Aloitanpa toisenkin ketjun saman tien, tällä kertaa ohjaajista. Kaikilla elokuvia enemmän nähneillä on omat ohjaajasuosikkinsa. Penäänkin niitä kertomalla omista suosikeistani.
Vanhat Mestarit, John Ford, Howard Hawks ja Billy Wilder, jotka aina keskittyivät kertomaan tarinaa. Itse asiassa kerronta ja kieli on vain taantunut heidän ajoistaan, kun nykyajan elokuvien keskeinen osa tuntuu olevan erilaiset tehosteet. Jännitystä lukuunottamatta ei nykyään tunteita, etenkään kovin suuria, juuri elokuvissa esitetä. Vauhti, takaa-ajot, tulitaistelut ja erilainen väkivalta on usein liian keskeisellä sijalla nyky-leffoissa, kaiken maailman räjähdyksistä puhumattakaan. En minä tekniikan kehittymistä vastaan ole, mutta tuntuu kuin häntä heiluttaisi koiraa tehosteiden tullessa yhä keskeisimmiksi elokuvissa ja tämä usein tarinan kustannuksella. Edelleenkin John Fordin Etsijät tarjoaa uskomattoman elämyksen tarinan ollessa vahva ja mestariohjaajan ottaessa siitä kaiken irti. Samaa voi sanoa Howard Hawksin Hatarista tai Rio Bravosta, joissa tarina vie eteenpäin kuin pikajuna ja silti tuntuu, että katsoja saa käyttää tunteidensa koko kirjoa leffaa seuratessaan. Sama on aina Wilderinkin kohdalla, mikä käy selvästi esiin Piukkoja paikkoja katsellessa.
60-luvulla Arthur Penn ja Sam Peckinpah ohjasivat loistavia elokuvia. Pennin Bonnie & Clyde on todella väkevä tarina kahdesta pankkiryöstäjästä. Peckinpahin Hurja joukko taisi olla westernien viimeisiä todellisia henkäyksiä. Nämä molemmat ovat toki väkivaltaisia elokuvien raaistuessa. Oliko kehitys hyvä vai huono, sitä en tiedä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä miten väkivaltaa käytetään.
Robert Altman ohjasi 70-luvulla muutamia loistavia elokuvia. Ainakin M.A.S.H. on yksi kaikkien aikojen komedioista ja Pitkät jäähyväiset on todella onnistunut Chandler filmatisointi. Altman on jatkanut sittemminkin, mutta näiden huippujen tasolle ei uudet elokuvat yllä.
Unohtaa ei sovi myöskään Stanley Kubrickia, joka on yksi kaikkien aikojen ohjaajista. Kubrick ei huonoa elokuvaa ohjannut. Hän ei myöskään jäänyt kiinni mihinkään lajityyppiin vaan ohjasi toisistaan poikkeavia elokuvia, joita yhdistää korkea taso. Otetaan sitten mikä tahansa genre ja katsotaan sen lajityypin huiput, niin yleensä joukossa on yksi Kubrickin elokuva.
Muuallakin kuin Amerikassa on elokuvia tehty. Japanissa Akira Kurosawa on ohjannut koko joukon elokuvahistorian parhaisiin töihin kuuluvia elokuvia. Seitsemän Samuraita on ehkäpä se kirkkain helmi, mutta monet muutkin ansaitsee huomion. Yojimbosta teki Italiassa wetern-version Sergio Leone, josta kehittyi todella taitava ohjaaja, jonka mestariteos Suuri gangsterisota kiteytti kaiken oleellisen gangsterielokuvista.
Nykyajan ohjaajista minun mieleeni ovat Tim Burton, John McTiernan ja Luc Besson. Muitakin taitavia on, mutta näiden kolmen työt miellyttää aina.
Vanhat Mestarit, John Ford, Howard Hawks ja Billy Wilder, jotka aina keskittyivät kertomaan tarinaa. Itse asiassa kerronta ja kieli on vain taantunut heidän ajoistaan, kun nykyajan elokuvien keskeinen osa tuntuu olevan erilaiset tehosteet. Jännitystä lukuunottamatta ei nykyään tunteita, etenkään kovin suuria, juuri elokuvissa esitetä. Vauhti, takaa-ajot, tulitaistelut ja erilainen väkivalta on usein liian keskeisellä sijalla nyky-leffoissa, kaiken maailman räjähdyksistä puhumattakaan. En minä tekniikan kehittymistä vastaan ole, mutta tuntuu kuin häntä heiluttaisi koiraa tehosteiden tullessa yhä keskeisimmiksi elokuvissa ja tämä usein tarinan kustannuksella. Edelleenkin John Fordin Etsijät tarjoaa uskomattoman elämyksen tarinan ollessa vahva ja mestariohjaajan ottaessa siitä kaiken irti. Samaa voi sanoa Howard Hawksin Hatarista tai Rio Bravosta, joissa tarina vie eteenpäin kuin pikajuna ja silti tuntuu, että katsoja saa käyttää tunteidensa koko kirjoa leffaa seuratessaan. Sama on aina Wilderinkin kohdalla, mikä käy selvästi esiin Piukkoja paikkoja katsellessa.
60-luvulla Arthur Penn ja Sam Peckinpah ohjasivat loistavia elokuvia. Pennin Bonnie & Clyde on todella väkevä tarina kahdesta pankkiryöstäjästä. Peckinpahin Hurja joukko taisi olla westernien viimeisiä todellisia henkäyksiä. Nämä molemmat ovat toki väkivaltaisia elokuvien raaistuessa. Oliko kehitys hyvä vai huono, sitä en tiedä. Ehkä kyse on enemmänkin siitä miten väkivaltaa käytetään.
