Millainen on psykopaatti?

Edellisen kuvaus ei kertonut mitään psykopatiasta..:/

-Itsetunto ja käsitys minuudesta puuttuu, sitä psyko yrittää paikata olemalla aina muita parempi

-taloudellisesti voi onnistuakin, mutta ei koskaan muuten

-Ihmissuhteissa käyttää toista hyväksi ja lopettaa suhteen kun ei saa enää hyötyä, psykopaatti ei osaa rakastaa

-Ei välttämättä ole sarjamurhaaja, mutta kykenee siihen, koska ei arvosta itseään rakastavana olentona eikä muitakaan


-Voi tosin kunnioittaa lakia tai moraalia jäykästi

-Toisaalta ei kunnioita lakia normaali-ihmisen tapaan ja voi siksi ajautua vastuuttomaan käytökseen ja rikoksien tekoon

-On pohjimmiltaan yksinäinen, eikä omista ns. vanhoja kavereita, esim. vanhoja koulu-tai lapsuuden kavereita

-Lapsuudessa ollut jokin trauma, äidin hylkääminen, isän hylkääminen, kiusaaminen tms. Näistä voi toki selvitäkin tulematta psykopaatiksi

-Psykopaatti oppii jäljittelemään tunteita, vaikka niitä ei hänellä olekaan, joten häntä on vaikea tunnistaa

-Valehtelee sujuvasti, yleensä paljon, uskoo että ihmiset kieroilevat häntä vastaan, kuten hän heitä ja on siksi usein varuillaan, epäluottamuksellinen

-Heikko itsetunto purkautuu itsekeskeisyytenä, aggressiivisuutena, väkivaltana ja/tai hallitsemisena.

-Hän hallitsee esim. perhettään kaikin tavoin, manipuloimalla ja uhkaamalla.

En sanoisi että hänen kynsiinäs joutuu tietynlaiset ihmiset, mutta psykopaatin kynsiin joutuu helpoimmin luultavasti ihminen, jonka arvomaailma ei ole kieroutunut ja joka uskoo psykopaattia, kunnes on liian myöhäistä. Psykopaatti itse on yleensä lapsesta saakka joutunut käyttämään kieroja aseita, valehtelua ja manipulointia saadakseen mitä haluaa, koska on jäänyt normaalikuvioista paitsi.

-Milli- kirjoitti:

Edellisen kuvaus ei kertonut mitään psykopatiasta..:/

-Itsetunto ja käsitys minuudesta puuttuu, sitä psyko yrittää paikata olemalla aina muita parempi

-taloudellisesti voi onnistuakin, mutta ei koskaan muuten

-Ihmissuhteissa käyttää toista hyväksi ja lopettaa suhteen kun ei saa enää hyötyä, psykopaatti ei osaa rakastaa

-Ei välttämättä ole sarjamurhaaja, mutta kykenee siihen, koska ei arvosta itseään rakastavana olentona eikä muitakaan


-Voi tosin kunnioittaa lakia tai moraalia jäykästi

-Toisaalta ei kunnioita lakia normaali-ihmisen tapaan ja voi siksi ajautua vastuuttomaan käytökseen ja rikoksien tekoon

-On pohjimmiltaan yksinäinen, eikä omista ns. vanhoja kavereita, esim. vanhoja koulu-tai lapsuuden kavereita

-Lapsuudessa ollut jokin trauma, äidin hylkääminen, isän hylkääminen, kiusaaminen tms. Näistä voi toki selvitäkin tulematta psykopaatiksi

-Psykopaatti oppii jäljittelemään tunteita, vaikka niitä ei hänellä olekaan, joten häntä on vaikea tunnistaa

-Valehtelee sujuvasti, yleensä paljon, uskoo että ihmiset kieroilevat häntä vastaan, kuten hän heitä ja on siksi usein varuillaan, epäluottamuksellinen

-Heikko itsetunto purkautuu itsekeskeisyytenä, aggressiivisuutena, väkivaltana ja/tai hallitsemisena.

