Jos demarit eivät olisi ajaneet Suomea lamaan Sorsan ja Koiviston johdolla, Suomessa ei olisi läheskään näin paljon päihdeongelmia kuin nykyään. Syrjäytyneiden lapset ovat ajautuneet huumeisiin.
"Lipponen tyrmäsi totuuskomissiot ja Stasi-listan julkistamisen
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd) torjui perjantaina vauhdikkain sanakääntein vaatimukset niin sanotun Tiitisen listan tai Stasi-listan julkistamisesta ja totuuskomissioiden asettamisesta selvittämään Suomen lähihistoriaa.
Lipponen puhui historiapäivillä Lahdessa. Hän on havainnut lähihistorian käsittelyssä 'arkistojen ryöstöviljelyä' ja arvostelukyvytöntä 'rappiojournalismia'.
Lipposen mielestä Stasi-listan julkistamista vaaditaan Suomessa 'limaisesti vihjaillen'.
'Kolmannen käden kautta saatu, joidenkin nilkkien laatima nimilista on parempi pitää lukkojen takana', Lipponen totesi. Vaatimukset totuuskomissiosta ovat puolestaan 'tekopyhyydessään liioiteltuja'."
- Helsingin Sanomat 11.2.2006, s. A5
Juttu herätti tuoreeltaan muutamia kysymyksiä:
- Miksi muut puolueet kuin SAK eivät vastusta julkistamista?
- Mitä niin salattavaa listoissa on, että Lipposen täytyy haukkua epäillyn maanpetoslistan julkaisemista vaativia kansalaisia ryöstöviljelijöiksi, arvostelukyvyttömiksi journalisteiksi, limaisiksi vihjailijoiksi, tekopyhiksi ja vieläpä nilkeiksi? Jos listassa ei ole mitään pelättävää, miksi Lipponen ei voisi antaa sitä julkaista?
- Onko julkistamisen vaatiminen Lipposen mielestä tekopyhää siksi, että "kaikkihan silloin halusivat kommarivallan alle"? Vai oliko se tekopyhää siksi, että "ei kai ihmiset tosissaan vaadi, että oikeita syyllisiä rangaistaisiin eikä syyttömiä kuten Alpo Rusi"? Vai tekopyhää siksi, että "pitäisikö muka SAK/SDP:n pidättäytyä listan hyväksikäytöstä ja SuPon käsikassarana pitämisestä vaaliaseena", toisin kuin kävi Alpo Rusin tapauksessa?
- Ovatko SuPo:n viranhaltijatkin Lipposen mielestä limaisesti vihjailevia rappiojournalisteja, kun he vuotivat julkisuuteen paikkansa pitämättömiä väitteitä listaan liittyen?
- Miksi SAK/SDP:n poliitikko Lipponen haluaa näin voimakkaasti vaikuttaa historian tutkimukseen ja mahdollisesti muuttaa historian kirjoituksen moraalia ja tapoja? Ollaanko nyt menemässä kommunistiseen tapaan kirjoittaa historiankirjat kuten Puolueelle sopii eikä kuten demokratialle sopii?
- Miksi Lipponen haluaa näin voimakkaasti puuttua hyvään journalistiseen tapaan ja vaatii vain tietyn tyyppisten juttujen julkaisua?
- Pitääkö eduskunnan puhemies Lipponen nilkkeinä ihmisiä, jotka ovat laatineet listan vakoojista ja maanpettureista?
- Jos Lipponen pitää rehellisyyden vaatimusta tekopyhyytenä, onko hänellä tietoa muista, joilla on tunnollaan vastaavia rikoksia kansakuntaa kohtaan? Ja miksei hän ole tuonut ilmi tätä tietoa?
Alkaa itää vahva epäily, että herrat Koivisto ja Lipponen ovat toimillaan asettaneet listan henkilöt lain yläpuolelle.
Koiviston perustelutkin joutuvat erikoiseen valoon, kun listalta kuitenkin voitiin poimia oikeuteen tuo Rusi. Muistini mukaan hän on entinen SDP:läinen (listan synty aikoihin), sittemmin keskustaan siirtynyt.
Riittääkö presidentin valtuudet rauhanajan olosuhteissa todella stasilistan pimittämiseen?
Juttu kertoo paljon paitsi vasemmistopuolueiden stasikytköksistä, myös periytyvän syrjäytymisen aiheuttajien asenteista oikeudenmukaisuuteen ja avoimeen politiikkaan sekä vasemmistopoliitikkojen tavasta kantaa vastuuta ja rakentaa yhteiskuntaa...
"Lipponen tyrmäsi totuuskomissiot ja Stasi-listan julkistamisen
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd) torjui perjantaina vauhdikkain sanakääntein vaatimukset niin sanotun Tiitisen listan tai Stasi-listan julkistamisesta ja totuuskomissioiden asettamisesta selvittämään Suomen lähihistoriaa.
Lipponen puhui historiapäivillä Lahdessa. Hän on havainnut lähihistorian käsittelyssä 'arkistojen ryöstöviljelyä' ja arvostelukyvytöntä 'rappiojournalismia'.
Lipposen mielestä Stasi-listan julkistamista vaaditaan Suomessa 'limaisesti vihjaillen'.
'Kolmannen käden kautta saatu, joidenkin nilkkien laatima nimilista on parempi pitää lukkojen takana', Lipponen totesi. Vaatimukset totuuskomissiosta ovat puolestaan 'tekopyhyydessään liioiteltuja'."
- Helsingin Sanomat 11.2.2006, s. A5
Juttu herätti tuoreeltaan muutamia kysymyksiä:
- Miksi muut puolueet kuin SAK eivät vastusta julkistamista?
