - toisia kunnioittava mutta oman arvon tunnustava sielu. Kaikki tämä on kehittynyt henkisessä ympäristössä jossa suurena dynaamisena vaikuttimena on ollut hillitön pilvenpolttelu - vaikkei se olekaan ehkä suurin syy on se kuitenkin ollut mukana kuvioissa vahvasti.
Jos havaitsi minua silloin olisi voinut sanoa "sä tiput!"
Mutta jos havainnoi minua nyt niin pitäisi herätä kysymys: Miten minä muka pystyin sieltä nousemaan? Minähän TUHOSIN itseni?
En tuhonnut. Siihen ei pilvi kykene. Se kykenee vain hetkeksi savuttamaan silmät. Ei muuhun.