-Hän hallitsee esim. perhettään kaikin tavoin, manipuloimalla ja uhkaamalla.

En sanoisi että hänen kynsiinäs joutuu tietynlaiset ihmiset, mutta psykopaatin kynsiin joutuu helpoimmin luultavasti ihminen, jonka arvomaailma ei ole kieroutunut ja joka uskoo psykopaattia, kunnes on liian myöhäistä. Psykopaatti itse on yleensä lapsesta saakka joutunut käyttämään kieroja aseita, valehtelua ja manipulointia saadakseen mitä haluaa, koska on jäänyt normaalikuvioista paitsi.

Lue lisää

Minulla on nuoruudesta asti ollut papereissani leima, joka vaihtelee kulloistenkin nimityskäsitysten mukaan. Se on;
- persoonallisuuden häiriö, sosiopaatti, epäsosiaalinen persoonallisuuden häiriö ja nykyisin Amerikasta rantautunut narsistinen persoonallisuus häiriö.

En ole käynyt armeijaa, vapautus.
Lapsesta asti alkanut vaikeudet ympäristön kanssa ja ne pahenivat rikoksiksi joista olin vankilassa. Ensin nuorisovankilassa ja sitten keskusvankilat.
Ajattelin aina, että onpa minulla huono tuuri kun on hankalat ihmiset aina ja aina ympärillä ja poliisi vainoaa. Tyttöystävät ja sitten vaimo ne huonoimmat, aina oli aidan toisella puolella vihreämpää. Täytettyä neljäkymmentä *rauhotuin*. Silti ihmissuhdevaikeuksia on. Terapioissa en ole käynyt koskaan koska niillä ei ole mitään virkaa. Otan joka aamu Seronil 20 mg impulssien hillintään.

Kyllä sä Milli pääpiirteittäin oikeassa olit mutta et ottanut huomioon, että ikä kypsyttää. Lisäksi ko häiriön omaavat löytävät toinen toisensa kuin vakka kannen. Rajatilanaiset ovat ihastuneet ainakin minuun usein ja tulisesti.
Suomen rikoshistorian kuuluisin murhamies Matti Haapoja kirjoitti kirjan; Yhren onnettoman miehen tarina. Olen ajatellut kirjoittaa; Toiseksi onnettomimman miehen tarinan.

Itse -Pilli- kirjoitti:

Minulla on nuoruudesta asti ollut papereissani leima, joka vaihtelee kulloistenkin nimityskäsitysten mukaan. Se on;
- persoonallisuuden häiriö, sosiopaatti, epäsosiaalinen persoonallisuuden häiriö ja nykyisin Amerikasta rantautunut narsistinen persoonallisuus häiriö.

En ole käynyt armeijaa, vapautus.
Lapsesta asti alkanut vaikeudet ympäristön kanssa ja ne pahenivat rikoksiksi joista olin vankilassa. Ensin nuorisovankilassa ja sitten keskusvankilat.
Ajattelin aina, että onpa minulla huono tuuri kun on hankalat ihmiset aina ja aina ympärillä ja poliisi vainoaa. Tyttöystävät ja sitten vaimo ne huonoimmat, aina oli aidan toisella puolella vihreämpää. Täytettyä neljäkymmentä *rauhotuin*. Silti ihmissuhdevaikeuksia on. Terapioissa en ole käynyt koskaan koska niillä ei ole mitään virkaa. Otan joka aamu Seronil 20 mg impulssien hillintään.

Kyllä sä Milli pääpiirteittäin oikeassa olit mutta et ottanut huomioon, että ikä kypsyttää. Lisäksi ko häiriön omaavat löytävät toinen toisensa kuin vakka kannen. Rajatilanaiset ovat ihastuneet ainakin minuun usein ja tulisesti.
Suomen rikoshistorian kuuluisin murhamies Matti Haapoja kirjoitti kirjan; Yhren onnettoman miehen tarina. Olen ajatellut kirjoittaa; Toiseksi onnettomimman miehen tarinan.