- Mitä niin salattavaa listoissa on, että Lipposen täytyy haukkua epäillyn maanpetoslistan julkaisemista vaativia kansalaisia ryöstöviljelijöiksi, arvostelukyvyttömiksi journalisteiksi, limaisiksi vihjailijoiksi, tekopyhiksi ja vieläpä nilkeiksi? Jos listassa ei ole mitään pelättävää, miksi Lipponen ei voisi antaa sitä julkaista?
- Onko julkistamisen vaatiminen Lipposen mielestä tekopyhää siksi, että "kaikkihan silloin halusivat kommarivallan alle"? Vai oliko se tekopyhää siksi, että "ei kai ihmiset tosissaan vaadi, että oikeita syyllisiä rangaistaisiin eikä syyttömiä kuten Alpo Rusi"? Vai tekopyhää siksi, että "pitäisikö muka SAK/SDP:n pidättäytyä listan hyväksikäytöstä ja SuPon käsikassarana pitämisestä vaaliaseena", toisin kuin kävi Alpo Rusin tapauksessa?
- Ovatko SuPo:n viranhaltijatkin Lipposen mielestä limaisesti vihjailevia rappiojournalisteja, kun he vuotivat julkisuuteen paikkansa pitämättömiä väitteitä listaan liittyen?
- Miksi SAK/SDP:n poliitikko Lipponen haluaa näin voimakkaasti vaikuttaa historian tutkimukseen ja mahdollisesti muuttaa historian kirjoituksen moraalia ja tapoja? Ollaanko nyt menemässä kommunistiseen tapaan kirjoittaa historiankirjat kuten Puolueelle sopii eikä kuten demokratialle sopii?
- Miksi Lipponen haluaa näin voimakkaasti puuttua hyvään journalistiseen tapaan ja vaatii vain tietyn tyyppisten juttujen julkaisua?
- Pitääkö eduskunnan puhemies Lipponen nilkkeinä ihmisiä, jotka ovat laatineet listan vakoojista ja maanpettureista?
- Jos Lipponen pitää rehellisyyden vaatimusta tekopyhyytenä, onko hänellä tietoa muista, joilla on tunnollaan vastaavia rikoksia kansakuntaa kohtaan? Ja miksei hän ole tuonut ilmi tätä tietoa?
Alkaa itää vahva epäily, että herrat Koivisto ja Lipponen ovat toimillaan asettaneet listan henkilöt lain yläpuolelle.
Koiviston perustelutkin joutuvat erikoiseen valoon, kun listalta kuitenkin voitiin poimia oikeuteen tuo Rusi. Muistini mukaan hän on entinen SDP:läinen (listan synty aikoihin), sittemmin keskustaan siirtynyt.
Riittääkö presidentin valtuudet rauhanajan olosuhteissa todella stasilistan pimittämiseen?
Juttu kertoo paljon paitsi vasemmistopuolueiden stasikytköksistä, myös periytyvän syrjäytymisen aiheuttajien asenteista oikeudenmukaisuuteen ja avoimeen politiikkaan sekä vasemmistopoliitikkojen tavasta kantaa vastuuta ja rakentaa yhteiskuntaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Syrjäytyneiden lapset ovat ajautuneet huumeisiin."
Huumeet eivät kosketa ainoastaan syrjäytyneiden luuserien lapsia. Esimerkiksi uraputkessa ja rahalla vanhemmuuden korvaavien ylemmän keskiluokan nuorten keskuudessa huumeet ovat varsin "IN" juttu. Myös nuoret joille ängetään elämäntapapropagandaa ja ladataan niskaan valtava määrä odotuksia oirehtivat usein huumeisiin.
Yksi harvoista selkeistä perheolollisista syistä huumeidenkäyttöön on se käyttävätkö vanhemmat päihteitä ja millä tavoin. Päihdeongelmaisten lapset ovat 5 kertaisessa riskissä päihteiden ongelmakäyttöön, päihteitä ongelmatomasti käyttävien perheiden lapsilla riski on noin kaksinkertainen. Merkitystä ei näyttänyt olevan sillä ovatko nuo päihteet laillisia vai laittomia.
Tutkimusten mukaan eräs ryhmä joka oli hiukan enemmän turvassa päihteiltä olivat sellaiset perheet joissa vanhemmat olivat joko osa-aikatöissä tai jopa työttömänä ja joissa ei ollut päihdeongelmaa. Noissa perheissä lasten päihdeongelmat olivat hiukan harvinaisempia kuin muissa ryhmissä. Selitykseksi tarjottiin sitä että noilla lapsilla oli vanhempia aina läsnä ja heille kehittyi keskimääräistä parempi perusitsetunto. Materiaalinen köyhyys ei vaikuttanut negatiivisesti.
Näillä tekijöillä ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa vaan sen että päihteidenkäyttö opitaan kulttuurillisesti. Tietääkseni mikään valtapuolue ei aja suomessa esim. alkoholipolitiikan tiukentamista tai alkoholivapaiden kuntien tekemistä. Noissa oloissa ei olisi päihteilylle esikuvaa ja lapset varmaankin kasvaisivat paljon terveemmässä henkisessä ympäristössä päihteiden suhteen.
Urho Kekkonen alkoholisoitti Suomen. Hän vapautti keskioluen, josta alkoi hillitön kaljankittaaminen ja vuosi taisi olla -69.
Päästöt näkyvät tänään alkoholikuolemina ja toisen ja kolmannen polven vitsauksena.
Meidän on taisteltava juoppoutta vastaan raittiuden kirkkaalla säillä.