Eikös mustasukkaisuus

mutta kun mennään väkivaltaiseen ja/tai joka päiväistä
elämää hallitsevaan ja häiritsevään mustasukkaisuuteen siitä tulee liian raskasta kenekään kestää. nyt alan sen itsekin ymmärtää kun
olen nähnyt kolikon molemmat puolet. ei siinä ole kenenkään hyvä olla. mustis kun saa sanottua toiselle mikä mättää niin olo alkaa tuntua pikkuhiljaa paremmalta ...

Joskin samalla täytyy muistaa, että liiallinen mustasukkaisuus on pahasta. Olen itse mustasukkainen luonteeltani ja koita ns. pois oppia tästä ilmiöstä. Mutta minkäs teet, kun toisesta välittää paljon ja pelkää menettävänsä? Silloin iskee mustasukkaisuus ja yleensä (ainakin minun kohdallani) siitä on vain haittaa...

Ei ole osoitus välittämisestä. Suurista tunteista voi olla osoitus, mutta ei kyllä kumppania vaan itseä kohtaan. Mustasukkaisuus perustuu ajatukselle, että "minä omistan tuon" ja "kukaan ei saa ottaa sitä, mikä minun on".

Jos hyväksytään, että toinen ihminen kulkee rinnalla vapaasta tahdostaan, niin häntä ei tarvitse yrittää omistaa. Eikä rajoittaa sen paremmin hänen kuin omaakaan elämää mustasukkaisuustunteilla. Sillä aika rajoittavaa mustasukkaisuus kai aina on.

Mustasukkaisuus on epävarmuutta omasta itsestä. Jos uskoo itse, että on rakastamisen ja välittämisen arvoinen, uskoo myös, että toinen ihminen sen tekee ilman, että tarvitsee tuhota mitään mustasukkaistelemalla.

Ainahan niin ei tietenkään käy, että se toinen kulkisi rinnalla ikuisesti. Eroja sattuu. Mutta ei mustasukkaisuus suhdetta pelasta, jos se muuten on mennäkseen.

itse olen mustasukkainen jopa kavereistani...mitähän poikaystävän suhteen on odotettavissa....