missä vaiheessa ihastuksesta tulee pakkomielle?
Milloin pitäisi hälytyskellojen ruveta soimaan?
Ja miten päästä toivottomasta ihastuksen tunteesta eroon ennenkuin nolaa itsensä?
Kannattako ylipäätään ihastua,kun se tekee vain onnettomaksi?
Minä olen ainakin nyt päättänyt,etten anna itseäni toisten pilkan kohteeksi tunteitteni kanssa.
Pidän ne vastaisuudessa ihan omana tietonani niinkuin olen nytkin tehnyt.
Tää taitaa kuulostaa ihan sekavalta:(
ISO HUOKAUS...
Milloin pitäisi hälytyskellojen ruveta soimaan?
Ja miten päästä toivottomasta ihastuksen tunteesta eroon ennenkuin nolaa itsensä?
Kannattako ylipäätään ihastua,kun se tekee vain onnettomaksi?
Minä olen ainakin nyt päättänyt,etten anna itseäni toisten pilkan kohteeksi tunteitteni kanssa.
Pidän ne vastaisuudessa ihan omana tietonani niinkuin olen nytkin tehnyt.
Tää taitaa kuulostaa ihan sekavalta:(
ISO HUOKAUS...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tunteet on voimavara ei heikkous ja pieni ihastuminen piristää päivää, mä ihastun joka päivä uusiin ihmisiin.
ihastuksesta pääsee eroon... ihastumalla toiseen ihmiseen, tai sitten tuo itsensä nolaaminen on myöskin aika tehokas keino saada yltiömäinen ihastus laantumaan.
"missä vaiheessa ihastuksesta tulee pakkomielle?"
Siinä vaiheessa, kun ihastuksen kohde aloittaa pelleilyn ja pelailun kanssasi ja uskottelee, että jokin tilanne olisi olemassa (ellei hän sitten ole tosissaan, mikä on kuitenkin usein hyvin epätodennäköistä).
"Milloin pitäisi hälytyskellojen ruveta soimaan?"
Heti siinä vaiheessa, kun huomaa, että tilanne (jota ei koskaan ole ollutkaan) jumiutuu pahasti paikalleen.
"Kannattako ylipäätään ihastua, kun se tekee vain onnettomaksi?"
Ylipäätään kyllä, mutta useimmiten ei.
"Minä olen ainakin nyt päättänyt, etten anna itseäni toisten pilkan kohteeksi tunteitteni kanssa."
Hyvä päätös, jonka myös minä olen juuri tehnyt. Tietyille psykopaateille tunteilla leikkiminen on vain hauskaa ajanvietettä. Mutta eipä sen puoleen, vahingosta viisastuu, kyllä elämä opettaa!
Minä en koskaan leikkinyt tunteillasi.
Eikö se nyt mene sun päähäsi.
Mikset sä usko mua.
Haukut vaikka minkälaisilla nimityksillä.
Olet lukenut ilmeisesti näitä nettijuttuja ja luullut niitä minun kirjoittamakseni.
Kukahan se vainoharhainen oikein onkaan nyt.
Mä hämmästyn todella nyt sun suhteen.
Sä oletkin todella julma ihminen.
Miten mä pystyinkin erehtymään näin rankasti.
Kyllä mä uskon et sua nauratti mun jutut.
Noin julmalta se kyllä onnistuukin.
Kaikki noi loukkaavat sanasi olisit voinut sanoa toisellakin tapaa.
Mitä sä luulet tän aiheuttavan mulle ,saatana.
Mut mitä sä välität,yks ihmisen mieli sinne tänne,mitä se sulle merkkaa.
Voi vittu,nyt sä sait mut sitten vihaamaan itteäs.
Tosi paljon tarvii loukata et se onnistuu,ja sä onnistuit.
"Haukut vaikka minkälaisilla nimityksillä."
En.
"Olet lukenut ilmeisesti näitä nettijuttuja ja luullut niitä minun kirjoittamakseni."
En tiedä mistään mitään, ja taitaapa minua nytkin joku taas vedättää, mutta sama se, pääasiassa, että johonkin ja jollekin pääsee oksentamaan v-tutustaan ulos.
ja uskon että se on ne kirjottanu, loukkantunu miljoona kertaa, mutta en mä niin vähällä luovuta. Kaivan sen hyvä aina esille.
ei kirjoita kellekään.
nimimerkin käyttäjästä?
vaan laitoin kun otti sillon niin päähän, ja nyt olen vieläkin varma ettei se ainakaan mulle kirjota!!!!!
tuolla yhdessä ketjussa,mutta onneksi tajusin,ettei se ole oikea henkilö.Mä luulen,ettei sillä ole lääkitys ihan kohdallaan.Semmosta juttua tulee meinaan.
On meitä moneen junaan.
ensimmäisenä oireena on toivekkuus ja optimismi. Pian se alkaa muuttua epätoivoksi ja vähitellen vitutukseski, Ja siinä vaiheessa kun negatiivisia fiiliksiä on enemmän kuin positiivisia, niin mielenkiinto tai siinä vaiheessa pakkomielle lopahtaa ja olet valmis aloittamaan saman kärsimystaipaleen uudelleen. Kannattaa oikeasti tehdä aloitetta heti alusta lähtien niin ei tarvi kokea tuota koko paskaa
ei mun vastaan enää tule jolle sydämeni antaisin.Se jäätyi tänä yönä lopullisesti.