Mauno Koivistosta

Jos joku tutkija uskaltaisi ryhtyä pekomaan
Koiviston aikaa ,hän saisi tulikivenkatkuisen
ryöpyn niskaansa eliitimedialta ja myötäjuosijoilta mm Lipponen ym.
Kun viime syksynä Juhani Suomi julkaisi
Koiviston presidenttikauden alkuvuosia
käsitelleen tutkimuksensa Pysähtyneisyyden
vuodet, oli vastaanotto kuin suoraan
neuvostoliitosta.Vuosikymmeniä politiikan
huipulla keikkuneet poliitikot ja "tähti"toimittajat leimasivat
Suomen psyykisesti häiriintyneeksi.
Voi taivas millaista pimeää pysähtyneisyyden
aikaa elämme.

Koivisto oli ensimmäinen punakoneen mediavaahtotuote. Hänet valittiin sillä paineella, jonka mukaan presidentiksi oli saatava kuka tahansa muu kuin Kekkonen eli hänen perillisensä. Muutoksia odottaneet joutuivat kuitenkin pettymään.

Manu oli kova sdp:n edun valvoja. Tuhosi hyvänä aikana porvarihallituksen mahdollisuuden, joka oli selvästi vaaleissa annettujen äänten ja poliittisten voimasuhteitten mukainen mahdollisuus - ja kukapa olisi estänyt demareita tulemasta mukaan kolmen suuren hallitukseen. Porvarihallitus kelpasi presidentillemme vasta kun hän ja muut katastrofaaliset "sosialidemokraattiset talousmiehet" olivat ensin virheitä myöntämättömällä, jästipäisellä ja jäärämäisellä vahvan eli liian kalliin markan politiikallaan tuhonnut ja hävittänyt Suomen talouden rakennelmat savuaviksi raunioiksi.

Sossudemarit tekivät asioita korjaamaan päässeen hallituksen työn vaikeaksi mutta sitten kun itse olivat taas johdossa sen Lipposensa kanssa, jatkoivat täysin samalla linjalla.

Siinä missä myöhemmin Ahtisaari oli ulkomailla "maanpaossa" omaa epäpätevyyttänsä, Manu piileskeli linnassa. Ei tullut esiin eikä sanonut mitään. Jatkoi vain ennen kritisoimaansa Kekkosen politiikkaa vielä suuremmalla ja syvällisemmällä innolla kuin Kekkonen itse.

Maunon "suurin" saavutus oli oleminen mainitun, kirotun "vahvan markan" takuumiehenä, vastoin parlamentarismin henkeä ja perustuslain kirjainta.

Sen verran kelju vasemmistolainen pahis, että sitä himmennystä ei hohtavaksi saa edes sotaveteraanius ja Törnin miehistöön kuuluminen. Päinvastoin se, että siellä olisi ollut yksi Bernstein & Kautsky-jätkä, solisaliratti, punikki, himmentää pahasti valkoisen Suomen kunniaa.

Manu oli ilkeä pahis, mutta eipä tietenkään sentään sellainen hoopo pelle, jollaisia ovat hänen seuraajansa olleet. Ja myöntää täytyy, että presidentin kauden jälkeen esittämänsä kommentit ovat olleet järkeä - mikä sitten estikään presidentin työssä sellaisia esittämästä.

Koiviston likaiset kädet ovat tahranneet anteeksiantamattomalla tavalla jopa EU-politiikan maineen. Hyvä tarkoitus tuhoutui jesuiittamaisella vehkeilyllä. Nyt se karsta pitäisi kaivaa koneistoista pois ja demokratia puhdistaa. Eurooppa-politiikka on mielenkiintoinen asia mutta emme me siellä taistele puhtain asein puhtaan asian puolesta, ennen kuin prosessin aloittanut koivistolainen mönjä saadaan kaivettua sieltä ulos ja EU-politiikka kerralla puhtaaksi.