Plussaa:
-Sinusta saa salaperäisen kiehtovan vaikutelman
-Olet sisimmältäsi usein tasapainoinen ja henkevä
-Hiljaisuus antaa varaa luovuudelle
-Osaat pitää suusi kiinni oikeissa tilanteissa
Miinusta:
-Useimmat eivät arvosta ujoutta etkä saa helposti uusia kavereita.
-Seurustelusuhteet ovat melkeinpä mahdottomia
-Jäät paljon elämästä paitsi
-Sinusta saa salaperäisen kiehtovan vaikutelman
-Olet sisimmältäsi usein tasapainoinen ja henkevä
-Hiljaisuus antaa varaa luovuudelle
-Osaat pitää suusi kiinni oikeissa tilanteissa
Miinusta:
-Useimmat eivät arvosta ujoutta etkä saa helposti uusia kavereita.
-Seurustelusuhteet ovat melkeinpä mahdottomia
-Jäät paljon elämästä paitsi
Vastaukset 19
Vanhimmat
sellainen piirre, että se on tavallaan suoja, sen takana piilossa on ne avoimet piirteet... ne tulee ilmi sitten, kun henkilö tietää että hänestä pidetään, ja toisaalta toisten seurassa ujo voi olla toisten seurassa ihan muuta...
alleviivaan noista miinuksista vain tuon että seurustelusuhteet kyllä ovat melkeinpä mahdottomia, muuten menee ihan kivasti, tai en ainakaan itse tunne jääväni mistään paitsi ja kavereita piisaa
...jättäisin tuon seurustelusuhteiden mahdottomuuden pois. Minun on hyvin helppoa ryhtyä suhteeseen ja elää siinä, paitsi jos täytyy tavata paljon uusia ihmisiä sen takia...Mutta kaikki muu onkin sitten aika mahdotonta.
hähää. tiedä se.
Niin, kyllä ujotkin voivat löytää toisen yhtä ujon. Kokemusta on.
Yhdessä sitten hiljalleen tutustutaan ja opitaan luottamaan toisiin ihmisiin.
Olen huomannut, että tunne siitä että on olemassa joku, joka ihailee sinua juuri sellaisena hiljaisena nyhverönä - tuo lisää rohkeutta. Siitä tuntee saavansa lisää itsevarmuutta ja huomaa käyttäytyvänsä vähemmän epävarmasti vieraiden ihmisten joukossa.
Seurusteluhteen olen saanut luotua vaikka toisten mielestä olen hiljaisempi.Silloin kun jonkun tiedän kuuntelevan minua silloin keskustelen, mutta suuremmassa porukassa saatan olla hiljaisempi. En vaan välitä olla ensimmäisten joukossa huutamassa. =)
Seurusteluhteen olen saanut luotua vaikka toisten mielestä olen hiljaisempi.Silloin kun jonkun tiedän kuuntelevan minua silloin keskustelen, mutta suuremmassa porukassa saatan olla hiljaisempi. En vaan välitä olla ensimmäisten joukossa huutamassa. =)
Miten hän voi olla nyhverö, jos kuitenkin hän alkaa muuttua itsevarmemmaksi, kun häntä arvostetaan samoin kuin jo ennestään itsevarmoja...?!!
Hyvät puolet: rauhallisuus.
Huonot puolet: huono itsetunto, kiusattiin koulussa, päässä ei yhtään ajatuksia keskustelun aloittamiseksi tai jatkamiseksi, aloitekyvyttömyys, seurusteluista ei tietoakaan, ei kunnon kavereita, monet ihmiset pitävät outona ja syrjivät, yksinäisyys.
Juu rauhallisuus on joskus ihan hyödyllistäkin. Joskus vaan toivoisi olevan vähemmän rauhallinen...
Huonoista puolista taas tuo "päässä ei yhtään ajatuksia keskustelun aloittamiseksi tai jatkamiseksi" on aivan totta. Mikä ihme siinä mättää? Tuntee itsensä n i i n tylsäksi tyypiksi, kun ei mitään saa sanottua. No, mitään ja mitään, mutta juttelu jää muutamaan lauseeseen.
Listatkaapa jotain asioita, repliikkejä, joilla saa juttelun hyvin auki! Löytyykö sellaisia?
