Olen niin väsynyt. En saa millään varattua aikaa psykologille, ja tarvitsisin sitä todella. Varasin ajan lääkärille, ja yritin selittää tilannetta, hän vain määräsi mielialalääkkeitä ja käski tulla kuukauden päästä kontrolliaikaan. Koitin kertoa, että tarvitsen apua, tarvitsen kuuntelijaa. Hänen mielestään minulla on kaikki hyvin. Tietenkään en voinut kertoa ihan kaikki totuuksia ajatuksistani, yleensä silloin ne tuputtavat laitoshoitoihin.
Mutta siis, olen vähän reilu parikymppinen nuori nainen, onnellisesti avoliitossa, työtön. Tällä hetkellä en saa rahaa mistään, vielä ainakaan viikkoon. Ilman rahaa olen jo pari viikkoa sinnitellyt. Työttömyys tuli yhtäkkiä. Surettaa kun mies elättää koko ajan, vaikka hän sanoo etten ole taakaksi, tunnen itse niin.Raha-asiat kaikki on huonosti. Pankkilainaakin tuhansien eurojen edestä. Laskut kaikki maksamatta. Voin pahoin koko ajan. Toisina päivinä en syö mitään, toisina taas ahmin kaikkea sipseistä karkkeihin. Itken koko ajan. Inhoan itseäni. Inhoan sitä miltä näytän, miltä kuulostan. En saa elämässäni mitään aikaiseksi. Epäonnistun kaikessa, mitä elämässäni yritän. En jaksa siivota tai pitää huolta itsestäni. Mietin itsemurhaa päivittäin. En voi puhua kotona tunteistani, mieheni selvästi kiusaantuu siitä. Enkä halua pilata suhdettamme.
En vain tiedä, mitä tekisin itseni kanssa? Inhoan itseäni niin paljon, että haluan vain koko ajan satuttaa. Nukutuksi saan normaalisti, kaikki muu epäonnistuu. Ystävilleni en voi oikeastaan puhua, he kun luulevat että tämä on itsesääliäni ja kaipaan huomiota. Heillä ei ole itsellään vastaavasta kokemusta.
Osaisiko joku neuvoa? Jos vain jollain olisi kokemusta? Pää hajoaa.
Mutta siis, olen vähän reilu parikymppinen nuori nainen, onnellisesti avoliitossa, työtön. Tällä hetkellä en saa rahaa mistään, vielä ainakaan viikkoon. Ilman rahaa olen jo pari viikkoa sinnitellyt. Työttömyys tuli yhtäkkiä. Surettaa kun mies elättää koko ajan, vaikka hän sanoo etten ole taakaksi, tunnen itse niin.Raha-asiat kaikki on huonosti. Pankkilainaakin tuhansien eurojen edestä. Laskut kaikki maksamatta. Voin pahoin koko ajan. Toisina päivinä en syö mitään, toisina taas ahmin kaikkea sipseistä karkkeihin. Itken koko ajan. Inhoan itseäni. Inhoan sitä miltä näytän, miltä kuulostan. En saa elämässäni mitään aikaiseksi. Epäonnistun kaikessa, mitä elämässäni yritän. En jaksa siivota tai pitää huolta itsestäni. Mietin itsemurhaa päivittäin. En voi puhua kotona tunteistani, mieheni selvästi kiusaantuu siitä. Enkä halua pilata suhdettamme.
En vain tiedä, mitä tekisin itseni kanssa? Inhoan itseäni niin paljon, että haluan vain koko ajan satuttaa. Nukutuksi saan normaalisti, kaikki muu epäonnistuu. Ystävilleni en voi oikeastaan puhua, he kun luulevat että tämä on itsesääliäni ja kaipaan huomiota. Heillä ei ole itsellään vastaavasta kokemusta.
