Lihavan naisen kateus?

Kateus on ihan normaali ihmisen tuntema tunne. Tunteitahan on laaja skaala, vihasta rakkauteen, kateudesta ihailuun ym.ym. Jokainen meistä on varmasti tuntenut kateutta jostakin asiasta, eikä siinä ole mitään epänormaalia tai tyhmää.

Laihduttaminen, etenkin jos se perustuu elämäntapamuutokseen, on pitkä tie, eikä ole ihme, jos joskus tuntee kateutta hoikempia ihmisiä kohtaan. Mutu-tuntemuksella voisin ajatella, että tässä tapauksessa on kateuden lisäksi mukana myös turhautumista tai että turhautuminen tuo mukanaan kateutta.

Myötätuntoni on keskustelun aloittajan puolella ja pidän hänen tuntemuksiaan täysin normaaleina ja inhimillisinä.

Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon.
Mutta se on aivan täyttä paskapuhetta, että kaikki ihmiset syntyvät tänne samoin edellytyksin, tai että kaikilla muka olisi mahdollisuus saavuttaa saman verran. Mieti nyt itsekin, onko sama juttu syntyä esim. suomalaiseen keskiluokkaiseen perheeseen vaikka Espooseen, kun jonnekin Jakomäkeen huumevanhempien tai alkoholistien lapseksi. Ja jostain Afrikasta puhumattakaan. Jotkut saavat valmiina syntyessään niin paljon asioita ilmaiseksi, mitä toiset eivät saa vuosien vaivannäkemisen tai taistelun jälkeen. Ja ulkonäköön pätee osittain samat periaatteet, eli jotkut vain syntyvät tuuheatukkaisiksi, kasvoiltaan sopusuhtaisiksi, kaunispiirteisiksi, kun taas jotkut muut ovat jo lapsena koukkunokkaisia, mulkosilmäisiä, harvahampaisia jne.

Myös se, että hoikat ihmiset muka tekevät työtä hoikkuutensa eteen ja ovat siksi ansainneet sen, on huuhaata. Kaikilla näin ei todellakaan ole. Ne hoikat ihmiset, jotka itse tunnen, pystyvät suhtautumaan ruokaan normaalisti siten, että syövät vain kun on nälkä ja lopettavat kun ovat täynnä. Heillä herkuista kieltäytyminen ei vaadi mitään ponnistelua tai itsekuria, vaan se on täysin luonnollinen mekanismi, koska heillä suhtautuminen ruokaan ei ole kieroutunut siten että pitäisi ahtaa itsensä herkkuja täyteen jatkuvasti. He eivät siis mitenkään ole voimakastahtoisempia tai vahvempia ihmisiä vain siksi, että sattuvat olemaan hoikkia. Ja lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät liho päivittäisestä herkuttelusta ja liikunnan puutteesta huolimatta. Eivät he tee kroppansa eteen yhtään sen enempää kuin joku lihava sohvaperuna.

Eri juttu on sitten se, että hoikkuus muka automaattisesti tarkoittaisi onnea, kuten aika moni vaikuttaa uskovan. Minusta ihmisten kadehtiminen (oli syy sitten mikä tahansa) on turhaa juuri siksi, että et voi koskaan tietää millaista kyseisten ihmisten elämä oikeasti on. Jokainen haluaa näyttää ulospäin sen aurinkoisen puolensa, jotta muut ajattelisivat että tuolla tyypillä menee hyvin. Kulissien takana voi sitten olla jos jonkinlaisia ongelmia ja todella vakaviakin traumoja menneisyydestä, kun pintaa vähän raaputtaa. Kaikki ei vain näy ulospäin. Itsestänikin on moni läheinen ystävä todennut, että sinulla ei sitten ole mitään vaikeuksia ja tiedät aina miten toimia. Ja tämä ei todellakaan ole totuus omalla kohdallani, vaan minulla on ongelmia siinä missä muillakin, mutta en vain niistä kovin paljon puhu.

