Hei!
Näköjään sitä pitää 23 vuotta täyttää ennen kuin saa itsestään jotain irti. Olen aina ollut lihavahko, lapsesta lähtien pyöreämpi kuin muut ikätoverit. Parikymppiseksi asti paino nousi tasaista tahtia koko ajan ja siitä lähtien olen painanut noin 85kg (165cm)
Hoin itselleni ja ystävilleni, että olen ihan tyytyväinen itseeni eikä minulla ole tarvetta laihduttaa. Minulla oli ystäviä, miehiä tarpeen vaatiessa (sinkku), opiskelupaikka ja muutenkin asiat kohtuullisen hyvin. Eihän kenenkään täydellinen tarvitse olla...?
Niin klassista kuin se onkin, viime uusnavuonna tein humalaisen päätöksen; Nyt minä laihdun ja alan kuntoilemaan. Päätös unohtui heti ekalla viikolla. Söin ihan tavallisesti(oman mittapuuni mukaan...), enkä liikkunut lainkaan.
Käänne tapahtui yllättäen kuitenkin 8.1. Päätin lähteä iltalenkille. Siitä seuraavan viikon ajan kävelin päivittäin 1-1,5h ja aloin syödä terveellisesti ja melko niukasti. Muutama viikko sitten aloitin uimisen ja uin nyt 2km päivässä pitäen yhden lepopäivän viikossa. Aivan mahtavaa. Tämän lisäksi käyn 5-7km lenkillä noin 3 kertaa viikossa. Terveellinen ruokavaliokin on pysynyt.
Ja miten ihanaa tämä onkaan! En olisi koskaan voinut uskoa, että urheiluun voi jäädä koukkuun. Nyt päivä menee ihan pilalle jos en pääse uimaan joten lähden silloin vähintään sitten kävelemään. Kunto kohenee ihan silmissä.
En voi kieltää, etteikö tekisi herkkuja mieli. Tottakai tekee. Siksi olenkin kaverini kanssa sopinut että kerran kuussa käydään yhdessä mässäämässä oikein kunnolla. Sitä odotellessa jaksaa kummasti :)
Tuloksista sen verran, että olen nyt laihtunut 4kg (viidessä viikossa) ja kuntoni on huomattavasti parempi kuin ennen. Uinti on myös selvästi kiinteyttänyt esim. reisiäni ja käsivarsiani. Tavoite on vielä tästä 10 pois jussiin mennessä. Ei ihan mahoton.
Toivon, että kirjoitukseni inspiroi muita samassa alkutilanteessa olijoita. Uiminen pelastaa minut, mikä on oma pelastuksesi?
Näköjään sitä pitää 23 vuotta täyttää ennen kuin saa itsestään jotain irti. Olen aina ollut lihavahko, lapsesta lähtien pyöreämpi kuin muut ikätoverit. Parikymppiseksi asti paino nousi tasaista tahtia koko ajan ja siitä lähtien olen painanut noin 85kg (165cm)
Hoin itselleni ja ystävilleni, että olen ihan tyytyväinen itseeni eikä minulla ole tarvetta laihduttaa. Minulla oli ystäviä, miehiä tarpeen vaatiessa (sinkku), opiskelupaikka ja muutenkin asiat kohtuullisen hyvin. Eihän kenenkään täydellinen tarvitse olla...?
Niin klassista kuin se onkin, viime uusnavuonna tein humalaisen päätöksen; Nyt minä laihdun ja alan kuntoilemaan. Päätös unohtui heti ekalla viikolla. Söin ihan tavallisesti(oman mittapuuni mukaan...), enkä liikkunut lainkaan.
Käänne tapahtui yllättäen kuitenkin 8.1. Päätin lähteä iltalenkille. Siitä seuraavan viikon ajan kävelin päivittäin 1-1,5h ja aloin syödä terveellisesti ja melko niukasti. Muutama viikko sitten aloitin uimisen ja uin nyt 2km päivässä pitäen yhden lepopäivän viikossa. Aivan mahtavaa. Tämän lisäksi käyn 5-7km lenkillä noin 3 kertaa viikossa. Terveellinen ruokavaliokin on pysynyt.
Ja miten ihanaa tämä onkaan! En olisi koskaan voinut uskoa, että urheiluun voi jäädä koukkuun. Nyt päivä menee ihan pilalle jos en pääse uimaan joten lähden silloin vähintään sitten kävelemään. Kunto kohenee ihan silmissä.
En voi kieltää, etteikö tekisi herkkuja mieli. Tottakai tekee. Siksi olenkin kaverini kanssa sopinut että kerran kuussa käydään yhdessä mässäämässä oikein kunnolla. Sitä odotellessa jaksaa kummasti :)
Tuloksista sen verran, että olen nyt laihtunut 4kg (viidessä viikossa) ja kuntoni on huomattavasti parempi kuin ennen. Uinti on myös selvästi kiinteyttänyt esim. reisiäni ja käsivarsiani. Tavoite on vielä tästä 10 pois jussiin mennessä. Ei ihan mahoton.
Toivon, että kirjoitukseni inspiroi muita samassa alkutilanteessa olijoita. Uiminen pelastaa minut, mikä on oma pelastuksesi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan ihana postaus! Kiitos kun kerroit oman tarinasi, tuosta saa varmasti monet taas hieman uutta motivaatiota ja innostusta! Kuten ainakin minä sain :)
Olen kyllä jo aloittanut matkani kohti terveellisempiä elämäntapoja enkä ole sen kummemmin repsahdellut, ja uskon edelleen kovasti asiaan. Mutta jotenkin vain juuri innostus ja iloisuus on hiipunut, ehkä johtuu noista pakkasista mitkä ovat täällä päin vaivanneet ja siitä kun en ole niitten takia viitsinyt lähteä lenkille. Mutta tänään ois jo vähän lauhempi sää, eli tänään kyllä jotain urheilua kehiin.
Kiitos innostuksesta! :) Ja oikein hyviä jatkoja!
Hyvähyvä! Ja tsemppiä vaan jatkoon! :)
Minä sotken joka päivä kuntopyörällä "lenkin" (kuulokkeet korvilla unohtaa helposti ajantajun!) ja sauvakävelen kans, ellei ole kamala pakkanen. Pilates pitää notkeana (suosittelen!) ja punttien kanssa hosun n. 1-2 kertaa viikossa. Ja ruokavaliomuutoksen löysin Syön itseni hoikaksi-kirjasta. Herkuttelen oikeastaan silloin suklaalla, kun mieli tekee eli ehkä viikon-kahden välein, mutta "roskaruokien" syömistä en ole harrastanut ennenkään, niin en ole viitsinyt sitä nyt sitten aloittaa.
Mukavaa, että täällä on välillä kivaakin luettavaa, kun ei aina jaksa vain sotia... Se kun ei oikeasti hyödytä ketään!