Paluuta pressan

Tässä on aikas hyvä kirjoitus Niinistön vaali jutskasta.

RE:
Mielenkiintoinen presidentinvaalikampanja on kääntymässä viimeiselle viikolle. Huomioarvoltaan toistaiseksi paras kampanja on ollut "työväen presidenttinä" esiintyvällä ehdokas Sauli Niinistöllä. Tosiasia on kuitenkin se, että vaalikampanjassa esiintyy kovin erilainen Niinistö, joka on tuttu eduskunnan käytäviltä. Nykyinen Niinistö puhuu lämpimästi ihmisistä ja heidän tarpeistaan ja kannattaa kaikkia niitä hyviä asioita, jotka eivät ole milloinkaan olleet missään asemassa hänen näkyvässä poliittisessa toiminnassaan. Muodonmuutos on ollut äkillinen ja täydellinen – eikä siitä syystä kovinkaan uskottava, vaikka toki Eurooppa on voinut tehdä Saulille hyvää. Totesihan hän mm. Imagen (7/05) haastattelussa päivänpolitiikan tuoksinassa liian vähälle jäävän ajattelun harrastamisen karsivan oikeistolaisia mielipiteitä. Tai ehkä retoriikka ja vaaliteemat kuuluivat mainostoimistolta ostettuun kampanjailmepakettiin, mene ja tiedä.

Presidenttiehdokas Niinistö puhuu myös vastakkainasettelun lopettamisesta yhteisen etumme nimissä. Se olisi hyvä tavoite, ellei se hänen mallissaan tarkoittaisi oikeiston joustamisohjelman kritiikitöntä hyväksymistä "kansallisen edun" nimissä. Hän hahmottaa kansakunnan menestyksen ainoastaan sen yritysten hyvinvoinnin kautta. Tämä on varsinkin Niinistön taustat huomioon ottaen ymmärrettävä ja hyvä lähtökohta, mutta yhteiskunnallisena ohjelmana se on valitettavan riittämätön. Elinkeinoelämän hyvinvointi on koko kansan etu vain, jos kasvun ja menestyksen hedelmiä jaetaan yhdessä. Tämä ulottuvuus kuitenkin puuttuu "työväen presidentin" politiikasta. Tietoisesti, sillä presidenttiehdokas Niinistön agenda perustuu porvarilliselle, pääoman etuja ihmisten kustannuksella suosivalle maailmankatsomukselle ja kampanjailme edellä mainitun kätkemiselle.

Sauli Niinistön valtionvarainministeriuran aikana harvoin harrastettiin yhtä ihmisläheistä politiikkaa kuin mistä hän nyt omina ajatuksinaan puhuu. Hänen ja hänen puolueensa näkemyksen mukaan ei lasten harrastusmahdollisuuksille tai kirjastoille juurikaan rahaa olisi herunut. Nyt hän kuitenkin saarnaa lähipalveluista ja tasa-arvoisten lähtökohtien takaamisesta kaikille. Siitä, että nämä hyvät asiat ovat yhteisestä potista osansa tässä maassa saaneet, ei Saulia voida kiitellä, se kunnia kuuluu muille, korostuneesti muiden senaikaisten hallituspuolueiden kansanedustajille ja ministereille. Toki hän oli roolinsa vanki, hallitus tekee päätöksiä kollektiivina eikä valtion kassasta riitä rahaa kaikille hyville hankkeille, mutta liian usein oli hänen näkemyksensä korostuneen ideologinen ja asenteellinen. Rakenteelliset veronalennukset ja yksityistäminen, nuo poliittisen oikeiston ihmelääkkeet mihin tahansa ongelmaan ovat aina olleet hänen politiikkansa kulmakiviä, seurauksista välittämättä. Sekö on työväen, tai kenen tahansa muunkaan, etu? Omistavien etu se voisi olla, mikäli he ovat valmiita maksamaan sosiaalisen eheyden menettämisen mukanaan tuoman kovan hinnan.

"Työväen presidentin" kampanjan lopullinen menestyminen sekä presidentinvaalien lopputulos tulee osoittamaan, eletäänkö Suomessa vuonna 2006 täytenä totena George Orwellin vuotta 1984, jossa musta maalattiin valkoiseksi, sodasta vastasi Rauhanministeriö ja virallisesta valehtelusta ja propagandasta Totuusministeriö. Myös kampanjaan jo nyt oleellisena osana kuulunut loanheitto, joista parhaina esimerkkeinä toimivat lukuisat tyhjästä tempaistut massatekstiviestikampanjat (joista virallinen kampanja on toki luonnollisesti sanoutunut irti) sekä kilpailevan ehdokkaan systemaattinen häirintä johon mm. MTV3:n ensimmäisen kierroksen vaalitentin suureksi osaksi kokoomusnuorista koostunut yleisö syyllistyi kertovat paljon siitä, mihin ollaan "vastakkainasettelun lopettamisen" nimissä valmiita. Nähtäväksi jää hyväksytäänkö tämä, pääseekö "susi lampaan vaatteissa" median ja julkisen keskustelun hampaista kuin koira veräjästä? Kansa ratkaisee, eikä tuloksesta voi valittaa.