Lue lisää

koska ex-mieheni oli täysin psykopaatti. Ehkä minä olen sitten jonkinlainen rajatilatapaus, ainakin olen itsekin impulsiivinen ja psykopaatin kanssa ei ole tylsää, vaikka se sairas elämä alkaakin sitten jossain vaiheessa tökkimään, kun toisella niitä tunteita ei vaan ole, ei lopulta edes itseään kohtaan. Ja se vainoharhaisuus. Sitä on mahdoton edes selittää asiasta tietämättömälle.

No, oletko huomannut mitään apua (terapiasta tai) tästä "kypsymisestäsi" siinä mielessä, että voitko sanoa tuntevasi nykyään enemmän tai luottavasi ihmisiin? Minua kiinnostaa erityisesti juuri se, että voiko liiasta narsismista, psykopatiasta toipua? Yleensä annetaan lopullinen leima, eikä toivoa.

-Milli- kirjoitti:

koska ex-mieheni oli täysin psykopaatti. Ehkä minä olen sitten jonkinlainen rajatilatapaus, ainakin olen itsekin impulsiivinen ja psykopaatin kanssa ei ole tylsää, vaikka se sairas elämä alkaakin sitten jossain vaiheessa tökkimään, kun toisella niitä tunteita ei vaan ole, ei lopulta edes itseään kohtaan. Ja se vainoharhaisuus. Sitä on mahdoton edes selittää asiasta tietämättömälle.

No, oletko huomannut mitään apua (terapiasta tai) tästä "kypsymisestäsi" siinä mielessä, että voitko sanoa tuntevasi nykyään enemmän tai luottavasi ihmisiin? Minua kiinnostaa erityisesti juuri se, että voiko liiasta narsismista, psykopatiasta toipua? Yleensä annetaan lopullinen leima, eikä toivoa.

Lue lisää

Kylläpä toipumisennuste on synkkä noin mitä olen lukenut ja kokenut. En käy itsekään missään terapiassa enkä ala siihen. Eipä tuota ole suositeltukaan vaan korkeintaan juttelen satunnaisesti 'murheista' hyvälle psykiatrille joka tuntee minut ja papille joskus. Vainoharhaisuutta ei minulla ole mutta stressiolosuhteissa tulee mieleen, että minua vastaan juonitaan, vastapeluri tai nuorena rikoskumppani. Tuon huomaan vasta jälkeen päin, en sillä hetkellä.
Vaimoni sanoo monin oleva suuruudenhullu ja psykopaatti mutta silti rakastaa. Uskoontulo auttaa varmasti mutta ei takaa elämää ilman vaikeuksia.

-Milli- kirjoitti:

koska ex-mieheni oli täysin psykopaatti. Ehkä minä olen sitten jonkinlainen rajatilatapaus, ainakin olen itsekin impulsiivinen ja psykopaatin kanssa ei ole tylsää, vaikka se sairas elämä alkaakin sitten jossain vaiheessa tökkimään, kun toisella niitä tunteita ei vaan ole, ei lopulta edes itseään kohtaan. Ja se vainoharhaisuus. Sitä on mahdoton edes selittää asiasta tietämättömälle.

No, oletko huomannut mitään apua (terapiasta tai) tästä "kypsymisestäsi" siinä mielessä, että voitko sanoa tuntevasi nykyään enemmän tai luottavasi ihmisiin? Minua kiinnostaa erityisesti juuri se, että voiko liiasta narsismista, psykopatiasta toipua? Yleensä annetaan lopullinen leima, eikä toivoa.