*_* kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon.
Mutta se on aivan täyttä paskapuhetta, että kaikki ihmiset syntyvät tänne samoin edellytyksin, tai että kaikilla muka olisi mahdollisuus saavuttaa saman verran. Mieti nyt itsekin, onko sama juttu syntyä esim. suomalaiseen keskiluokkaiseen perheeseen vaikka Espooseen, kun jonnekin Jakomäkeen huumevanhempien tai alkoholistien lapseksi. Ja jostain Afrikasta puhumattakaan. Jotkut saavat valmiina syntyessään niin paljon asioita ilmaiseksi, mitä toiset eivät saa vuosien vaivannäkemisen tai taistelun jälkeen. Ja ulkonäköön pätee osittain samat periaatteet, eli jotkut vain syntyvät tuuheatukkaisiksi, kasvoiltaan sopusuhtaisiksi, kaunispiirteisiksi, kun taas jotkut muut ovat jo lapsena koukkunokkaisia, mulkosilmäisiä, harvahampaisia jne.

Myös se, että hoikat ihmiset muka tekevät työtä hoikkuutensa eteen ja ovat siksi ansainneet sen, on huuhaata. Kaikilla näin ei todellakaan ole. Ne hoikat ihmiset, jotka itse tunnen, pystyvät suhtautumaan ruokaan normaalisti siten, että syövät vain kun on nälkä ja lopettavat kun ovat täynnä. Heillä herkuista kieltäytyminen ei vaadi mitään ponnistelua tai itsekuria, vaan se on täysin luonnollinen mekanismi, koska heillä suhtautuminen ruokaan ei ole kieroutunut siten että pitäisi ahtaa itsensä herkkuja täyteen jatkuvasti. He eivät siis mitenkään ole voimakastahtoisempia tai vahvempia ihmisiä vain siksi, että sattuvat olemaan hoikkia. Ja lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät liho päivittäisestä herkuttelusta ja liikunnan puutteesta huolimatta. Eivät he tee kroppansa eteen yhtään sen enempää kuin joku lihava sohvaperuna.

Eri juttu on sitten se, että hoikkuus muka automaattisesti tarkoittaisi onnea, kuten aika moni vaikuttaa uskovan. Minusta ihmisten kadehtiminen (oli syy sitten mikä tahansa) on turhaa juuri siksi, että et voi koskaan tietää millaista kyseisten ihmisten elämä oikeasti on. Jokainen haluaa näyttää ulospäin sen aurinkoisen puolensa, jotta muut ajattelisivat että tuolla tyypillä menee hyvin. Kulissien takana voi sitten olla jos jonkinlaisia ongelmia ja todella vakaviakin traumoja menneisyydestä, kun pintaa vähän raaputtaa. Kaikki ei vain näy ulospäin. Itsestänikin on moni läheinen ystävä todennut, että sinulla ei sitten ole mitään vaikeuksia ja tiedät aina miten toimia. Ja tämä ei todellakaan ole totuus omalla kohdallani, vaan minulla on ongelmia siinä missä muillakin, mutta en vain niistä kovin paljon puhu.

Lue lisää

" Ne hoikat ihmiset, jotka itse tunnen, pystyvät suhtautumaan ruokaan normaalisti siten, että syövät vain kun on nälkä ja lopettavat kun ovat täynnä. Heillä herkuista kieltäytyminen ei vaadi mitään ponnistelua tai itsekuria, vaan se on täysin luonnollinen mekanismi, koska heillä suhtautuminen ruokaan ei ole kieroutunut siten että pitäisi ahtaa itsensä herkkuja täyteen jatkuvasti. He eivät siis mitenkään ole voimakastahtoisempia tai vahvempia ihmisiä vain siksi, että sattuvat olemaan hoikkia."

