Petetty skorpioni

suhteen pituudesta jne. skorppari tuntee syvästi, mut noussee aikansa ryvettyään. kostaa voi vuosien päästäkin;(.

ero ainakin mulla vie sen vuoden tai puolvuotta että yli pääsen siitä ja ,että pääsen uuteen parisuhteeseen, mutta muuten en kyllä usko että koskaan tulisin kunnolla unohtamaan miten minua on petetty, vaan ne pysyy täällä aivokopassa.

No minä en seurustellut kuin kaksi kuukautta mutta suhde oli todella tiivis ja ihminen sellainen johon rakastuin päätä pahkaa. minua petettiin enkä oikestaan ole selvinnyt siitä vieläkään. suhteessa pelkään aina että minua petetään taas ja ihmiselle en ole antanut vieläkään anteeksi vaikka hän haluaisi olla kaveri, en vain pysty siihen. Tämä on asia jota en voisi koskaan antaa anteeksi sielle ihmiselle joka on pettänyt ja olen aina täysin epävarma suhteessa joten tarvitsen todisteita siitä että minua ei petetä.

Ukkoni petti minua usean vuoden ajan vanhemman hoitsun kanssa. (Katkeraa saada selville, että minua vanhempi vaihdevuosinen horo kiinnosti ukkoani enemmän 30-vuotisen taipaleen aikana.) Olen potenut nyt sitä traumaa yli 2 vuotta, eikä armoa/anteeksiantoa todellakaan tule kummallekaan. Olen tehnyt asiasta aivan julkisen, joten selkäni takana naureskelleet tutut ja sukulaiset, jotka tiesivät asiasta ja horon työkaverit mm. ovat saaneet huomata, etten itse halunnut salata ko. suhdetta. Skorppari ei ikinä unohda tehtyä vääryyttä (ehkä dementia poistaa aikanaan), kosto tulee joka käänteessä jopa tuplana ja aikanaan haudankin takaa vielä. Ystävättäreni onkin todennut, että olen ajanut ukkoni aivan psykoosin partaalle. Meillä on koti rikottu niin henkisesti kuin materiaalisestikin (aina kun pakkasin laukkuni ja lähdin, niin huonekalut ja astiat saivat kyytiä, kenenkään kotona tuskin on ollut niin paljon sirpaleita kuin meillä). Heinäkuussa tappelu huipentui siihen, että ohikulkija hälytti poliisin paikalle ja poliisi naureskeli, että kaksi selvin päin olevaa ihmistä tappelee. Leipäveitsi ja nyrkki heilui nenäni edessä ja yhden kerran pääsin ulos pakenemaan, koska ukollani oli molemmissa käsissä leipäveitset, niin katsoin parhaimmaksi paeta ulos.
Vuosi sitten tammikuussa laitoin avioeron vireille, mutta siitä tuli niin kova tappelu, että vedin sitten paperin pois. Toisinaan olen sitä katunut, mutta eipä minulla olisi paikkaa mihin mennä, sillä vanhempieni kotiin en halua palata enää. Luulen, että minulle kyllä jäi ikuinen viha ko. jutusta, sillä ukkoni sai aina mennä ja tulla mielensä mukaan, huusi vain lauantai-iltaisin menevänsä lottoa tekemään Riksuun, mutta en todellakaan tiennyt, että se lotto pyörikin vain yhden 0-ympärillä. Ex-rouvaa kyydittiin sairaalaan töihin ja ympäri Suomea ajeltiin ja maattiin hotelleissa firman piikkiin. Toisaalta säälin ukkoani, koska hän ei ollutkaan hoitsun ainoa tapaus, mutta jokainen makaa niin kuin petaa, sanotaan.

itellä vei n. kaksi vuotta enne kuin aloin edes suunnitelemaan uutta suhdetta

siihen menee.seuraavassa suhteessa haluaa varmuutta vielä varmuuden päällekkin

Neljä ja puoli vuotta olen ollut niin hukassa. Ei harmainta hajua, kehen luottaa. Vihaa ja pelkoa. Vihaa!!!

Voi kiitos lohdullisista ja kannustavista kommenteistanne.

Pahoillani olen teidän petettyjen puolesta ja lupaankin kohdella tätä ehjäytyvää sitten enemmän kuin reilusti. Pettäminen ei kuulu tapoihini ja skorpionin pettäminen ei tulisi mieleenikään.