Lue lisää

Juttusi kiinnosti kovasti, koska olen itse elänyt 7 vuotta petoksista ja varkauksista linnassa nuoruutensa eläneen, armeijan käymättömän, narsistisen, tunteettoman patologisen valehtelijan kanssa. Vuosia yritin ja yritin ja yritin auttaa, mutta vasta parina viime vuotena olen tajunnut, että ei se riitä... Tilanne on tällä hetkellä taas niin jumissa, kun omat voimavarat tuntuu loppuvan...Mies on ollut nyt kuivilla viinasta yli kolme vuotta, luulisin, että huumeistakin, eli elämä ei ihan niin ahdistavaa ole. Petokset ja valheet ovat kyllä jäljellä...rahallisestikin loppuviimeksi hänen petostensa takia vastaajaksi joudun lopulta minä....Ne läheiset, joille olen voinut asiasta vasta viime aikoina kertoa, sanovat:"Herää, herää ja ala elää omaa elämääsi!" En tiedä, on vain niin väsynyt.....

Sarah kirjoitti:

Juttusi kiinnosti kovasti, koska olen itse elänyt 7 vuotta petoksista ja varkauksista linnassa nuoruutensa eläneen, armeijan käymättömän, narsistisen, tunteettoman patologisen valehtelijan kanssa. Vuosia yritin ja yritin ja yritin auttaa, mutta vasta parina viime vuotena olen tajunnut, että ei se riitä... Tilanne on tällä hetkellä taas niin jumissa, kun omat voimavarat tuntuu loppuvan...Mies on ollut nyt kuivilla viinasta yli kolme vuotta, luulisin, että huumeistakin, eli elämä ei ihan niin ahdistavaa ole. Petokset ja valheet ovat kyllä jäljellä...rahallisestikin loppuviimeksi hänen petostensa takia vastaajaksi joudun lopulta minä....Ne läheiset, joille olen voinut asiasta vasta viime aikoina kertoa, sanovat:"Herää, herää ja ala elää omaa elämääsi!" En tiedä, on vain niin väsynyt.....

Lue lisää

elämäsi menee hukkaan:(
miksi haluat elämääsi moisen ihmisen??
oletkos riippuvainen hänestä?
etkö mielestäsi ansaitse parempaa??

minä kirjoitti:

elämäsi menee hukkaan:(
miksi haluat elämääsi moisen ihmisen??
oletkos riippuvainen hänestä?
etkö mielestäsi ansaitse parempaa??

...vastaisin, jos vain osaisin..järki sanoo ja on sanonut siitä asti, kun aloin pikkuhiljaa tajuta, mistä on kyse, että "pelasta itsesi, tuota toista et valitettavasti voi pelastaa", mutta tässä olen, vieläkin....

Ikävää, että olet siinä tilanteessa, irtipääsy on kokemukseni mukaan normaalia suhdetta monta kertaa vaikeampaa. Minulle kävi niin, että kun itse olin valmis eroon, niin toinenpa ei ollutkaan siitä huolimatta, että toimi aika usein poissaollessani kuin olisi ollut ihan vapaa poikamies. Ajattelin jälkeenpäin, että jos olisin tiennyt eroa suriessani ja harkitessani, kun vielä asuimme yhteisessä asunnossa, että hän tulee kyläästymiseen asti roikkumaan suhteemme rippeissä niin olisin voinut erota vähän määrätietoisemmin. Sillä määrätietoisuutta tarvitaan. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minun piti opetella ajattelemaan kuin hän, jotta saisin tiettyjä asioita perille. Lopulta hän kyllästyikin juuri siihen, etten enää suhtautunut häneen kuin kultapatsaaseen vaan kuten paskaan äijään.
Voit koittaa suhtautua hänen juttuihinsa olankohautuksella, niin ettet paljon kommentoi ja miettiä koko ajan hänen kanssaan ollessaan millainen hän oikeasti on ja mitä hän todellisuudessa on tehnyt ja yrittää nähdä sen viattoman roolin läpi jatkuvasti. Kohta se muodostuu tavaksi, eikä enää osaa edes ottaa koko miestä vakavissaan. Silmät ikään kuin avautuvat. Ei silti kannata alkaa haastamaan riitaa tai pitämään varsinaista mykkäkoulua, mutta suojella itseään uskomasta manipulointiin, johon on kyllä helppo narahtaa jos mies on taitava. Ja miksei olisi kun hänkin on ehkä koko ikänsä harjoitellut. Oma exäni tausta on saman tyyppinen. Narsistit eivät viihdy kauaa seurassa, joka ei arvosta häntä suuresti, he elävät usein siitä palvonnasta. Ja se onkin tärkein asia mitä toisesta halutaan, sitä voi tarjota ketä tahansa. Hän on itse päänäyttelijä, muuta "osat" vaihtuvat eikä niillä ole niin merkitystä keitä he ovat, kunhan pitävät hänestä suuresti. Exäni kohdalla huomasin, että hänen seuraava pitkäaikaisempi kumppaninsa oli sellainen nuori, kiltti, hämmentynyt ja naiivi, kuten itsekin olin ollut. Hän pyöri muidenkin kanssa, mutta valitsi tämän joka oli selvästi jotenkin kiltein. Sen tajuaminen ei ollut kovin imartelevaa, siis että vain se tuntui merkitsevän kuka pitää hänestä eniten. Tasapainoiseen suhteeseen hän ei olisi pystynyt, myönsikin sen, ettei kestä jos nainen on ihan oikeasti yhtä voimakas kuin mies. Sitä minä en taas enää voinut hyväksyä. No kaveritkin olivat mieluusti sellaisia häntä hiljaisempia.