Näin juuri. Normaalissa fyysisessä kunnossa ja normaalipainossa oleminen ei todellakaan vaadi mitään erityisiä ponnistuksia tai kieltäymyksiä, jotka pystyisivät kestämään vain parhaat ja lujatahtoisimmat.

Terveet elämäntavat ovat ihmisen normaalitila. Epäterveet elämäntavat oireenaan lihominen ovat opittu käyttäytymismalli, joka johtaa itsetuhoon ja on kaikin puolin epämiellyttävää.

Hyvän kunnon ja normaalipainon saavuttamisessa ratkaisevaa eivät ole tahdonvoima, sitkeys, nälän sietokyky, itsekuri tms.

Ratkaisevaa on kaksi asiaa: oikea tieto ja rationaalinen toiminta.

Jos syömisen ja kuntoilun perusasiat ovat hallussa ja toimii parhaan järkensä mukaan, on normaalipainon saavuttaminen käytännössä väistämätöntä pl. jotkut sairaudet, jotka voivat vaikeuttaa hommaa.

*_* kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon.
Mutta se on aivan täyttä paskapuhetta, että kaikki ihmiset syntyvät tänne samoin edellytyksin, tai että kaikilla muka olisi mahdollisuus saavuttaa saman verran. Mieti nyt itsekin, onko sama juttu syntyä esim. suomalaiseen keskiluokkaiseen perheeseen vaikka Espooseen, kun jonnekin Jakomäkeen huumevanhempien tai alkoholistien lapseksi. Ja jostain Afrikasta puhumattakaan. Jotkut saavat valmiina syntyessään niin paljon asioita ilmaiseksi, mitä toiset eivät saa vuosien vaivannäkemisen tai taistelun jälkeen. Ja ulkonäköön pätee osittain samat periaatteet, eli jotkut vain syntyvät tuuheatukkaisiksi, kasvoiltaan sopusuhtaisiksi, kaunispiirteisiksi, kun taas jotkut muut ovat jo lapsena koukkunokkaisia, mulkosilmäisiä, harvahampaisia jne.

Myös se, että hoikat ihmiset muka tekevät työtä hoikkuutensa eteen ja ovat siksi ansainneet sen, on huuhaata. Kaikilla näin ei todellakaan ole. Ne hoikat ihmiset, jotka itse tunnen, pystyvät suhtautumaan ruokaan normaalisti siten, että syövät vain kun on nälkä ja lopettavat kun ovat täynnä. Heillä herkuista kieltäytyminen ei vaadi mitään ponnistelua tai itsekuria, vaan se on täysin luonnollinen mekanismi, koska heillä suhtautuminen ruokaan ei ole kieroutunut siten että pitäisi ahtaa itsensä herkkuja täyteen jatkuvasti. He eivät siis mitenkään ole voimakastahtoisempia tai vahvempia ihmisiä vain siksi, että sattuvat olemaan hoikkia. Ja lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät liho päivittäisestä herkuttelusta ja liikunnan puutteesta huolimatta. Eivät he tee kroppansa eteen yhtään sen enempää kuin joku lihava sohvaperuna.

Eri juttu on sitten se, että hoikkuus muka automaattisesti tarkoittaisi onnea, kuten aika moni vaikuttaa uskovan. Minusta ihmisten kadehtiminen (oli syy sitten mikä tahansa) on turhaa juuri siksi, että et voi koskaan tietää millaista kyseisten ihmisten elämä oikeasti on. Jokainen haluaa näyttää ulospäin sen aurinkoisen puolensa, jotta muut ajattelisivat että tuolla tyypillä menee hyvin. Kulissien takana voi sitten olla jos jonkinlaisia ongelmia ja todella vakaviakin traumoja menneisyydestä, kun pintaa vähän raaputtaa. Kaikki ei vain näy ulospäin. Itsestänikin on moni läheinen ystävä todennut, että sinulla ei sitten ole mitään vaikeuksia ja tiedät aina miten toimia. Ja tämä ei todellakaan ole totuus omalla kohdallani, vaan minulla on ongelmia siinä missä muillakin, mutta en vain niistä kovin paljon puhu.

