Toivon sydämestäni että kävisitte itse tutustumassa uskovaisten seuroihin rauhanyhdistyksillä.Toisaalta on mukava nähdä miten paljon elävä usko kiinnostaa ihmisiä. Uskovaiset elävät yhteiskunnassa vaikuttajina ja haluavat olla mukana kehittämässä yhteistä tulevaisuutta. Moni on pitkälle opiskellut, siis emme ole erakoita ja kärryltä pudonneita.Jumala on siunannut kaikella tavalla ja voin kokemuksella sanoa että tiedän myös mitä ns.epäuskon maailma tarjoaa. Kun sen käy läpi, tulee tilaa Jumalan armolle ja anteeksiantamukselle. Kaikki VL:t eivät ole lapsuudenuskovaisia, vaan saaneet parannuksen armon. Ovat voineet etsiä Jumalaa monista yhteyksistä. Hengellinen herääminen ei ole ihmisen työtä, vaan ainoastaan Jumalan. On hyvä ja turvallista olla uskomassa eikä mikään tai kukaan ahdista.
Tänään uskomassa..
Onnellinen
332534
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Minä olen perinyt vl-liikkeestä sen ahdistavan osan mieleeni.
Siitä aiheesta en koskaan = vuosikymmeniin päässyt asiallisesti keskustelemaan vl-uskovan kanssa.
Asiallisuus mielestäni tarkoittaa sitä ,ettei vl-uskovan loppupäätelmä ole synnin mieltäni ahdistavan.
Minulle on sanottu, että olen nähnyt "väärän" osan "siionin" vaiheista, (siis 60-luvulta 80- luvulle). Päällimmäinen muistikuva on ahdistava kyräilyilmapiiri ja seurojen jälkeiset hoitokokoukset jolloin ulkopuoliset käskettiin pois ja ovet lukittiin... voi Luoja.
Kun olen yrittänyt ottaa asian puheeksi vl-sukulaisteni kanssa, minulle sanotaan, että "pilkkaan" puhumalla asiasta. Puhuppa siinä sitten "asioista niiden oikeilla nimillä"...
Se mitä olet kokenut ei ole oikeaa, tänään on toisin.Silloin ei toiminut Jumalan henki vaan lakihenki.
...oot kulukenu tuollaisissa seuroissa?
Taijat puhua sekoja koko ukko....
Kriitikin käsitteleminen ei ole todellakaan vl:n vahvimpia puolia...
Jo on kumma jos SRK:n ripareillakin väärä henki oli.... silloin se oli ainoa oikea... ilta illan jälkeen painostettiin henkilökohtaisesti..
Kyllä seurakunnasta erottaminen hoitokokousten tuloksena oli monelle kova paikka. Kehenkään entiseen veljeen/sisareen ei voinut ahdistustaan purkaa.
Lähipiiriltäni olen kuullut, kuinka erottamisesta tultiin puhumaan eivl-naapuriin, kun ketään muuta kuulijaa ei ollut ja yksin ei selvinnyt. Ei varmaan niistä syistä, miksi niin oli tapahtunut, puhuttu, vaan siitä, että oli erotettu rauhanyhdistyksestä.
Vierailessani jokin aikaa sitten erotetun omaisen luona, hänkin puhui vielä 80-luvulla erotetusta, mutta "hempeähenkisyyttäni" en voinut kysellä syitä, koska hän ei asiaa ottanut puheeksi.
Kovasti ihmettelen sitä, etteivät vl-nuoret ole tietoisia hoitokokouksista. Kuulemani mukaan kaikki pitäjäläiset, josta pitäjästä nyt puhun, jollain tavalla olivat tietoisia siitä, että jotain merkillistä rauhanyhdistyksen piirissä oli meneillään.
Tämä koko toiminta on ollut karmaisevaa luettavaa, vaikka niin moni vieläkin haluaa ummistaa silmänsä tapahtuneelta.