...aloitekyvyttömyys. Se on niin vaikeaa...Osaan kyllä itsekseni aloittaa tekemään vaikka mitä ja saan kaikenlaista aikaan ja olen täynnä ideoita. Mutta jos pitää esim. ryhmässä tehdä joku yhteinen juttu, niin minä vaan istun hiljaa enkä uskalla sanoa mitään koska pelkään hirveästi että muut torjuvat ehdotukseni. Tai olen niin paniikissa etten edes pysty ajattelemaan mitään fiksuja ehdotuksia. Minä teen sitten ne paskahommat joita kukaan muu ei halua tehdä. Joten jos jonkun homman voi tehdä yksin, teen sen AINA yksin.
Minä käyn myös mieluummin ostamassa vaatteet ja huonekalut yms. yksin koska jos olen jonkun toisen kanssa en uskalla ostaa mitään kun ajattelen että sen toisen mielestä se minkä haluan on ihan hölmönnäköinen. Kun taas olen yksin ostoksilla niin olen itsevarma ja tiedän tarkalleen mitä haluan. Kummallista..
En myöskään uskalla pyytää muita mihinkään, muut joutuvat aina pyytämään minua. Pelkään että he torjuvat minun ehdotukseni. Ja jos lähden matkalle jonkun kanssa, niin se joku päättää että mitä tehdään ja missä paikoissa käydään.
Joskus tuntuu kuin olisi sätkynukke - omaa syytään.
kun saan seuraa itselleni niin tuntuu että ne eivät innostu mistään minun ehdotuksistani, on siis kaikkein mukavinta olla usein yksin... ja näenhän minä silloinkin paljon ihmisiä, esiinnyn vain yksin.
Olen alkanut kirjoitella tänne eri palstoille ja olen saanut yllätyksekseni huomata, että ihmiset kommentoivat aika paljon minun viestejäni, kiitos siitä. Luulin että täällä käy samanlailla minulle kuin "oikeassakin elämässä" , ettei ketään juuri kiinnosta mitä sanon. Omalta osaltani tämä että päässä ei liiku yhtään ajatusta johtuu osittain siitä että en oikeastaan käy missään, eli minulla ei ole mitään kerrottavaa kenellekään, missä olen ollut tai mitä olen tehnyt esim viikonloppuna ja tämän seurauksena minusta on tullut erittäin passiivinen.
..olen huomannut että tänne kirjoittelu tuo hyvän olon, ei tunnu olo enää niin hylkiöltä. Tuntuu niin mukavalta löytää samanhenkisiä ihmisiä, sellaisia ihmisiä jotka oikeasti ymmärtää.
"Jossakin on joku joka kohtaloni puolittaa"
aina tikusta juttua, kun ei tosiaankaan ole mitään uutta kerrottavaa, ei vaan pitäis linnoittautua neljän seinän sisälle, luulenpa kuitenkin että tuo ongelma johtuu enemmän luonteesta tai ujoudesta, kyllä puheliaat tyypit keksii juttua vaikka mistä, mutta kyllähän ne usein onkin paljon menevämpiä...en osaa sanoa, mut kyllä ihmiset tykkää että niille juttelee eikä ne nyt niin tarkkoja oo siitä mistä jutellaan, tuskin itsekään välität jos joku puhelee ihan turhia niitä näitä...jotem rohkeesti vaan!
vaikka ujoksi/hiljaiseksi on sanottu silti olen saanyt seurustelusuhteen luotua. Ei ujous ole este ettei voisi seurustella... jos minua kuunnelllaan ja ajatuksista välitetään voin olla riehakas tutussa porukassa. Mutta vieraamassa porukassa mielellään katsastan tilannetta ensin enkä ole heti huutamassa porukan jatkona. Hiljaa hyvää tulee.. kyllä ujotkin voivat pärjätä eikä jokaisen tarvitse minusta olla sellainen äänekäs ja sosiaalinen.
Hei! Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 7 vuotta, joista kohta 5 vuotta naimisissa.
Mieheni on todella ujo ja epävarma itsestään(muiden seurassa, ei "omiensa" kanssa). Minä taas olen yltiösosiaalinen ja puhelias ihminen, jolla on erittäin laaja ystäväpiiri.
