omaisuudesta luopuminen osituksessa

Toienelaisessa käsityksessä olen ollut siitä, kuinka verottaja suhtautuu (tai tarkemmin, joutuu taipumaan) jos avioehdottomassa avioerossa tehdään ositus missä toinen luopuu omaisuudesta.

Enkä kyllä vieläkään jaksa uskoa, että tilanne jossa esim. vaimoni ja minä myisimme yhteisen asunnon, kävelemme rahojemme kanssa esittelyyn vuoden päästä ja ostamme talon. Puolisoni merkitään omistajaksi, ja lainhuudot hänelle -- että tulisi lahjavero.

Jos menisi, ja eroaisimme parin vuoden päästä, osituksessa saisin puolet talon arvosta tasinkona jokatapauksessa. Eli, ELLEMME olisi tehneet ko. järjestelyä lopputulema erossa omaisuuksien sunteen olisi ollut sama, mutta valtiolta lahjavero jäänyt saamatta.

Mutta edelleen -- ei minua puristele olla väärässä ja korjata käsitystäni, muuta muutama "second oppinion" tähän vielä tarvitaan ;-)

Oletan että olet sitä mieltä, ettei tasingosta tarvitse maksaa lahjaveroa ... korjaa jos tarvitsee.

Noh, otetaanpa esimerkki:

Miehellä omaisuutena 400.000 rantahuvila saaristossa jonka hankkinut ennen avioliittoa. Lisäksi on 100.000 auto ja 300.000 osakkeissa.

Hän avioituu varattoman naisen kanssa, ei avioehtoa. Mies myy osakkeensa ja ostaa 600.000 talon ja ottaa 300.000 velkaa.

Tulee avioero, ositetaan:

Miehen nettovarallisuus: 400 100 600 - 300 = 800 kEUR

Naisen nettovarallisuus: 0

Tasinkoa vaimolle 400 kEUR, ositus suoritettu.

Erottelussa sopivat että tasinko kuitataan rantahuvilalla. Varainsiirtoveroa ei mene, koska pesän ulkopuolisia varoja ei olla käytetty. Lahjaveroa ei mene, koska tasingosta sitä ei makseta -- ellen ole väärässä.

Ymmärrän että verotuskäytännössä logiikka usein hukassa, mutta jos yo. esimerkki menee "läpi" verotta ... niin johan se on kumma että heidän pitäsi avioerota jos mies tahtoisi puolisolleen ko. rantatontin siirtää silkasta rakkaudesta. Etenkin kun mahdollisessa avioerossa se olisi mukana osituksessa.

M36 kirjoitti:

Toienelaisessa käsityksessä olen ollut siitä, kuinka verottaja suhtautuu (tai tarkemmin, joutuu taipumaan) jos avioehdottomassa avioerossa tehdään ositus missä toinen luopuu omaisuudesta.

Enkä kyllä vieläkään jaksa uskoa, että tilanne jossa esim. vaimoni ja minä myisimme yhteisen asunnon, kävelemme rahojemme kanssa esittelyyn vuoden päästä ja ostamme talon. Puolisoni merkitään omistajaksi, ja lainhuudot hänelle -- että tulisi lahjavero.

Jos menisi, ja eroaisimme parin vuoden päästä, osituksessa saisin puolet talon arvosta tasinkona jokatapauksessa. Eli, ELLEMME olisi tehneet ko. järjestelyä lopputulema erossa omaisuuksien sunteen olisi ollut sama, mutta valtiolta lahjavero jäänyt saamatta.

Mutta edelleen -- ei minua puristele olla väärässä ja korjata käsitystäni, muuta muutama "second oppinion" tähän vielä tarvitaan ;-)

Lue lisää

Sinulle ("avioero"-palstan suositulle oikeudellisten neuvojen jakajalle!) on lahjan käsite näköjään aivan tuntematon. Kerron siis, että oikeustoimi, jolla omistusoikeus vastikkeetta luovutetaan toiselle inter vivos, on lain mukaan lahja. Kun nainen luovuttaa asunnon myynnistä saamansa kauppahintaosuuden miehelle (joka sitten ostaa sillä omiin nimiinsä asunnon), mies on saanut naiselta lahjan - kokonaan siitä riippumatta, ovatko he avioliitossa vai eivät.