Apua ahdistukseen minulle tuonut se ,että asiasta on julkisesti alettu puhumaan. Samoin Leena Huovisen toi tapahtumille "kasvot". Se on helpottanut ahdistustani ja ajatuksen siitä ,että vääryyksiä on todellakin tehty muillekin kuin minulle.
Tätä ennen asiat ovat olleet epämääräisiä ja suuren joukon vaikeneminen on yksityisen ihmisen asettanut valehtelijan osaan. Totuus on vaiettu kuoliaaksi.
Kun olen yrittänyt jo vuosien ajan keskustella vl:en kanssa näistä "taistelujen ajoista", jotka jouduin itsekin kokemaan, minulle on sanottu, että silloin oli silloin ja nyt on nyt.. eikä asiasta ole suostuttu puhumaan.
Nuoremmalta polvelta asia on salattu järjestelmällisesti. Kun olen kysellyt heiltä asiasta, he eivät ole kuulleetkaan aiheesta.
Pari vuotta sitten saunan lauteilla keskustelin kahden nuoren kanssa omasta lapsuudestani ja nuoruudestani sekä vl-herätysliikkeen edesottamuksista silloin ja verrattiin niitä tämän hetken käytäntöön. Asiasta seurasi se, että minulle soitti seuraavana päivänä toisen keskustelukumppanini äiti, ja pyysi, etten ahdistaisi muita puhumalla kokemuksistani.
Lupasin olla puhumatta hänen pojalleen enää aiheesta, koska ei ollut tarkoitus ketään ulkopuolista ahdistaa.
Minulla on ahdistukseni henkilöytynyt kahteen paikallispuhujaan.
Sodan arvet mielessään ja omien pelkojensa vankeina he loivat käsinkosketeltavan AHDISTUKSEN seurakunnan tilaisuuksiin.
Eipä rippisleirikään ihan mietoa menoa painostuksen vuoksi ollut.
No.. noita arpia paikkaillessa lueskelen näitä keskusteluja....
Meilläkin oli kaksi puhujamiestä pääpukareina pelon ilmapiirin luomisessa. Muistan hyvin, kuinka pari muuta puhujaa kärsivät tilanteesta ja istuivat hiljaa päät painettuina kaikkien istuntojen ajan ottamatta osaa syytteiden lukemiseen mutta uskaltamatta vastustaakaan oman kohtelunsa pelossa. Sympatiani olivat jo silloin heidän puolellaan.
Pääinkvisiittorit puolestaan ovat edelleen johtopaikoilla paikallisessa ryhdistyksessä ja he tapaavat nykyään kiusattujaan ja poispotkimiaan henkilöitä mm vl-sukulaisten häissä ja hautajaisissa osoittamatta minkäänlaista katumusta julmista teoistaan.
Onko heillä todella varaa jättää tässä elämässä katumatta ja sovittamatta näitä julmuuksiaan..?
Ystävä rakas, älä yksin yritä miettiä ja katkeroitua.Muista että Jumala on vielä kuitenkin kaiken yläpuolella ja johtaa Siionia ja ihminen erehtyväinen, uskovainenkin.Rohkaistu ja mene kuuntelemaan jumalan sanaa seuroihin. Siitä se lähtee, eheytyminen.
Jumalan korppeja ei toinen korppi silmään noki.
Noin ajattelee "sisällä" oleva.
Katkeruus on tehnyt jo tehtävänsä...
On varmasti helpottavaa huomata, ettei ole kokemuksineen yksin. Jokainen, joka on joutunut kokemaan vääryyttä koulu- tai työpaikkakiusaamisen muodossa, pystyy jossain määrin samaistumaan ahdistukseen, mitä väkivalta aiheuttaa sen kohteelle, mutta hengellinen väkivalta vie monen totaaliseen kriisiin, jota on varmasti työstettävä pitkään, eikä siitä sittenkään kokonaan pääse eroon koskaan. Se lukkiuttaa niin, että on vaikeaa luottaa kehenkään, näin luulen.
