Mikä aiheuttaa stressiä?

tulee stressiä, jos rutiinit menee sekaisin tai ei tehdä, niin kuin on sovittu. Yllätys jutuista en pidä. Ne ahdistaa.

Tässä tyypillinen esimerkki omalta palstalta. Ulkopuolinen ei ymmärrä autisti-äidin hätää ja tarvetta auttaa lastaan. Jos joku lapsiperhe-palstalla pyytää käytettyjä lasenvaunuja, ei vastaus ole tämä seuraava.

Äiti pojan puolesta kysyy:
"Autistipoikani tarvitsee uuden auton. Jos jollain olisi lahjoittaa uusi BMW-perheauto, niin olisimme todella kiitollisia. Hän on jo kyllästynyt vanhaan autoonsa, auttakaa!!!"

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000014058728

Autisti-palstalla käytetyn opetusohjelman pyytäjä saa kuitenkin kärsiä moisesta pilkasta. Tämä se on mikä stressaa sekä vanhempaa että lasta - emme toki idiootteja ole. Väitetään, että meillä ei ole tunteita, mutta näyttää käytännössä tilanne olevan päinvastoin!

Arvaatte, että pienempikin pilkka kyllä vaientaa autistiperheen - todella autistiseksi. Ei enää uskalleta apuia pyytää pienenkään tarpeeseen. Kyllä tarvitaan aivan päinvastaista - rohkaisua autisteille pitää puoliaan tässä armottomassa ja säälimättömässä ympäristössä.

stressiä ihmsten painostaminen, ympäristönvaihdos, ymmärtämättömyys, myöhästyminen,puhuminen isolle ihmisjoukolle jne.

Omakohtaisia kokemuksia kertoo Temple Grandin "maailman kuuluisin autistinen henkilö", Hän on kirjoittanut myös "Thinking in Pictures" -kirjan visualisoinnin ja strukturoinnin merkityksestä. Suomennettuna löytyy Temple Grandinin "Minun tarinani ulos autismista"

http://www.autism.org/temple/inside.html

ja muutenkin rutiinin häiritseminen. Toisaalta yritän joskus muutella rutiineitani, kehitellä uusia, jotten ihan kangistuisi. Mutta jos joku toinen yrittää 'joustavoittaa' minua, tai 'ilahduttaa' yllätyksin, en yleensä ole kiitollinen. Miellyttävän tapahtumisen odotus on puolet huvia - miksi riistää se? Vieraiden ihmisten joukko pelottaa, olen tuppisuus. Tuttujen parissa tosin voin olla hyvinkin puhelias ja nauttia seurasta.

Jos en pääse nukkumaan silloin, kun väsyttää, olen kiukkuinen pari seuraavaa päivää.

Minun vetäminen huomion kohteeksi yhtäkkiä hirvittää - jos vaikka joku kysäisee jotain lounastunnilla pöydässä, jotain, joka vaatii pitemmän vastauksen. Mieluummin kuuntelisin muita, ystävällinen mutta etäinen hymy kasvoillani (kuvittelen sen näyttävän siltä:).

Ainoa yllätys, josta en saisi stressiä, on lottovoitto. Mutta sekin on suunnitelmissa - laitan loton sisään joka viikko, aina samat numerot.

Kauheaa olisi, jos tulisin kotiin syntymäpäivänäni, toivoen viettäväni illan kumppanini kanssa, ja hän olisikin järjestänyt yllätyskutsut! Mököttäisin monta päivää, luulen.