(Se, mitä puoliso tai kuolleen puolison oikeudenomistaja omaisuuden osituksessa saa toiselta osapuolelta avio-oikeuden nojalla tasinkona, ei ole lahjaa. Silti ositukseenkin periaatteessa voi siältyä lahjaa, jos osapuoli on siinä toisen hyväksi huomattavassa määrin luopunut lain mukaisesta oikeudestaan.)

Kun nyt sotket vieläkin tähän omistusoikeusasiaan avio-oikeutta, niin mitenkä mielestäsi olisi asian laita siinä tapauksessa, että puolisoiden välillä olisi avioehto? Tällöinkö sitten olisi kuitenkin kysymyksessä lahja? Avioehdon olemassaoloko siis mielestäsi konstituosi luovutuksen lahjaksi, jota voitaisiin lahjaverottaa? Entä siinä tapauksessa, että avioehtoa ei ole luovutksen ajankohtana, mutta se (syystä tai toisesta) tehtäisiin vuoden päästä? Nytkö sitten luovutus, joka alkuaan ei ollut lahja, muuttuisi takautuvasti veronalaiseksi lahjaksi? - Ei toki; avio-oikeuden olemassa olo tai sen puuttuminen on asian kannalta kokonaan vailla relevanssia. Kyllä omistusoikeuden vastikkeeton luovutus on aina lahja.

Millä ihmeen perusteella voit luulla, että aviopuolisot olisivat vapautetut lahjaverosta? Kerropa se perintö- ja lahjaveron säännös, johon tukeudut. Vai hatustako vedät neuvojesi perusteet? "Musta tuntuu" - niinkö?

//Enkä kyllä vieläkään jaksa uskoa, että tilanne jossa esim. vaimoni ja minä myisimme yhteisen asunnon, kävelemme rahojemme kanssa esittelyyn vuoden päästä ja ostamme talon. Puolisoni merkitään omistajaksi, ja lainhuudot hänelle -- että tulisi lahjavero.//

Voi olla, että ei tule. Mutta lain mukaan menetellen kuuluu tulla. Tai sitten kauppaa (ja lainhuutoa) täytyy oikaista siten, että teidät molemmat merkitään uuden asuntokiinteistön omistajiksi. Tilanne ei poikkea mitenkään siitä, että avopuolisot tai ketkä tahansa näin menettelevät. Jos ostajalla on riittävästi omaa varallisuutta, verotoimisto ei ehkä kiinnitä huomiota kauppaan. Mutta jos kysymyksessä on ostajan tuloihin ja aikaisempaan varallisuuteen nähden huomattava kauppa, verotoimisto voi vaatia selvitystä siitä, millä varoilla kauppa on tehty. Jos tällöin käy ilmi, että ostaja oli saanut lahjaksi kauppaan käytetyt varat, lahjavero määrätään ilman muuta. Eikä lahjaverolta pelasta aviosuhde (muutoin kuin siten, että puoliso kuuluu alimpaan veroluokkaan).

Toivottavasti jo ymmärsit. Muuten kehotan sinua keskittymään "avioero"-palstalla enemmän ihmissuhdepuoleen. Siinä näyt pärjäävän vallan hyvin.

M36 kirjoitti:

Oletan että olet sitä mieltä, ettei tasingosta tarvitse maksaa lahjaveroa ... korjaa jos tarvitsee.

Noh, otetaanpa esimerkki:

Miehellä omaisuutena 400.000 rantahuvila saaristossa jonka hankkinut ennen avioliittoa. Lisäksi on 100.000 auto ja 300.000 osakkeissa.

Hän avioituu varattoman naisen kanssa, ei avioehtoa. Mies myy osakkeensa ja ostaa 600.000 talon ja ottaa 300.000 velkaa.

Tulee avioero, ositetaan:

Miehen nettovarallisuus: 400 100 600 - 300 = 800 kEUR

Naisen nettovarallisuus: 0

Tasinkoa vaimolle 400 kEUR, ositus suoritettu.

Erottelussa sopivat että tasinko kuitataan rantahuvilalla. Varainsiirtoveroa ei mene, koska pesän ulkopuolisia varoja ei olla käytetty. Lahjaveroa ei mene, koska tasingosta sitä ei makseta -- ellen ole väärässä.

