Luin palstalta 24 uusinta aloitusta ja sain seuraavan tuloksen:
Neutraaleja kirjoituksia suhteessa vl:iin: 16
Negatiivisia suhtautumisia vl:iin: 5
Positiivisia suhtautumisia: 1
Rajatapauksia (neutraali-lähellä raflaavaa): 2
Nämä siis pelkästään aloitusviesteistä tulkintani mukaan. En tiedä onko oikeasti suhde tällainen, kun en ole laajemalla skaalalla tutkinut asiaa ja useinhan juuri negatiiviset tai negatiivisimmat poistetaan, joten ihmisten negatiivisuutta vl:iä kohtaa on hankala tutkia.
Neutraaleja kirjoituksia suhteessa vl:iin: 16
Negatiivisia suhtautumisia vl:iin: 5
Positiivisia suhtautumisia: 1
Rajatapauksia (neutraali-lähellä raflaavaa): 2
Nämä siis pelkästään aloitusviesteistä tulkintani mukaan. En tiedä onko oikeasti suhde tällainen, kun en ole laajemalla skaalalla tutkinut asiaa ja useinhan juuri negatiiviset tai negatiivisimmat poistetaan, joten ihmisten negatiivisuutta vl:iä kohtaa on hankala tutkia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko tämä tulos osoitus siitä, että kristillisyyden sisällä ei rohjeta nostaa esiin kielteisiä asioita? Kyseenalaistaminen ei ole sallittua?
Nimmimerkki O.M. on kuvannut tuolla toisessa ketjussa keskustelukulttuuriamme sellaiseksi, että vaikka voisimmekiin joskus jotakin käytäntöä tai päätöstä kristillisyydessä kyseenalaistaa "spekulatiivisessa keskustelussa", on "oikein" että aina kuitenkin päädymme toteamaan käytössä olevat menettelyt ja ajattelutavat sekä SRK:n päätökset "siunauksellisiksi".
Tällainen keskustelukulttuuri edustaa "pakkoharmoniaa": ts. meidän on pakko päätyä aina sopusointuun jo olemassaolevien päätösten suhteen. Tällainen käytäntömalli ei edistä rehellistä eikä aitoa keskustelua, sen ymmärtää jo otsaluullaan...
Tämä viittaa siihen, että uskovaisten keskuudessa ei vallassa oleva toimintakulttuuri ainakaan kaikissa rauhanyhdistyksissä salli poikkeavien kantojen esiin nousemista. Tämä on siis vallankäyttöä ja mmielivaltaa, eikä semmoinen kristillisyyteen sovi!
On syytä todeta, että on myös rauhanyhdistyksiä joissa vallitsee aito vapaus ja aitous kanssakäymisessä.
Mutta tässä tilanteessa on luonnollista että kriittiset puheenvuorot joutuvat tänne palstalle.
Meidän vl:ien joukossa on paljon nk. tapauskovaisia. He uskovat vilpittömästi, mutta eivät useinkaan ajattele uskonasioita syvällisemmin. Ehkä se ei ole lainkaan huono asia heidän itsensä kannalta. Jeesus asetti lapsen uskon esikuvaksi, eikä lapsi juurikaan pohdiskele dogmeja tai oppeja. Hän vain uskoo.
Tapauskovaisilla on vain tapana katsella toisiakin uskovaisia pelkästään tapakulttuurin kautta. He ovat niitä, jotka herkimmin puuttuvat naapurin lasten videoiden katseluun ja nostavat nämä uskoa tärkeämmäksi asioiksi.
Ja nämä tavat ovat taas niitä asioita, joista meitä uskovaisia herkimmin sormella osoitellaan.
Uskoa voi sen suuremmin uskonkappaleita tutkimatta, niin kuin lapset. Joskus kuitenkin kaipaisi asiallista pohdintaa. Tällä palstalla sen tekevät mahdottomiksi muutamat omaan hyvyyttään esiin tuovat ei-vl saarnaajat. Valitettavasti.
Laittamattomasti sanottu, progul. Kiitos uudesta näkökulmasta lapsenomaiseen uskoon. Yritän soveltaa tätä omaan suhtautumiseeni lähimmäisiini.
"Tällä palstalla sen tekevät mahdottomiksi muutamat omaan hyvyyttään esiin tuovat ei-vl saarnaajat."
ei ole vaikea arvata, ke(i)tä tarkoitat... ;)