Lue lisää

No itse en ole kateellinen kenellekään. On paljon asioita joita en voi saada ja joita en voi tehdä vaikka kuinka haluaisin (erinäisten sairauksien takia), mutta osaan ajatella että minulla on sitten joku muu asia paremmin kuin niillä jotka voivat tiettyjä asioita tehdä. En kadehdi itseäni rikkaampia tai hoikempia tai kauniimpia, koska siinä ei ole mitään järkeä. Jos minulla on vinot hampaat, niin en todellakaan kadehdi sitä jolla on täydelliset suorat hampaat, vaan huomaan että ehkäpä minulla on kauniimmat silmät tai olen älykkäämpi tai ihan mitä tahansa muuta.

Ja mitä tulee siihen että ihmiset syntyvät eri yhteiskunta luokkiin. Suomessa kaikilla on samat edellytykset saada samat asiat kuin kuka tahansa. Ehkä kaikilla ei ole mahdollisuus tulla rikkaaksi ja kuuluisaksi, mutta jotain muuta sitten, ja jos todella haluaa niin kyllä jokainen voi myös olla rikas ja kuuluisa. Itse en edes haluaisi. Yhtälailla Jakomäen narkkarivanhempien lapsi saa käydä ilmaiseksi koulua ja voi kouluttaa itsensä vaikka kuinka pitkälle, toisaalta Espoon keskiluokkaiseen perheeseen syntynyt voi päätyä työttömäksi narkkariksi asumaan lopulta Jakomäkeen. Omista valinnoista se on loppujen lopuksi kiinni.

Ja vaikka itsekin tunnen hoikkia jotka osaavat syödä vain sen verran että ovat täynnä ja syövät myös kulutuksensa mukaan, eli automaattisesti syövät vähemmän jos liikkuvat vähemmän ja toisin päin. Ja vaikka itselläni on ollut syömishäiriöitä suuntaan jos toiseenkin niin en minä näitä ystäviäni kadehdi. Yhtä lailla osasin itsekin lapsena vielä syödä normaalisti ja vasta myöhemmin aloin syödä liikaa ja liikkumaan liian vähän. Ja uskon, että myös minä voin tässä pikkuhiljaa oppia syömään normaalisti ja liikkumaan normaalisti kuten nämä hoikat ystäväni, ja jopa terveelisemmin.

*_* kirjoitti:

Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon.
Mutta se on aivan täyttä paskapuhetta, että kaikki ihmiset syntyvät tänne samoin edellytyksin, tai että kaikilla muka olisi mahdollisuus saavuttaa saman verran. Mieti nyt itsekin, onko sama juttu syntyä esim. suomalaiseen keskiluokkaiseen perheeseen vaikka Espooseen, kun jonnekin Jakomäkeen huumevanhempien tai alkoholistien lapseksi. Ja jostain Afrikasta puhumattakaan. Jotkut saavat valmiina syntyessään niin paljon asioita ilmaiseksi, mitä toiset eivät saa vuosien vaivannäkemisen tai taistelun jälkeen. Ja ulkonäköön pätee osittain samat periaatteet, eli jotkut vain syntyvät tuuheatukkaisiksi, kasvoiltaan sopusuhtaisiksi, kaunispiirteisiksi, kun taas jotkut muut ovat jo lapsena koukkunokkaisia, mulkosilmäisiä, harvahampaisia jne.