Ymmärrän että verotuskäytännössä logiikka usein hukassa, mutta jos yo. esimerkki menee "läpi" verotta ... niin johan se on kumma että heidän pitäsi avioerota jos mies tahtoisi puolisolleen ko. rantatontin siirtää silkasta rakkaudesta. Etenkin kun mahdollisessa avioerossa se olisi mukana osituksessa.

Lue lisää

Tasinko ei ole lahja. Se on lain mukaan osituksessa puolisolle kuuluva osuus puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta (kuten totesit). Tasingosta ei peritä veroa.

Lahjasta lahjan saaja maksaa lahjaveron, olkoonpa vaikka antajan aviopuoliso. Miksi ei maksaisi? Luepa äsken kirjoittamani toinen teksti, niin ehkä ymmärrät.

yx tavallinen kirjoitti:

Tasinko ei ole lahja. Se on lain mukaan osituksessa puolisolle kuuluva osuus puolisoiden yhteenlasketusta nettovarallisuudesta (kuten totesit). Tasingosta ei peritä veroa.

Lahjasta lahjan saaja maksaa lahjaveron, olkoonpa vaikka antajan aviopuoliso. Miksi ei maksaisi? Luepa äsken kirjoittamani toinen teksti, niin ehkä ymmärrät.

Lue lisää

Elikkäs, avioerolla esimerkissäni puolisot voivat kiertää lahjaveron ... ko. rantahuvila siirtyy tasinkona rouvalle, harkinta-ajan ja lopullisen eron jälkeen solmivat avioliiton uudelleen (ja tekevät ehdon). Omaisuus siirtynyt verotta toiselle.

Kai se sitten on sitä verosuunnittelua.

En jaksa uskoa että laki olisi noin tyhmästi laadittu... vaikka luen kuinka monta kertaa kirjoituksesi.

Nyt tarvitaan hieman enemmän "tulitukea" että tämän jäärän pää kääntyy :-)

Ja on se täällä kerran pari käännettykin ... esim. että avioerossa voidaan määrätä miehen (tai naisen) maksamaan elatustukea lastensa lisäksi myös ex-puolisolle.

yx tavallinen kirjoitti:

Sinulle ("avioero"-palstan suositulle oikeudellisten neuvojen jakajalle!) on lahjan käsite näköjään aivan tuntematon. Kerron siis, että oikeustoimi, jolla omistusoikeus vastikkeetta luovutetaan toiselle inter vivos, on lain mukaan lahja. Kun nainen luovuttaa asunnon myynnistä saamansa kauppahintaosuuden miehelle (joka sitten ostaa sillä omiin nimiinsä asunnon), mies on saanut naiselta lahjan - kokonaan siitä riippumatta, ovatko he avioliitossa vai eivät.

(Se, mitä puoliso tai kuolleen puolison oikeudenomistaja omaisuuden osituksessa saa toiselta osapuolelta avio-oikeuden nojalla tasinkona, ei ole lahjaa. Silti ositukseenkin periaatteessa voi siältyä lahjaa, jos osapuoli on siinä toisen hyväksi huomattavassa määrin luopunut lain mukaisesta oikeudestaan.)

Kun nyt sotket vieläkin tähän omistusoikeusasiaan avio-oikeutta, niin mitenkä mielestäsi olisi asian laita siinä tapauksessa, että puolisoiden välillä olisi avioehto? Tällöinkö sitten olisi kuitenkin kysymyksessä lahja? Avioehdon olemassaoloko siis mielestäsi konstituosi luovutuksen lahjaksi, jota voitaisiin lahjaverottaa? Entä siinä tapauksessa, että avioehtoa ei ole luovutksen ajankohtana, mutta se (syystä tai toisesta) tehtäisiin vuoden päästä? Nytkö sitten luovutus, joka alkuaan ei ollut lahja, muuttuisi takautuvasti veronalaiseksi lahjaksi? - Ei toki; avio-oikeuden olemassa olo tai sen puuttuminen on asian kannalta kokonaan vailla relevanssia. Kyllä omistusoikeuden vastikkeeton luovutus on aina lahja.

Millä ihmeen perusteella voit luulla, että aviopuolisot olisivat vapautetut lahjaverosta? Kerropa se perintö- ja lahjaveron säännös, johon tukeudut. Vai hatustako vedät neuvojesi perusteet? "Musta tuntuu" - niinkö?