Jos saat ajatuksissasi alettua suhtautumaan häneen niinkuin ulkopuolinen niin kohta, ehkä vasta vähän ajan kuluttua, alat luultavasti nähdä oman asemasi tilanteessa parempana ja rakkaus alkaa häviämään. Lopulta itse ajattelin, että olenpas ollut varsinainen saapas, kun olen tuollaisen takia tuhlannut elämääni. Siinä aloin ajatella toisaalta myös sitä, että hänen elämänsä ei varmaan ole koskaan ollut kovin kummoinen ja minä voin kasvaa tästä kokemuksesta mutta hän ei. Hän toistaa vanhaa kaavaansa, saamatta koskaan oikeaa onnea.

No täällä tuo Pilli, oli saanut paremman "jatko-osan", mutta exäni en usko sellaista mahdollisuutta tajuavan ja näitäkin tapauksia on niin erilaisia.

Sellainen pikku neuvo, että kun (uskon että ihan kohta jo se alkaa tapahtumaan) saat tarpeeksesi miehestäsi, niin kannattaa olla varuillaan, koska loukattu narsistinern persoona on todella niin epätoivoinen että voi tehdä mitä tahansa. Omani suosikki oli varastaminen ja haukkuminen. Etenkin hän suuttuessaan otti kaikki kotiavaimeni, puhelimeni ja lähti sitten niiden kanssa pois. Ja jos uutta miestä alat tapailla niin älä kerro siitä hänelle, koska omani keksi mitä mielikuvituksellisempia tapoja liittyä seuraan ja saada tietoonsa olinpaikkamme. Hän soitii muuten vain ja kappas, olikin sattumalta samassa paikassa toisella puolella kaupunkia.

Olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kaikki muutokset on itse tehtävä, ja jos niitä ei tee, niin mikään ei muutukaan, vaikka voimia se kysyy varsinkin tuossa tilanteessa, mutta niitä ihmiseltä löytyy yllättävän paljon, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Sen huomaa vasta kun pahin on ohi, että löytyipäs sitä tahtoa jostain vaikka ei olisi uskonut. Eikä ole sinun vikasi, että maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka ovat valmiita hyötymään muista, jos kaikkeen osaisi varautua ei voisi elää täysillä tai iloiten.

Käy täällä, myös sinulle Rikottu suosittelen, täältä saatte varmaan asiantuntevampaa tukea itsellenne: http://www.narsistienuhrientuki.info/
Siellä on muitakin saman kohtalon kokeneita. :) Hyvää kevään odotusta, toivottavasti tilanne selkenee kesää kohti!