Myös se, että hoikat ihmiset muka tekevät työtä hoikkuutensa eteen ja ovat siksi ansainneet sen, on huuhaata. Kaikilla näin ei todellakaan ole. Ne hoikat ihmiset, jotka itse tunnen, pystyvät suhtautumaan ruokaan normaalisti siten, että syövät vain kun on nälkä ja lopettavat kun ovat täynnä. Heillä herkuista kieltäytyminen ei vaadi mitään ponnistelua tai itsekuria, vaan se on täysin luonnollinen mekanismi, koska heillä suhtautuminen ruokaan ei ole kieroutunut siten että pitäisi ahtaa itsensä herkkuja täyteen jatkuvasti. He eivät siis mitenkään ole voimakastahtoisempia tai vahvempia ihmisiä vain siksi, että sattuvat olemaan hoikkia. Ja lisäksi tunnen ihmisiä, jotka ihan oikeasti eivät liho päivittäisestä herkuttelusta ja liikunnan puutteesta huolimatta. Eivät he tee kroppansa eteen yhtään sen enempää kuin joku lihava sohvaperuna.

Eri juttu on sitten se, että hoikkuus muka automaattisesti tarkoittaisi onnea, kuten aika moni vaikuttaa uskovan. Minusta ihmisten kadehtiminen (oli syy sitten mikä tahansa) on turhaa juuri siksi, että et voi koskaan tietää millaista kyseisten ihmisten elämä oikeasti on. Jokainen haluaa näyttää ulospäin sen aurinkoisen puolensa, jotta muut ajattelisivat että tuolla tyypillä menee hyvin. Kulissien takana voi sitten olla jos jonkinlaisia ongelmia ja todella vakaviakin traumoja menneisyydestä, kun pintaa vähän raaputtaa. Kaikki ei vain näy ulospäin. Itsestänikin on moni läheinen ystävä todennut, että sinulla ei sitten ole mitään vaikeuksia ja tiedät aina miten toimia. Ja tämä ei todellakaan ole totuus omalla kohdallani, vaan minulla on ongelmia siinä missä muillakin, mutta en vain niistä kovin paljon puhu.

Lue lisää

"Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon". Suora lainaus "Vai samat edellytykset"- kirjoittajalta.

Kateus on kuluttavaa, mutta voiko joku tämän palstan lukija väittää, ettei ole koskaan ollut mistään kateellinen? En pidä itseäni erityisen kateellisena ihmisenä, mutta voin tunnustaa, että olen kateutta joskus tuntenut. Sama asia kuin itsetunto: toiset kuuluttavat aina kuinka heillä on hyvä itsetunto ja toiset valittavat, että heillä ei ole itsetuntoa ollenkaan. Itsetuntokin on vaihteleva tunne: toisena päivänä on varma itsestään, itsetunto korkealla ja toisena päivänä on kuin maan matonen huonoine itsetuntoineen. Tai syyllisyys, on ihan oikein tuntea syyllisyyttä, jos on toiminut jotenkin omantunnon vastaisesti. Miksi ei voida hyväksyä, että em. asiat koskettavat meitä kaikkia joskus, tunteita on niin paljon ja kateus on yksi niistä. On aivan normaalia tuntea em. tunteita, eikä siinä ole mitään väärää, saati tyhmää. Se on inhimillistaä! Järkiajattelulla ei voi hallita tunteita. Minusta on parempi hyväksyä tosiasiat kuin esittää, jotain muuta kuin on. Silloin on helpompi elää.

pelleriina kirjoitti:

"Olen samaa mieltä siitä että kateellisuus on turha ja kuluttava tunne, josta pitäisi pyrkiä eroon". Suora lainaus "Vai samat edellytykset"- kirjoittajalta.

