En pidä fantasiasta kun se on jotenkin niin rajoittunutta ja kliseistä! Myönnän että myös scifissä on omat kliseensä mutta klisevapaata scifiä on paljon enemmän kuin vastaavaa fantasiaa. Samoin fantasian aihevalikoima on ihmetyttävänkin suppea - vai onko niin ettei sitä(kään) voi laajentaa, ei olisi enää fantasiaa?...
Aikoinaan, kauan, kauan sitten yritin lukea Tarua sormusten herrasta. Mutta se tökki koko ajan niin paljon että ei siitä tullut mitään ja lukeminen jäi kesken. Oikeastaan ainut kokonaan lukemani fantasia kirja on ollut Stephen R. Donaldson'in Berek Puolikäden paluu : Thomas Covenant Epäuskojan aikakirjat 1. Tuosta jopa vähän pidin, mutta sen suhteen sitten kävi niin ikävästi että kustantaja lopetti suomentamisen ja jatkoa ei sitten kuulunut koskaan :-(
Tinni-Tunni
Aikoinaan, kauan, kauan sitten yritin lukea Tarua sormusten herrasta. Mutta se tökki koko ajan niin paljon että ei siitä tullut mitään ja lukeminen jäi kesken. Oikeastaan ainut kokonaan lukemani fantasia kirja on ollut Stephen R. Donaldson'in Berek Puolikäden paluu : Thomas Covenant Epäuskojan aikakirjat 1. Tuosta jopa vähän pidin, mutta sen suhteen sitten kävi niin ikävästi että kustantaja lopetti suomentamisen ja jatkoa ei sitten kuulunut koskaan :-(
Tinni-Tunni
Vastaukset 21
Vanhimmat
Fantasiassa on lukemattomia suuntauksia ja Sormustaru on yhden niistä keskeistä kamaa ja omalla tavallaan suurteos.
Oma suosikkikirjoittajani on vuonna 1936 itsensä ampunut Robert E Howard. Häntäkin joko inhotaan tai ihaillaan.Tämä on hyvä merkki jo sinänsä, sillä mitätömyydet eivät aiheuta voimakkaita tunteita.
Fantasian ja ns."hienon" kirjallisuuden rajaa on mahdoton määritellä ainakin, jos ymmärtää käsitteen hyvin laajana. Hyvin laajasti ymmärtäen joku Filip Rothkin (josta en pidä, sillä hän halveksii lukijoitaan) on fantasiakirjoittaja!
Mika Waltarin lähes koko vuoden 1945 jälkeisen tuotannon voi halutessaan lukea jännänä fantasia-annoksena,joskin tämä tietenkin estäisi miettimästä sitä, mitä hän on halunnut sanoa. Silti se on mahdollista ja yksi osoitus siitä, että fantasia on muutakin kuin loputonta Tolkien plagiaattia.
Ai niin: Leena Peltonen niminen henkilö on kirjoittanut aika päteviä juttuja fantasiasta, sen tyylilajeista ja jopa Tolkienin vaikutuksesta koko kirjallisuusmuotoon yleisemminkin. Eli jos haluaa asiasta lisätietoja, joita minulla ei ole antaa, ei kun googlaamaan!
Ehkä fantasiassa on lukemattomia suuntauksia, mutta määrällisesti aika iso osa on Tolkien klooneja, tai jotain miekka & loitsu tyyppisiä. Ja jos Waltarikin tms. mainstream kirjailija aletaan lukeamaan fantasiaan niin sitten oikeastaa kaikki tai ainakin 95% kirjallisuudesta in fantasiaa...
Etsin ja luin Leena Peltosen kirjoituksia netistä ja ihan mielellään noita luki, ei vain mitään uutta oikeastaan ollut.
Tinni-Tunni
Voisit kokeilla vaikkapa Peter Beaglen "Viimeinen yksisarvinen" ja Guy Gavriel Kayn "Tigana" -kirjoja, niin saisit hieman erilaisen kuvan. Molemmat on muuten alempana mainittu Leena Peltonen suomentanut. Erilaista fantasiaa on myös Arturo Perez-Reverten "Yhdeksäs portti". Nämä näin alkajaisiksi.
Voisihan sitä Beaglen yksisarvista kokeilla. Ei ole ihan tuntematon kirjailija, vuosia sitten luin hänestä ja olen toivonut että julkaistaisiin eräs hänen teoksensa: "A Fine and Private Place", se tuntui mielenkiintoiselta, mutta eipä ole näkynyt suomeksi... Onko Kayn Tigana kirjoja käännetty suomeksi? Englantia en ikävä kyllä osaa... muuten saattaisin kyllä kokeilla. Yhdeksäs portti ei oikein innostanut kun siitä netissä luin.
Tinni-Tunni
on suomennettu.
tiedosta.
Tinni-Tunni
Koska kerran pidät huumori-scifistä, voisit pitää myös Diana Wynne Jonesin fantasiasta; esimerkiksi "Derkinhovin musta ruhtinas" ja "Aarnikotkan vuosi". Kauppaavat niitä nuorisokirjoina, mutta se on höpöä; nuorisoa en ole, ja pidän niistä paljon.
kovasti huumoriscifistä pidä, lähinnä vain tuollainen "älykäs" scifi, kuten Robert Sheckley'n Matkalippu Utopiaan. Se on TODELLA hauska :-) Muut ei niin naurata, parhaassa tapauksessa hivenen hymyilyttävät.