//Enkä kyllä vieläkään jaksa uskoa, että tilanne jossa esim. vaimoni ja minä myisimme yhteisen asunnon, kävelemme rahojemme kanssa esittelyyn vuoden päästä ja ostamme talon. Puolisoni merkitään omistajaksi, ja lainhuudot hänelle -- että tulisi lahjavero.//

Voi olla, että ei tule. Mutta lain mukaan menetellen kuuluu tulla. Tai sitten kauppaa (ja lainhuutoa) täytyy oikaista siten, että teidät molemmat merkitään uuden asuntokiinteistön omistajiksi. Tilanne ei poikkea mitenkään siitä, että avopuolisot tai ketkä tahansa näin menettelevät. Jos ostajalla on riittävästi omaa varallisuutta, verotoimisto ei ehkä kiinnitä huomiota kauppaan. Mutta jos kysymyksessä on ostajan tuloihin ja aikaisempaan varallisuuteen nähden huomattava kauppa, verotoimisto voi vaatia selvitystä siitä, millä varoilla kauppa on tehty. Jos tällöin käy ilmi, että ostaja oli saanut lahjaksi kauppaan käytetyt varat, lahjavero määrätään ilman muuta. Eikä lahjaverolta pelasta aviosuhde (muutoin kuin siten, että puoliso kuuluu alimpaan veroluokkaan).

Toivottavasti jo ymmärsit. Muuten kehotan sinua keskittymään "avioero"-palstalla enemmän ihmissuhdepuoleen. Siinä näyt pärjäävän vallan hyvin.

Lue lisää

Totesin että: //Se, mitä puoliso tai kuolleen puolison oikeudenomistaja omaisuuden osituksessa saa toiselta osapuolelta avio-oikeuden nojalla tasinkona, ei ole lahjaa. Silti ositukseenkin periaatteessa voi siältyä lahjaa, jos osapuoli on siinä toisen hyväksi huomattavassa määrin luopunut lain mukaisesta oikeudestaan.//

Tässä esimerkkitapaus KHO:sta ositukseen sisältyvän lahjan verottamisessa:

"Verovelvollisuus - Kuolinpesä - Lahja - Ositus - Naimaosa - Välitön verotus
Diaarinumero:    2536/10/85
Antopäivä:    20.1.1986
Taltio:    200
Julkaisupäivä:    86/1
Asialuokitus:    2.01.01.03.02

Lesken ja kuolinpesän välillä toimitetussa osituksessa leski oli saanut pesästä omaisuutta vähemmän kuin hänelle naima- ja etuosana kuuluvan määrän. Muutoin kuolinpesä, jonka osakkaiksi jäivät puolisoiden kaksi lasta, oli jäänyt jakamatta. Osuuteen, josta leski oli luopunut, kuului mm. useita osakehuoneistoja. Verotuksessa se oli katsottu lahjaksi, josta lasten maksettavaksi oli määrätty lahjavero. Kuolinpesälle osituksessa tullut omaisuus ja sen tuotto, lesken lahjoittama omaisuus mukaan lukien, oli verotettava kuolinpesän eikä sen osakkaiden varallisuutena ja tulona. Verovuosi_1980"

Aivan sama periaate pätee myös avioero-ositukseen.

M36 kirjoitti:

Elikkäs, avioerolla esimerkissäni puolisot voivat kiertää lahjaveron ... ko. rantahuvila siirtyy tasinkona rouvalle, harkinta-ajan ja lopullisen eron jälkeen solmivat avioliiton uudelleen (ja tekevät ehdon). Omaisuus siirtynyt verotta toiselle.

Kai se sitten on sitä verosuunnittelua.

En jaksa uskoa että laki olisi noin tyhmästi laadittu... vaikka luen kuinka monta kertaa kirjoituksesi.

Nyt tarvitaan hieman enemmän "tulitukea" että tämän jäärän pää kääntyy :-)

Ja on se täällä kerran pari käännettykin ... esim. että avioerossa voidaan määrätä miehen (tai naisen) maksamaan elatustukea lastensa lisäksi myös ex-puolisolle.

Lue lisää

//En jaksa uskoa että laki olisi noin tyhmästi laadittu... vaikka luen kuinka monta kertaa kirjoituksesi.//

Usko tai ole uskomatta, mutta harkitse, ennen kuin valistat kyselijöitä mutu-tiedoilla.