-Milli- kirjoitti:

Ikävää, että olet siinä tilanteessa, irtipääsy on kokemukseni mukaan normaalia suhdetta monta kertaa vaikeampaa. Minulle kävi niin, että kun itse olin valmis eroon, niin toinenpa ei ollutkaan siitä huolimatta, että toimi aika usein poissaollessani kuin olisi ollut ihan vapaa poikamies. Ajattelin jälkeenpäin, että jos olisin tiennyt eroa suriessani ja harkitessani, kun vielä asuimme yhteisessä asunnossa, että hän tulee kyläästymiseen asti roikkumaan suhteemme rippeissä niin olisin voinut erota vähän määrätietoisemmin. Sillä määrätietoisuutta tarvitaan. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minun piti opetella ajattelemaan kuin hän, jotta saisin tiettyjä asioita perille. Lopulta hän kyllästyikin juuri siihen, etten enää suhtautunut häneen kuin kultapatsaaseen vaan kuten paskaan äijään.
Voit koittaa suhtautua hänen juttuihinsa olankohautuksella, niin ettet paljon kommentoi ja miettiä koko ajan hänen kanssaan ollessaan millainen hän oikeasti on ja mitä hän todellisuudessa on tehnyt ja yrittää nähdä sen viattoman roolin läpi jatkuvasti. Kohta se muodostuu tavaksi, eikä enää osaa edes ottaa koko miestä vakavissaan. Silmät ikään kuin avautuvat. Ei silti kannata alkaa haastamaan riitaa tai pitämään varsinaista mykkäkoulua, mutta suojella itseään uskomasta manipulointiin, johon on kyllä helppo narahtaa jos mies on taitava. Ja miksei olisi kun hänkin on ehkä koko ikänsä harjoitellut. Oma exäni tausta on saman tyyppinen. Narsistit eivät viihdy kauaa seurassa, joka ei arvosta häntä suuresti, he elävät usein siitä palvonnasta. Ja se onkin tärkein asia mitä toisesta halutaan, sitä voi tarjota ketä tahansa. Hän on itse päänäyttelijä, muuta "osat" vaihtuvat eikä niillä ole niin merkitystä keitä he ovat, kunhan pitävät hänestä suuresti. Exäni kohdalla huomasin, että hänen seuraava pitkäaikaisempi kumppaninsa oli sellainen nuori, kiltti, hämmentynyt ja naiivi, kuten itsekin olin ollut. Hän pyöri muidenkin kanssa, mutta valitsi tämän joka oli selvästi jotenkin kiltein. Sen tajuaminen ei ollut kovin imartelevaa, siis että vain se tuntui merkitsevän kuka pitää hänestä eniten. Tasapainoiseen suhteeseen hän ei olisi pystynyt, myönsikin sen, ettei kestä jos nainen on ihan oikeasti yhtä voimakas kuin mies. Sitä minä en taas enää voinut hyväksyä. No kaveritkin olivat mieluusti sellaisia häntä hiljaisempia.

Jos saat ajatuksissasi alettua suhtautumaan häneen niinkuin ulkopuolinen niin kohta, ehkä vasta vähän ajan kuluttua, alat luultavasti nähdä oman asemasi tilanteessa parempana ja rakkaus alkaa häviämään. Lopulta itse ajattelin, että olenpas ollut varsinainen saapas, kun olen tuollaisen takia tuhlannut elämääni. Siinä aloin ajatella toisaalta myös sitä, että hänen elämänsä ei varmaan ole koskaan ollut kovin kummoinen ja minä voin kasvaa tästä kokemuksesta mutta hän ei. Hän toistaa vanhaa kaavaansa, saamatta koskaan oikeaa onnea.

No täällä tuo Pilli, oli saanut paremman "jatko-osan", mutta exäni en usko sellaista mahdollisuutta tajuavan ja näitäkin tapauksia on niin erilaisia.