Robert Altman ohjasi 70-luvulla muutamia loistavia elokuvia. Ainakin M.A.S.H. on yksi kaikkien aikojen komedioista ja Pitkät jäähyväiset on todella onnistunut Chandler filmatisointi. Altman on jatkanut sittemminkin, mutta näiden huippujen tasolle ei uudet elokuvat yllä.
Unohtaa ei sovi myöskään Stanley Kubrickia, joka on yksi kaikkien aikojen ohjaajista. Kubrick ei huonoa elokuvaa ohjannut. Hän ei myöskään jäänyt kiinni mihinkään lajityyppiin vaan ohjasi toisistaan poikkeavia elokuvia, joita yhdistää korkea taso. Otetaan sitten mikä tahansa genre ja katsotaan sen lajityypin huiput, niin yleensä joukossa on yksi Kubrickin elokuva.
Muuallakin kuin Amerikassa on elokuvia tehty. Japanissa Akira Kurosawa on ohjannut koko joukon elokuvahistorian parhaisiin töihin kuuluvia elokuvia. Seitsemän Samuraita on ehkäpä se kirkkain helmi, mutta monet muutkin ansaitsee huomion. Yojimbosta teki Italiassa wetern-version Sergio Leone, josta kehittyi todella taitava ohjaaja, jonka mestariteos Suuri gangsterisota kiteytti kaiken oleellisen gangsterielokuvista.
Nykyajan ohjaajista minun mieleeni ovat Tim Burton, John McTiernan ja Luc Besson. Muitakin taitavia on, mutta näiden kolmen työt miellyttää aina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä viestissäsi on asiaa, mutta se on aivan liian pitkä. Mielestäni parhaat ohjaajat ovat kyllä Kubric ja Tarantino. Kubric mainittiinkin jo. Tarantinon mestari näytteitä ovat etenkin Pulp Ficktion ja Reservoir Dogs ja Jackie Brown.
Ja tietenkin Martin Scorsese taidon näytteenään taxikuski.
Sitten on Joel ja Ethan Coen. Heillä on Frago ja Voi veljet, missä lienet.
Sitten on David Lynch. Tosin mulholland driveä en ole nähnyt mutta kyllähän taudonnäytteeksi kelpaa Twin Peaks.
Steven Spielberg.
Infoa Spielbergistä:
http://us.imdb.com/Name?Spielberg, Steven
mutta monta vanhempaa ja hyvää jää varmasti pois. Tässä kuitenkin mainitsemisen arvoisia:
Aldrich Robert
Altman Robert
Besson Luc
Burton Tim
Chaplin Charles
Cukor George
Darabont Frank
Ford John
Ford Coppola Francis
Forman Milos
Hawks Howard
Huston John
Kubrick Stanley
Kurosawa Akira
Lee Ang
Leone Sergio
Mann Michael
McTiernan John
Milestone Lewis
Pakula Alan J.
Scorsese Martin
Scott Ridley
Tarantino Quentin
Wyler William
Hei, mitä Akira Kurosawa on ohjannu?
Tuli muistihäiriö
-The Most Beautifull 1944
-Stray Dog 1949
-Rashomon 1950
-The Idiot 1951
-Ikiru 1952
-The Seven Samurai 1954
-Throne of Blood 1957
-The Lower Depths 1957
-The Hidden Fortress 1958
-The Bad Sleep Well 1960
-Yojimbo 1961
-Sanjuro 1962
-High and Low 1963
-Red Beard 1965
-Dodes' ka-den 1970
-Dersu Uzala 1975
-Kagemusha 1980
-Ran 1985
-Runaway Train 1985 (käsikirjoitttanut muistaakseni?)
-Akira Kurosawa's Dreams 1990
-Rhapsody in August 1991
Hän ohjasi 32 elokuvaa ja tässä muutama esimerkki:
Ran (1985)
Kagemusha (1980)
Dersu Uzala (1974)
Yojimbo (1961)
Seven Samurai (1954)
Ikiru (1952)
Rashomon (1950)
Paljon oli mainittu hyviä ohjaajia ja tässä muutama lisää jotka taisivat listoilta puuttua:
Bernardo Bertolucci
Frank Capra
Michael Cimino
Michael Curtiz
Jonathan Demme
Sergei Eisenstein
Lasse Hallström
Alfred Hitchcock
Elia Kazan
John Landis
Fritz Lang
Nagisa Oshima
Roman Polanski
Jean Renoirin
Roberto Rosselini
Vittorio de Sica
Don Siegel
Steven Soderbergh
Eipäs unoheta naapurin poikaa,Ingmar Bergmania!Ok.osa kovin daideellista mutta Fanny ja Alexander on Capran Ihmeellisen elämän rinnalla rakas jouluelokuvani!ja Hyvä Tahto.Seitsemäs sinetti ja Kasvot ja ja ja...Toinen josta jokaisen tarinankuljetuksesta tykkäävän luulis uusissa pitävän on Tarantino,ei oo Reservoir Dogsia tiiviimpää dialogia aikoihin nähty..Se leffahan on rajattu kuin näytelmä.Naisena diggaan Tarantinosta enkä nää lefoissaan mitään ylimachoo niinku jotkut.Ja Jackie Brownin hahmohan nyt on omassa liigassaan...Hitchcock näyttää vieläki närhen munat kauhuleffoissa ja jännityksessä.Ikävän epätasanen toi Abel Ferrera,Paha poliisi on rautaa,onxse sitte Keitelin ansiota tiiä häntä mutta aika muistettava elokuva.