Osaisiko joku neuvoa? Jos vain jollain olisi kokemusta? Pää hajoaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kehotan sinua varaamaan ajan joko psykologille tai mielenterveystoimistoon psykiatriselle sairaanhoitajalle tai mielenterveyshoitajalle tai psykoterapeutille! mahdollisuuksia on useita.. lääkärin tehtävä on mm.lääkitysasiat.. hoitajat ovat kuuntelijoita:)
pyydä vaikka poikaystävääsi tai jotain muuta ystävääsi varaamaan ajan jos et itse kykene!
masennus on tosi yleistä..mitä sitä häpeämään.. viisas välittää itsestään ja hakeutuu hoitoon!
Vastaukseni on vähän sama kuin sokea opastaisi toista sokeaa, mutta olen itsekin eksynyt mielen synkeille poluille ja kaipaan vertaistukea. Jos olisit naapurissa, hakisin sinut ulos lenkille ja katseltaisiin yhdessä lumihiutaleiden muotoja ja laskettaisiin talitiaisia.
Huomasit varmaan, että auttoi, kun kirjoitit tunteistasi tänne keskustelupalstalle. Hanki päiväkirja ja kirjoita siihen joka päivä jotain; ihan tavallisia asioita tai suuria tunteita, mitä vain. Joskus joku neuvoi kirjoittamaan kolmena päivänä 15 min ajan paperille ne asiat, jotka painavat mieltä ja sitten polttamaan paperin. Joskus toimii, joskus ei.
Olen yrittänyt etsiä netistä masennuksen itsehoitomenetelmiä, mutta eniten tarvitsen sellaista henkilöä, joka kuuntelee ja välittää. Ystävät ja sukulaiset eivät välttämättä edes tajua, miten paha olo masentuneella on eikä sitä, että masentunut ei kaipaa "hyvää tarkoittavia neuvoja" vain vaan hiljaista myötäelämistä. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu murhe puolet vähemmän. Joskus tuntematon ihminen voi olla paras lähimmäinen. Itse olen joskus ihmetellyt, miten enkelit ovat tienneet lähettää matkani varrelle oikeita ihmisiä. Viime viikolla tapasin miehensä menettäneen puolitutun ja pyörätuolirunoilijan ja molemmat koskettivat syvästi. Oli tärkeää huomata, että jokaisella on oma ristinsä, minulla masennus, mutta joillakin vielä pahempaa. Kuitenkin ihmisiä kaikki ollaan, ei sen parempia eikä huonompia, ei edes ne menestyjät, joihin itseään ei saisi verrata.
Pienetkin asiat saattavat piristää, tee jotain käsilläsi; piirrä kuva, leivo laskiaispullia, siivoa yhden kaapin yksi hylly, virkkaa pannulappu, kirjoita postikortti, mitä vain äläkä välitä vaikka jätät kesken tai epäonnistut, pääasia että aloitat.
Toivon sinulle enkeleitä kulkemaan kanssasi, askel askeleelta elämää eteenpäin. Yritetään katsoa tulevaisuuteen ja etsitään sitä ovea minkä pitäisi avautua, kun entiset ovat menneet kiinni. Se löytyy.
tehoa joutuu odottelemaan. Kirjeessäsi kuulostat tosi masentuneelta naiselta joka paisuttelee asioita. Miehesi mielellään auttaa taloudellisesti niin me mieht osoitetaan tukeamme. Kaikista meistä ei ole kuuntelioiksi. Me kun haluamme ratkaista kaikki ongelmat kädenkäänteessä.Ja jos asiaa ei saa ratkaistua kiusaannumme. Mutta kyllä mieskin oppii kuuntelemaan.Mitä pahaa avo-osastossa on ? Ei lääkäri voinut auttaa sinua kun et ollut rehellinen hänelle. Kun miehesi tulee töistä puhu hänelle ja sano että vie sinut päivystykseen. Päivystyksestä saat lähetteen sairaalaan avo-osastolle (koska itse hait apua)Sinua ei siellä turhan kauan pidetä, lomille työnnetään heti kun jaksat lähteä. Ota myös kaikki laskusi mukaan sairaalaan - siellä on sosiaalityöntekijä, joka auttaa sinua selvittämään raha-asiat ja miestäsi pyydetään mukaan hoitokokouksiin. Tervemeno sairaalaan kasaamaan itsesi kuntoon.