//Kai se sitten on sitä verosuunnittelua.//

Kai se sitä on. "Verosuunnittelullekin" on lainsäätäjä asettanut jonkinlaiset suitset. Perintö- ja lahjaverolain 33 a §:ssä säädetään:

33 a § (8.12.1995/1392)

"Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti."

Eli lahjavero on peikkona mainitsemassasi "verosuunnittelussakin". Varmuuden vuoksi tulisi ainakin odottaa kohtuullinen aika ennen uudelleen vihkipallille menoa.

yx tavallinen kirjoitti:

Sinulle ("avioero"-palstan suositulle oikeudellisten neuvojen jakajalle!) on lahjan käsite näköjään aivan tuntematon. Kerron siis, että oikeustoimi, jolla omistusoikeus vastikkeetta luovutetaan toiselle inter vivos, on lain mukaan lahja. Kun nainen luovuttaa asunnon myynnistä saamansa kauppahintaosuuden miehelle (joka sitten ostaa sillä omiin nimiinsä asunnon), mies on saanut naiselta lahjan - kokonaan siitä riippumatta, ovatko he avioliitossa vai eivät.

(Se, mitä puoliso tai kuolleen puolison oikeudenomistaja omaisuuden osituksessa saa toiselta osapuolelta avio-oikeuden nojalla tasinkona, ei ole lahjaa. Silti ositukseenkin periaatteessa voi siältyä lahjaa, jos osapuoli on siinä toisen hyväksi huomattavassa määrin luopunut lain mukaisesta oikeudestaan.)

Kun nyt sotket vieläkin tähän omistusoikeusasiaan avio-oikeutta, niin mitenkä mielestäsi olisi asian laita siinä tapauksessa, että puolisoiden välillä olisi avioehto? Tällöinkö sitten olisi kuitenkin kysymyksessä lahja? Avioehdon olemassaoloko siis mielestäsi konstituosi luovutuksen lahjaksi, jota voitaisiin lahjaverottaa? Entä siinä tapauksessa, että avioehtoa ei ole luovutksen ajankohtana, mutta se (syystä tai toisesta) tehtäisiin vuoden päästä? Nytkö sitten luovutus, joka alkuaan ei ollut lahja, muuttuisi takautuvasti veronalaiseksi lahjaksi? - Ei toki; avio-oikeuden olemassa olo tai sen puuttuminen on asian kannalta kokonaan vailla relevanssia. Kyllä omistusoikeuden vastikkeeton luovutus on aina lahja.

Millä ihmeen perusteella voit luulla, että aviopuolisot olisivat vapautetut lahjaverosta? Kerropa se perintö- ja lahjaveron säännös, johon tukeudut. Vai hatustako vedät neuvojesi perusteet? "Musta tuntuu" - niinkö?

//Enkä kyllä vieläkään jaksa uskoa, että tilanne jossa esim. vaimoni ja minä myisimme yhteisen asunnon, kävelemme rahojemme kanssa esittelyyn vuoden päästä ja ostamme talon. Puolisoni merkitään omistajaksi, ja lainhuudot hänelle -- että tulisi lahjavero.//

Voi olla, että ei tule. Mutta lain mukaan menetellen kuuluu tulla. Tai sitten kauppaa (ja lainhuutoa) täytyy oikaista siten, että teidät molemmat merkitään uuden asuntokiinteistön omistajiksi. Tilanne ei poikkea mitenkään siitä, että avopuolisot tai ketkä tahansa näin menettelevät. Jos ostajalla on riittävästi omaa varallisuutta, verotoimisto ei ehkä kiinnitä huomiota kauppaan. Mutta jos kysymyksessä on ostajan tuloihin ja aikaisempaan varallisuuteen nähden huomattava kauppa, verotoimisto voi vaatia selvitystä siitä, millä varoilla kauppa on tehty. Jos tällöin käy ilmi, että ostaja oli saanut lahjaksi kauppaan käytetyt varat, lahjavero määrätään ilman muuta. Eikä lahjaverolta pelasta aviosuhde (muutoin kuin siten, että puoliso kuuluu alimpaan veroluokkaan).

Toivottavasti jo ymmärsit. Muuten kehotan sinua keskittymään "avioero"-palstalla enemmän ihmissuhdepuoleen. Siinä näyt pärjäävän vallan hyvin.

Lue lisää

... ei kai avioehto kuvioon vaikuta millään tavalla, laaittaneen avioeron varalta ... eli tasinkoja ei lasketa. Ja ainahan sen voi perua jos puolisot katsovat sen parhaaksi ratkaisuksi.