Sellainen pikku neuvo, että kun (uskon että ihan kohta jo se alkaa tapahtumaan) saat tarpeeksesi miehestäsi, niin kannattaa olla varuillaan, koska loukattu narsistinern persoona on todella niin epätoivoinen että voi tehdä mitä tahansa. Omani suosikki oli varastaminen ja haukkuminen. Etenkin hän suuttuessaan otti kaikki kotiavaimeni, puhelimeni ja lähti sitten niiden kanssa pois. Ja jos uutta miestä alat tapailla niin älä kerro siitä hänelle, koska omani keksi mitä mielikuvituksellisempia tapoja liittyä seuraan ja saada tietoonsa olinpaikkamme. Hän soitii muuten vain ja kappas, olikin sattumalta samassa paikassa toisella puolella kaupunkia.

Olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kaikki muutokset on itse tehtävä, ja jos niitä ei tee, niin mikään ei muutukaan, vaikka voimia se kysyy varsinkin tuossa tilanteessa, mutta niitä ihmiseltä löytyy yllättävän paljon, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Sen huomaa vasta kun pahin on ohi, että löytyipäs sitä tahtoa jostain vaikka ei olisi uskonut. Eikä ole sinun vikasi, että maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka ovat valmiita hyötymään muista, jos kaikkeen osaisi varautua ei voisi elää täysillä tai iloiten.

Käy täällä, myös sinulle Rikottu suosittelen, täältä saatte varmaan asiantuntevampaa tukea itsellenne: http://www.narsistienuhrientuki.info/
Siellä on muitakin saman kohtalon kokeneita. :) Hyvää kevään odotusta, toivottavasti tilanne selkenee kesää kohti!

Lue lisää

Kiitokset, Milli, asia työstössä, terapia itselleni huomenna ja paljon muita asioita selvitettynä.....

-Milli- kirjoitti:

Ikävää, että olet siinä tilanteessa, irtipääsy on kokemukseni mukaan normaalia suhdetta monta kertaa vaikeampaa. Minulle kävi niin, että kun itse olin valmis eroon, niin toinenpa ei ollutkaan siitä huolimatta, että toimi aika usein poissaollessani kuin olisi ollut ihan vapaa poikamies. Ajattelin jälkeenpäin, että jos olisin tiennyt eroa suriessani ja harkitessani, kun vielä asuimme yhteisessä asunnossa, että hän tulee kyläästymiseen asti roikkumaan suhteemme rippeissä niin olisin voinut erota vähän määrätietoisemmin. Sillä määrätietoisuutta tarvitaan. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta minun piti opetella ajattelemaan kuin hän, jotta saisin tiettyjä asioita perille. Lopulta hän kyllästyikin juuri siihen, etten enää suhtautunut häneen kuin kultapatsaaseen vaan kuten paskaan äijään.
Voit koittaa suhtautua hänen juttuihinsa olankohautuksella, niin ettet paljon kommentoi ja miettiä koko ajan hänen kanssaan ollessaan millainen hän oikeasti on ja mitä hän todellisuudessa on tehnyt ja yrittää nähdä sen viattoman roolin läpi jatkuvasti. Kohta se muodostuu tavaksi, eikä enää osaa edes ottaa koko miestä vakavissaan. Silmät ikään kuin avautuvat. Ei silti kannata alkaa haastamaan riitaa tai pitämään varsinaista mykkäkoulua, mutta suojella itseään uskomasta manipulointiin, johon on kyllä helppo narahtaa jos mies on taitava. Ja miksei olisi kun hänkin on ehkä koko ikänsä harjoitellut. Oma exäni tausta on saman tyyppinen. Narsistit eivät viihdy kauaa seurassa, joka ei arvosta häntä suuresti, he elävät usein siitä palvonnasta. Ja se onkin tärkein asia mitä toisesta halutaan, sitä voi tarjota ketä tahansa. Hän on itse päänäyttelijä, muuta "osat" vaihtuvat eikä niillä ole niin merkitystä keitä he ovat, kunhan pitävät hänestä suuresti. Exäni kohdalla huomasin, että hänen seuraava pitkäaikaisempi kumppaninsa oli sellainen nuori, kiltti, hämmentynyt ja naiivi, kuten itsekin olin ollut. Hän pyöri muidenkin kanssa, mutta valitsi tämän joka oli selvästi jotenkin kiltein. Sen tajuaminen ei ollut kovin imartelevaa, siis että vain se tuntui merkitsevän kuka pitää hänestä eniten. Tasapainoiseen suhteeseen hän ei olisi pystynyt, myönsikin sen, ettei kestä jos nainen on ihan oikeasti yhtä voimakas kuin mies. Sitä minä en taas enää voinut hyväksyä. No kaveritkin olivat mieluusti sellaisia häntä hiljaisempia.

