uskovainen mies

Hei,

Olin unessa matkoilla pienen tyttäreni kanssa. Huone oli sisältä kuin yksiö, jossa asuimme äitini kanssa, kun olin teini. Istuin koulupöytäni ääressä ja lapselle oli tehty peti lattialle. Lapsi nukahti syliini ja nostin hänet lattialle ja puin yöpaidan. Lapsi raotti silmiään ja näki kaksi tyynyä. Hän ymmärsi, että tulisin hänen viereensä. Mietin, mitä lapsi sanoo yöllä herätessään, jos en nukukaan hänen vieressään, vaan omassa sängyssäni, jossa olin aikonutkin nukkua.

Istuin pöydän ääressä ja minulla oli korvakuulokkeet korvillani. Yhtäkkiä niistä rupesi kuulumaan naistyökaverini puhelu. Hän oli vielä töissä ja kertoi toiselle työkaverilleni tulevasta matkasta. Odotin, että milloinhän sanoo pahaa minusta. Tiesin, että se oli tulossa. Ajattelin, että olin saanut suuren lahjan, sain tietää asioita kuuntelemalla. Nainen jatkoi puhettaan ja kertoi, että hänellä oli kassan rahat ja näin yöllä hän ei pysty niitä mihinkään jättämään. Hän ei siksi pääse mukaan matkalle. Toinen nainen yritti keksiä keinoja, ota vaikka rahat mukaan. Tuli pitkä hiljaisuus ja ymmärsin, että voin kuulla nyt vain toisen naisen äänen ja kun toinen puhuu, kuulen vain hiljaisuutta.

Otin kuulokkeet pois ja menin laittamaan telkkarin kiinni. Oikeasta korvastani kuului nyt radio. Istuin takaisin tuolille ja mietin, että jollakin tempulla voin varmasti myös vaihtaa kanavaa. Pyöritin kättäni vasemman korvan luona ja aivan oikein, oikea korva lähti etsimään uutta taajuutta.

Menin sulkemaan ovia. Eteisessä huomasi, että asunto olikin soluasunto. Meillä oli kaikki ovet auki ja rupesin niitä sulkemaan. Suljin eteisestä ovea naapuriin. Ovessa oli iso ikkuna ja vilkutin miehelle, joka riisui siellä työhaalareitaan. Laitoin oven kiinni ja huomasin helpottuneena, että siinä on lukko. En kuitenkaan laittanut sitä lukkoon, jotta mies ei tykkäisi pahaa. Eteisessä katsoin, oliko ulkovaatteittemme taskussa mitään arvokasta, ei ollut.

Menin omalle puolelleni. Huomasin kynnyksellä hiekkaisia kenkiä. Lähdin viemään ne eteiseen. Siellä huomasin, että radioni soi ihan liian isolla ja naapurit häiriintyvät. Se oli joku hyvä suomalainen biisi 70-luvulta. Ei Yö, mutta jotakin vastaavaa. Mies kulki ohitseni ulos ilmeisesti tupakalle. Samassa näin toisenkin miehen. Liekö ollut tuttuni, kun yhtäkkiä olin heidän kanssaan ulkona. Muualta tullut mies otti minut kainaloon. Hän vaikutti sellaiselta, johon ei kannata luottaa suhteessa. Toinen mies oli ihan komea. Kysyin, onko hän asentaja, kun oli haalarit. Ei ollut. Ajattelin, että hän on ehkä joku autoilija. Miehellä oli pullistuvat silmät, hieman mulkosilmät. Sen verran vain, että ne eivät häirinneet.

Kadulta tuli Jehovan todistaja tai vastaava uskon kaupittelija. Hän meni ohitsemme suoraan sisälle huoneeseen, jossa tyttäreni nukkui. Halusin esittää vähän teatteria ja lähdin topakasti ajamaan miehen pois lapseni läheltä. Tiesin, että mies ei tee lapselle pahaa. Aikuisia hän etsi. Tiesin, että koska mies oli uskovainen, se että ymmärtäisimme hänen uhanneen lastani, olisi hänelle kauheaa. Halusin kuitenkin naurattaa toisia miehiä ja jatkoin esitystä. Nappasin miestä niskasta ja karjaisin, että mitä sinä lapseni luo tulet luvatta. Hän säikähti ja juoksi ulos. Autoilijalle tuli paha mieli ja hän sanoi, että hän käy hetken jututtamassa mies raukkaa. Mielestäni se oli hyvä ajatus. Temppuni ei naurattanut enää.

Lapseni tuli itkien ovelle. Hän on aina suloinen. Nyt hän oli vielä pieni, n.3-4 v. pyöreä poskinen ja hänellä oli ihanat kiharat, kuten aina, kun hiukset kostuvat.
Hän itki, että nyt on todella pahoja uutisia. Sisko oli soittanut ja ilmoittanut, että hamsterimme oli kuollut. Joku ääni (taas) neuvoi, että tässä kohdassa lapsi pitää ottaa syliin ja lohduttaa (miten minä en unessa itse tuota älynnyt ?). Mietin, näkeekö mies, miten ihana lapsi minulla on. Otin tytön syliin ja hän kysyi, otetaanko meille uusi hamsteri. Sanoin, että ei. Pikkuinen ei ole osannut sitä vielä hoitaa. Lapsi tyytyi vastaukseen.

Tuo hamsterin kuolema ilmoitettiin niin toden tuntuisesti, että heräsin siihen ihmettelemään missä olen :).

t. sara