Alkuperäinen kysymyshän on se, voidaanko osituksessa poiketa tasajaosta. Saako käyttää tavallaan negatiivista tasinkoa, voikko olla vaatimatta tasinkoa. Mitä veroseuraamuksia tulee.

Koska ainakin käytännössä lahjavero äärettömän helppo kiertää avioliitossa, vastikkeetonta hyötyä toinen voi saada päivittäin mikä kumuloituu isoksi "lahjaksi".

Lisää esimerkkejä siis kehiin:

Mies on hyvin varakas ja toimeentuleva. Vaimo kotona, pyykkää, pesee, siivoaa, hoitaa lapset, laittaa ruoan. Saako mies lahjan ellei puoliso esitä laskua? Entäpä jos päättävätkin kerätä tuntipalkasta laskua, kuitataan niin että vaimolle ostetaan Bemari mikä hänen nimiinsä ... ei kai lahjaveroa voi mennä, koska kyse ei vastikkeettomasta hyödystä?

Toinen tapaus:

Ostamme 200.000 kesämökin, laina ja mökki puoliksi ... mutta minä maksan 100% lainaa. Näin olemme sopineet -- hyvillä tuloilla se hoituu 4 vuodessa. Onko vaimo siis saanut 100.000 lahjan??

Jos todellakin eduskunta on kaikessa viisaudessaan laatinut lain, joka käytännön elämässä tyhjä kirjain ... niin voi voi...

yx tavallinen kirjoitti:

//En jaksa uskoa että laki olisi noin tyhmästi laadittu... vaikka luen kuinka monta kertaa kirjoituksesi.//

Usko tai ole uskomatta, mutta harkitse, ennen kuin valistat kyselijöitä mutu-tiedoilla.

//Kai se sitten on sitä verosuunnittelua.//

Kai se sitä on. "Verosuunnittelullekin" on lainsäätäjä asettanut jonkinlaiset suitset. Perintö- ja lahjaverolain 33 a §:ssä säädetään:

33 a § (8.12.1995/1392)

"Jos perinnönjakosopimukselle, luovutustoimelle tai muulle perintö- tai lahjaverotukseen vaikuttavalle oikeustoimelle on annettu sellainen oikeudellinen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että perintö- tai lahjaverosta vapauduttaisiin, on perintö- tai lahjaverotuksessa meneteltävä asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti."

Eli lahjavero on peikkona mainitsemassasi "verosuunnittelussakin". Varmuuden vuoksi tulisi ainakin odottaa kohtuullinen aika ennen uudelleen vihkipallille menoa.

Lue lisää

... josta syystä hyvin usein mainitsenkin ... neuvoissani; "selvittäkää asia hyvän juristin kanssa, jos poikkeavan osituksen teette -- keinoja on"

Ja omakohtaisesti hyvin käytettykin -- laki on niinkuin luetaan.

M36 kirjoitti:

... ei kai avioehto kuvioon vaikuta millään tavalla, laaittaneen avioeron varalta ... eli tasinkoja ei lasketa. Ja ainahan sen voi perua jos puolisot katsovat sen parhaaksi ratkaisuksi.

Alkuperäinen kysymyshän on se, voidaanko osituksessa poiketa tasajaosta. Saako käyttää tavallaan negatiivista tasinkoa, voikko olla vaatimatta tasinkoa. Mitä veroseuraamuksia tulee.

Koska ainakin käytännössä lahjavero äärettömän helppo kiertää avioliitossa, vastikkeetonta hyötyä toinen voi saada päivittäin mikä kumuloituu isoksi "lahjaksi".

Lisää esimerkkejä siis kehiin:

Mies on hyvin varakas ja toimeentuleva. Vaimo kotona, pyykkää, pesee, siivoaa, hoitaa lapset, laittaa ruoan. Saako mies lahjan ellei puoliso esitä laskua? Entäpä jos päättävätkin kerätä tuntipalkasta laskua, kuitataan niin että vaimolle ostetaan Bemari mikä hänen nimiinsä ... ei kai lahjaveroa voi mennä, koska kyse ei vastikkeettomasta hyödystä?