On kunnioitettavaa, että L.H. on uskaltanut panna itsensä alttiiksi kirjoittaessaan omalla nimellään näistä hirmutöistä, joita erehtymättömän seurakunnan nimissä on tehty. Tosin ikäväkseni olen huomannut, miten ilkeitä hyökkäyksiä häntä kohtaan on täällä tehty. Sen voi ymmärtää vain siten, että hänet todella koetaan uhkaksi vanhoillislestadiolaisuudelle.
Saara-äiti ei olekaan niin lempeä kuin uskotellaan.
Ei asiat hurskastelemalla parane. "Sillä tauti lähtee, millä on tullutkin" -asenne on tässä tilanteessa yhtä huono kuin viinanjuonnissakin...
Minäpä toivoisin, että vl-porukkakin jalkautuisi joskus muiden kuppikuntien tilaisuuksiin tutustumaan. Ei ehkä sitten olisi kroonista kuvitelmaa omasta paremmuudesta.
Sinulle ystävä, olen käynyt läpi kaikki hengelliset suunnat. Tiedän mistä puhun ja Jumalan rauhaa ei löytynyt muualta kuin Jumalan valtakunnasta. Ja Jumalan lapset eivät tule koskaan hyviksi.
Jumalan valtakunnasta. Vanhoillislestadiolaisuuden omavanhurskaine harhaoppeineen kierrän kaukaa.
nythän sinä vasta sudenpesässä olet.
Uskon, että myös vanhoillislestadiolaisuuden sisällä on aidosti uskovia ihmisiä, joiden omakohtainen usko kelpaa Jumalalle. Mutta mikään vapaamatkustamispaikka ei vl ole, sydämen usko on tärkeintä. Jumalan armo on elinehto, ei ihmisen.
...sielläpäin!
Jotenkin rivien välistä paistaa, että tavoitteenasi on OMAN mielen rauhoittaminen, johon ei kuulu sielujen pelastaminen öisiltä kaduilta.
Jokainen uskovainen tekee lähetystyötä omalla kentällään ja näin myös minä omalla työpaikallani.Lähetystyö lähtee ensimmäiseksi omasta perheestä. Kaikkien omaiset eivät välttämättä ole saaneet parannuksen armoa.Siis arvasit väärin ja halusitkin niin ehkä ymmärtää. Ja mitä tulee vanhoillislestadiolaiuuden lähetystyöhön, kenttä on Suomessa erittäin suuri ja myös Suomen ulkopuolella. Voisit lukea Siionin lähetyslehteä, niin saat tietoa.
Kuljen työni takia usein Helsingissä iltamyöhään Erottajalta Rautatieasemalle, evästä junaan ostaen vielä miltei poikkeuksetta Asematunnelin kautta. Koskaan en ole tavannut vanhoillislestadiolaista lähetystyötekijää, eräiden muiden kuppikuntien edustajia jopa vaivaksi asti.
Mikä se sellainen herätysliike on, jossa herättäjät lusmuilevat?
Ja sitten jos siellä oltaisiin, niin valitettaisiin että ei ne hihhulit anna rauhassa edes kadulla kävellä. Ole tässä sitten kaikille mieliksi.
Onneksi ei tartte yrittääkään.
Katsopa vaan vartiotornijengin mummoja: seisovat prujunippu kädessä syrjässä ja usein jotenkin typertynyt ilme päällä. Eivät käy ohikulkijoiden kimppun, mutta antavat lehdykän pyydettäessä. Ei pitäisi olla kellään moittimista.
...MUKAVA LUKEA VÄLILLÄ TUOLLAINEN ALOITUSVIESTI!!!
.. meinaan kun kritisoidaan noita hoitokokouksia.
Minä en kyllä tule ellen saa oikein kunnolla hoitoa.
kun joku kertoo aidosti uskostaan sydämestä asti, silloin pilkkakirveet oikein alkaa laulaa ja sehan on jo Raamatussa kerrottu.
Kenenkäs kontolle pistäisit sen, että varmistetaan, että Raamatun lupaama toteutuu?
Meidän SRK:n puhujainkokouksen piikkiinhän se menee..
Eipä olekaan ennen näkynyt väitettävän puhujia pilkkakirveiksi...