Jos saat ajatuksissasi alettua suhtautumaan häneen niinkuin ulkopuolinen niin kohta, ehkä vasta vähän ajan kuluttua, alat luultavasti nähdä oman asemasi tilanteessa parempana ja rakkaus alkaa häviämään. Lopulta itse ajattelin, että olenpas ollut varsinainen saapas, kun olen tuollaisen takia tuhlannut elämääni. Siinä aloin ajatella toisaalta myös sitä, että hänen elämänsä ei varmaan ole koskaan ollut kovin kummoinen ja minä voin kasvaa tästä kokemuksesta mutta hän ei. Hän toistaa vanhaa kaavaansa, saamatta koskaan oikeaa onnea.

No täällä tuo Pilli, oli saanut paremman "jatko-osan", mutta exäni en usko sellaista mahdollisuutta tajuavan ja näitäkin tapauksia on niin erilaisia.

Sellainen pikku neuvo, että kun (uskon että ihan kohta jo se alkaa tapahtumaan) saat tarpeeksesi miehestäsi, niin kannattaa olla varuillaan, koska loukattu narsistinern persoona on todella niin epätoivoinen että voi tehdä mitä tahansa. Omani suosikki oli varastaminen ja haukkuminen. Etenkin hän suuttuessaan otti kaikki kotiavaimeni, puhelimeni ja lähti sitten niiden kanssa pois. Ja jos uutta miestä alat tapailla niin älä kerro siitä hänelle, koska omani keksi mitä mielikuvituksellisempia tapoja liittyä seuraan ja saada tietoonsa olinpaikkamme. Hän soitii muuten vain ja kappas, olikin sattumalta samassa paikassa toisella puolella kaupunkia.

Olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kaikki muutokset on itse tehtävä, ja jos niitä ei tee, niin mikään ei muutukaan, vaikka voimia se kysyy varsinkin tuossa tilanteessa, mutta niitä ihmiseltä löytyy yllättävän paljon, vaikka aina ei siltä tuntuisi. Sen huomaa vasta kun pahin on ohi, että löytyipäs sitä tahtoa jostain vaikka ei olisi uskonut. Eikä ole sinun vikasi, että maailmasta löytyy aina ihmisiä, jotka ovat valmiita hyötymään muista, jos kaikkeen osaisi varautua ei voisi elää täysillä tai iloiten.

Käy täällä, myös sinulle Rikottu suosittelen, täältä saatte varmaan asiantuntevampaa tukea itsellenne: http://www.narsistienuhrientuki.info/
Siellä on muitakin saman kohtalon kokeneita. :) Hyvää kevään odotusta, toivottavasti tilanne selkenee kesää kohti!

Lue lisää

Ja kiitos kirjoituksestasi! Olenkin ollut tekemisissä narsistien uhrien tuki ry:n.ilman heidän apuaan tuskin olisin tässä-selväjärkisenä.Olen soittanut sinne lukuisia kertoja,lukuisia.

Aina pisaran tunnen vahvistuvani.Vaikka on jaksoja jolloin ei näe yksinkertaisesti mitään toivoa.on vain jotenkin jaksettava jaksaa.