Toinen tapaus:

Ostamme 200.000 kesämökin, laina ja mökki puoliksi ... mutta minä maksan 100% lainaa. Näin olemme sopineet -- hyvillä tuloilla se hoituu 4 vuodessa. Onko vaimo siis saanut 100.000 lahjan??

Jos todellakin eduskunta on kaikessa viisaudessaan laatinut lain, joka käytännön elämässä tyhjä kirjain ... niin voi voi...

Lue lisää

//Alkuperäinen kysymyshän on se, voidaanko osituksessa poiketa tasajaosta. Saako käyttää tavallaan negatiivista tasinkoa, voikko olla vaatimatta tasinkoa. Mitä veroseuraamuksia tulee.//

Tätä alkuperäistä kysymystä olen kommentoinut (mm. KHO:n ratkaisun valossa). Jos en täällä, niin sitten toisaalla. (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000013999259 )

Olen kommentoinut myös esimerkkiäsi, jossa luovutat vaimollesi puoliksi omistamanne asunnon myyntikauppahinnasta oman osuutesi (mikä luovutus sinun mielestäsi ei ole lahja - ainakaan verotettava lahja).

Esimerkkitapauksesi 1:

Ennen vanhaan oli yleistä, että kauppakirjassa oli vain miehen nimi, vaikka asunto oli hankittu avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi asunnoksi ja oli tarkoitettu hankkiakin yhteiseen lukuun. Myös oli yleistä, että yhteisestä sopimuksesta vaimo hoiti kotia ja lapsia ja mies kävi ansiotyössä, mistä saaduilla tuloilla maksoi asuntolainan. Jos tällaisessa tilanteessa puolisoiden välillä oli avioehto, eron tullessa vaimon asema oli tukala: joutuisiko hän lähtemään yhteisestä kodista tyhjin käsin.

Nykyään (1.1.1988 jälkeen) on mahdollista sovitella tuon kaltaista kohtuuttomaan lopputulokseen johtavaa ositusta, jopa niin, että miehen omistama asunto katsotaan kokonaan avio-oikeuden alaiseksi. Jos ositusta näin sovitellaan ja vaimo saa tasinkoa, se ei tietenkään ole lahja.

Mutta toinenkin mahdollisuus on, ja oli olemassa ennen sovittelumahdollisuutta. Voidaan katsoa, että yhteinen asunto, vaikka onkin vain miehen nimissä, on tarkoitettu hankkia puolisoiden yhteiseen lukuun. Molempien puolisoiden voidaan katsoa osallistuneen hankinnan rahoitukseen, miehen rahapanoksella ja vaimon kotityöllään. Näillä edellytyksillä asunto on voitu katsoa puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi, josta kumpaisenkin omistusosuus on puolet. Tässäkään tapauksessa ei ole kysymys omaisuuden luovutuksesta, vaan omistusoikeuden konstituoimisesta saantoasiakirjasta poikkeavaksi.

Jos puolisot keskenään sopivat tällaisesta omistusoikeuden järjestelystä (jossa siis toisen puolison omistama asunto selitetään yhteisesti omistetuksi), asiakirjassa perustelujen tulee olla varsin hyvät, jotta vältyttäisiin lahjaverolta. Poikkeusmenettelystä joka tapauksessa on kysymys.

Sillä, että vaimo ei laskuta miestään kotityöstä, mies ei saa vaimolta lahjaa. Molempien puolisoiden nimittäin tulee lain mukaan (AL 46.1 §) kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Jos mies ostaa vaimolleen Bemarin, niin kyllä siitä todennäköisesti lahjavero vaimolle määrätään.

Esimerkkitapaus 2:

Vaimo on saanut 100.000 arvoisen lahjan, ellet ole saanut häneltä saman arvoista vastiketta (kotityö ei sellaisesta tässä esimerkissä käy). Lahja on lahja, annoitpa vaimolle 100.000 käteen tai maksoit pois vaimon 100.000 suuruisen velan. Eri asia on, tuleeko lahja ilmi verotoimistossa.

Mutta enempää en jaksa kanssasi tätä aihetta veivata.

yx tavallinen kirjoitti:

//Alkuperäinen kysymyshän on se, voidaanko osituksessa poiketa tasajaosta. Saako käyttää tavallaan negatiivista tasinkoa, voikko olla vaatimatta tasinkoa. Mitä veroseuraamuksia tulee.//

Tätä alkuperäistä kysymystä olen kommentoinut (mm. KHO:n ratkaisun valossa). Jos en täällä, niin sitten toisaalla. (http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000013999259 )

Olen kommentoinut myös esimerkkiäsi, jossa luovutat vaimollesi puoliksi omistamanne asunnon myyntikauppahinnasta oman osuutesi (mikä luovutus sinun mielestäsi ei ole lahja - ainakaan verotettava lahja).