Teitä moititaan aivan suotta, suorempaa ja reilumpaa luonnetta saa hakea. Vai onko se vain vedenelementtien yhteyttä??

Kiitos ja ihanaa kevättä jokaiselle!

10v sitten huomasin tulleeni petetyksi ja hyväksikäytetyksi pahemmankerra. Romahdin sisäisesti, järkeni toimi, tunteeni tuottivat niin suurta tuskaa , että luulin kuolevani.
Vieläkään en anna miesten lähestyä itseäni. varovaisuus hallitsee elämääni.
Saitko vastauksesi ?

Koen parhaillaan eroa 16-vuoden parisuhteesta,saatiin aikaan kolme lasta ja niin edellen...viime vapun aaton aattona hän kertoi,(minulla on ollut suhde toisen miehen kanssa 7 kuukautta!Maailma romahti ja lähti 3 päivän ryyppy putki päälle mutt ei se auttanut;-(.Jatkoimme platonisessa suhteessa vielä puoli vuotta,en pystynyt koskemaan häneen.Nyt olemme juridisesti eronnut ja yllätyin siitä että en tunne vihaa häntä kohtaan,kaikki muut tunne skaalasta olen käynyt läpi...kaikesta tapahtuneesta huolimatta ei jäänyt paska maku suuhun, eli vastus on n.1/2vuotta...

Toipuminen vie aikansa 0,5 - 2 vuoteen suurinpiirtein. Itse erosin 1,5 vuotta sitten miehestani mieheni uskottomuuden takia. Ex-miehellani oli suhde, jo pitkaan jatkunut, toiseen naiseen, joka oli raskaana miehelleni. Epailin jo pitkaan toista naista, mutta viela samana aamuna mieheni kielsi kaiken ja vaitti vainoharhaiseksi. Mutta kuinka ollakaan tuona paivana, myohemmin iltapaivalla nainkin heidat yhdessa ja menin kysymaan suoraan asiasta heilta samantien, jottei mies voi enaa valehdella naisen olleen joku muu. Yhdessa asuttiin viela 8 kuukautta tuon tapahtuman jalkeen, koska en tiennyt minne olisin voinut menna lapsen kanssa ja miten tulla taloudellisesti toimeen.

Alkuun oli vihaa, raivoa, kostonhalua ja kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet tuli kaytya lapi, mutta nyt 1,5 vuoden jalkeen uskon, etta nain oli parempi ja olen onnellisempi kuin koskaan avioliitossani. Uskon, etta pahat teot loytaa edestaan, ilman etta minun taytyisi ryhtya itse kostamaan. Ja uskon myos, etta se joku korkeampi voima jarjasti jotain nain radikaalia minulle, etta lahtisin siita suhteesta, koska en muutenkaan ollut onnellinen ja mistaan muusta syysta en varmasti olisi koskaan edes eronnut, vaan kitunut lopun ikaani onnettomassa suhteessa.

En ole katketa, en laisinkaan enaa. Uskon, etta kaikella on tarkoituksensa ja elamalla on jotain paljon parempaa tarjota minulle kuin tuo minun alhainen ex-mieheni. Ja elama todellakin maistuu elamalta eron jalkeen. Luottakaa, etta kaikella on tarkoituksensa ja elama kantaa kun antaa sen vieda avoimin mielin. Ja turha sita on itseaan katkeroittaa, koska loppujen lopuksi se vain syo sinua itseaan. Ja viela asia, jonka olen tajunnut vasta eroni jalkeen: mina en voi omistaa ketaan, enka vaatia rakastamaan minua tai olemaan kanssani, kuten sita ei myoskaan voi vaatia minulta. Rakkaus ja halu perustuu taysin vapaaehtoisuuteen. Olen itse paattanyt, etta en aio ryhtya elamaan ainaisessa pelossa ja epaluulossa, vaan aion luottaa, meni sitten syteen tai saveen, yritan vaan valita kohteeni hyvin huolella jo alussa. Ja kaikkien vaikeuksien ja murheiden jalkeen olen varma, etta tapahtuupa mita tahansa, kylla sielta taas ylos noustaan, entista ehompina ja viisaampina.