Tini-Tunni
Kyylän kyydissä on parempi
...Robin Hobbin Näkijän tarun jatko-osineen? Entä Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogian? Ne eivät ainakaan ole mitään kliseistä tusinafantasiaa. Ja kyllä, myös Derkinhovia, joka mainittiin edellisessä viestissä, suosittelen. Varsinkin eka osa on hyvä. Pidin paljon myös pienestä kirjasesta nimeltä Mustat ratsastat, tekijä Marcus Sedgwick. Suomalaisista kirjoittajista kannattaa tutustua Sari Peltoniemeen ja Maarit Verroseen.
Näkijän tarua saatavissa? ja suomeksi? Universumien tomu kai on suomeksi? Pitääpä tutustua. Kiitoksia vihjeistä.
Tinni-Tunni
Näkijän tarun suomeksi ilmestyneet osat (kirjoittanut Robin Hobb):
1) Salamurhaajan oppipoika
2) Kuninkaan salamurhaaja
3) Salamurhaajan taival
Lordi Kultainen jatkaa omalta osaltaan tarinaa:
4) Narrin matka
5) Narrin palvelija
(seuraava osa on vielä suomentamatta)
Sarjaan liittyy myös muita kirjoja, mutta niitä ei ole kaikkia suomennettu. Toivottavasti kuitenkin suomennetaan jossakin vaiheessa...
Myös Universumien tomu on suomenkielinen. Kirjoittaja on siis Philip Pullman ja teokset:
1) Kultainen kompassi
2) Salaperäinen veitsi
3) Maaginen kaukoputki
Samaa aihepiiriä / Lyran henkilöhahmoa käsittelee myös pieni kirjanen nimeltä Lyran Oxford. Ei varsinainen jatko sarjalle, mutta ihan mukava lukea sekin.
Tutustun noihin kun vain ehdin, onkohan noita saatavissa uusina kirjakaupasta?
Tinni-Tunni
Näyttäisi olevan saatavissa. Mutta löytyy ne kirjastostakin, jos et halua pelkästään minun suositukseni perusteella ostaa...
Gabriel Garcia Marques (tai jotain sinne päin): Sadan vuoden yksinäisyys.
Suosittelen. Ei ihan sitä peruskliseistä fantasiaa...
Ostin samalta kirjailijalta Patriarkan syksyn, mutta en ole vielä ehtinyt aloittamaan. Toivottavasti on samaa laatua (voi hyvinkin olla).
kyllä olen joskus lukenut, en muista mikä kirjan nimi oli, ja en oikein tykännyt tyylistä joten en taida häntä kokeilla... Minulle kirjoitustyyli tai kerronnan tyyli on aika tärkeä, jos se tökkii niin kirja jää varmasti kesken.
Tinni-Tunni
Vanha rahantakoja totesi osuvasti:
Fantasian harrastaja haluaa keksiä paremman loitsun, scifin kirjoittaja paremman ruuvimeisselin.
(: heheh
Tutustupa Holdstockin teoksiin, erityisesti alkumetsä -sarjaan. Paitsi että idea on todella omapäräinen suhteessa perusfantasiaan, Holdstockin kirjoittaa -kuinka sitä kuvailisin- aikuisemmalla tyylillä jota ei fantasiagenressä odottaisi kohtaavansa. Muut Holdstockin kirjat ovat ok, mutta tuntuvat saman idean uudelleen lämmittelyltä.
En ole päässyt selville, onko Jose Somozan "Clara ja varjot" fantasiaa, scifiä vai jännityskirja. Hämmentävä se ainakin on, ja olisi mukava saada jonkun muunkin arvio siitä.
Tapahtumavuosi on 2006, mutta taideteokset ovat eläviä ihmisiä, jotka "pohjustetaan", maalataan ja esiintyvät tietyissä asennoissa tietyn tuntimäärän joka päivä. Jotkut esiintyvät "huonekaluina", jotkut esittävät liikesarjoja, ja on myös "tahrataidetta", jossa "taulu" ilmeisesti kuolee tai vahingoittuu. Sitten joku alkaa tuhota tauluja. Missä kulkee taiteen, esineellistämisen ja ihmisen raja? Häkellyttävä kirja.
Luen kirjaa parhaillaan. Se tosiaan on hämmentävä ja häiritseväkin, tulee uniin asti ainakin minulla. 'Spekulatiivinen fiktio' lienee sopivin termi lajityypin määrittelyyn. Sehän on kattokäsite, joka sisältää sekä scifin, fantasian että kauhun.
Itsetietoisesti lajityyppiin sitoutuneet kirjat ovat minusta yleensä mitäänsanomattomia. Tärkeintä on sisältö, ei muoto. Clara ja varjot on paras romaani, jonka olen pariin kuukauteen lukenut (paitsi jos se latistuu lopussa). Idea elävistä ihmisistä taideteoksina on upea, mutta kirjoittaja ei jämähdä ihastelemaan oivallustaan vaan pohtii kauneuden esineellistämisen tematiikkaa eri näkökulmista, myös taideteosten.
Kolmasosa on vielä jäljellä. Harmillista, että aikaa lukemiseen tahtoo olla niukalti. Edessä lienee vielä pari yötä levottomia unia.
Tutustu kiekkomaailmaan.