Itse olen kotoisin pienestä kaupungista, jossa minun lapsuudessani (70-luvun alussa) oli vielä varsin paljon vanhoillislestadiolaisia. Lestadiolaisen kodin lapsena jouduin seuraamaan tilannetta sisäpuolelta.
80-luvun alussa oli paikallinen yhteisö käynyt jo vanhukset läpi ja saatuaan jatkuvan painostuksen avulla suuren osan heistä heitettyä ulkopuolelle, he kävivät omatoimisesti sekä SRK:n lähetyspuhujien avustuksella poikien ja nuorten miesten kimppuun.
Inkvisition lopputuloksena oli se, että meistä, muutamasta kymmenestä 13-21 vuotiaasta pojasta (suurten ikäluokkien lapset) ei yhtään ainoaa jäänyt piireihin. Muutama tosin ehti lähteä opiskelemaan muihin kaupunkeihin, jossa heitä ei heitetty pihalle, mutta paikkakunnalle he eivät palanneet.
Itse lähdin vapaaehtoisesti viimeisten joukossa, kun yhtään kaveria ei enää ollut piireissä. Koska kaikki olimme lapsuudenystäviä, perustimme viikonloppuilloiksi "poikien iltakylän" paikallisen hotellin baariin ja harmittavan moni juurettomaksi jäänyt, tyhjän päälle heitetty kaverini jäi kiinni kaljatuoppiin, eikä ole koskaan saanut elämäänsä raiteilleen.
Nyt olen kuullut sukulaisteni surkuttelevan, että täällä Rauhanyhdistyksen väkimäärä jatkuvasti pienenee, eikä nuoria perheitä ole... Olen heille sanonutkin, että mikäs ihme tuo on kun heititte kokonaisen sukupolven firmasta pihalle?
80-luvun alussa oli paikallinen yhteisö käynyt jo vanhukset läpi ja saatuaan jatkuvan painostuksen avulla suuren osan heistä heitettyä ulkopuolelle, he kävivät omatoimisesti sekä SRK:n lähetyspuhujien avustuksella poikien ja nuorten miesten kimppuun.
Inkvisition lopputuloksena oli se, että meistä, muutamasta kymmenestä 13-21 vuotiaasta pojasta (suurten ikäluokkien lapset) ei yhtään ainoaa jäänyt piireihin. Muutama tosin ehti lähteä opiskelemaan muihin kaupunkeihin, jossa heitä ei heitetty pihalle, mutta paikkakunnalle he eivät palanneet.
Itse lähdin vapaaehtoisesti viimeisten joukossa, kun yhtään kaveria ei enää ollut piireissä. Koska kaikki olimme lapsuudenystäviä, perustimme viikonloppuilloiksi "poikien iltakylän" paikallisen hotellin baariin ja harmittavan moni juurettomaksi jäänyt, tyhjän päälle heitetty kaverini jäi kiinni kaljatuoppiin, eikä ole koskaan saanut elämäänsä raiteilleen.
Nyt olen kuullut sukulaisteni surkuttelevan, että täällä Rauhanyhdistyksen väkimäärä jatkuvasti pienenee, eikä nuoria perheitä ole... Olen heille sanonutkin, että mikäs ihme tuo on kun heititte kokonaisen sukupolven firmasta pihalle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai syntymävuosi 1924?
No, avasin tuossa aamulla suomi24-sivut, josta nimestä tuli puolestaan mieleen Juhani Suomi, jonka kirjan sain juuri luettua.
Siitä nimimerkki Juhani24, ei ollut tarkoitus johtaa ketään harhaan, en vaan ajatellut että siitä nimimerkistä tulisi ikä mieleen... sorry.
Viihdyn yhä oluttuopin ja hilpeitten ystävieni seurassa.
Krapulassa joskus siionin virret soivat korvissani...esim. kuuman kostean mä tunsin Mombasan ..
Se lestaadiolaisten piireissä mainostettu suvaitsevaisuus. Kun meno ei miellytä jotakuta niin käännetään selkä ja aloitetaan syrjiminen ja parjaaminen. Halveksin syvästi ihmisiä, jotka joukkovoimalla nujertaa ihmisen oman tahdon. Mikä onkaan lohduttomampi näky kuin juuriltaan revitty omiensa hylkäämä ex-uskovainen jonka koko elämä on tuhottu ja vain sen takia, että joku on saanut käyttää valtaansa.
Emmehän me toki voi tietää, mikä meininki nykyään on, koska ulkopuolisille he eivät sisäisistä asioista saa puhua, mutta minun nuoruudessani meille ei jätetty elämisen sijaa vl-piireissä.
En jotenkin jaksa vieläkään uskoa, että minun sukupolveni oli todella niin poikkeuksellisen huono, ettei vl-taivaaseen kelvannut...