En näe mitään estettä etteikö ujo ihminen voisi löytää itselleen ihmissuhdetta. Toki on pakko myöntää että ensivaikutelma miehestäni oli "einiinpositiivinen", sillä hän ei puhunut mitään ja vain mulkoili muita ihmisiä kulmiensa alta. Ja pakko myöntää myös, että emme varmasti olisi yhdessä ellen olisi tutustunut mieheeni myöhemmin niin että hän oli ottanut alkoholia. Sen vuoksi hän uskalsi puhua kanssani ja huomasin miten ihana ihminen hän on.
Eli älkää ujot ihmiset lannistuko! Jossakin on mies/nainen teitä varten. Ja omasta suhteestani vielä sen verran, että mieheni on myös rauhoittanut minua positiivisessa mielessä. Aiemmin olin pelkästään suuna ja päänä koko ajan. Nyt osaan myös kuunnella muita ja antaa myös muiden puhua =).
Mutta mutta...haluaisin kysyä teiltä että onko teillä muilla ujoilla jotain lääkitystä tms. ujouden voittamiseen? Tai käykö joku terapiassa?
Nyt on nimittäin niin, että mieheni on melkoisen masentunut johtuen turhautumisesta itseensä. Hän aloitti hiljattain uudessa työssä ja kärsii todella paljon siitä ettei uskalla puhua työtovereidensa kanssa.
Minä taas olen parhaani mukaan yrittänyt tsempata häntä (kuten olen kaikki nämä vuodet tehnyt) ja ollut kotipsykologina aina tarvittaessa. Nyt on kuitenkin oma takkini tyhjä. En enää keksi miten voisin häntä lohduttaa ja miten auttaa. Ja rehellisesti sanottuna minun on vaikea asettua hänen asemaansa, kun itselläni ei samaa ongelmaa ole.
Samoin olisin kiitollinen hyvistä linkkivinkeistä, joissa puhutaan ujoudesta ja sen voittamisesta.
Ensimmäistä kertaa koskaan olen oikeasti huolissani miehestäni, sillä hän on nyt todella rikki.
ihmisiä löytyy jotka yrittävät asettua toisen asemaan ja ymmärtää toista, vaikka ei itsellä olisikaan samaa ongelmaa. Ehkä miehesi pelkääkin juuri sitä että ihmiset eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, ujona ja hiljaisena, enpä oikein osaa neuvoa, mitä kannattaisi tuossa tilanteessa tehdä, kun en oikein tiedä millaisesta ujoudesta tai jännittämisestä on kyse. Ehkä psykiatri tai ujouden voittaminen/esiintymisvarmuus-kurssit voisivat auttaa, mutta se että sinä jaksat tukea ja auttaa miestäsi on hänelle varmasti ensiarvoisen tärkeää, joten jatka samaan malliin :)
No itselläni olisi paljonkin vinkkejä ujouden voittamiseen..Ne ovat enemmän tai vähemmän, vähemmän konkreettisia kenties..Mutta kun miettii asioita, niin huomaa mistä asiat johtuu. Mut tärkeämpää on se toiminta..Mut usein itsestäni on ollut hauskaa huomata miten paljon kun ollut aikaa itselle, niin on oppinut itsestään, muista ja mistä asiat johtuvat..Yks hyvä keino on tullut mieleen, jos koittaisimme kaikki ikään kuin auttaa toista ujoa rohkeemmaksi..olla hänen personal trainerinsa..Oma ujous jää taka-alalle..En tiedä toimisiko..Mut itellä tulee vaan aina tunne, kun tänne tulee, ettei ite ois lainkaan ujo, vaiks oonkin tosi ujo..Ja kannattaa kirjoittaa paperille tuntemuksiaan ja kaikkia ideoita, pienimpiäkin yksityiskohtia myöten..Itellä tullu ihan sikana ideoita miten niinkun eri mielipiteet/näkökannat kumoavat toisiaan, mikä on parempi/pahempi vaihtoehto eri tilanteissa..Jos ei pistä paperille, kelaa päässään,ainakin itse helposti ja ajatukset kiertää kehää..Ei tiedä mikä se oikee panos ja suorituksen taso on esim. ollut ja asian todellinen laita!Tsemppiä kaikille..Ja tiedän se on vaikeaa asettua ujon asemaan. Itellekin välillä tullut ja tulee tunne, et eihän täs ujoudes ole mitään haastetta enää..Mut kuitenkin on..Mut muistakaa te rohkeet, et ujolla on aina se pahempi paikka. Mut kuiteskin toisen puolestakin on ikävä katsoa, muistetaan me ujot sekin..!