Esimerkkitapauksesi 1:

Ennen vanhaan oli yleistä, että kauppakirjassa oli vain miehen nimi, vaikka asunto oli hankittu avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi asunnoksi ja oli tarkoitettu hankkiakin yhteiseen lukuun. Myös oli yleistä, että yhteisestä sopimuksesta vaimo hoiti kotia ja lapsia ja mies kävi ansiotyössä, mistä saaduilla tuloilla maksoi asuntolainan. Jos tällaisessa tilanteessa puolisoiden välillä oli avioehto, eron tullessa vaimon asema oli tukala: joutuisiko hän lähtemään yhteisestä kodista tyhjin käsin.

Nykyään (1.1.1988 jälkeen) on mahdollista sovitella tuon kaltaista kohtuuttomaan lopputulokseen johtavaa ositusta, jopa niin, että miehen omistama asunto katsotaan kokonaan avio-oikeuden alaiseksi. Jos ositusta näin sovitellaan ja vaimo saa tasinkoa, se ei tietenkään ole lahja.

Mutta toinenkin mahdollisuus on, ja oli olemassa ennen sovittelumahdollisuutta. Voidaan katsoa, että yhteinen asunto, vaikka onkin vain miehen nimissä, on tarkoitettu hankkia puolisoiden yhteiseen lukuun. Molempien puolisoiden voidaan katsoa osallistuneen hankinnan rahoitukseen, miehen rahapanoksella ja vaimon kotityöllään. Näillä edellytyksillä asunto on voitu katsoa puolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi, josta kumpaisenkin omistusosuus on puolet. Tässäkään tapauksessa ei ole kysymys omaisuuden luovutuksesta, vaan omistusoikeuden konstituoimisesta saantoasiakirjasta poikkeavaksi.

Jos puolisot keskenään sopivat tällaisesta omistusoikeuden järjestelystä (jossa siis toisen puolison omistama asunto selitetään yhteisesti omistetuksi), asiakirjassa perustelujen tulee olla varsin hyvät, jotta vältyttäisiin lahjaverolta. Poikkeusmenettelystä joka tapauksessa on kysymys.

Sillä, että vaimo ei laskuta miestään kotityöstä, mies ei saa vaimolta lahjaa. Molempien puolisoiden nimittäin tulee lain mukaan (AL 46.1 §) kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Jos mies ostaa vaimolleen Bemarin, niin kyllä siitä todennäköisesti lahjavero vaimolle määrätään.

Esimerkkitapaus 2:

Vaimo on saanut 100.000 arvoisen lahjan, ellet ole saanut häneltä saman arvoista vastiketta (kotityö ei sellaisesta tässä esimerkissä käy). Lahja on lahja, annoitpa vaimolle 100.000 käteen tai maksoit pois vaimon 100.000 suuruisen velan. Eri asia on, tuleeko lahja ilmi verotoimistossa.

Mutta enempää en jaksa kanssasi tätä aihetta veivata.

Lue lisää

... määrällä ihmisiä kai tilannetta missä osituksella tosiaan toinen tahtoo luopua omaisuudestaan -- yleensä kai tahtotila päinvastainen.

Samoin omaisuuden siirtoja perheensisällä voidaan ja tehdään niin ettei verottajalla harmainta aavistustakaan tästä -- laitonta tai ei ... mutta hyvin yksinkertaista kun tietää keinot.

Ja onnistuu se osituksessakin...

Muutama kommentti esimerkkeihini:

case 1. Jos menemme ostamaan vaimolleni auton käteisellä, niin ei todellakaan lahjaverokuitteja näkyisi 40.000 EUR autosta ... tai siis näkynyt.

Case 2. Enhän minä vaimoni velkaa maksanut ko. esimerkissä, vaan "meidän velkaa" -- vai tarkoitatko ellei asuntovelkaa makseta jokaisessa suomalaisessa perheessä 50/50 niin vähemmän maksaneen (yleensä vaimon) pitäsis maksaa LAHJAVEROA ... älä ole typerä !!