Paha EU

Eräs nimeltä mainitsematon ylihärmäläinen palstakepuli on jaksanut vaahdota pahasta EU:sta, hyvästä kotiseudustaan ja Ilkka-lehden ylivertaisuudesta. Kuinka ollakaan, Kari Hokkanen on käsitellyt EU-vastaisen Timo Soinin lausuntoja. Hokkanen on jyrkkä EU-vastustaja, mutta samalla tuomitsee (EU-vastaisen) Soinin kannattamisen. Ja hokkasmaiseen tapaan syyllisiä etsitään ja hänpäs onnistuu koplaamaan yhteen Jari Vilenin ja Timo Soinin. Vilen ei siis saa kommentoida Soinin väitteitä, vaan niistä pitäisi vaieta. Mahtavaa.

Siis: keskustan leirissä tapahtuva EU:n vastustaminen on hienoa ja arvostettua, mutta sama asia Perussuomalaisten nimissä on arveluttavaa. Saa nähdä miten hitsarimme sanansa valitsee.

Wiljami
-------------------------------------
Kenelle Soini on vaara?


Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin kolmen prosentin äänisaalis presidentinvaaleissa oli vähintään tyydyttävä, eihän kukaan kuvitellut hänen selviytyvän toiselle kierrokselle. Jokainen ääni oli tietoinen protesti johonkin suuntaan.

Vielä tärkeämpää kuin tulos näissä vaaleissa oli se mainosaika, jonka Soini hankki puolueelleen ja jonka hän osasi täysitehoisesti käyttää. Soini on populistipoliitikkona liki samaa sarjaa kuin Vennamot.

Soini tietää, mitä ja miten puhua. Hän on populisti myös teoriassa, gradu-työnsä Vennamon retoriikasta tehnyt. Hän tietää vastustajien herkät kohdat, ja kun hänen ei tarvitse miettiä vaihtoehtoja tai hintalappuja, hän voi iskeä surutta.

Kuten Vennamojen aikoinaan, myös Soinin iskujen pääkohde on keskusta. On vaikea sanoa, paljonko Soinin menestys heikensi Matti Vanhasen vaalitulosta. Ilman muuta se siihen vaikutti, ilmeisesti enemmän Vanhasen potentiaalisten äänestäjien äänestämättömyytenä kuin Soinin äänestämisenä.



Soini myönsi itsekin käyvänsä presidentinvaaleissa tulevia eduskuntavaaleja. Monet politiikan tarkkailijat ovat ennustelleet pitkään alamaissa olleen vennamolaisuuden uutta tulemista ja kolmen miehen eduskuntaryhmän moninkertaistumista vuoden kuluttua.

Sitä moni poliitikko - perussuomalaisten ulkopuolella - toivoo. Perussuomalaiset ovat harmiton ja hyödyllinenkin ilmiö niille puolueille, joiden äänestäjille he eivät ole vaihtoehto.

Mieluisinta perussuomalaisten menestyminen olisi kokoomukselle. Kokoomuksen pääkilpailija ensi eduskuntavaaleissa on sama kuin presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella.

On helppo ymmärtää vaikkapa ex-ministeri Jari Vilénin "huoli". Vilén kuulutti näyttävästi huolestumistaan EU-kriittisyyden lisääntymisestä Suomessa ja yhdisti sen Soinin kannatukseen vaaleissa. Soinista olisi hänen mielestään tullut "maamme johtava EU-kriitikko, jonka vihjailuja, väitteitä ja syytöksiä ei voi ohittaa olankohautuksella".

Vilén haastoikin nimenomaan pääministeri Vanhasen vastaamaan Soinin syytöksiin ja ottamaan yleensäkin vastuun Suomen EU-jäsenyyden puolustajana, "johtoroolin, joka tulevalle EU:n neuvoston puheenjohtajalle kuuluu".



Pääministeri ja hänen puolueensa tuskin kaipaavat kokoomuksen suunnalta neuvoja siitä, kuinka suomalaisten suhdetta unioniin hoidetaan. EU:n suosion nostaminen ei ole "haaste kaikille vastuullisille puolueille, viranomaisille ja kansalaisjärjestöille", kuten Vilén julistaa. On EU:n eikä eurooppalaisten ihmisten ongelma, jos ja kun unionista ei enimmäkseen pidetä.

Kun Soini puhuu EU:sta, hän puhuu paljon totta. Hän kuitenkin liioittelee tahallaan EU:n osaa suomalaisten ihmisten vaikeuksiin. Monet ongelmat olisivat syntyneet myös ilman unionia, ja vastaavasti jäsenyydestä on koitunut suomalaisille hyötyäkin.

Suurinta hämäystä on, että Soini antaa ymmärtää EU:sta eroamisen ensinnäkin olevan mahdollista ja muuttavan sitten asiat kuin taikaiskusta paremmiksi. Niin ei ole. Vuosikymmen EU:n jäsenyydessä on kasvattanut talouden ja yhteiskuntien rakenteet jo siinä määrin yhteen, ettei Suomenkaan eroaminen enää käy päinsä.

Sen vaatiminen on tietoista harhaanjohtamista - populistille sallittua, mutta ei totta. Niin kauan kuin unioni elää, on suomalaisten kuten muidenkin jäseniksi liittyneiden elettävä mukana, toivottavasti mahdollisimman järkevästi kehittyvässä unionissa.



Suomi ja sen pääministeri hoitavat velvollisuutensa kriittisesti ja kansallisia etuja puolustaen. Sen Vanhanen toi esiin riittävän selvästi myös äskeisissä vaalikeskusteluissa.

Jokaisen vastuullisen suomalaisen asenteen unioniin tulee olla "kriittinen". Kokoomuslaisen unioniuskovaisuuden ja soinilaisen totaalivastarinnan väliin mahtuu se ainoa vaihtoehto, jolla Suomen asioita näillä vuosikymmenillä suomalaisten hyväksi hoidetaan.

Soini ei ole vaara Vilénin lailla unioniin suhtautuville, vaan realistiselle kriittisyydelle ja sitä kautta niille asioille ja ihmisille, jotka ovat eniten EU-politiikasta riippuvaisia. Maakunnille, maaseudulle, maataloudelle.