Kateus on kuluttavaa, mutta voiko joku tämän palstan lukija väittää, ettei ole koskaan ollut mistään kateellinen? En pidä itseäni erityisen kateellisena ihmisenä, mutta voin tunnustaa, että olen kateutta joskus tuntenut. Sama asia kuin itsetunto: toiset kuuluttavat aina kuinka heillä on hyvä itsetunto ja toiset valittavat, että heillä ei ole itsetuntoa ollenkaan. Itsetuntokin on vaihteleva tunne: toisena päivänä on varma itsestään, itsetunto korkealla ja toisena päivänä on kuin maan matonen huonoine itsetuntoineen. Tai syyllisyys, on ihan oikein tuntea syyllisyyttä, jos on toiminut jotenkin omantunnon vastaisesti. Miksi ei voida hyväksyä, että em. asiat koskettavat meitä kaikkia joskus, tunteita on niin paljon ja kateus on yksi niistä. On aivan normaalia tuntea em. tunteita, eikä siinä ole mitään väärää, saati tyhmää. Se on inhimillistaä! Järkiajattelulla ei voi hallita tunteita. Minusta on parempi hyväksyä tosiasiat kuin esittää, jotain muuta kuin on. Silloin on helpompi elää.

Lue lisää

Voin sanoa että en ole kateellinen. Joskus lapsena olin kateellinen jos joku sai leikkiä kivemmilla leluilla kuin omani ja minä en saanut niihin koskea. Nykyisin kuten sanottu, en osaa olla kenellekään kateellinen, koska uskon että pystyn itse aivan siihen samaan jos vain haluan. En siis osaa ajatella yhden yhtäkään asiaa josta olisin kateellinen... Olenkin sitten varmaan epänormaali.

ei välttämättä pidä paikkaansa. Kakskyt kiloa nykyistä hoikempana olin tyytyväinen omaan ulkomuotooni, enkä tuntenut katkeruutta kauniita ihmisiä kohtaan. Nykyään tunnen, etenkin laihat ihmiset saa minulta hyisiä katseita. En tosin haluaisi olla tällainen katkera-kyllikki joka minusta on tullut.

Kaisa kirjoitti:

ei välttämättä pidä paikkaansa. Kakskyt kiloa nykyistä hoikempana olin tyytyväinen omaan ulkomuotooni, enkä tuntenut katkeruutta kauniita ihmisiä kohtaan. Nykyään tunnen, etenkin laihat ihmiset saa minulta hyisiä katseita. En tosin haluaisi olla tällainen katkera-kyllikki joka minusta on tullut.

Lue lisää

katseita valitettavasti tulee. Olen erittäin hoikka naisihminen, ja olen tähän mennessä harvoin tavannut ylipainoisia kollegoita, jotka eivät olisi yrittäneet arvostella työtäni ja aivan etsimällä etsiä minusta virheitä.
Kumma kyllä vastaavia ongelmia ei koskaan ole normaalipainoisten kanssa. Eli omien kokemusteni perusteella uskon että monilla ylipainoisilla henkilöillä on ongelmia oman elämäntilanteensa kanssa.

Juuri niin... Me ahdetaan viinereitä ja kadehditaan hoikkia.Voi ku se itsekuri viä tulis jonkun kulman takaa vastaan...

itseironia on ihanaa kirjoitti:

Juuri niin... Me ahdetaan viinereitä ja kadehditaan hoikkia.Voi ku se itsekuri viä tulis jonkun kulman takaa vastaan...

ei kukaan niitä kampaviinereitä sun muita nameja sinne suuhun tunge kuin henkilö itse...en ole vielä ainakaan kenenkään pakkosyötöstä kuullut aviopuolison tai vanhempien toimesta. Että näin.

... kirjoitti:

ei kukaan niitä kampaviinereitä sun muita nameja sinne suuhun tunge kuin henkilö itse...en ole vielä ainakaan kenenkään pakkosyötöstä kuullut aviopuolison tai vanhempien toimesta. Että näin.

Lue lisää

niitä naamaan ahtaa, vaikka itseironia olisikin hauskaa. Vai jos lihavuuden voisi valita lomakkeella, niin valitsisitteko a) hoikkuus ja hyvä olo, kauneus vai b) kulinaristiset elämykset ja rumuus sekä epäterveellisyys?????????

Harvemmin lihavilta saa näin fiksuja, rehellisiä ja katkeroitumattomia kommentteja. Sinulla voisi olla asennetta päästä ongelmastasi eroon.